Kitarat: kitarakamat ›

huh huh...
eipä voi noin rajusti yleistää. Täytyy myöntää että Tokai on huippu hintalaatu-suhteeltaan, mutta Fendereitä en ylistäisi. Henk.koht olen soittanut niin hyvillä kuin huonoillakin fenkuilla(made in USA) ja kyllä on niistäkin löytynyt sellaista huttua että... Mitä Gibsoneihin tulee, ne maksavat paljon, MUTTA kyllä laatu on hyvää (paitsi jotkut studiot yms.) ja Gibson säilyttää paremmin hintansa kuin fenderit. Itselläni kävi säkä ja ostin vintage sunburst Les Paul Classicin vuonna 1997 uutena 9400mk:lla.. tingin kyllä paljon ja sain hyvän hinnan. Nykyäänhän hinnat on pilvissä, joten arvo senkun nousee...
 
Nyt kun Fendereistä tuli puhe, niin onko mitenkin yleistä, että niissä on jotain liima/lakka tms. tahroja nauhoissa? Testasin tuossa jokunen kuukausi sitten DLX Musicissa noin kolmea jenkkistratoa, joissa kaikissa oli useammilla (yleensä ylemmillä) nauhoilla jotain liiman tai lakan tapaista nauhoissa (sivuilla, ei siinä päällä johon kielet koskettavat). Kuitenkin liima/lakka/whatever oli sen verran ruman näköistä, että ei se ainakaan tarkoituksella näyttänyt siinä olevan.
 
Ja mitä Gibsoneihin tulee, olen samaa mieltä, että ne ovat aika ylihintaisia, eivätkä ainakaan minulle hintansa väärtejä. Mieluummin ostaisin uuden japanilaisen Tokain kuin vaikkapa käytetyn Gibson LP Studion. Vaan omalta kannaltani se on kyllä hyvä, että nuo monta tuhatta euroa maksavat kepit eivät viehätä..saa sitten sillä rahalla useamman hyvän kitaran. :)

Hmm.. Täälläpä on taas aika paljon raakaa yleistystä. Se että siinä Gibsonissa (tai missä muussa merkissä) jota olette lähikauppiaallanne testanneet, on ollut huono viimeistely ja nauhanpäät törröttäneet, ei tarkoita sitä että ne kaikki Studiot ja Gothic:t olisivat vastaavia. Itselläni on vuoden 2000-malli Studiosta, enkä voi millään ymmärtää puheitanne huonosta viimeistelystä. Tosin, en kyllä ole omani oston jälkeen testannut kuin yhtä Studiota kitarapajalla ja se oli ainakin ihan yhtä hyvä.,
Jaa, minä kun olen törmännyt useammassa studiossa tähän samaan ongelmaan, ainakin kolmessa. Kyllä tuon hintaisen kitaran olettaisi olevan kerralla soittokuntoinen, ilman mitään nauhojen hiontaa tms.

Niin, tuohon aiheeseen.. Mielestäni sopii oikein loistavasti raskaan musiikin soittoon, mutta vaatii kyllä mielestäni 11-kielisetin.
No mitenkä tämän perustelet? Mielestäni heviä soitetaan yleensä ohuilla kielillä. 11 nyt menee vielä, mutta esim. jotkut 13 flatwoundit ovat hevinsoittoon aika ikävät.

Hmm.. Sellainen pointti vielä tuohon Gibson VS. Tokai -keskusteluun, että kyllä Gibsonien nykyhinnat ovat aika ylihintaisia, mutta käyttettyjä Studioita saa Keltaisesta Pörssistä ym. Kevyesti alle 1000€ :n. Käytetyt ovat lisäksi yleensä vielä valmiiksi säädettyjä. Mielestäni Gibsonit erottuu Tokaista jo heti helvetisti parempien mikkien ansioista.
Noh, makuasioista on turha kiistellä, mutta tuota raakaa yleistämistä merkkien hyvyyden tai paskuuden suhteen kannattaisi vähän harkita.:)
 
Ei ne tokain mikitkään nyt ihan mitkään paskat ole, ja kun ne mikit kuitenkin jossain vaiheessa vaihtaisi Gibsoniinkin...
 
Enkä nyt tainnut missän vaiheessa sanoa Gibsonia merkkinä paskaksi, esim. SG on mielestäni huippulaatuinen kitara, mutta lepaa kun tuotetaan enemmän, on halvempien mallien kustannuksia selvästi karsittu päin helvettiä olevalla viimeistelyllä.

Mielestäni heviä soitetaan yleensä ohuilla kielillä.
 
Olet väärässä.
 
Tilumiehet tarvitsevat ohuet kielet, jotta voisivat vääntää niitä arpeggioitansa ja swiippejänsä, soundikin tulee sitten kompuran kanssa, kitarassa floikka ja mikeissä hirveä ulostulo. Miten tuossa nyt kielten paksuus enää mihinkään sointiin vaikuttaa.
 
Sen sijaan, kun lähdetään rakentamaan heviä soundia, jossa vahvarista (tms.) ei otetakaan sitä kaikkein kamalinta, kompressoitunutta, liian paljon yliajettua, "gainit kaakossa" -sointia, merkitsee jo kitaran sointikin jo jotain. Esim. Hetfield käyttää käsittääkseni 14-sarjan kieliä, jolloin alkaa kitarasta saamaan sitä "chunkkia" aivan eri tavalla. Ja vaikket varmaan tätä vertausta liiemmin arvostakaan, niin kyllä se SRV:n 'hevi' toimiakseen vaatii paksut kielet sekin.
 
LP:stäkin saa kaksi eri kitaraa, riippuen käyttääkö ysejä vai 11:sia. Mun mielestä sekin peli soi ja "aukeaa" vasta joillakin kympeillä, ykstoistasilla.
 
Tai sitten ei.

Ja vaikket varmaan tätä vertausta liiemmin arvostakaan, niin kyllä se SRV:n 'hevi' toimiakseen vaatii paksut kielet sekin.
 
Ja mikähän sä olet haukkumaan SRV:n musiikkia heviksi? Se kyllä tosin vaatii oikealta kuulostaakseen paksut kielet. Myöskin sellaiseen tarkoituksettomaan mättöheviin tarvitaan paksut kielet, mutta jos näitä nyky"hevi"-bändejä miettii, niin ei niistä kukaan kymppejä paksummilla soita, poislukien Alexi Laiho.

Mun käsityksen mukaan olin sitten väärässä.
 
Vertaus SRV:n liittyi nimeen omaan tuohon tapaan saada kitara soimaan hevisti, ei siihen mitä soittaa ja minkä läpi.

Lähdetäänpä nyt siitä että Studiomalli ei ole mikään paska, en sitten tiedä onko mun Studio jotenki erilaisempi ku muut, mutta verrattuani sitä esim, standardiin, voodoohon ja customiin, ei laadussa ole ollut valittamista.
 
Toi mun yksilö on ollu mulla käytössä vuodesta -90 ja se on valmistettu -87. Ai miksikö ostin taannoin Studion enkä esim standardia? Syy ei ollut hinta vaan yksinkertaisesti se että kitaran pitää olla mahdollisimman pelkistetty, ei koristeita, ei pleksejä, ei floydroseja etc etc. Kitaraa oon soittanu vuodesta 80, joten kaikenmaailman charvelit, jacksonit ja ibanezin on kyllä käyty läpi ja vaihtoon laitettu.
 
-alppu

Jaa, minä kun olen törmännyt useammassa studiossa tähän samaan ongelmaan, ainakin kolmessa. Kyllä tuon hintaisen kitaran olettaisi olevan kerralla soittokuntoinen, ilman mitään nauhojen hiontaa tms.
.......mutta lepaa kun tuotetaan enemmän, on halvempien mallien kustannuksia selvästi karsittu päin helvettiä olevalla viimeistelyllä.
 
Yläsaranan keralla samaa mieltä olen, mutta kyseessä on valitettava eikä juuri mitenkään puolustettavissa oleva ongelma. Eipä juuri p..skempaa vois olla kuin vetäistä kämpäkkä terävään nauhanpäähän... Syy osittain on tuo Yläsaranan ihan nappi päätelmä. Miguel on ollu haluton viimeistelemään ja lopputarkastaja kyvytön. MUTTA tämä on mielestäni vain yksi nauhaongelman aiheuttaja, perimmäistä syytä voisi etsiskellä esim. liian tuoreitten puuainesten käytöstä, ruusupuun laadusta jossakin erässä tms. Tällä tarkoitan puun (elävä materiaali) kutistumista kokoonpanon jälkeen ehkä ennakoimattomasti, ja koska nauhat ei kutistu nii päät jää ikävästi koholle. Koskee muuten molempia Jenkkilän "suuria", viime aikoina on nimittäin ilmennyt muutamia tapauksia kummallakin. Oliko poijjaat ostanu ruusupuusatsin samasta kaupasta?? =)

Lähdetäänpä nyt siitä että Studiomalli ei ole mikään paska, en sitten tiedä onko mun Studio jotenki erilaisempi ku muut, mutta verrattuani sitä esim, standardiin, voodoohon ja customiin, ei laadussa ole ollut valittamista.
 
Toi mun yksilö on ollu mulla käytössä vuodesta -90 ja se on valmistettu -87. Ai miksikö ostin taannoin Studion enkä esim standardia? Syy ei ollut hinta vaan yksinkertaisesti se että kitaran pitää olla mahdollisimman pelkistetty, ei koristeita, ei pleksejä, ei floydroseja etc etc. Kitaraa oon soittanu vuodesta 80, joten kaikenmaailman charvelit, jacksonit ja ibanezin on kyllä käyty läpi ja vaihtoon laitettu.
 
-alppu
 
No niin, on varmaan vähän eri valmistussarjaa kuin nämä nykykepit.