Rock, pop, alternative ›

Joneshan puuhasteli myös Iggy Popin kanssa; ainakin 80-luvun levyillä Instinct ja Blah Blah Blah. Kirjoittivat yhdessäkin matskua, mm. noista jälkimmäisen levyn kipale Cry for Love on tätä perua.
 
Meidän suomalaisten ikioma rokkitähti Andykin liittyy äijän elämään sen verran, että ainakin omien sanojensa mukaan hän paikkasi Steve Jonesia sillä Iggy popin maailmanrundilla kun Stevellä ei ollut oleskelulupaa jenkeissä tjsp.

Onko, Kivi, tuo juttu tosta verhon takana soittavasta roudarista nyt ihan faktaa? Ja jos on, niin mikä on lähde? Kun ei Rottenikaan elämäkerrassaan tosta mitään mainitse.

Onko, Kivi, tuo juttu tosta verhon takana soittavasta roudarista nyt ihan faktaa? Ja jos on, niin mikä on lähde? Kun ei Rottenikaan elämäkerrassaan tosta mitään mainitse.
 
Uskon että on totta. Lähdettä en tiedä, kun en muista enää mistä tänkin faktan kaivoin joskus 80-luvun alussa, mutta uskon näin.
 
Sen sijaan se, ettei Lydon asiasta puhu, ei ihmetytä mua lainkaan; erityisesti mua ihmetyttäisi jos puhuisi nyt. Lydonhan oli Sidin lapsuudenkaveri, ja pyysi ja vänkäsi kaverin bändiin Glen "Beatle-diggari" Matlockin sijaan. De mortuis nihil nisi bene ja sillai.
 
Muistan vallan hyvin, millainen oli tunnelma silloin kun Pistolsien Suomen-keikka peruuntui. Mä olen sitä polvea ikämiespunkkari
:-)
 
PS. Tiesithän, että Dee Dee Ramone tuplasi studiossa It's Aliven bassot, vaikka olikin siihen aikaan ihan soittokunnossa?

ainakin omien sanojensa mukaan hän paikkasi Steve Jonesia sillä Iggy popin maailmanrundilla kun Stevellä ei ollut oleskelulupaa jenkeissä tjsp.
 
huoh, Steve Jones sattumoisin asuu (tai ainakin tuolloin asui) Jenkeissä, ja tuli muutamalle keikalle encoreen soittamaan, joten tuo mitä kirjoitit ei ole totta. En sitten tiedä miksei Jones tuolla kiertueella soittanut.
 
Mitä Pistolsiin tulee, niin ihan hyviä biisejä ja tolleen, mutta ei mulle "se" punkbändi alkuunkaan, moni ajaa ohi. Pistolsista ne soittotaitoiset kaverit ovatkin parhaiten onnistuneet Pistolsin jälkeen, esim. Johnny Thundersin "So Alone" nousee mun arvoasteikolla aika helvetisti korkeammalle kuin "Never Mind The Bollocks"

Sen sijaan se, ettei Lydon asiasta puhu, ei ihmetytä mua lainkaan; erityisesti mua ihmetyttäisi jos puhuisi nyt. Lydonhan oli Sidin lapsuudenkaveri, ja pyysi ja vänkäsi kaverin bändiin Glen "Beatle-diggari" Matlockin sijaan. De mortuis nihil nisi bene ja sillai.
 
Tän näkökannan kyllä ymmärrän, mutta toisen kautta Johnny-boy morkkaa Sidiä muutenkin aika rankasti tossa opuksessaan. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että Sid oli Gleniä parempi - siis soittamaan Sex Pistolsissa. En mäkään katselisi Beatle-diggaria bändissäni...
 
PS. Tiesithän, että Dee Dee Ramone tuplasi studiossa It's Aliven bassot, vaikka olikin siihen aikaan ihan soittokunnossa?
 
Itse asiassa en tiennyt. Damn those punks `n their basses!
8-)

huoh, Steve Jones sattumoisin asuu (tai ainakin tuolloin asui) Jenkeissä, ja tuli muutamalle keikalle encoreen soittamaan, joten tuo mitä kirjoitit ei ole totta. En sitten tiedä miksei Jones tuolla kiertueella soittanut.
 
Mitä Pistolsiin tulee, niin ihan hyviä biisejä ja tolleen, mutta ei mulle "se" punkbändi alkuunkaan, moni ajaa ohi. Pistolsista ne soittotaitoiset kaverit ovatkin parhaiten onnistuneet Pistolsin jälkeen, esim. Johnny Thundersin "So Alone" nousee mun arvoasteikolla aika helvetisti korkeammalle kuin "Never Mind The Bollocks"
 
kuten sanoinkin niin tuo olikin andylta peräisin ;) tais olla siitä radiohaastattelusta "kuinka minusta tuli andy McCoy"

Jahans, että se punkin aallonharja oli vuonna 1975? No, revisionisteja löytyy alalle kuin alalle. Minun mielestäni punkin aallonharja oli siinä 80-81 kintereillä.
 
Eiköhän se totuus asetu johonkin tuohon välimaastoon... mutta kylläkai ne merkittävimmät punk levyt tehtiin selkeästi 70-luvun puolella.
 
The Ramones: The Ramones (-76), Leave Home (-77), Rocket To Russia (-77), Road To Ruin (-78)
The Sex Pistols: Never Mind The Bollocks (-77)
The Clash: The Clash (-77), Gime 'Em Enough Rope (-78), London Calling (-79)
 
Tossa vaan ihan muutama esimerkki parin merkittävän punk bändin tuotannosta. Tottakai ennen näitäkin tehtiin (jälkeen päin) punkiksi laskettua musaa, kuten esim. The Stooges.

Eiköhän se totuus asetu johonkin tuohon välimaastoon... mutta kylläkai ne merkittävimmät punk levyt tehtiin selkeästi 70-luvun puolella.
 
The Ramones: The Ramones (-76), Leave Home (-77), Rocket To Russia (-77), Road To Ruin (-78)
The Sex Pistols: Never Mind The Bollocks (-77)
The Clash: The Clash (-77), Gime 'Em Enough Rope (-78), London Calling (-79)
 
Tossa vaan ihan muutama esimerkki parin merkittävän punk bändin tuotannosta. Tottakai ennen näitäkin tehtiin (jälkeen päin) punkiksi laskettua musaa, kuten esim. The Stooges.
 
Aivan niin. -80-81-aikoihin alkoi suuntaus, joka tunnetaan nimellä postpunk. Ehkä voisi vielä sanoa, että punk-sanan keksi laittaa musiikkityylin nimeksi erään omakustannelehden toimittaja (Legs McNeil) ja alunperin nimitys tarkoittaa vankilassa olevaa hemmoa, josta muut tekevät morsiamensa....
 
Aniwei, punk-sana liittyy nimenomaan Ramonesiin, josta se sitten siirtyi vähin erin Englantiin. -60-luvulla tehtiin autotallirockia mm. Yardbirdsin, Rollareiden ja Themin innoittamana ja sitäkin sanotaan punkiksi. Tämä siksi, että usein nämä koulupojat laittoivat ensin bändin pystyyn ja sitten vasta opettelivat soittamaan.
 
Mutta jos joku haluaa epäillä Sex Pistolsin merkitystä tärkeimpänä punk-yhtyeenä, lukekoon Jon Savagen kirjan England's Dreaming.

Aivan niin. -80-81-aikoihin alkoi suuntaus, joka tunnetaan nimellä postpunk.
 
Eikä sovi unohtaa sitä originaalia hardcoreakaan: Exploited, Discharge, Chaos UK etc. Ja jenkkilän puolella Black Flag ja kumppanit.

Onko todellakin näin? Olen aina (höö, no vuodesta ehkä '81...) ollut sellaisesa luulossa, että Matlock veisti Never Mind the Bollocksilla. Noh, miten vaan, NMtB on erittäin kova rock-levy.
 
Steve Jones soitti bassot NMtB:llä (kiva lyhenne:-), kitarat soittivat Steve Jones ja mahdollisesti myös Chris Spedding, joista jälkimmäinen läpi Pistolsien uran arrasi Jonesin riffit ja soolot miehen soittotaidolle sopiviksi.

Steve Jones soitti bassot NMtB:llä (kiva lyhenne:-), kitarat soittivat Steve Jones ja mahdollisesti myös Chris Spedding, joista jälkimmäinen läpi Pistolsien uran arrasi Jonesin riffit ja soolot miehen soittotaidolle sopiviksi.
 
Speddingin mukanaolon levytyksessä Steve on tosin pontevasti kiistänyt - kuinkas muutenkaan... Ja hänen mukaansa Sidin soitto kuuluu muutamassa kohdassa edelleen läpi joiltain NMtB:n biiseiltä. Erittäin hiljaa, mutta kuitenkin. Sidi kun kerkisi joitain bassoraitoja soittamaan ennenkuin joutui sairaalaan hepatiitin vuoksi, jolloin Stevelle koitti niinsanotusti työrauha.

Omistin aikoinaan Pistols-teoksen, jossa oli hauskoja kuvia mm. NMtB:n äänityssessioista. Oli pojilla hyviä ilmeitä, selvästikään kaikki jutut eivät miellyttäneet jokaista pelimannia, sen verran myrtsejä naamoja oli. Never Mind The Bollocks dokumentaari on kyllä osaltaan valaiseva kuvaus siitä miten touhu meni studiossa, pitäisi varmaan hankkia oikein DVD-versio joskus.
 
Mitenkäs tämä mystinen Chris Spedding sitten? Väänsi ainakin Spunk/Bollocks demoa, jossa on mielestäni pari erinomaista versiota Pistols-kappaleista. Eikös Steve Jones
pilaillut jossakin, että Chris on heidän keikoillaankin verhon takana ja "soittaa kaiken". Olisiko tuolla heitolla jotain tekoa myös tuon roudari verhon takana jutun kanssa, ken tietää? No, Steve joutui kyllä vahvasti torjumaan Spedding/Bollocks myyttiä myöhemmin, niin kuin Jani mainitsi.
 
Okei, mitä vouhkasin tuolla aiemmin punkin aallonharjasta, niin sehän on katsantokysymys varmaan. Itse koin, että liike oli hyvinkin vahva ja laajeneva vielä 70-luvun taitteessa, jos kohta sitä nyt voitaisiinkin kutsua vaikka postpunkiksi, niin kuin Feggy kuvasi. Punkin kolmas aalto oli myös nimitys, jota näkyi 80-luvun alun bändeihin liitettynä.
 
Sellaiset bändit kuten UK Subs, Blitz, Discharge, GBH, Exploited, Partisans jne. väänsivät menemään osin entistä rujommalla meiningillä ja julistettiin "punksŽs not dead". Hardcore- ja oi-bändejä näytti nousevan kuin sieniä sateella ja tuo kaikki sopi minun punk-määritelmän alle. Jotkut tosin sanoivat, että punk kuoli heti kun asenteesta tuli muoti, mikä tapahtui jo aiemmin.
 
Minulle henkilökohtaisesti se taisi kuolla siinä vaiheessa, kun hardcore sekoittui heviin ja jälkimmäinen tuntui huomattavasti elinvoimaisemmalta ja eteenpäin menevältä.

Kyllä se Pistolsi oli aika merkittävä punk bändi. Leikin ajatuksillani ja yritin jaotella punkkia vähän eri aikakausiin.
Eli ne jo sanotuthan oli:
70-luvun puoliväli - Sex Pistols, Ramones, The Clash etc.
80-luvun alku - Dead Kennedys, Exploited, Black flag, Bad Brains, Crass etc. ska-taisi tulla esille uudessa muodossaan noihin aikoihin
80-luvun loppu - Melodisemman ja kokeellisen punkin synty, Nofx, Bad Religion, Operation Ivy synnyttää skapunkin jenkkeihin, hardcorepunk kehittyy-vaikutteita metallista esim. Suicidal Tendencies. Minor Threat syntyy ja synnyttää straight-edgen. Emo-punkin kantaisä Fugazi pääsee ilmoille ja synnyttää maailman kauheimman genren (heheheh.....anteeksi, oli pakko).
90-luku - Grunge syntyy, puolenvälin aikana alkaa jenkkilästä lähteä skeittipunk aalto joka tulee suosituksi, melodinen skapunk (ottaa vaikutteita skeittipunkista). Esim. Nirvana, Pennywise, Millencollin, Mighty Mighty Bosstones, Less Than Jake, Nofx lyö läpi Two White Heebs And A Bean levyllä.
Samaan aikaan tulee muitakin akteja ilmoille. Melodista punk-rockia soittava The Offspring, Rancidin katupunkki leviää muuallekkin, Sublime julkaisee 40oz To Freedomin (eikös sitä pidetä sen bändin läpilyöntinä?), Green Day. Emo-punk bändejä alkaa syntymään entistä enemmän.
Sitten voitte lisäillä mikäli haluatte, oli vaan vähän tylsää.

Kyllä se Pistolsi oli aika merkittävä punk bändi. Leikin ajatuksillani ja yritin jaotella punkkia vähän eri aikakausiin.
Eli ne jo sanotuthan oli:
70-luvun puoliväli - Sex Pistols, Ramones, The Clash etc.
80-luvun alku - Dead Kennedys, Exploited, Black flag, Bad Brains, Crass etc. ska-taisi tulla esille uudessa muodossaan noihin aikoihin
 
Kyllä noista useimmat oli aloittaneet jo 70-luvun puolella. Britti-Skan pioneerit, eli Two-Tonen jengi breikkasi joskus ennen vuotta '79; Specials, Selecter, Madness ja Bad Manners oli kovia nimiä suomessakin ennen vuotta 80.
 
80-luvun loppu - Melodisemman ja kokeellisen punkin synty, Nofx, Bad Religion, Operation Ivy synnyttää skapunkin jenkkeihin, hardcorepunk kehittyy-vaikutteita metallista esim. Suicidal Tendencies. Minor Threat syntyy ja synnyttää straight-edgen.
 
Nää on kaikki 80-luvun ihan alkua, myös Minor Threat.
 
Sun täytyy muistaa, että Black Flag, Dead Kennedys, Circle Jerks, Millions of Dead Cops ym. alkuperäiset amerikan länsirannikon HC-bändit tulivat heti ekojen "punk"-aallossa nousseiden "taidekoulu- tai runopunk"-bändien jälkeen (Devo, Television, Patti Smith, Wayne County & Electric Chairs, Richard Hell & Voidoids, Dickies, Dead Boys, Blondie...), joita ennen taas oli kapinabändit MC5, Ramones, Stooges, Dictators, New York Dolls, joihin punk-leima lyötiin vasta englannista käsin; sanoi Lester Bangs mitä hyvänsä.
 
Bad Brains oli itärannikon bändi, ja sitä oli mahdoton kuulemma diggata jos diggasi poliittisesti korrektia länsirannikon meininkiä. Ne rastat oli kuulemma seksistejä ja vaikka mitä. Mä en onneksi tiennyt tätä, niin saatoin olla rehellisesti banaaneina Bad Brainsin ekasta (oranssi ROIR sessions -kasetti) joskus vuonna 81, jolloin Search and Destroyn ja Blitzkrieg Bopin sahaaminen oli mun osaltani jo vaihtunut supernopeaan räveltämiseen HC-punkbändissä. (Käytän termiä HC senaikaisessa merkityksessä, en nykyisessä.)
 
Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että Discharge tappoi lopullisesti punkin, sellaisena kuin me sen tunsimme, ja Metallica, ja Anthrax. Silloin tuttu resepti oltiin sekoitettu uusiksi, eikä se enää mua kiinnostanut.

Nää on kaikki 80-luvun ihan alkua, myös Minor Threat.Sun täytyy muistaa, että Black Flag, Dead Kennedys, Circle Jerks, Millions of Dead Cops ym. alkuperäiset amerikan länsirannikon HC-bändit tulivat heti ekojen "punk"-aallossa nousseiden "taidekoulu- tai runopunk"-bändien jälkeen (Devo, Television, Patti Smith, Wayne County & Electric Chairs, Richard Hell & Voidoids, Dickies, Dead Boys, Blondie...), joita ennen taas oli kapinabändit MC5, Ramones, Stooges, Dictators, New York Dolls, joihin punk-leima lyötiin vasta englannista käsin; sanoi Lester Bangs mitä hyvänsä.
 
Minor Threatista en tiedä sen enempää kuin vähempää, muistelin vain noin. Bad Religion, Operation Ivy ja Nofx tulivat suurempaan tietoisuuteen vasta 80-luvun puolenvälin jälkeen. Tosin Bad Religion on muistaakseni perustettu jo 80-luvun alussa. Toi on muuten jaoteltu sen mukaan miten noi bändit on lyönyt itsensä suurempaan tietoisuuteen. Jätin Noise-Rockin(80-90-l. vaihde), goottipunkin(80-luku) ja art-punkin (eikös se ollut 70-luvun loppu tai sitten 80-luvun alkupuolisko) pois.

Sen sijaan siitä olen samaa mieltä, että Discharge tappoi lopullisesti punkin, sellaisena kuin me sen tunsimme, ja Metallica, ja Anthrax. Silloin tuttu resepti oltiin sekoitettu uusiksi, eikä se enää mua kiinnostanut.
 
Itellä se loppuu paljolti 90-luvun alkuun. Tosin on sitä sen jälkeisiäkin punk-bändejä tullut kuunneltua, mutta vähemmällä arvostuksella.

Tosin Bad Religion on muistaakseni perustettu jo 80-luvun alussa.
 
Jep. Ainakin Greg Hetson soitti samaan aikaan sekä siinä, että Circle Jerksissä, saattoipa olla muitakin yhteisiä jäseniä, en nyt muista.
 
Circle Jerksin 'Group Sex' on niitä harvoja tuon ajan levyjä, joita jaksan digata vieläkin.

Sex Pistols ei merkitse minulle yhtyeenä juuri mitään, vaikkakin "Never Mind the Bollocksin" merkitystä populaarimusiikin historiassa onkin aika vaikea vähätellä. Musiikillisesti kyse on kuitenkin huomattavasti köykäisemmästä ilmiöistä kuin vaikkapa huomattavasti monipuolisempien The Clashin tai The Jamin (jonka kappaleesta on Pistols rippasi "Holidays in the Sunin" aika suoraan) tapauksessa.
 
Legs McNeilin ja Gillian McCainin "Please, kill me" kirja (joka hiljattain on ilmestynyt myös suomeksi toimitettuna) antaa aika hyvä kuvan koko punk-ilmiöstä ja nimen omaan tuon ilmiön synnystä.
 
Joo, tähän kirjaan kannattaa kyllä tutustua. Oikein viihdyttävää luettavaa. Liken kustantama opus keskittyy etupäässä punkin amerikkalaiseen siipeen ja sitä läheltä liippaaviin ilmiöihin. Kertojina ovat liikkeen keskipisteessä eläneet hahmot.
 
Jos on kiinnostunut punkia käsittelevästä kirjallisuudesta, niin romaanipuolelta kannattaa tutustua ainakin sellaisiin teoksiin kuin John Kingin "Human punk - vapaus on suuri vankila" ja Jonathan Coen "Konnien klubi". Jälkimmäinen kertoo tosin enemmän nuorten miesten elämästä 1970-luvun Englannissa kuin itse punk-ilmiöstä, mutta luonnollisesti kaikenlainen musiikki liittyy siihen oleellisella tavalla.

Saman ajan punkrokkarina kuin Kivi, Pistolsin Never mind..... on edelleen hyvä levy, mutta katsokaa Jenkki live dvd, jos pystytte, en ole ikinä ollut mikään soittotaidon ylistäjä mutta jonkun verran pitäisi osata. Kyseisellä livellä punastuu kuulija jos vähänkin on itse soittanut. Dee Deen tuplauksista sen verran että tottakai tiedettiin, kuunellelkaa RAW niin Johnnykin olisi voinut otta pari juttua uusiksi, jälkikäteen. Silti ei ne Deedeen korjaukset häiritse pätkääkään, eikä Johnnyn epätarkkuudetkaan. Mutta Pistolsin live kuullostaa kammottavalta.