Demostudio ›

Heh, voiko tästä sanoa mitään vakavaa....
 
Helpottaa varmaan kuulla, että kyseessä on tosiaan kieli poskessa tehty juttu. Kerron taustan, vaikket sitä kysynytkään...
 
Olen käynyt jokusen kuukauden laulutunneilla. Alunperin menin sattumalta Christa Renwallin oppilaaksi (rumpuopettajani Olli Krogeruksen vinkistä). No, Christahan (tuttu TV:stä) dumppas minut pois ;-) kun Popstars alkoi sai nuorempia ja kyvykkäämpiä opetettaviksi. Se on niin väärin ;-)
 
Nykyisten laulasparraajieni kanssa (Kimmo Blom ja Sanna Saksa) aloitin taas hommat ja vanhana kakkosbassona jossain vaiheessa ihmettelin miksi treenaamme aina yläpäätä emmekä koskaan mene alarekisteriin. Kimmon kanssa kokeilimme jotain baritoni-alueelta, mutta sen alempaa emme tehneet edes ääniharjoituksia. Ajattelin että ehkä sointini on vaan huonompi alempana ja sinne ei siis kannata mennä.
 
No, reilu viikko sitten kömmin taas studioon ja ajattelin kokeilla miltä oikea bassolaulanta kuulostaa ja menin oktaavin, pari alemmas. Ajattelin pistää "nauhalle" Lee Marvinin aikanaan levyttämän "I was born under the wandering star" biisin. Melodian muistin ja soinnutkin kekkasin nopeasti, mutta sanoja en tietenkään muistanut. Etsin niitä tovin Internetistä, mutta eihän niitä löytynyt. Ja ilman sanojahan on huono laulaa.
 
No, ajattelin että eiköhön sitä nyt yksi laulu pusata jotta saataisiin mikrofonin putket lämpimiksi ja laulamaan. Tein tuon demobiisin A-osan, sanoineen, kasaan noin puolessa tunnissa, nimenomaan tarkoituksena tavoitella jotain Lee Marvinin paatosta ja Tapio Rautavaaran tarinointia. Kun kerran lauletaan alhaalta niin laitetaan sanatkin ihan syvältä ;-)
 
Muutama päivä sitten tein tuon B-osan ja vedin suurimman osan instrumenteista uusiksi (se versio on siis tuo uploadattu versio).
 
Huuliharppua en ole ikinä soittanut ja tuo soolo on noin neljäs otto. Minulla sattui olemaan C-sävellajin harppu, jonka olin joskus tinkinyt jonkun laitteen/kitaran kaupan päälle (tässä kävi hyvä tuuri: ajattele jos harppu olisi ollut joissain toisessa sävelläjissa, soolo olisi kuulostanut paljon huonommalta ;-).
 
Urku on muuten soitettu kitaralla: Fender "Roland ready" Strato ja Roland GR-33. Ei se niin helppoa ole soittaa kuudella kielellä ja yhdellä plektralla urkulurituksia, come on ! ;-)
 
Kyseessä on siis kokonaisuudessaan noin neljän tunnin työn tulos, joka on tavallaan ironiaa -- mutta tietysti sanojen vakavuus on toisaalta ironian osalta hyvän maun rajamailla. Ne voisi joku varmaan ottaa tosissaan ja ehkäpä ne voisivat kuvata jonkun pelurin ja ryyppyrellen viimeisiä katumuksen hetkiä, tiedä häntä, omakohtaista kokemusta asiasta ei *vielä* ole ;-)
 
Vakavaa biisissä ja harjoituksessa oli kuitenkin oman laulun bassorekisterin avaus ja sen nauhoitustekniikka. Ensimmäisen session aikana sain vain niukin naukin tuon matalimman A:n laulettua, toisen session myötä A tuli jo paljon varmemmin. Havaitsin selvästi, etten ollut tällä rekisterillä ja näillä lihaksilla aiemmin liikkunut. Myös mikityksen kanssa oli todella mielenkiintoista kokeilla ja tumppuroida.
 
Tämä olis siis oikeastaan laulutekniikan tueksi tehty harjoituskappale, mutta luulen että tästä voisi syntyä myös kapakkaklassikko -- jolloin tietysti tämä taustatarina tulisi aikanaan poistaa bittiavaruudesta, koska tässä käy ilmi homman kevytmielinen aloitus.
 
Niin, ja linnassa en ole vielä ollut kertaakaan, tänäkään vuonna ei tullut edes ensi maanataiksi kutsua ...