Yleistä keskustelua musiikista ›

Olisitte vedelleet kuonoon. Kyllä tommonenkin asenne on korjattavissa.
 
Ei viittitty sitä reppanaa läiskiä. Tajuttiin kyllä kaikki aika nopeasti, että turha äijä. Eikä annettu sen asenteen pilata iltaa.

Sellisti:
Ei missään muussa kaupungissa esiinny tämänlaista jakoa. Ihan turhaa touhua.
 
Niin, kun Suomessa ei ole muita kaupunkeja, ja aika pikkukylä on tuo Helsinkikin:-)
 
Kyllä mm. newyorkilaiset, lontoolaiset ja pariisilaiset ovat tosi tarkkoja aitoudestaan ja paljasjalkaisuudestaan.

Miksi jotkut muusikot pitävät itseään ns. "pro"-muusikkoina?
 
Tarkoitan tässä muusikoita, jotka halveksivat aloittelijoita, ei-koulutettuja, tai muuten vaan paskoilla/halvoilla kamoilla soittavia muusikoita.
 
Pro-muusikko ei yleensä ole kiinnostunut auttamaan aloittelijaa, jos tämä esim. jossain forumissa kysyy jotain pro muusikoille itsestään selvää asiaa, vaan vittuilee sen sijaan, ja käskee opettelemaan kantapään kautta, jos ei opiskelu kinnosta.
 
Olen itse myös soittanut muutamaan otteeseen em. kaltaisten herrojen kanssa samassa bändissä, mutta huonolla menestyksellä.
Näillä minun tuntemillani pro-muusikoilla on yksi yhdistävä tekijä ja se on tuo Pop&Jazz konservatorio Helsingissä. Sielläkö tällainen asenne opetetaan? Enpä usko. Tuleeko tuo asenne sitten vaan siitä että "kun minä nyt olen koulutettu tunnetussa oppilaitoksessa, olen siis muita ylempänä"?
 
Parhaillaan soittelen ammattimuusikon kanssa, joka EI olen em. konservatoriossa opiskellut, mutta joka työkseen opettaa soittamista ja tekee keikkoja, eli on siis "pro"-muusikko.
Hänen kanssaan ei ole koskaan ollut mitään auktoriteetti, tai muitakaan ongelmia koska hän ei pidä itseään pro- muusikkona. Silti soittaa yhtä hyvin tai jopa paremmin, on innovatiivisempi, ja yhteistyökykyisempi kuin em. herrat, auttaa mielellään aloittelijoita ja kannustaa heitä soittamaan.
 
Itse olen myös aina valmis kertomaan aloittelijoille, miten joku asia tehdään, jos vaan tiedän. Minulle tulee myös itselleni hyvä mieli, jos olen voinut olla avuksi.
 
Tylsissä juhlissa muusikoiden kanssa on yleensä meininki lupsakkaa vaikka ei toisiaan tuntisikaan, mutta jos joukkoon eksyy pro-muusikko niin kyllä menee tunnelma pilalle. Tämän pro-muusikko aiheuttaa kysymällä jotain todella kiinnostavaa, kuten:"Minkä teorian mukaan sä sävellät?"
 
Olen itse omasta mielestäni hyvä muusikko mutta mitään pro titteleitä en siihen laittaisi.

Mutta niinku Irwin joskus sano:
 
"meitä on moneks ja moneen junaan, ja asemalle osa vielä jää"
 
Eli varmasti alalta ku alalta löytyy elvistelijöitä yms.
 
Oman kokemukseni mukaan kaikista kovimmat soittajat on niitä nöyrimpiä eivätkä turhaa meteliä itsestään pidä ainakaan elvistelymielessä.

Niin, kun Suomessa ei ole muita kaupunkeja, ja aika pikkukylä on tuo Helsinkikin:-)
 
Kyllä mm. newyorkilaiset, lontoolaiset ja pariisilaiset ovat tosi tarkkoja aitoudestaan ja paljasjalkaisuudestaan.
 
Mä olen kaiketi aika paljasjalkainen haimoolainen, kun mun suku on asunut tässä samalla nyppylällä jostain 1700-luvulta asti. Että sitten kun Haimoo on osa suur-Helsinkiä (nyt on vielä 50km matkaa sinne) joskus pitkän ajan kuluttua, niin mähän olen silloin paljasjalkaisempi helsinkiläinen kuin suurin osa. Jos nyt olen edes elossa silloin.
 
EDIT: Ai niin, tämä ei taida liittyä itse aiheeseen yhtään mitenkään. Sanonpa siihen sen verran, että itse en edes halua miksikään opistomuusikoksi, mieluummin sävellän ja soittelen niin, että minulla on hauskaa. Jos en koskaan menesty, niin ei voi mitään. Jos menestyn niin hyvä juttu. Ei minulla kuitenkaan ole mitään opistomuusikoita vastaan, pääasia että tekevät sitä mitä haluavat.

Oommie stadist. Mie ite. Iha oikiasti.

Oman kokemukseni mukaan kaikista kovimmat soittajat on niitä nöyrimpiä eivätkä turhaa meteliä itsestään pidä ainakaan elvistelymielessä.
 
Ditto!

Ditto on that as well! ;-)
 
Kyllä ne "kovimmat" muusikot ja soittajat ovat niitä jotka tekevät sitä hommaa nöyrästi ja ahkerasti ja ketkä aidosti pitävät siitä mitä tekevät eivätkä tee sitä ainakaan pelkästään näyttääkseen muille, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö itsestään saisi olla ylpeä.
 
"Minkä teorian mukaan sä sävellät?"
 
X-D
 
Jestas sentään....
 
Ja kyllä siinä muuten on ihan perääkin, että jos opiskelee esim. säveltämistä ja opettelee säveltämään joidenkin tietynlaisten sääntöjen ja raamien mukaan, niin joillekin voi käydä niin että he "jämähtävät uriinsa" eivätkä osaa sitten toimia millään muulla tavalla eivätkä tahdo saada omaa luovuuttaan esille. Toisaalta taas kaikilla ei välttämättä ole luovuutta yhtä paljon kuin muilla, tai sitten he eivät vain saa sitä itsestään esille, mikä voi osaltaan myös johtua jo opitusta tietystä tavasta, eli esim. säveltämisen teorian opinnoista.
 
Mutta kyllähän se on tietenkin viimekädessä henkilöstä itsestään kiinni. Toiset ihmiset osaavat käyttää oppimiaan asioita eri tavalla hyväkseen kuin toiset. Toiset paremmin, toiset huonommin. Se on ihan fakta juttu.
 
Mutta yhden asian ainakin tiedän mikä auttaa varmasti luovuuden kehittämisessä, nimittäin monipuolisuus. Kannattaa pyrkiä opettelemaan mahdollisimman paljon erilaisia asioita ja tutustua mahdollisimman laajalti erilaisiin musiikkityyleihin. Auttaa takuuvarmasti.
 
"Lahjattomat treenaa" vai kuinka se meni. Hehheh...... 8-P
 
- Aardfather

En morkkaa Helsinkiä, enkä helsinkiläisiä muusikoita etenkään, vaikkakin siellä aikoinaan soittaessani en ole mitään ahaa-elämyksiä juuri kokenutkaan... kurjimmat soittajakämpät...hankalaa ravintolahenkilökuntaakin (tressaantuneita) osin. Vittumaisin kohtaamani soittaja sarjassaan (pianisti) kylläkin oli kotoisin sieltä. Kyseisestä hemmosta en ole hänen sosiaalisista taidoistaan kuullut koskaan mitään hyvää, vaikkakin oli/on pro-soittaja mielestäni. Nämä kokemukset ja kommentit tulevat 70-luvulta. enempää en ala provosoimaan aiheesta tämän otsikon alla.

Tämä taas on off-topicia, mutta sitä en ymmärrä, mikä vimma Helsingissä asuvilla on erottaa eri ryhmäkseen "alkuperäiset" stadilaiset ja muualta muuttaneet. Helsinkiläisiähän he kaikki ovat.
 
Minä olen asunut puoli elämääni tässä Suomen "Pää"kaupungissa, mutta jos joku mua alkaa helsinkiläiseksi, stadilaiseksi tms. etelän apinaksi solvaamaan niin nappaan ottaan. Oululainen minä oon ja pysyn sellaisena.

"Minkä teorian mukaan sä sävellät?"
 
Luomisteorian.

En morkkaa Helsinkiä, enkä helsinkiläisiä muusikoita etenkään... Vittumaisin kohtaamani soittaja sarjassaan (pianisti) kylläkin oli kotoisin sieltä.
 
Helsingissä asuu 560 000 ihmistä. Ja jos nuo naapuripitäjät lasketaan mukaan, niin tunnetusti päästään yli miljoonaan.
 
Eiköhän tuohon joukkoon muutama mulkku ja mukavikko mahdu.
 
Kannattaa aina muistaa tämä, kun puhuu stereotyyppisesti helsinkiläisistä.

Näitä tosiaan löytyy. Niitä jotka olisivat halunneet olla jotakin, mutta jotka jotenki päätyvät omasta mielestään väärään paikkaan. Munsta tuommosessa tilanteessa ei voi muuta kuin katsoa peiliin. Sieltä yleensä kurkkaa se -ainakin pieni- epäsosiaalinen peikko.
 
Näitä on löytynyt tähän mennessä joka opistosta ja musiikkikoulusta runsain mitoin. Todella ikävää porukkaa ja pahimmassa tapauksessa tappavat innostuksen musiikkiin.

Mutta niinku Irwin joskus sano:
 
"meitä on moneks ja moneen junaan, ja asemalle osa vielä jää"
 
Eli varmasti alalta ku alalta löytyy elvistelijöitä yms.
 
Nimenomaan. Minä en liittäisi tätä mitenkään pääkaupunkiimme, vaan onhan se nyt selvä että aina tällaisia elviksiä on ja tulee olemaan. Ja niitä on varmasti yhtälailla muusikoissa kun kirvesmiehissä.
Minä olen muutenkin ottanut sen asenteen, että jätän tuollaiset omaan arvoonsa.
Minustakin tämä on aavistuksen turha threadi.

Oman kokemukseni mukaan kaikista kovimmat soittajat on niitä nöyrimpiä eivätkä turhaa meteliä itsestään pidä ainakaan elvistelymielessä.
 
Justiinsa näin!

Joissakin "pro-muusikoissa" huvittaa musiikin teoriaan hautautuminen, tyyliin: "tää sointukierto vaatii nyt loppuun leposoinnun". Siis miten niin "vaatii"?
 
Yleisesti ottaen, lahjakkaalle ihmiselle koulutuksesta ei tietenkään ole koskaan haittaa.

Oman kokemukseni mukaan kaikista kovimmat soittajat on niitä nöyrimpiä eivätkä turhaa meteliä itsestään pidä ainakaan elvistelymielessä.
 
Näin on myös minulla.
 
Vaikka hyviä tyyppejä ihmisinä olen tavannut ihan kaikista ryhmistä mihin olen törmännyt.

Mutta niinku Irwin joskus sano:
 
"meitä on moneks ja moneen junaan, ja pendolinon alle osa vielä jää"
 
Toi pro-muusikon määritelmä on aika häilyvä käsite.Löytyy paljon ihmisiä,joille pro on se,kun osaa nuotit ja on ehkä opiskellutkin joskus ja jos kaiken edellämainitun lisäksi vielä opettaa siellä kansalaisopistossa "Maijan karitsaa" pennuille,niin on jo tosi PRO.Ja niinkuin edellä on jo useasti mainittu,niin niiden kovimpien jätkien ei todellakaan tarvitse päteä dissaamalla muita.

Ns. "Pro-muusikoita" on kahdenlaisia, mulkkuja ja ei-mulkkuja.
 
Jotkut ihmiset vaan on luonteeltaan ylimielisiä, ja jotkut pro-miehet ovat kyllästyneitä ja leipääntyneitä jo hommiinsa kenties jo nuorella iällä soitetaan joka paikassa mutta ei ole enää asennetta jolla vetää mitä vaan, vaan on ruvennut jotkut musatyylit pahasti vituttamaan. jolloin innostus vähenee ja soittaja menee kärttyisäksi ja leuhkaksi. huonosti soitettu vaikkakin ehkä fiiliksellä tehty musa rupeaa olemaan huonoa ja väärinsoittaminen/huonot saundit saavat itsemurhan partaalle. Joitakin ei myöskään vain kiinnosta auttaa ja neuvoa toisia ihmisiä.