Niin kertokaapa levyjä jotka täyttävät em. kriteerin. Esimerkkinä vaikkapa Mad Professorin "New decade of dub". Semmoista hidasta ja painavaa siis. Kiitos. Levysarja Crooklyn Dub Concertium täyttänee tämän kriteerin. Joskus tuli kuunneltua vahingossa liian nopella ja silloinkin tuntui sangen laiskalta meiningiltä. Eli siis jotain uudempaa kamaahan tää on ja seassa on sitten jotain drum´n´bass vatkausta. Noista "oikeista" dubbilevyistä suosittelen jotain Jamaican Recordsin plättyjä. "Mie e vaan ymmärrä koko stereoajattelua. Munsta se o tyhymää kun toisessa kanavasta kuuluu eri kuin toisesta." -KMT |