Kitarat: soittaminen ›

Ja mahottoman vaikeaa on soittaa metronomin tahtiin ja yrittää lyödä jalalla tahtia samassa tahdissa metronomin kanssa. Harjoituksen puutetta..
Mut kyllä mä sentään pystyn kävelemään ja jauhamaan purkkaa yhtäaikaa.

Jos jakopään ketju heittää ni ei sitä kohilleen (välttämättä) saa.

Mutta mitä tekee Roger? Roger ottaa oluen.

Metronomitreenin aloittaessani tuntui kokoajan että klikki hidastuu,
 
No just sitä se tekee. Tuntuu ihan että ajantaju muuttuisi jotenkin. Mitä enemmän keskittyy soittamiseen niin tulee sellanen niinkun max payne/matrix bullet time juttu (höhö) että ulkopuolella tapahtuva eli metronomi hidastuu ja meinaa vahingossa soittaa ohi.
 
Ja kyllä mä mun mielestä osaan pöytää taputella rytmissä (no en oo varma, pitäsköhän nauhottaa pöydäntaputusta ja kuunnella... :p). Ongelma on kai se keskittyminen. Että kun pitää keskittyä koordinoimaan mitä soittaa niin meinaa tippua rytmistä. Nooh, kai se pitää vaan treenata...

Nooh, kai se pitää vaan treenata...
 
Kokeile soitella ilmarumpuja levyjen tahtiin, sitä kun harrastat jonkin aikaa niin eiköhän helpotu vähän.

60 on vaikeimpia tempoja aloittaa koska se on helvetin hidas. Lähde keskitemposta joka on 120.

60 on vaikeimpia tempoja aloittaa koska se on helvetin hidas.
 
Sitä voi helpottaa laskemalla päässä neljään eli kuudestoistaosia.
 
Naks (kaa koo nee)
Naks (kaa koo nee)

Usein metronomi on väärällä voimakkuudella instrumenttiin nähden. Kokeile säätää soitinta kovemmalle/hiljemmalle tai asettaa metronomi esim. vasemmalle ja kitaran kaiutin vastaavasti oikealle puolelle jotta voit keskittyä toiseen tarvittaessa.

Minustakin metronomin kanssa soitto on jotenkin hankalaa. Varmaan lähinnä siitä syystä, että kun soittaa siihen päälle, niin tuntuu, että sitä ei välillä kuule kunnolla ja jotenkin sitä yrittää sitten kuulostella liikaa -> soitto hanurista. Minusta kätevämpi on tehdä esim. jollain träkkerillä ihan yksinkertainen rumpukomppi, johon voi päälle soitella mitä lystää ja muutella tempoa tarpeen mukaan. Volaakin saa ihan riittävästi.
 
Täysin samaa mieltä.

Rumpukomppi on tosiaan helpompi terenauskaveri, varsinkin jos on jo valmiiksi bänditaustaa. Itseltäni sujuu nykyään myös metronomin kanssa treenaaminen, tosin aluksi oli rumpukompin kanssa helpompaa.
 
Liian hitaat treenaustempot ovat tosiaankin hankalia, eli hitaasti kannattaa aloittaa, muttei liian hitaasti!

Oon soitellut kitaraa jo 5 vuotta. Tuskin harjoitellut silti juuri yhtään. Mitä sattuun vaan rämpytellyt sillontällön. Viime talvena mulla oli bändi, ei oo enää. Muuten soitellut yksin. Soittotunneilla en oo koskaan käynyt.
 
Nyt sitte vihdoin ajattelin että mitä jos oikeesti opettelis soittamaan ja rupeis treenaamaan metronomilla. Mutta eihän tästä meinaa tulla mitään. En meinaa pysyä edes tempolla 60 tahdissa kun yritän soittaa neljäsosia.. tai siis niinku neljä nuottia per metronomin ääni. (käytän tota www.metronomeonline.com) Rupean automaattisesti aina kiihdyttämään nopeutta ja kohta huomaan että olen jossain ihan omassa rytmissä. Ja ajantaju jotenkin poukkoilee; välissa tuntuu sama metronomin lyöntien väli paljon pidemmältä ajalta kun soittaa. Johtuuks tää mun keskittymishäiriöstä vai onks tää ihan normaalia ja pelkkää harjoituksen puutetta?
 
Metronomin kanssa soittaminen tuntuu ajatuksena maailman luonnollisimmalta ja helpoimmalta, mutta onkin käytännössä jotain muuta...
 
Nimittäin rytmin syke ei ole matemaatisen tarkka kuten taas metronomi on. Rytmin syke on aina elävä ja musikaalinen, ja kun soittaa itsekseen, voi soitto kummuta siitä sisällä elävästä rytmistä (tietysti enmmän vai vähemmän musikaalinen rytmi)
 
Metronomin kanssa soittaminen on aika sama kuin klikin päälle soittaminen studiossa: sun pitääkin sovittaa soittaminen epämusikaalisen tikutuksen päälle, ja siten oma rytmiosasto tavallaan ohitetaan -joten tilanne on joltisenkin luonnoton todelliseen aitoon musiikintuottamisen tilanteeseen eli live-esiintymiseen verrattuna.
 
Jos hivenen muutat esim. rytmiä bändin kanssa soitettaessa, niin muu poppoo reagoi siihen. metronimi(klikki) taas on absoluuttinen orjuuttaja, jota on seurattava orjallisesti. Siten koko klikin kanssa soittamisesta tulee jotensakin epämusikaalinen hetki, on vain tuotettava teknisesti ja rytmillisesti tarkkaa soittoa.
 
Eli tilanne on luonnoton, mutta ajan kanssa siihen tottuu, ja tottuu siihenkin, että vaikka metronomi tikuttaa, niin samalla omakin rytmitaju pelaa (tosin vaimennettuna), ja pystyy myös soittamaan hieman tietoisesti ohikin -eli metronomi ei ole niin hallitseva enää kuin silloin, kun soittaa matemaattisen tarkasti.

Tuo onkin ehdottoman hauska ilmiö, että metronomin tasainen rytmi tuntuu epätasaiselta.
 
Yksi syy rytmin näennäiseen hidastumiseen on varmasti se, että oppii ennakoimaan ja odottamaan sitä iskua. Yksi asia joka johtaa myös juuri tuonsuuntaiseen väärinennustamiseen on se, että harvempi haluaa myöhässä olla.
 
Odotus on sitten sellaista "no nyt tulee klikki.. eiku ny.. eiku...."
 
Mutta itse ainakin uskon, että metronominen rytmin pystyy sisäistämään niin, että se tuntuu tasaiselta ts. en näe mahdotonta ristiriita siinä, että soitetaan omassa mukavassa rytmissä ja klickin mukaan.
 
Toinen hassu täällä mainittu ilmiö on tuo oman soiton asteittainen nopeutuminen. Tuollaiset korostumisilmiöt ovat hauskoja ja musiikille erittäin ominaisilta tuntuvia.
 
Eli homma olisi jotenkin niin, että mielessä on se nopeus millä soittaa ja sitten viimeksi soitetun fraasin nopeutta yksinkertaisesti ajattelemalla korostaa sitä nopeutta hiukan, ja sitten taas ajatellaan hiukan nopeutettu fraasia ja nopeutetaan hiukan jne.
 
Sama tapahtuu toisinpäin, yrittäessä soittaa harvinaisen hitaita tempoja. Eli tapahtuu asteittaista hidastumista.
 
Vaikka nämä tasaisessa rytmissä lasketaankin virheiksi, on kyse toki musiikilliselle ilmaisulle keskeisistä ilmiöistä. Ainakin olen tarpeaksi röyhkeä väittääkseni niin :-)

Merkonomi on hyvä apu, mutta kyllä se jalka on mulla ainakin toiminut myös hyvin.
 
Mä käytän jalkaa myös metronomin kans. Pysyy vielä varmemmin tempossa.

60 on vaikeimpia tempoja aloittaa koska se on helvetin hidas. Lähde keskitemposta joka on 120.
 
Jaahas, minä en ainakaan pysy 120:ssä perässä. Opettelen kaiken aluksi tolla 60:sellä, koska se tuntuu paljon helpommalta. Välillä on pakko aloittaa 40:stä, jos 60 tuottaa vaikeuksia. Siitä sitten nostan asian sisäistettyäni nopeuden 80:n. Mun ultimate suoritus on ollut pysyä tahdissa kompatessani Mary Had A Little Lambia (Guy, Vaughan) 100 iskun minuuttinopeudella.

(käytän tota www.metronomeonline.com)
 
Noi nettimetronomit ei välttämättä pysy tarkassa ajassa. Tarkka sekvensseri taimeri vaatii C koodia. Kannattaa hakea mentronomiohjelma joka asennetaan omalle koneelle, niitä löytyy kans ilmaisia.
 
Rupean automaattisesti aina kiihdyttämään nopeutta ja kohta huomaan että olen jossain ihan omassa rytmissä. ... vai onks tää ihan normaalia ja pelkkää harjoituksen puutetta?
 
On normaalia ja on harjoituksen puutetta. Rumpukone voi olla helpompi, niitäkin löytyy ilmaisii netistä.

Mulla lähtee jalka naputtaan automaattisesti tahtia ja siinä sitte pysyy tahissa helposti. Tietysti vähän vaikeampaa jos tempo nousee korkeaksi...

Kannattaa hakea mentronomiohjelma joka asennetaan omalle koneelle, niitä löytyy kans ilmaisia.Rumpukone voi olla helpompi, niitäkin löytyy ilmaisii netistä.
 
Mistäs noita löytää/mitkä olis hyviä?
 

 
Toi metronomeonline metronomi on siinä mielessä vähän huono, että se ei aksentoi sitä ekaa lyöntiä. http://www.all-guitar-chords.com/metronome.php tämä aksentoi ja on siinä mielessä parempi.

En ole kuin pari kertaa koittanut metronomin kanssa ja huonolla menestyksellä.
Jalan kanssa olen saanut 2 biisiä soitettua (riffit, biisi on kasattu), mutta eipä tullut alkuperäsellä vauhdilla.

sitä mä mietin, että mikä tuon jalan pitää tietyssä tarkassa ajassa eikä esim. juuri siinä ajassa, jota itse soittaa?