Lyriikka ›

Kuka olet
outo ilmestys?
Öiden ikiaikaisten
lie kammioista kohonnut
oot mua vainoomaan.
 
Sinä!
Eebenmusta jumala.
Kulmillasi Krysanteemit
raukeat
ja huulillasi
sanat villit, sammaleiset
ovet öiden avata.
Kulkea polut pimeään.
 
Siinäpä teille runo; katsotaan mitä olette mieltä.

JOS tämä on omaa tuotantoa, niin toimii sikäli oivasti, että heti pystyn kuvittelemaan tuosta tehdyn kappaleen. Tosin lisää säkeistöjä saisi olla, mutta hienoa tähän asti.
 
Runoja sinällään en ymmärrä (en niitä siis kyseenalaista, en vain ymmärrä tyhmyyttäni), minulla lyriikka vaatii tuekseen musiikin.

JOS tämä on omaa tuotantoa, niin toimii sikäli oivasti, että heti pystyn kuvittelemaan tuosta tehdyn kappaleen. Tosin lisää säkeistöjä saisi olla, mutta hienoa tähän asti.
 
Runoja sinällään en ymmärrä (en niitä siis kyseenalaista, en vain ymmärrä tyhmyyttäni), minulla lyriikka vaatii tuekseen musiikin.
 
Joo. Kyllä se on ihan omaa tuotantoa. Mä en itse osaa vääntää runoistani sanoituksia. Sanoitukset ja runot toimii niin eri logiikoilla.

Minusta tuntuu että olen lukenut tämän tai ihan tämäntapaisen runon aiemminkin. Ilmeisesti tämä kuitenkin on omaa tuotantoasi, oletkohan ottanut (tietoisesti tai tiedostamatta) vaikutteita jostain? Kun ainakin tuo "eebenpuinen jumala" kuulostaa niin hirveän tutulta, samoin nuo "öiden kammiot". (Tämä ei siis mitenkään vihjaavasti saati syyllistävästi, vaan puhtaasti ihmettellen.)
 
Hirveän syvä fiilis tässä kyllä on. Kieli ehkä vähän turhankin suurellista -- mahtipontisuuden ja korniuden raja on usein hiuksenhieno. Riippuu aivan tilanteesta ja asiayhteydestä.
 
Sitten tämä lause: "Öiden ikiaikaisten / lie kammioista kohonnut / oot mua vainoomaan". Se ei oikein tarkoita mitään. "Se lie" mutta "sinä oot". Ehkä pitäisi siis olla vaikkapa "Öiden ikiaikaisten / kammioista lienet kohonnut / mua vainoomaan."

Minusta tuntuu että olen lukenut tämän tai ihan tämäntapaisen runon aiemminkin. Ilmeisesti tämä kuitenkin on omaa tuotantoasi, oletkohan ottanut (tietoisesti tai tiedostamatta) vaikutteita jostain? Kun ainakin tuo "eebenpuinen jumala" kuulostaa niin hirveän tutulta, samoin nuo "öiden kammiot". (Tämä ei siis mitenkään vihjaavasti saati syyllistävästi, vaan puhtaasti ihmettellen.)
 
Hirveän syvä fiilis tässä kyllä on. Kieli ehkä vähän turhankin suurellista -- mahtipontisuuden ja korniuden raja on usein hiuksenhieno. Riippuu aivan tilanteesta ja asiayhteydestä.
 
Sitten tämä lause: "Öiden ikiaikaisten / lie kammioista kohonnut / oot mua vainoomaan". Se ei oikein tarkoita mitään. "Se lie" mutta "sinä oot". Ehkä pitäisi siis olla vaikkapa "Öiden ikiaikaisten / kammioista lienet kohonnut / mua vainoomaan."
 
Eipä siinä mitään tietoisia vaikutteita ole otettu. Kielellisesti se menee ehkä johonkin Baudelairen ja Shakespearen välille. Nuo vertailut on tietysti siinä mielessä aika tyhmiä että kyseisillä hemmoilla on hieman enemmän näyttöä kuin mulla, ja pyrin muutenkin luomaan omaa linjaa, joten en halua kuullostaa keneltäkään muulta.
 
Tyylistä voisin sanoa sen verran, että olen sen niin tarkasti hionut, ettei tästä runosta, kuten muistakaan omistani, voi muuttaa mitään muuttamatta koko runon tunnelmaa. Mahtipontisuudesta on paha sanoa; ihmiset kun kokevat asiat niin eri tavoilla. Itselleni romanttis/mystinen maailmankatsomus on se "normaali" maailmankatsomus. Ymmärrän silti kyllä, että realistin silmillä kirjoitukseni näyttävät luultavasti täysin teennäiseltä paskalta ja wannabe Morrisonin tuotoksilta.

Sitten tämä lause: "Öiden ikiaikaisten / lie kammioista kohonnut / oot mua vainoomaan". Se ei oikein tarkoita mitään. "Se lie" mutta "sinä oot". Ehkä pitäisi siis olla vaikkapa "Öiden ikiaikaisten / kammioista lienet kohonnut / mua vainoomaan."
 
Pöhkö! Sehän on syvällisen ja taitehikkaan runon tunnus että on sekava sanajärjestys.

Pöhkö! Sehän on syvällisen ja taitehikkaan runon tunnus että on sekava sanajärjestys.
 
Kääpä! Kysehän ei ollut sanajärjestyksestä vaan lauserakenteen puutteellisuudesta ja ihan kieliopillisesta kömpelyydestä. Tuo lause ei sanajärjestystä muuttamalla tule yhtään järkevämmäksi.

Ei siinä kyllä ole mitään kieliopillista virhettä. Suomenkielen osaan vaikka muut kielet vähän ontuvatkin.
 
Mihin tuo sana "lie" sitten viittaa? Kuka lie?

Mihin tuo sana "lie" sitten viittaa? Kuka lie?
 
"lie" on yhtä kuin "olet ehkä". Tulee sanasta lienee. Tässä yhteydessä olisin voinut kirjoittaa sen myös
"lienet" tai "liet". Mutta yhtä kaikki, jokainen muoto on kielellisesti täysin hyväksyttävä; "lie" vaan sopii parhaiten.
 
Runohan alkaa sanoilla:"Kuka olet/ outo ilmestys?" Eikö tällöin ole täysin luontevaa, että viitataan tähän tuntemattomaan olioon arvelulla, joka sisältää itsessään objektin?
 
Nyt kaivattaisiin runouden ylintä tuntijaa, eli BARDIa selvittämään tämä vyyhti.

lie viittaa yksikön kolmanteen. Pitäisiköhän olla liet tai lienet?

lie viittaa yksikön kolmanteen. Pitäisiköhän olla liet tai lienet?
 
"liet" olisi noista kahdesta rytmillisesti parempi. Mutta taisin äsken seota selityksissäni, enkä edes tajunnut tekemääni virhettä. "lie" viittaa tosiaan yksikön kolmanteen. Tällöin syntyy vaikutelma, että runon minä pohtii itsekseen. Tämä puolestaan vaatisi "oot" sanan vaihtamista muotoon "on". Mielestäni on kuitenkin järkevämpää kokonaisuuden kannaltaa vaihtaa "lie" "liet" muotoon.
 
Hyvä pointti! Korjaus suoritettu kiitosten kera, ja nahkikselle myönnettäköön että olin väärässä.

Hetkinen! Kaikki myönnytyksyt peruttu! Tajusin juuri ( melko säälittävää tämä minunkin elämäni ) että intuitioni oli sittenkin oikeassa.
 
"Lie" ei ole verbin taivutusmuoto, vaan partikkeli; synonyymi sanalle "kenties". Persoona johon viitataan ilmenee puolestaan sanasta "oot".