Musiikkibisnes ›

Moorientes!
 
Sellasta utelen että olenko kuullut tarinanomaisia juttuja vai onnistuuko tällainenkin:
 
Sulla on toimivaa matskua jota olet yksin vääntänyt sitä ja et meinaa löytää mistään ketään bändiin syystä tai toisesta, niin voiko sitä lähettää levy-yhtiöille ja mainostaa et "Hei. Tällast olisi että toimiiko ja jos toimii niin tarttis saada soittajia bändiin että pystyttekö avustaa"?
 
Ja nyt en tarkoita mitään Hanna Pakarinen vääntöjä / mitään artistijuttuja vaa ihan Esim Children of Bodom -raakameininkiä! (Bodomihan ei ole näin tehnyt et levariyhtiön kautta koonnu bändin)

Ainoa mitä kuulen on, että levy-yhtiötä ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa "keskeneräinen" bändi.

Ainoa mitä kuulen on, että levy-yhtiötä ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa "keskeneräinen" bändi.
 
No näin mä vähä aattelinkin.

Moorientes!
 
Sellasta utelen että olenko kuullut tarinanomaisia juttuja vai onnistuuko tällainenkin:
 
Sulla on toimivaa matskua jota olet yksin vääntänyt sitä ja et meinaa löytää mistään ketään bändiin syystä tai toisesta, niin voiko sitä lähettää levy-yhtiöille ja mainostaa et "Hei. Tällast olisi että toimiiko ja jos toimii niin tarttis saada soittajia bändiin että pystyttekö avustaa"?
 
Ja nyt en tarkoita mitään Hanna Pakarinen vääntöjä / mitään artistijuttuja vaa ihan Esim Children of Bodom -raakameininkiä! (Bodomihan ei ole näin tehnyt et levariyhtiön kautta koonnu bändin)
 
En näe mitään syytä miksi tuollainen ajatus ei voisi mennä läpi. Ihmettelen jos levy-yhtiöt etsivät vain bändejä talliinsa ja sooloartisti ei kelpaisi. Minusta kyllä voi aivan hyvin lähettää demon, jossa vain itse soittaa (ja ehkä laulaa) ja tiedustelee esim. saatekirjeessä kuvailemallasi tavalla (joskin hieman virallisemmin) että mikäli materiaali kelpaa niin voisivatko he auttaa bändin kasaamisessa. Luulisi, että demoina lähetetyt biisit ovat itsessään biiseinä tärkeämpiä kuin se soittaako demolla bändi vai yksittäinen soittaja. Levy-yhtiöissä demoja kuuntelevat kokeneet ammattilaiset, joilla on korvaa ja kokemusta kuulla yksinkertaisestakin demosta onko biisissä ainesta. Biisithän loppupeleissä ovat niitä tärkeimpiä - ainakin näin pitäisi olla!

En näe mitään syytä miksi tuollainen ajatus ei voisi mennä läpi. Ihmettelen jos levy-yhtiöt etsivät vain bändejä talliinsa ja sooloartisti ei kelpaisi.
 
Niinno... se riippuu siitä, kenen on idea. Jos joku yhtiön vastaava on juuri saanut kuningasidean alkaa tehtailla itse orkesteria, saattaa sopimus löytyä hyvinkin. Tai jos vastaavalle on jäänyt käteen juuri sopiva bändi ilman solistia. Tai jos...
 
Ongelma on siinä, että jotenkin pitää saada aikaan illuusio, että on yhtiön ajatus palkata sinut, eikä toisinpäin.
:-)

Ongelma on siinä, että jotenkin pitää saada aikaan illuusio, että on yhtiön ajatus palkata sinut, eikä toisinpäin.
:-)
 
Näinhän se on, mutta ei pelkästään levy-yhtiöön artistiksi pyrkivällä vaan ihan missä tahansa työnhaussa. Kun on hakemassa töihin vaikkapa myyntiedustajaksi täytyy onnistua vakuuttamaan työhaastattelussa haastattelija että "Olen oikea tyyppi tähän hommaan ja että haluatte palkata minut siihen."

Kannattaa varmaan miettiä niin että levy-yhtiön tarkoitus on hyötyä sinusta sijoituksena. Vaikka demoltasi löytyy muutama hitinpoikanen on aika kallista alkaa kasaamaan hommaa ympärillesi ihan tyhjästä. Juuri sen takia lafkat ettivät "valmiita paketteja".
 
Pitää olla aika pirun hyvä demo, jolla saa äijät vakuuttuneeksi. Aina välillä niitäkin sentään tulee.

Juuri luin Mariskan haastattelun, jossa hän kertoi tehneensä yksin demon ja lähettäneensä sen levy-yhtiöön lähinnä palautetta toivoen. Yllättäen tuli sopimus. Tiedä häntä sitten oliko valmiiksi suhteita vai mistä moinen. Yhdellä 1000:sta tuollainen tuuri voi ehkä käydä.
 
P.S. Ilmeisesti demo oli kuitenkin hyvinkin tasokas. Pakkokin olla, tietty.

Juuri luin Mariskan haastattelun, jossa hän kertoi tehneensä yksin demon ja lähettäneensä sen levy-yhtiöön lähinnä palautetta toivoen. Yllättäen tuli sopimus. Tiedä häntä sitten oliko valmiiksi suhteita vai mistä moinen. Yhdellä 1000:sta tuollainen tuuri voi ehkä käydä.
 
Mistään en mitään tiedä, mutta kuvittelisin tuossa tapauksessa suotuisasti vaikuttaneen:
- suomi-hiphopin läpilyönti juuri silloin (ns. täydellinen ajoitus)
- naisartistien puute em. genressä (eli jotain omaperäistä)
- biisit tehtävissä pienemmällä porukalla kuin esimerkiksi alkuperäisen kysyjän Bodom-singer-songwriter :) -meiningissä. Kukas Mariskan biisit muuten tekee?
 
EDIT: http://www.mariska.fi/bio.htm sanoo "Tutustuin poikiin jotka tekivät hoppia 'World Wide Connection' -nimikkeen alla. He tuottivat mulle myös demon, jonka kanssa kiertelin levy-yhtiöissä Suomessa ' 01 jouluna. Sain diilin..."
 
Eli jos tekijät olivat yhä ekan levyn aikan samat, niin paketti oli paljon valmiimpi kuin yksittäisen muusikon matsku.

EDIT: http://www.mariska.fi/bio.htm sanoo "Tutustuin poikiin jotka tekivät hoppia 'World Wide Connection' -nimikkeen alla. He tuottivat mulle myös demon, jonka kanssa kiertelin levy-yhtiöissä Suomessa ' 01 jouluna. Sain diilin..."
 
Eli jos tekijät olivat yhä ekan levyn aikan samat, niin paketti oli paljon valmiimpi kuin yksittäisen muusikon matsku.
 
Mutta sillä ei ole väliä, oliko tekijät samat levyn tekemisen aika vai ei, koska tämä kuuluu mielestäni noihin "artisti" kuvioihin joita en hae tässä takaa.

Mutta se ois lähinnä mukavinta tietää et löytyykö tällaisesta ennakkotapausta, edes tämän suuntaista.
 
Tosiaan, tuo aloitusviestissä oleva kuvaus rankemmasta, hieman Children of Bodomin tyylisestä kamasta kyllä nosti seinän aika jyrkästi pystyyn. Se on bändimusiikkia, jonka kokoamisessa yhtiö ei voi eikä saa olla mukana, jos mieli yleisönkin kiinnostua.
 
Sen sijaan kiltillä kokoperheen Antti Tuisku -osastolla on suomessa perinteisesti tehtailtu bändejä, 70-luvulla huippu oli nööseistä maitopojista koottu finnikimppu Bamboo. Sellaisesta kepeästä (tai miksei vähän mukasynkästäkin) lasten-popista voit kenties ponnistaa, tai sitten ihan iskelmäpuolelta. Mutta rock on kredibiliteettiä, ja uskottavuus on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä, tai ei ole jakoa.
 
Sori. Mutta faktat faktoina...
 
Mutta sillä ei ole väliä, oliko tekijät samat levyn tekemisen aika vai ei, koska tämä kuuluu mielestäni noihin "artisti" kuvioihin joita en hae tässä takaa.
 
Ei se yhtiö sitä bändiä sulle lahjaksi anna. Kyllä sä haet nimenomaan artistikuviota, let's face it. Ne on ammattilaisia, ja hoitavat yhden keikan muiden joukossa kompatessaan sua.

Ei se yhtiö sitä bändiä sulle lahjaksi anna. Kyllä sä haet nimenomaan artistikuviota, let's face it. Ne on ammattilaisia, ja hoitavat yhden keikan muiden joukossa kompatessaan sua.
 
Noniin.. joo.
 
Eli jos mä haluaisin vaikka kysyä Bodomin rumpalilta et hei.. kiinnostaisko / kerkeisikkö kattoo tällästä projektia, niin se ei ole sama asia kuin jos lähettäisin demon levy-yhtiöille et hei, oisko teidän firman bändeillä jollaki aikaa joka vois kiinnostua tsekkaan tätä proggista paremmin jne siltä osin jos ois diilin poikasen mahdollisuutta tässä demossa?
 
Mun mielestä tällä asialla en olisi hakemassa mitään komppiryhmää itselleni.

Tosiaan, tuo aloitusviestissä oleva kuvaus rankemmasta, hieman Children of Bodomin tyylisestä kamasta kyllä nosti seinän aika jyrkästi pystyyn. Se on bändimusiikkia, jonka kokoamisessa yhtiö ei voi eikä saa olla mukana, jos mieli yleisönkin kiinnostua.
 
Sen sijaan kiltillä kokoperheen Antti Tuisku -osastolla on suomessa perinteisesti tehtailtu bändejä, 70-luvulla huippu oli nööseistä maitopojista koottu finnikimppu Bamboo. Sellaisesta kepeästä (tai miksei vähän mukasynkästäkin) lasten-popista voit kenties ponnistaa, tai sitten ihan iskelmäpuolelta. Mutta rock on kredibiliteettiä, ja uskottavuus on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä, tai ei ole jakoa.
 
Ainahan voi tietysti yrittää murtaa alalla vallitsevia käytäntöjä ja olla näin uraauurtava. Itse en näe siinä mitään pahaa vaikka levy-yhtiö kokoaisi metallipuolellakin bändin. Eihän sitä levy-yhtiön osuutta bändin kasaamisessa tarvitse yleisölle välttämättä mainostaa - suut suppuun ja hyvä tulee! Ainahan voi myös keksiä kaikenlaisia stooreja "tyhmälle" medialle syötettäväksi kuten esimerkiksi että tämä kyseinen "levy-yhtiön kasaama bändi" on soittanut jo vuosia yhdessä ns. kellaribändinä. Tietenkin sepittämisessä on aina kiinnijäämisen riski, koska "maailma on pieni". Tämä mahdollisen kärähtämisen jälkeen sekä levy-yhtiön ja kyseisten artistien maine on ehkä lopullisesti mennyt.

Ainahan voi tietysti yrittää murtaa alalla vallitsevia käytäntöjä ja olla näin uraauurtava. Itse en näe siinä mitään pahaa vaikka levy-yhtiö kokoaisi metallipuolellakin bändin. Eihän sitä levy-yhtiön osuutta bändin kasaamisessa tarvitse yleisölle välttämättä mainostaa - suut suppuun ja hyvä tulee! Ainahan voi myös keksiä kaikenlaisia stooreja "tyhmälle" medialle syötettäväksi kuten esimerkiksi että tämä kyseinen "levy-yhtiön kasaama bändi" on soittanut jo vuosia yhdessä ns. kellaribändinä. Tietenkin sepittämisessä on aina kiinnijäämisen riski, koska "maailma on pieni". Tämä mahdollisen kärähtämisen jälkeen sekä levy-yhtiön ja kyseisten artistien maine on ehkä lopullisesti mennyt.
 
Aivan.
 
Toisaalta jos alkaa valehtelemaan ja jää kiinni niin mikäs onkaan parempaa julkisuutta kuin negatiivinen julkisuus.
 
Mutta jos esim. meikäläinen olis tuollaisessa tilanteessa että ois levy-yhtiön kautta koottu bändi niin kyllä mä ainaki voisin sen myöntää. Mitä pahaa siinä on?
 
Sanoo vain että ei meinannut löytää muuten päteviä soittajia mistään että levy-yhtiö avitti siinä koska he luottivat niin paljon tähän projektiin.

Toisaalta jos alkaa valehtelemaan ja jää kiinni niin mikäs onkaan parempaa julkisuutta kuin negatiivinen julkisuus.
 
Totta. Melkein minkälainen julkisuus tahansa on musabisneksessä uraa edistävää poislukien esim. nämä tiettyjen artistien kohdalla tulleet uutiset alaikäisten kanssa pelehtimisestä.
 
Suuri osuus rockin ja muun musabisneksen levymyynnin onnistumisesta ja kiertueiden tuottavuudesta on nimenomaan median hyväksikäytöllä. Kun yleisölle tarpeeksi selitetään, että tämä ja tämä artisti on iso uskoo 99 % ihmisistä sen varmasti. Esimerkkinä median kautta luoduista illuusioista on Oasiksen hypetys 90-luvun puolivälin tienoilla, jolloin ihmisille uskoteltiin bändin olevan suurempi kuin the Beatles ja vastaavaa. Toinen hyvä esimerkki on David Bowien uran alkupuolisko 70-luvun alussa, jolloin hänen managerillansa oli idea "Jos ihmisille kerrotaan Bowien olevan suuri tähti voi hänestä myös sellainen tulla." Tuohon aikaan Bowie ei ollut vielä lyönyt itseään läpi Amerikassa ja ei ollut muutenkaan ihan megaluokan artisti. Ihmisille siis kuulemma uskoteltiin median kautta (esim. näyttämällä kuvia Bowielle vuokratusta limusiinista ym.) Bowien olevan suuri tähti ja vähitellen tämä tehosi.

Mutta jos esim. meikäläinen olis tuollaisessa tilanteessa että ois levy-yhtiön kautta koottu bändi niin kyllä mä ainaki voisin sen myöntää. Mitä pahaa siinä on?
 
Ei mitään minunkaan mielestäni, mutta ilmeisesti joidenkin perusfanien mielestä on.

Eli jos mä haluaisin vaikka kysyä Bodomin rumpalilta et hei.. kiinnostaisko / kerkeisikkö kattoo tällästä projektia, niin se ei ole sama asia kuin jos lähettäisin demon levy-yhtiöille et hei, oisko teidän firman bändeillä jollaki aikaa
 
Ei sillä levy-yhtiöllä niitä bändejä 'ole' siinä mielessä, että se (=levy-yhtiö) voisi vastata näiden (=bändien) jäsenten kiinnostumisista ja ajankäytöistä ja muista. Artisti tekee levy-yhtiön kanssa vain diilin levystä, eli millä aikataululla ja rahoituksella pitää biisejä/levy saada aikaan. Epäilen suuresti, että Suomessa siellä olisi määritelty, että artisti on tarvittaessa käytettävissä soittamaan kenen tahansa muun studiosessioissa jne. Kysy siltä Bodomin rumpalilta suoraan äläkä Bodomin levy-yhtiöltä.

Ei sillä levy-yhtiöllä niitä bändejä 'ole' siinä mielessä, että se (=levy-yhtiö) voisi vastata näiden (=bändien) jäsenten kiinnostumisista ja ajankäytöistä ja muista.
 
En nyt sitä meinannutkaan että levy-yhtiön pitäisi vastatakaan vaan sitä että laittaa vaikka linkin sähköpostissa artisteille et se jota kiinnostaa nii ottaa yhteyttä.
 
Ja vielä sekin et jos yksin (tai vaikka bändin kanssa) on lähettämässä jotai demoa levariyhtiöille nii sehän no vasta sitä jalan tyrkyttämistä oven rakoon.. Vai ovatko he kaikki saaneet yhden demon perusteella diilin?
 
Että sitä kautta alkaisi vaikka keräämään porukkaa kasaan. Mä pystysin hankkii paremmin porukkaa ku tietää et levy-yhtiö on kiinnostunu, sekä levy-yhtiö voi vaikka loppupeleissä avittaa jos tarvittavaa kokoonpanoa ei saada aikaseksi.
 
Vai onko tämä ihan kakkaa mitä olen suoltanut tähän asti tästä asiasta?

Noniin.. joo.
 
Eli jos mä haluaisin vaikka kysyä Bodomin rumpalilta et hei.. kiinnostaisko / kerkeisikkö kattoo tällästä projektia, niin se ei ole sama asia kuin jos lähettäisin demon levy-yhtiöille et hei, oisko teidän firman bändeillä jollaki aikaa joka vois kiinnostua tsekkaan tätä proggista
 
Eli juuri näin.
 
Sun pitää kysyä itse siltä Bodomin rumpalilta, ja muiltakin tyypeiltä jotka haluat demollesi (saattavat jopa suostua, jos aikaa riittää), jolloin pohjatyö on sun taloudellinen riskisi.
 
Mikään levy-yhtiö ei pistä omia rahojaan kiinni lupauksiin, joiden toteuttamisesta ei ole vielä selvää kuviota. Suomi ja maailma on täynnä sellaisia nimekkäitä ja rock-uskottavia artisteja, joiden viimeinen juna meni jo, ja jotka istuvat Spinefarmin sohvalla ja selittävät: "Jos mä saan tehä vielä tän yhen levyn, hei, niin Bodomin rumpali soittaa sillä ihan salettiin, hei."
 
Älä mee siihen kastiin. Kokoa itse oma kuviosi, ja breikkaa omilla ehdoillasi, se on mun neuvoni.

Ja se kaikkien OLENNAISIN tässä on se, uskooko levyyhtiö voivansa tehdä sinulla rahaa. Millään muulla ei niiden kannalta katsottuna ole mitään väliä.