Studiotyöskentely ›

Spekulaatiot kehiin....
 
Ja Mulderi paikalle, sekä foliohatut päähän :O

(Kirjoitus poistettu toistaiseksi)

MIShä JATKOT???

Ei tainnut levy tulla valmiiksi, tuottaja sai hermoromahduksen ja bändi hajosi? Vai?
 
Ei ihan noinkaan. Mut enpä lähde spoilaamaan, odotellaan jatkoa...
:-P

(Kirjoitus poistettu toistaiseksi)

Ei ihan noinkaan. Mut enpä lähde spoilaamaan, odotellaan jatkoa...
:-P
 
Ja hetihän sitä jatkoa tuli, hyvä hyvä hyvä. Kivellä on tietysti tiedossa mikä bändi tässä on kyseessä?

Ja hetihän sitä jatkoa tuli, hyvä hyvä hyvä. Kivellä on tietysti tiedossa mikä bändi tässä on kyseessä?
 
No comments. Minä juon nyt kahvia.

Pirun kauan on kyllä levyn tekeminen kestänyt joten olisi eri mukavaa lukea jatkoa. Mä kun jäin koukkuun :)

(Pahoittelen viivettä, tässä kuitenkin jatkoa tarinalle:)
 
Tänään miksattiin siis eka biisi. Heräsin klo. 13.00 ja menin kevyen aamiaisen jälkeen tarkkaamoon katsomaan mikä oli tilanne. Aika-arvioni oli osunut oikeaan, kaikki tarvittavat laitteet oli kytketty, pöytä nollattu ja varsinainen soundipoliittinen työ vasta alkamassa. Katsoin parhaaksi istua alas ja tarkkailla hetken meininkiä. Uusia laitteita olivat TC:n multiefektipaavo joka vastaa lähinnä Lexiconin 960:a (Se jonka kaukosäädin näkyy studiolehdissä tiskien masterlohkon päällä) Lisäksi uusi 1176 kompressori oli paikoillaan ja kytketty. Kyseessä on siis uusintapainos-versio jossa kaksi monokompuraa. Muuten sama kuin alkuperäinen mutta ratiokytkimet on korvattu potikalla jossa on neljä asentoa (kyllä, laitteessa on myös typerä “all” mahdollisuus).
 
James aloitti miksauksen (rumpujen pärinää......) rummuista. Basari ja virveli ei kummempia käsittelyjä saaneet. Virvelissähän tosiaan oli tässä vaiheessa 5 raitaa yhtä aikaa (3 mikkiä, trigattu soundi ja lisäksi itse triggerin läpsy). Nämä kaikki oli reititetty pöytään samalle kanavalle. Tähän kanavaan oli kytketty inserttinä DBX:n 902 de-esseri joka on ylivoimaisesti paras de-esseri jonka olen ikinä kuullut. Ei pysty edes vertaamaan mihinkään plugareihin. DBX:n jälkeen snaresumma meni Drawmerin DL221-kompuraan joka teki töitä n. 2-3 dB:n verran. Kokeilin jossain vaihessa ruuvailla vähän attack ja release säätöjä ja sen saa todella paukkumaan jos haluaa.
 
Rideraidasta James ruuvasi pöydän kompuralla ja EQ:lla esiin kellon sointia ja haitsuraidasta poisti lähinnä alakertaa ja kompressoi hieman.
Tässä vaiheessa on kai käynyt selväksi että hän pitää todella kompuroista. Mikäs siinä kun on ainoastaan hyviä merkkejä käytössä. Tuntuu myös että SSL:n kompurat helpottavat rokissa miksausbalanssin löytämistä. Kaikkeen pöydän oma sävy ei kuitenkaan mielestäni sovi. Koskee etenkin pöydän etuasteita mutta myös EQ ja kompuraosastoa.
 
James katsoi sitten overit ja molemmat ambienssimikkiparit läpi. C414 ambienssiraidassa oli UA:n 1176 TDM-versio toolsissa. Lisäksi overiraidoissa oli mm. Wavesin C1 sidechainmoodissa riden hillitsemiseksi.
Tomit trigattiin myös ja triggaus tapahtui ulkoisella rumpumoduulilla.
Olimme keskustelleet aikaisemmin viikolla Soundreplacerin käytöstä ja hän oli sitä mieltä että sen kolme “velocity” arvoa ei riitä ammattitasoiseen triggaukseen. Itse en ole tarvinnut triggerisoundia kuin tueksi tai soundin “kärjeksi” mutta tämä antoi kyllä ajattelemisen aihetta. Soundreplacerin konekivääriefekti ei esittelyjä kaivanne. Tomien mikkisignaali meni Focusriten D2 EQ:n läpi toolsissa ja summattiin triggerisignaalin kanssa pöytään yhdelle kanavalle per tomi. Setissä oli siis kolme tomia. Nämä kulkivat myös pöydän kompuran ja EQ:n läpi ja niille tehtiin sama mitä nyt yleensä tomeille tehdään.
 
Kun rummut oli saatu hyvään kuosiin otimme rinnakkaiskompressiokanavat käyttöön. Kaikki rumpukanavat ohjattiin 1176 kompuraan (rautaversio) ja sieltä takaisin pöytään kahdelle vapaalla kanavalle. Kompuralla sitten tehtiin perinteiset eli pumppaava rumpusoundi jota miksattiin hieman rumpujen alle tueksi. 1176:n plugariversion ja rautaversion eron huomasi lähinnä attack ja release säätimistä jotka käyttäytyvät yksinkertaisesti ihan eri tavalla. Lisäksi Bombfactoryn ja UA:n 1176 ovat keskenään erilaisia. BF kuulemma huonompi mutta enpä ole verrannut.
 
Sitten oli aika avata bassokanava. Sekä basson linjasoundi ja mikkisoundi meni toolsissa Digidesignin kompuran läpi ja niiden summa Autotune:n, Wavesin Rbass:in ja Amplituben läpi ulos pöytään.
Keskustelimme hetken siitä kuinka basson soundi ja varsinkin 800Hz-3kHz alue tekee suuren osan kitaravallin sävystä. Basson alakerta sovitettiin basarin alakertaan mutta oli hankala saada ne kunnolla lukkoon.
James ehdotti basson lievää duckaamista basarin mukaan ja tämä toteutettiin Brooke Sirensin kompuralla. Toimii erittäin hyvin vaikka tällaista ei todellakaan erota minään efektinä.
 
Tässä vaiheessa menimme lounaalle. Söin aivan mainion katkarapusalaatin. Bändi odotti siis koko pitkän päivän olkkarissa ja otti ehkä vähän liian vakavasti käskyn olla puuttumatta miksaukseen millään lailla ennen kuin se oli valmis kokonaisuus.
Kun palasimme oli aika ruuvailla kitaroita joka osoittautui hieman luultua vaikeammaksi. Kitarat olivat kyllä hyvät mutta niistä puuttui tietty purevuus. Ehdimme jo päivitellä kuinka säröä oli sittenkin liikaa vaikka niin ei ollut. Kuuntelimme mm. Musen levyä referenssinä ja ruuvasimme. Rummut ja basso tosin olivat aika erilaiset joten suurta samankaltaisuutta ei kannattanut hakea, ehkä enemmän sävyjä. Jossain vaiheessa kaivoimme hyllystä Oasiksen levyn referenssiksi. Vaikka Oasis on tuotannoltaan aika paljon LOFI:mpi kuin työn alla oleva, oli kitaroiden nasaalisuus jotain mitä biisi kaipasi. Tämän tasoisilla EQ:lla edes tietty purkkimaisuus ei ole huono asia. Rytmikitaroita oli siis kaksi, molemmat omalla raidallaan ja niissä oli PT inserttinä McDSP:n 3alue kompurat ja joku softaEQ jota en tunnistanut. Ei mikään pultec vaan enemmän sellainen “kirurginen työkalu”. Pöydässä oli taas kompurat ja EQ:t käytössä molemmille samoilla säädöillä.
 
Laulu tehtiin rockhenkeen viimeisenä päälleliimaus-tyylillä vaikka joskus sanotaan että varsinkin tällaisessa musassa jossa laulu kuitenkin näyttelee niin suurta roolia, olisi hyvä tuoda se mukaan vaikka heti rumpujen jälkeen ja rakentaa sen ympärille. No, tapansa kullakin. Molemmilla tavoilla on tehty monta klassikkoa joten menettelytapa ei minua liiemmin haitannut. Laulu meni ensin toolsissa Autotune3:een joka oli siis bypass-automatisoitu jättämään laulajan liutukset rauhaan. Sen jälkeen mentiin Digidesign:in kompressoriin, Wavesin C4 kompuraan ja viimeisenä kahteen eri Digidesign:in delayhin. Toinen oli tyyliin 4ms tavallaan tuplaukseksi tai vaiheistamiseksi ja toinen kunnon Celine Dion säädöillä. Delayt olivat siis lauluraidan inserteissä ja menivät näin olleen kaikkialle mihin itse laulukin meni. Eli järjestyksessä pöydän EQ:hun, DBX:n 902 De-esseriin ja lopuksi Drawmerin 1960 putkikompressoriin.
Taustalaulut joita oli tuplat menivät kukin toolsissa McDSP:n 3aluekompuroihin ja samoihin delayhin kuin päälaulukin ja sieltä pöytään jossa käytössä oli taas dynamiikka- ja EQ osastot.
 
Efektipuolella oli käytössä kolme AUX lähtöä. Aux 1 meni TC: system 6000 multiefektin lyhyeen platekaikuun joka palautettiin kahdelle kanavalle. Tähän ohjattiin melkein kaikkia rumpuraitoja mutta eniten tomeja ja virveliä. Lisäksi lyhyttä platea saivat osakseen kitarat ja laulut. Aux 2 meni puolestaan saman paavon ns. halliohjelmaan ja sinne meni kitaroita ja lauluja. Viimeisenä Aux 3:ssa oli Yamahan SPX90 chorus tuomassa vähän leveyttä itse kullekin raidalle kunnon brittirock tyyliin.
 
Kun kaikki raidat oli reitittetty pöydän ja prosessorien läpi summattiin kaikki kanavat masterbussiin ja sieltä SSL:n masterkompuraan joka runttasi koko pakettia 3:1 ratiolla n. 2-3dB:tä koko ajan. Masterlähdöistä mentiin TC:n mainioon Finalizeriin joka oli multiband asennossa mutta ilman ns. brickwall-limitteriä.
Kuullostaa ehkä pahalta mutta eipähän tarvinnut arvailla virvelin ja kaikujen kohtaloa masteroinnissa kun koko paketti menee lyttyyn jo miksauksessa.
Finalizerista mentiin sekä pöydän 2-track paluuseen analogilähdöistä että AES/EBU lähdöistä PT interfaceen ja takaisin toolsiin stereoraidalle.
Kun olimme työstäneet biisin, pyysimme bändiä kuuntelemaan valmiin aikaansaannoksen ja kaikki olivat tyytyväisiä. Miksaukset printattiin sellaisenaan ja niihin ei ole enää paluuta.
 
Studion assari, Kevin, teki muina päivinä pohjatyön ja saimme yleensä biisit printattua aika pienen hienosäädön jälkeen. Ja sitten masterointiin.

juh mutt kaapeli kertoo vai keepeli ei !!! ??? ,doh