Kitarat: kitarakamat ›

No Dimarzion Tone Zone ja Air Nortonilla erottuu varmasti
(John Petruccilla mm. tuo kombinaatio). Vielä jos väliin isket
singlecoilin paikalle Sustainerin niin jopa lähtee (oletuksena on että Ibanezissasi onH-S-H mikitys)
 
Ja jos enemmän kaipaat Death-soundeja niin tallamikiksi
Dimarzion X2N, sillä Schuldinerikin veti.
 
Hyvä ja erotteleva mikki löytyy myös Peaveyn EVH Wolfgangista (tallamikki)- tuota mikkiä myydään nykyään erikseen jos oikein muistan.
 
Oletko muuten testannut noita mikkejä, vai perustuuko väitteesi noitten mikkien hyvyydestä siihen, että niillä soittavat esikuvat kuulostavat hyvälle? Ja oletko testannut noita mikkejä jossain kitarassa, missä olet aiemmin testannut jotain toisiakin mikkejä, vai oletko testannut jotain Petruccin ja EVH:n signature malleja, koska silloinhan ei voi millään väittää, että se soundi lähtee noista mikeistä, vaan kokonaisuudessaan kyseisistä kitaroista. Turha tänne on lisätä mitään tietoa, minkä on joltain nettisivulta tai kataloogista lukenut tms. Ja voi olla, että oletkin kaikkia mikrofoneja testaillut perusteellisesti sinulle ennestään tutuissa kitaroissa, jolloin minä olen vaan ihan helvetin väärässä...

No Dimarzion Tone Zone ja Air Nortonilla erottuu varmasti
(John Petruccilla mm. tuo kombinaatio). Vielä jos väliin isket
singlecoilin paikalle Sustainerin niin jopa lähtee (oletuksena on että Ibanezissasi onH-S-H mikitys)
 
Ja jos enemmän kaipaat Death-soundeja niin tallamikiksi
Dimarzion X2N, sillä Schuldinerikin veti.
 
Hyvä ja erotteleva mikki löytyy myös Peaveyn EVH Wolfgangista (tallamikki)- tuota mikkiä myydään nykyään erikseen jos oikein muistan.
 
Mitä se erottelevuus oikein on??? Signaali menee mikkikytkimelle kahta piuhaa pitkin.Siitä ei tryffelisikakaan erittele mitään. Hexafonisella mikillä voidaan alkaa jotain puhumaan erottelevuudesta.

Onko kellään mitäää hajua, mitä ajan takaa?
 
Luulisin että on. Vaihdoin itse juuri Ibanez RG550 kitaran originaalimikkien tilalle tallaan Tone Zonen ja kaulaan Air Nortonin. Mielestäni Tone Zone on nimenomaan erottelevampi verratuna originaaliin tallamikkiin.
 
Jos isken vaikkapa tämmöisen voimasoinnun ..
 
-3-
-3-
-0-
-0-
-x-
-3-
 
.. niin uusilla mikeillä sointu kuullosta rouheammalta ja musikaalisemmalta. Saan aikaan paljon säröä, mutta voin paremmin kuulla nuo toistuvat kvintit ja oktaavit erillisinä nuotteina. Tällä tavalla soundi on mielestäni erottelevampi. Pystyin testaamaan asiaa myös hyvin sen tähden, että minulla on toinenkinkin RG550, ja siinä on vielä originaalimikit.
 
Kaiken kaikkiaan mikkien vaihto ei minun mielestäni kuitenkaan ole mikään ensimmäinen juttu, kun hakee hyvää soundia. Enemmänkin kyse lienee hienosäädöstä.

Jos isken vaikkapa tämmöisen voimasoinnun ..
 
-3-
-3-
-0-
-0-
-x-
-3-
 
.. niin uusilla mikeillä sointu kuullosta rouheammalta ja musikaalisemmalta. Saan aikaan paljon säröä, mutta voin paremmin kuulla nuo toistuvat kvintit ja oktaavit erillisinä nuotteina. Tällä tavalla soundi on mielestäni erottelevampi.
 
Jesh. Uskoisinpa tosiaan, että nyt puhutaan samasta asiasta. Säilyipä meikäläiselläkin uskottavuus. Toistaiseksi... =)
 
JuSu

Mitä se erottelevuus oikein on???
 
Sitä, ettei mikki lävähdä tukkoon. PAF menee kauniisti umpeen, ja stratonmikki kuulee vielä nyansseja.
 
Signaali menee mikkikytkimelle kahta piuhaa pitkin.Siitä ei tryffelisikakaan erittele mitään. Hexafonisella mikillä voidaan alkaa jotain puhumaan erottelevuudesta.
 
Heksamikki onkin erikseen. Sellaiset vaan kaikille:-D

PAF menee kauniisti umpeen
 
.. Toinen, vastakkainen versio humpparista lienee SD:n jazz, joka antaa jo valmiina "kuoppasoundin" l. keskiääniä puuttuu melko paljon, jolloin kaulamikkinäkin erottelee melko hyvin isommallakin yliajolla soitettuja sointuja. Ei ehkä bluesin soittoon, mutta mukavat soundit tuostakin saa.

Minun mielipiteeni taas on, että mikkejä ei kannata vaihtaa, jos on itse tyytyväinen niiden soundiin. Kyllä mikkien välillä kuulee eroja, itse vaihdoin Krameristani Seymour Duncan JB:n Seymour Duncan Customiin, sillä JB:n ylämiddlepiikki ja alapään puute vaivasivat. Tämä oli tietysti lähinnä soundin hiomista, eikä huonosti soivan kitaran soundia peitetä hyvillä mikeillä.
 
Ibanezit ovat mielestäni malliesimerkkejä kitaroista, joissa on lähinnä keskinkertaiset mikit. Jos unohdetaan ne, joissa on DiMarziot, niin jokainen kokeilemani Ibanezin omilla mikeillä varustettu kitara on kuulostanut tallamikillä hieman ohkaiselta ja kaulamikillä tunkkaiselta. Tämä on tietysti minun kokemukseni, jonkun muun mielestä Ibanezin mikkien soundi voi olla loistava.
 
Huonot mikit yleensä huomaakin mielestäni tuosta soundin tukkoisuudesta, ohkaisuudesta tai sen paljon puhutun erottelevuuden puutteesta. Ei siihen yliluonnollisia kykyjä tarvita.

Mutta Ibanesin V7 ja V8-mikit on suorastaan taivaallisia verrattuna Jacksoneiden mutapommeihin.. :)

Mutta Ibanesin V7 ja V8-mikit on suorastaan taivaallisia ..
 
Osta multa pari kappaletta :-)

Itse vaihdoin tuohon legendaariseen postimyyntikapokkiini joskus mexicofenkusta riistetyn mikin, ja ero oli kuin yöllä ja päivällä! Tosin sitä originaalimikkiä purkaessani sain mm. todeta että ne "magneetit", jotka siinä päällä törröttää, olikin vaan muoviset koristeet! =)

ja mielipideasioista on tässäkin kyse. Itse esimerkiksi jostain syystä tykkään Fenderin Mexico Standard -straton halpisyksikelaisten soundista, kun taas esim. Fender Custom Shopin Texas Specialsit eivät kauheasti korvaa miellytä.
 
JuSu
 
Mulla on kans Fender Mex Std, ja pidän sen soundista kovasti. Olen seurannut keskustelua mikinvaihdoksista,
mutta kaippa kannattaa laittaa jäitä hattuun oman Fenkun suhteen ja olla tyytyväinen alkuperäismikkeihin.

Mutta Ibanesin V7 ja V8-mikit on suorastaan taivaallisia verrattuna Jacksoneiden mutapommeihin.. :)
 
Tästä voimmekin päätellä sen ettei niponin pojat osaa tehdä niin hyvältä kuulostavia mikkejä kuin Ameriikan pojjaat. Mutta tosiaan noi ibanezin v-sarjan mikit kuulostaa tallassa hyvin pliisuilta ja kaulassa tukkoisilta. Jaskan japsimikit on sitten taas vaan onnettomia joka suhteessa, soundi ei oikein pysy kasassa ja muutenkaan mistään potkusta ei voida puhua.

Oletko muuten testannut noita mikkejä.. Ja oletko testannut noita mikkejä jossain kitarassa, missä olet aiemmin testannut jotain toisiakin mikkejä
 
Kyllä. Ja kyllä. Olen etsinyt "sitä oikeaa" ja kokeilemalla olen itselleni parhaat mikkivaihtoehdot löytänyt. Vahvareitakin on tullut vuosien mittaan vaihdeltua ja testailtua ja alkaa erotteleva ja raaka soundi löytyä..pikkuhiljaa.

Pakko nostaa... Miten näitä mikkien saundeja voi mukamas testata ostamatta? Jos testaa eri kitaroita, joissa on eri mikit, vaikuttaa kitaran oma soundi asiaan myös. Onko ainoa keino käydä valmistajien sivuilla kokeilemassa niitä ääninäytteitä?

Voi olla, että jos vaihtaa esim stratomikistä toiseen, vähän nyansseiltaan erilaiseen, ei ero nyt kovin suuri ole, mutta hieman äärimmäisempiin päihin menevissä mikeissä sanoisin, että mikkien vaikutus soundiin on todella suuri. Itselläni Gibson SG, jossa 500t ja 496r gibsonin mikit, ja olen melkoisen satavarma, että jollain vintagemikeillä soundi olisi kuin eri soittimesta. Nuo tosiaan niin raisut, ettei edes kaulamikillä voi oikein täysiä sointuja cleanina voimakkain ottein soittaa, kun ääni repeää aivan millä cleanikanavalla tahansa ja raapii kuin rautaharava paljasta ihoa. Toki sitten säröllä rouheutta ja potkua löytyykin todella kiitettävästi. Samoilla vahvariasetuksilla, joilla tuo kitara väänsi lähes hevisäröä, vähän vanhempi Jacksonin peruskeppi (jotain 600-700e ohv, markoista käännettynä) kuulosti lähinnä kevyeltä rokkisäröltä.
 
Tällaisissa tapauksissa lienee helppo sanoa, millainen soundi juuri mikeissä on, jos se sattuu edustamaan jotain ääripäätä. Sen sijaan eri stratokopioissa en osaisi kyllä sanoa, soiko soitin hyvin/huonosti mikin vai rakenteen ansiosta.

Vaihtamalla hyvän mikin toiseen hyvään mikkiin... parannusta ei välttämättä kauheasti tule, jollei mikin EQ radikaalisti muutu. Vaihtamalla taasen jonkun surkean halpismikin parempaan, eron kyllä kuulee ja huomaa.
 
Itse vaihdoin Gibsonin 4xx-sarjaset mikit Les Paulista SD Dimebuckeriin ja '59-modeliin. Kummatkin setit ihan asiallisia, mutta Dimebuckerin myötä tuli kyllä lisää potkua gain-osastoille.
 
Pakko nostaa... Miten näitä mikkien saundeja voi mukamas testata ostamatta? Jos testaa eri kitaroita, joissa on eri mikit, vaikuttaa kitaran oma soundi asiaan myös. Onko ainoa keino käydä valmistajien sivuilla kokeilemassa niitä ääninäytteitä?
 
Toki soittimen omat puut vaikuttavat soundiin, joten paras keino on kokeilla eri mikkejä. Itse olen ostanut vuosien saatossa kymmeniä erilaisia mikkejä, jotka olen sitten myynyt pois koska en ole niistä pitänyt. Soundin etsiminen on ikuista GASia...

Sinänsä kyllä, jos puhutaan kelluvatallaisista kitaroista, sen mikin osuus on verrattain suuri - mutta se taas johtuu enemmän siitä, että floikkarit ja muut pysäyttävät aika tehokkaasti puun soimasta.:-D
 
Hmm. Osa hehkuttaa kuinka valtava merkitys sähkökitarassa on puun laadulla ja lakkauksella ja toiset, kuten yllä, sanovat että floikkarit ja muuta estävät puuta soimasta. Osa hehkuttaa että soundissa on ratkaiseva osa mikrofoneilla ja osa väittää että vahvistin luo suurimman osan soundista. Vähän tuntuu samalta kuin eri uskontokunnat väittelevät samasta päämäärästä mutta tiet päämäärään ovat erilaiset.

Hmm. Osa hehkuttaa kuinka valtava merkitys sähkökitarassa on puun laadulla ja lakkauksella ja toiset, kuten yllä, sanovat että floikkarit ja muuta estävät puuta soimasta. Osa hehkuttaa että soundissa on ratkaiseva osa mikrofoneilla ja osa väittää että vahvistin luo suurimman osan soundista. Vähän tuntuu samalta kuin eri uskontokunnat väittelevät samasta päämäärästä mutta tiet päämäärään ovat erilaiset.
 
Kyllähän kaikki noi mainitsemasi seikat vaikuttavat, jotkut enemmän jotkut vähemmän. Tossa tuli aiemmin mainittua että puut vaikuttavat. Vähintään yhtä paljon vaikuttaa myös muu skitan konstruktio. Ei strato muutu lespaksi vaikka body olisikin mahonkia, sen voi kuka tahansa todeta.
 
Ei auta kun kokeilla eri mikkejä. Toisessa ihan paskalta kuulostava mikki voi toimia toisessa ihan kybällä. Noita valmistajien klippejä kun kuuntelee tulee erot selville varsinkin kun vertaa kuulemaansa omiin kokemuksiin ko valmistajan mikeistä.
 
Kantapään kautta olen oppinut että hyvää kitaraa ei saa pilalle millään kunnollisilla mikeillä, toisaalta huonoa kitaraa ei saa soimaan vaikka laittaisi kuinka kalliit high-end-mikit.

Kantapään kautta olen oppinut että hyvää kitaraa ei saa pilalle millään kunnollisilla mikeillä, toisaalta huonoa kitaraa ei saa soimaan vaikka laittaisi kuinka kalliit high-end-mikit.
 
Jesh. Se o hienoa kun sähkis soi ilman sähköjä lujaa ja värisee mahaa vasten.
 
Mikit on hienosäätöä, jos ei lasketa humbuckerin ja yksikelaisen eroa. Kevyessä stratossa tai floikkakitarassa ja kiinteätallaisessa painavassa lespaulityypissä on paljolti erilaiset soundit, vaikka mikki olisi sama.