Yleistä keskustelua musiikista ›

mutta on aivan fakta juttu, että toisinaan teoreettinen yhden tietyn tavan opiskelu voi johtaa ja johtaakin siihen, että henkilö ei sen jälkeen enää osaa mitään muuta tapaa kuin sen yhden oppimansa, eikä kykene käyttämään sitä oppimaansa luovasti, eikä myöskään käyttämään oppimansa lisäksi mitään muita tapoja.
 
Tällä perusteella ei sit varamaan kandee opiskella midis ku hävii kaikki kyky kaikkeen... pelottava kelamalli. Eiköhän sitä opiskella asia kerrallaan kaikenlaista. Tuskinpa siellä ogelissa tai sibassa tai misään (paitsi seurakunnassa) keskitytään totaalisesti vaan yhteen totuuteen.
 
Ja noita kusipäitä on tässä kansassa aika tasaisesti siellä täällä ja mun kokemuksen mukaan oikeat ammattilaiset musa-alalla on kaikkea muuta kuin kusipäitä. Luuloprot erikseen.

Luuloprot
 
Tässäpä on niin käyttökelpoinen termi, että taidanpa lisätä sen omaan sanavarastooni!

Eikö pikemminkin nokka pystyssä kulkevien yybermuusikkojen pitäs ymmärtää tuo.
 
Tää tämmönen otus on oikeasti ääriharvinainen. Vielä yhtään en ole tavannut. Pätemisentarpeisia idiootteja sen sijaan löytyy, mutta useimmiten niillä on vain pintapuolinen tietämys jutusta, jolla yrittävät päteä - juuri sen verran, että asiasta tietämätöntä saa huijattua.

Olen kotoisin keskeltä metsää. Olen muuttanut Helsinkiin 13 vuotta sitten ja käynyt Pop & Jazz Konservatorion ja tehnyt kiltisti kaikki tutkinnot yms. Olen kompannut Kaija Koota. Olen yrittänyt elämässäni olla vittuilematta muille ja auttaa kaveria, koska minua on autettu varsin pyyteettömästi aika tavalla että olisin siinä missä olen tänä päivänä. Loppujen lopuksi olen päätynyt opettamaan tähän samaan opinahjoon, toivottavasti en paskan maineeni ja traumojeni vuoksi, vaan siksi että minusta on kivaa touhuta aiheen parissa ja että se on musiikkialan työtä josta maksetaan palkkaa. On perheellisenä ihmisenä aika kivaa asua välillä kotona lasten ja vaimon kanssa keikkabussin ja hotellien asemasta. Olen myös yrittänyt räpeltää kaikenlaisia sävelteoksia teorioiden mukaan ja vierestä vuosien saatossa.
 
Luullakseni olen tässä threadissa kuvailtujen ominaisuuksien täydellinen summa ja minussa varmaankin tiivistyy kaikki nämä ominaisuudet mitkä maalta kaupunkiin muuttanut, tutkinnot suorittanut, Zappaakin soittanut, Kaija Koota kompannut, teorioiden silmissä uskottavasti säveltänyt ja tänäkin päivänä oppilaitoksessa opettava ihminen voi omata.
 
Ne jotka minut tuntevat, toivottavasti voivat olla sitä mieltä että edustamani oppilaitos ei ole:
 
a) tuhonnut luovuuttani
b) tehnyt minusta kusipäätä
c) tehnyt minusta katkeraa
d) joku muu, mikä? __________________
 
En oikeastaan edes tiedä, mitä tämä puheenvuoro yrittää sanoa. Osui vaan aikalailla kaikki mitä on kirjoitettu ... ota siitä nyt selvää. Miten joku oppilaitos voi olla syynä kusipäisyyteen?!? Ote hakuoppaasta:
 
"...lisäksi hakijoilta edellytetään kusipäisyydessä 3/3-tutkinnon hyväksyttävä suoritus tai kusipäisyyden 3/3-tutkintoa vastaavat tiedot ja taidot. Kusipäisyys testataan pääsykokeessa suullisella ja kirjallisella kokeella..."
 
on se niin väärin kun ei ymmärretä tai siis ymmärretään väärin
 
otan osaa :-(

Kusipää johtuu sanoista "kusi" ja "pää". Tällä yhdyssanalla viitataan ihmiseen, joka kohtelee kanssaihmisiä huonosti. Myös tämän sanan voi määritellä useilla eri tavoilla, mutta yhteistä kaikille kusipäille on se, että kusipäisyys on aina yksilön omaehtoinen valinta.
 
Aiheesta ei ole tehty (toistaiseksi) kattavaa tutkimusta, mutta uskallan epäillä että kelvottomasti käyttäytyvien prosentuaalinen osuus erään suomalaisen rytmimusiikkia opettavan oppilaitoksen oppilaista ei suuresti eroa väestön keskiarvosta. Ja jos on niin, että eroaa - on vielä matkaa siihen että voidaan yhdistää oppilaitoksen arvot ja opetusmenetelmät kusipäisyysprosentin nousuun.
 
tosikko??
 
Loppukaneettina oma mielipiteeni on se, että kun kaverit ovat valmistuneet jostain oppilaitoksesta millä tahansa alalla, he ovat sen ikäisiä että ovat voimansa tunnossa ja jos hiukkasella menestystä siunataan, voi olla että ovat vähän ylpeämpiä kuin mitä tarve vaatii.
 
= kusipäitä ;-)
 
- - -
no joo - kyllähän kaikkiin ammattikuntiin jne. kaikenlaisia mahtuu. Omista tuntemistani oikeista (pro?) muuskoista ei ole pahaa sanottavaa, mutta sivusta on tullut havaittua pari paskantärkeätäkin tapausta (ja ovatkin sitten muusikkoina tylsiä).
 
toisaalta ei yleistyksiinkään kannattaisi liikaa takertua - vaikka kyseessä ei varsinaisesta provoilustkaan olisi kyse
 
kannattaako ryhtyä pitkiä "puolustuskirjoituksia" laatimaan kun ne tuppaavat helposti vain kääntymään itseään vastaan

Minä olen sitä mieltä, ettei se opiskelu ja teorian tuntemus tapa luovuutta sillä edellytyksellä, että sen teorian pitää renkinä, ei isäntänä. Vähän niinkuin tuli. Joskus kävi niin, ettei eräs henkilö tahtonut soittaa bändinsä basistin tekemää biisiä koska siinä oli joku sointukulku jota ei kuulemma voinut soittaa koska musiikin teoria kielsi. Minusta se kuulosti ihan hyvältä.

Minä olen sitä mieltä, ettei se opiskelu ja teorian tuntemus tapa luovuutta sillä edellytyksellä, että sen teorian pitää renkinä, ei isäntänä. Vähän niinkuin tuli. Joskus kävi niin, ettei eräs henkilö tahtonut soittaa bändinsä basistin tekemää biisiä koska siinä oli joku sointukulku jota ei kuulemma voinut soittaa koska musiikin teoria kielsi. Minusta se kuulosti ihan hyvältä.
 
Oliko tämä henkilö sitten musiikin moniala-ammattilainen, ns. pro-muusikko? Epäilen.
 
Homma menee kuitenkin tässä järjestyksessä:
 
1) säveltäjä säveltää teoksen
2) teoksesta tulee suosittu ja sitä esitetään/halutaan kuulla julkisesti
3) musateoreetikot analysoivat teosta, keksivät nimityksiä teoksessa tapahtuville musiikillisille ilmiöille (esim. miksi tätä kappaletta halutaan kuulla uudelleen ja uudelleen =miksi tämä on hyvä kappale)
4) näitä ilmiöitä opetetaan oppilaitoksissa teoriamaikkojen toimesta opiskelijoille
 
Eli missään vaiheessa ei pitäisi tulla edes tilannetta, jossa teoria kieltää säveltämästä tietyllä tavalla. Itse en pidä henkilöitä pro-muusikkoina jos he jollakin teorialla pelkästään perustelevat kappaleen huonoksi saati soittokelvottomaksi. Pitää olla muitakin perusteita.
 
Sitä paitsi kaikki kuuluisat säveltäjät ovat aina rikkoneet (teoria)rajoja, ja juuri siksi ovat jääneet historiaan merkittävinä säveltäjinä.

Joissakin "pro-muusikoissa" huvittaa musiikin teoriaan hautautuminen, tyyliin: "tää sointukierto vaatii nyt loppuun leposoinnun". Siis miten niin "vaatii"?
 

 
Koska johonkin sussaan tai seiskasointuun ei ole kovin loogista lopettaa biisiä. Tästä lienevät samaa mieltä kaikki, oli koulutusta tai ei.
 

 
Ainakin Lenny Kravitzin ja Steve Vain olen haastatteluista lukenut pitävän teoriaosaamista todella arvossaan.

Koska johonkin sussaan tai seiskasointuun ei ole kovin loogista lopettaa biisiä. Tästä lienevät samaa mieltä kaikki, oli koulutusta tai ei.
 
Riippuu. Jossain tapauksessa on mahtavaa jättää se just sillee.

Riippuu. Jossain tapauksessa on mahtavaa jättää se just sillee.
 
Totta, onhan niitä biisejä. Jos teorianosaaminen estää biisin jättämisen (sopivissa kohden) jännitesointuun, kyseinen henkilö käyttää osaamistaan väärin.
Teidän ongelmanne on lähinnä se, että ette tiedä mitä mahdollisuuksia teorian hallinta tuo. Teillä on vain mielikuvia tai kuultuja juttuja sen turmiollisuudesta. Tästä kertoo vaikkapa se, että en tunne ketään teoreettisesti pitkälle koulutettua, joka ei pitäisi sitä arvossaan tai kokisi hyödylliseksi. Eihän sitä pysty edes soittaa bändissä monipuolisesti, jos ei tiedä miten soinnut muodostetaan! Ityse en ainakaan jaksa soitella sointuja (kitaralla) samoilla käännöksillä...ja kokemuksen mukaan asioista tietämättömät jäävät kehityksessäkin polkemaan esim niihin iänikuisiin barre-sointuihin.

Teidän ongelmanne on lähinnä se, että ette tiedä mitä mahdollisuuksia teorian hallinta tuo. Teillä on vain mielikuvia tai kuultuja juttuja sen turmiollisuudesta..
 
Kenelle suuntaat tuota siis?

Oliko tämä henkilö sitten musiikin moniala-ammattilainen, ns. pro-muusikko? Epäilen.

Epäilet aiheesta, ei ollut ammatimies, ei. En kirjoituksessani viitannutkaan pro- muusikkoihin vaan yleensäkin teorian tuntemuksen "väärinkäyttöön". Ei passaa todellakaan yleistää sitä kaikkiin musiikinopiskelijoihin.

tosikko??
 
Joissain asioissa olen tosikko, tiedän. Toivottavasti en kuitenkaan kusipää.
 
kannattaako ryhtyä pitkiä "puolustuskirjoituksia" laatimaan kun ne tuppaavat helposti vain kääntymään itseään vastaan
 
Jos edellinen puheenvuoroni kääntyy itseään vastaan niin sillehän ei mahda mitään, ja se on minulta itseltäni pois.
 
Edustamaani oppilaitosta tai siellä opiskelleita ihmisiä on parjattu ja parjataan kuitenkin mielestäni liian usein liian kevyin perustein. Suhtaudun musiikkikoulutukseen tosissani ja isolla tunteella. Siitä yhdistelmästä syntyy helposti esimerkiksi pitkiä puolustuskirjoituksia :)

Teidän ongelmanne on lähinnä se, että ette tiedä mitä mahdollisuuksia teorian hallinta tuo.
 
Niin, minä en ainakaan missään vaiheessa käsittääkseni väittänyt, ettei teorian hallinta "toisi mahdollisuuksia".

Kannattaa aina muistaa että musiikkia kullaan edelleen vain korvalla. Musiikin teoriasta tietämätön kuulija, jolle musiikki yleensä on suunnattu, ei välitä keksitkö joka kerran samaan sointuun mentäessä uuden käännöksen tai lopetatko biisin purkamatta pidätystä. Joskus biisi kaipaa sitä, mutta ei noita kannata sinne tunkea siksi että ne osaa.
 
Kukas tsääs-kitaristi se sanokaan että "Opettelin kaikki sointujen käännökset ja yleisimmät skaalat vain selvittääkseni mitä en halua milloinkin soittaa".

Musiikin teoriasta tietämätön kuulija, jolle musiikki yleensä on suunnattu, ei välitä keksitkö joka kerran samaan sointuun mentäessä uuden käännöksen tai lopetatko biisin purkamatta pidätystä. Joskus biisi kaipaa sitä, mutta ei noita kannata sinne tunkea siksi että ne osaa.
 
Ei tietenkään kannata tunkea siksi että osaa. Jos olet koskaan kuunnellut vaikkapa jazz-trioa, jossa joku komppaa avo- tai barresoinnuilla tai sitten perinteistä jazzaria, joka hoitaa homman hyvillä käännöksillä, melodiaa kuljettaen. Ero on valtava jazzarin eduksi. Nyt menee jo jokseenkin kauaksi aiheesta, mutta jos ei muuten, niin täytyy sitten esimerkeillä osoittaa näitä teoria-esimerkkejä.

no joo - kyllähän kaikkiin ammattikuntiin jne. kaikenlaisia mahtuu. Omista tuntemistani oikeista (pro?) muuskoista ei ole pahaa sanottavaa, mutta sivusta on tullut havaittua pari paskantärkeätäkin tapausta (ja ovatkin sitten muusikkoina tylsiä).
 
toisaalta ei yleistyksiinkään kannattaisi liikaa takertua - vaikka kyseessä ei varsinaisesta provoilustkaan olisi kyse
 
kannattaako ryhtyä pitkiä "puolustuskirjoituksia" laatimaan kun ne tuppaavat helposti vain kääntymään itseään vastaan
 
Ketähän vastaan Vellun kirjoitukset on kääntyneet? !!
 
-Näköjään kaikki, jotka ovat plussia antaneet, ovat olleet ammattilaisia, vai sanoisinko pro-äijiä :P Joukossa myös pitkän linjan vetäjiä, jotka ei varmasti paljoa ole aikoinaan näitä meidän "jatsi-kerhoja" ole nuohonneet.
 
Olen esim. omasta treenaamisesta huomannu välillä, että tulee treenattua niitä asioita, jotka osaan jo. Niitä, mitä ei osaa, on välillä aika tuskallista ruveta hiomaan. Sitte kuitenkin, kun saa aikaseksi, huomaa, että jälleen tämä uusi asia tukee kaikkea jo osattuja aloja musiikista. Mun mielestä tässä on koko musiikillisen kouluttautumisen pointti. Kaikki tukee kaikkea, ei suinkaan pois sulje mitään.
 
Mun mielestä omituisimpia ja muita ylenkatsovampia tyyppejä on nämä, jotka korostaa, kuinka he "luovat omaa" juttuja tai ovat jonkun yhden musiikkityylin orjia. Tyyliin. "ei mun tarvi, ko en aio koska soittaa tommosta..." :) HOHO sanon minä - kyllä se Siperia opettaa...

Ei tietenkään kannata tunkea siksi että osaa. Jos olet koskaan kuunnellut vaikkapa jazz-trioa, jossa joku komppaa avo- tai barresoinnuilla tai sitten perinteistä jazzaria, joka hoitaa homman hyvillä käännöksillä, melodiaa kuljettaen. Ero on valtava jazzarin eduksi. Nyt menee jo jokseenkin kauaksi aiheesta, mutta jos ei muuten, niin täytyy sitten esimerkeillä osoittaa näitä teoria-esimerkkejä.
 
Älä yritä nyt tahallaan väärin ymmärtää kirjoittamaani :) Lues uudelleen ja mieti: "Joskus biisi kaipaa sitä, mutta ei noita kannata sinne tunkea siksi että ne osaa." että näin.

Jos edellinen puheenvuoroni kääntyy itseään vastaan niin sillehän ei mahda mitään

Ei huolta, se oli tän ketjun fiksuin ja mietityin kirjotus. Ja jos jollain on urputtamista, niin kandee kuunnella vaikka Dominantin sovituksia, jota on ainakin mun mielestä loistavia...ja nimenomaan luovia & kekseliäitä.