| Aihe: Ratt | |
|---|
|
oli vain pakko laittaa kun ei näkynyt aiempaa keskustelua tästä bändistä, mitä mieltä olette? meikäläiseen uppoaa todella hyvin, parhaita kasaribändejä Warren De Martini oli todella kova kitaristi ainakin aikanaan
Out of the cellar pitäis löytyä joka levyhyllystä saakelin hyviä riffejä ja perkeleen tiukasti soitettu, ei yhtään huonoa biisiä |
|
Rattihan tuli legendaariseksi vähintään siitä, kun kiersi Yhdysvaltoja peräti kahden bändin voimin. |
|
Ihan hauskaa meininkiähän rätti on. Out Of The Cellar ja Invasion Of Your Privacy löytyvät hyllystä. Em. on kyllä ihan kova lätty. |
|
Out of the cellar pitäis löytyä joka levyhyllystä
Tuo löytyy minunkin levyhyllystäni ja jos joku väittää, että Ratt on parhaita 80-luvun bändejä, niin suosittelen ammattiauttajan puheilla käymistä.
Eiku... Siis makuasioitahan nämä, ihan kiva että joku tykkää. Keskivertotuubaa, mielestäni. |
|
Kyllähän heiltä monia loistavia ralleja löytyy. Esim. Back For More, In Your Direction, Round and Round, Giving Yourself Away yms.
Myynnissä mm. Jackson RR1. |
|
Out Of The Cellar ja Invasion Of Your Privacy löytyvät hyllystä.
Nuo minultakin löytyy. Ihan mainiota kasarirokkia. Laulajan "ääni" vähän häiritsee.
There Is A Light That Never Goes Out |
|
Eiku... Siis makuasioitahan nämä, ihan kiva että joku tykkää. Keskivertotuubaa, mielestäni.
Hmmm... Ehkä pikkusen keskivertoa parempaa kuitenkin, imo. Olisko se pieni ero Warren DiMartinin kitaran vaiko Beau Hillin tuotannon "syytä". Ottaen huomioon, että jenkki-rock muuttui käsittämättömäksi mtv-hittien tavoitteluksi 80-luvulla, on bändissä jonkinlaista särmää. Vaikutteet tulivat kuitenkin tuolta Aerosmith/Zeppelin-suunnalta eli blues-pohjaisesta 70-luvun hardrockista. Muistelen tykänneeni aikoinaan ko. levyjen soundipolitiikasta. Voi mahoton... :)
Mulla on vinyylinä nuo kaikki siitä ekasta mini-LP:stä Detonatoriin saakka. Noitahan sai halvalla jenkki-painoksina about vuosi julkaisun jälkeen. Ratt & Roll 81-91 cd-kokoelma varmaan riittäisi muistojen verestämiseen. Josko tämä perversio sillä lopullisesti paranisi... |
 Mika Antero
23.11.2004 13:04:12 (muokattu 23.11.2004 13:07:17) | |
|
Vaikutteet tulivat kuitenkin tuolta Aerosmith/Zeppelin-suunnalta eli blues-pohjaisesta 70-luvun hardrockista.
Puhutaankohan me nyt samasta bändistä... Pitänee kaivaa tuo Out of the cellar esiin ja kuunnella. Jos puhutaan kasarirokista, niin Great White sopii paremmin tuohon bluespohjaiseen hardrock -kategoriaan kuin Ratt.
Voin olla väärässä; Ratt ei ole varsinaisesti missään voimasoitossa stereoissani pauhannut.
E: Korostan vielä, että puhun ihan vaan lämpimikseni, en pysty esim. nimeämään yhtään kappaletta Rattilta, niin hyvin se on häipynyt mielestäni. Muistelen sen vain olleen jopa Mötiköitä huonompaa... |
|
Puhutaankohan me nyt samasta bändistä... Pitänee kaivaa tuo Out of the cellar esiin ja kuunnella. Jos puhutaan kasarirokista, niin Great White sopii paremmin tuohon bluespohjaiseen hardrock -kategoriaan kuin Ratt.
Ehkä halvennan Led Zeppelinin muistoa mainitsemalla Rattin samassa lauseessa... ;)
Great White tosiaan tavoitteli jopa suoraan kopioitua Zeppelin-ilmaisua. Niillä taisi olla joku cover-levykin ja MTV-Unpluggedissa vetivät Zepukkaa. Meitsillä on Great Whiten kuuleminen jäänyt Rattiakin vähemmälle, mutta muistaakseni niitten jutuissa kiusasi just se, että kaava oli se sama vanha, mutta tuotanto voimatonta ja soittamisesta puuttui sitä jotakin. Siis minun mielestäni. Laulaja tosin kuulosti välillä enemmän Robert Plantilta kuin Plant itse. Rattin laulajaa ei oltu kyllä siunattu kovin suurilla lahjoilla edes kopiointiin... :)
Suurin hittinsä taisi olla se Ian Hunterilta coveroitu Once Bitten Twice Shy. Sen jälkeinen levy Hooked taisi olla parhaasta päästä, mutta rupesi jo muotikin vaihtumaan ja esim. Rattin kaupallisen suuruuden ajat oli jo kaukana tuolloin 90-luvun alussa. Tuli se Grunge...
Saattaa kyllä tuon Rattin Out Of The Cellarin soundimaailma olla nyttemmin aika huonosti ikääntynyt, kuten monet kasarituotokset. Siellä taisi olla niitä ihanasti kumisevia syna-tomeja yms. tuotannollista hubaa... |
Mika Antero
23.11.2004 13:37:12 (muokattu 23.11.2004 13:43:52) | |
|
Niillä taisi olla joku cover-levykin ja MTV-Unpluggedissa vetivät Zepukkaa.
-------
Laulaja tosin kuulosti välillä enemmän Robert Plantilta kuin Plant itse.
Sen verran olen tuota levyä kuullut, että muistelen minäkin näin olleen. Itselläni on kaksi tai kolme bändin levyä (en kyllä muista nimiä... Tuo Hooked tais olla yksi) ja se on semmoista vähän mitäänsanomatonta mutta sinänsä viihdyttävää rokkia. Great White leimataan yleensä samaan kastiin näitten muitten pellehevareiden kanssa, mutta aika lailla erityylisestä bändistä on kyse. |
 Flash
23.11.2004 13:56:10 (muokattu 23.11.2004 14:00:04) | |
|
Great White leimataan yleensä samaan kastiin näitten muitten pellehevareiden kanssa, mutta aika lailla erityylisestä bändistä on kyse.
Määrittele pellehevari(bändi)? Ja toisekseen mitä minä olen Great Whiteä kuullut (pari albumia) niin ei se NIIN paljon muista kasarirokkibändeistä eroa hyvässä eikä pahassa. Laulaja on toki parempi kuin esim. Rattissa ja Mötiköissä.
Edit: Monilla on taipumusta puolustella jotain tiettyä kasaribändiä perustellen aina sillä kuinka muka erilainen ja merkittävä ko. bändi oli muihin verrattuna. Se on mielestäni täysin turhaa. Let the music do the talking. Jos joku tykkää niin hyvä, muiden ei tartte kuunnella.
There Is A Light That Never Goes Out |
|
Ehkä halvennan Led Zeppelinin muistoa mainitsemalla Rattin samassa lauseessa... ;)
Ei kai.Zepu on niin legenda ,että kestänee moisen pikkujutun :-)
Great White tosiaan tavoitteli jopa suoraan kopioitua Zeppelin-ilmaisua. Niillä taisi olla joku cover-levykin ja MTV-Unpluggedissa vetivät Zepukkaa. Meitsillä on Great Whiten kuuleminen jäänyt Rattiakin vähemmälle, mutta muistaakseni niitten jutuissa kiusasi just se, että kaava oli se sama vanha, mutta tuotanto voimatonta ja soittamisesta puuttui sitä jotakin. Siis minun mielestäni. Laulaja tosin kuulosti välillä enemmän Robert Plantilta kuin Plant itse. Rattin laulajaa ei oltu kyllä siunattu kovin suurilla lahjoilla edes kopiointiin... :)
Joo näitähän oli.Toisena tulee mieleen Kingdom Come jonka biisit olivat ihan okei ,mutta niin Zepiä niin Zepiä että..Mitä Rattiin tulee niin muistaakseni ihan tiukkaa soittoa,muutamia hyviä biisejä ja DeMartini varsin näpsäkkä kitaristi.Invasion of...on meikäläisen kosketuspinta ko.orkesteriin.
Miehet kyllä olivat melkoisia mascaramöllyköitä ,mutta musa ja soitto toimi - toisin kuin esim.Motleylla jonka soitto oli välillä heikommissakin kantimissa.IMO.
Born to be wild! - paitsi kotona.. |
|
Määrittele pellehevari(bändi).
No tää on helppoa:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=46327 |
|
Toisena tulee mieleen Kingdom Come jonka biisit olivat ihan okei ,mutta niin Zepiä niin Zepiä että..
Joo, yks levy löytyy noiltakin hyllystä, oiskohan ollut niiden toinen. Se eka oli ihan silkkaa Zeppeliniä. |
Flash
23.11.2004 14:04:12 (muokattu 23.11.2004 14:05:17) | |
|
No tää on helppoa:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=46327
Sinänsä hyvä määritelmä, mutta vain sinun tulkintasi. :) Joo, no kylläpä sitä tuli itselläkin 80-luvulla aika paljon myös tuota pelleheviä kuunneltua, lapsihan silloin olinkin.
There Is A Light That Never Goes Out |
|
Ratt oli hyvä bändi ja pari vuotta sitten livenä vielä ihan mukiinmenevä. Neljä ensimmäistä kokopitkää on ne parhaimmat, joista ehkä Dancing Undercover on se heikoin.
Ja se toinen aihe, niin myös Great White yhtyeestä pidän kovin paljon, varsinkin ihan viimeisistä levyistä. Bändihän ei tosiaan ole koskaan piilotellut LZ - vaikutteitaan.
Kingdom Comen toinen levy In Your Face on hyvä levy. Se vielä lisättäköön.
Bartender, more beer! Make it fast or I´m outta here! |
|
aika vähän oon RATTii kuullut, mutta jotenkin on jättänyt niin kamalan kuvan, että ei kiitos.
"Dancing undercover" vinyyli tuolta hyllystäkin löytyy.
Pitääpi kuunnella uudestaan. |
|
Ratt, tämä unohdettu helmi, soundeiltaan oli kyllä aikaansa edellä.
-Jos joku lukee tämän, wieköön hän allekirjoittaneen hoitoon- |
|
Ratt, tämä unohdettu helmi, soundeiltaan oli kyllä aikaansa edellä.
Niin olikin. Joskus ilmestyessään levy Invasion Of Your Privacy tuli kuunneltua kaverin kanssa puhki ja ihmetelty niitä kitarasoundeja.. Meni varmaan yli kymmenen vuotta kun sain vihdoin hommattua tuon levyn, nyt jo siis cd muodossa :) uudellen, ja se kyllä potkii edelleen.
Ah ihanuutta.
Tunne ja improvisaatio korvaa tekniikan. |
|
Kyllähän noi Rotat rokkaa, 3 cd:tä löytyy ja yks älppäri. Oma suosikki Ratt-levy on Detonator, eli muistaakseen niiden kuudes levy. Ihan julmetun tiukka paketti, osittain kylläkin sen ansiota että biisienteossa apuna hääri kaveri nimeltä Desmond Child..
"One, two, Freddys coming for you"
"Three, four, better lock your door"
"Five, six, grab your crucifix"
"Seven, eight, better stay up late"
"Nine, ten, never sleep again" |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
