Kitarat: kitarakamat ›

En sanonut enkä tarkoittanut, että pentatoninen on _pelkkää_ räiskimistä varten. Usein kuitenkin törmää kitaristeihin, joiden skaalavalikoima rajoittuu pentatoniseen, eikä mistään muusta ole hajuakaan. Pentatoninen on hyvä "työkalu" muiden asteikkojen joukossa, mutta jos käyttää vain sitä, alkaa kuulostaa pian melko yksitoikkoiselta. Lisäksi pentatoninen ei sovellu kovin hyvin asteikkojen ja sointujen välisen suhteen selittämiseen, koska sävellajit eivät perustu siihen.
 
Totta on, ettei pentatooninen oo niin moniulotteinen, kun esim. diatoniset asteikot, mutta mitä sitten? Itse ajattelen sitä molli asteikkona, mistä nyt on karsittu säveliä pois. Olen kuullut soittajia, joiden soittoa vois kuunnella tunti tolkulla kyllästymättä, vaikka eivät käytä kuin pentatoonista. Siinä on rajattomasti mahdollisuuksia, kunhan sitä vaan oppii käyttämään oikein.
Nyt sinä puolestasi sorruit aliarvioimaan alottelevia kitaristeja. Kyllä ne ajan myötä myös ymmärtää lisätä niitä säveliä siihen asteikkoon, kun rupee siltä tuntumaan.
Kyllähän minä itsekkin teoriaa lueskelen sillontällön ja käytän muitakin asteikkoja. Mua vaan ihmetyttää toi asenne kyseistä asteikkoa kohtaan. Eräällekkin kaverilleni soitin erään artistin levyä, kun kuvittelin, ett se saattas tykätä. Se sano vaan, ett hyvä meininki...mutt ei hyvä, ku käyttää pelkkää pentatoonista. En minä ainakaan ikinä sitä kuunnellessa ole ajatellut moista asiaa, vaikka tottakai itsekkin sen tajusin. Jos kitaristi saa aikaan noin hyvän menon...noin vähillä äänillä, ni se on mulle kokolailla sama asia. En kiinnitä asiaan edes huomiota.
Blueskin perustuu lähestulkoon pelkkään pentatooniseen(noh blues skaala) ja silti jopa jazz-muusikotkin arvostaa ja kunnioittaa sitä, koska siinä on tunnetta, millä ei ole mitään tekemistä asteikkojen ja teorian kanssa. Tunnetta ja fiilistä ei saa kun soittamalla...

Ja siis saahan pentatonisesta vaikka mitä värejä irti, kun alottaa sen jostian muusta kuin soinnun pohjasävelestä. Esim m7:n päälle voi hyvinkin soittaa pentatonista aloittaen I II tai V asteesta. Selventäen, Cm7:n (tai Cm) päälle aloittaa joko C:stä, D:stä tai G:stä. Vastaavasti duurissa taisi toimia duuripenta ainakin 1:n ja 9:n kohdalta. Ei muista, eikä jaksa nyt alkaa asiaa miettimään. Tuosta löytyy varmasti tietoa netistä sille, joka jaksaa etsiä. Samalla tavalla tämä siis varmaan suunnilleen toimii, kuin se, että soitetaan Cmaj7:n päälle Fmaj7aa tai jotain. Emmä nyt kaikkea tiedä! Superimpositio. miten se suomeksi meneekään. Jotain siihne suuntaan.

Järkevin kommentti aikoihin. Itelläni ei ole hajuakaan skräpä/jdkgfdg-skaaloista, vaan kokeilemalla ja reenaamalla oppinut. Alitajuisesti tulee millon pystyy mitäkin soittamaan.
Pääasia että kuulostaa hyvältä.
 
Osuit asian ytimeen! Mäkin tunnen yhden saatanan hyvän Blues-kitaristin, joka on itseasiassa paras kitaristi, mitä minä tunnen. Se ei tiedä ensimmäistäkään asteikkoa ja sen soinnutkin on aina sellasia, ett ne voi soittaa yhdellä sormella.=) Silti mä en oo IKINÄ kuullu, ett se menis metsään ja aina kuullostaa tosi hyvältä! Sen kanssa soittaminen panee miettimään, ett kannattakohan sitä teoriaa sittenkään lukea/opetella=) Jospa sitä vaan kuuntelis, mitä soittaa...
No ei vaan. Ei se teoria mörköö tee...

En tarkoita, etteikö pentatonista voisi käyttää hienosti & nerokkaasti, jos vain riittää ideoita. Samoinhan wholetone asteikkoa kokosävelasteikko kuulostaa hieman ontuvalta... ;-) voidaan ja käytetään hienosti ja nerokkaasti.
Kummankin asteikon käytössä sorrutaan kuitenkin helposti kliseisiin, joka on seurausta asteikkojen luonteesta. Koska pentatoninen on verraten simppeli (kuten myönnät) ja koska wholetone asteikossa intervallit ovat pelkkiä suuria sekuntteja, on kummankin asteikon (tai ehkäpä enemmän soittajien) ongelmana se, että mitään kovin omaperäistä on vaikea sanoa. Aina kun joku pystyy siihen, on se hienoa.

Toinen pointtini oli se (millä varsinkin aloittelijoiden suhteen on merkitystä), että pentatonisen kautta ei voida samaan tapaan opettaa asteikkojen ja sointujen keskinäistä suhdetta, koska niitä ei ole johdettu alunperin tätä kautta.
C joonisesta on johdettu Cmaj7 (...D doorisesta Dm7, jne. muut sävellajin soinnut). Ei se ole aloittelijoiden aliarvioimista, jos yritän opettaa heitä ymmärtämään tämän järjestelmän. Varsinkin, kun sitä voi sanoa melko keskeiseksi länsimaisessa musiikissa. Ja harvemmin pentatoniseenkaan vain _lisäillään_ myöhemmin uusia nuotteja (en siis tarkoita tässä esim. kromaattisia lähestymisnuotteja). Eikö kysymys ole ennemmin siitä, että opitaan uusi asteikko, joka sattuu olemaan samanlainen kuin aiemmin opittu pentatoninen. Miksei siis voisi (ja eikö olisi järkevämpi) kokonaan aloittaa opettelua lähtemällä liikkeellä duuriasteikosta & sen moodeista siten, että ymmärtää idean sävellajien takana. Tietenkin myöhemmin voi (ja kannattaa) opetella pentatoninenkin asteikko ja sille eri käyttötapoja, mutta "ensimmäiseksi asteikoksi" se ei mielestäni ole paras valinta (em. syiden takia).

En tarkoita, etteikö pentatonista voisi käyttää hienosti & nerokkaasti, jos vain riittää ideoita. Samoinhan wholetone asteikkoa voidaan ja käytetään hienosti ja nerokkaasti.
Kummankin asteikon käytössä sorrutaan kuitenkin helposti kliseisiin, joka on seurausta asteikkojen luonteesta. Koska pentatoninen on verraten simppeli (kuten myönnät) ja koska wholetone asteikossa intervallit ovat pelkkiä suuria sekuntteja, on kummankin asteikon (tai ehkäpä enemmän soittajien) ongelmana se, että mitään kovin omaperäistä on vaikea sanoa. Aina kun joku pystyy siihen, on se hienoa.

Toinen pointtini oli se (millä varsinkin aloittelijoiden suhteen on merkitystä), että pentatonisen kautta ei voida samaan tapaan opettaa asteikkojen ja sointujen keskinäistä suhdetta, koska niitä ei ole johdettu alunperin tätä kautta.
C joonisesta on johdettu Cmaj7 (...D doorisesta Dm7, jne. muut sävellajin soinnut). Ei se ole aloittelijoiden aliarvioimista, jos yritän opettaa heitä ymmärtämään tämän järjestelmän. Varsinkin, kun sitä voi sanoa melko keskeiseksi länsimaisessa musiikissa. Ja harvemmin pentatoniseenkaan vain _lisäillään_ myöhemmin uusia nuotteja (en siis tarkoita tässä esim. kromaattisia lähestymisnuotteja). Eikö kysymys ole ennemmin siitä, että opitaan uusi asteikko, joka sattuu olemaan samanlainen kuin aiemmin opittu pentatoninen. Miksei siis voisi (ja eikö olisi järkevämpi) kokonaan aloittaa opettelua lähtemällä liikkeellä duuriasteikosta & sen moodeista siten, että ymmärtää idean sävellajien takana. Tietenkin myöhemmin voi (ja kannattaa) opetella pentatoninenkin asteikko ja sille eri käyttötapoja, mutta "ensimmäiseksi asteikoksi" se ei mielestäni ole paras valinta (em. syiden takia).

No mä en kyllä itseasiassa sanois, ett toi on hirveen tärkeetä, ett noi hommat pitäs opetella just tossa järjestyksessä. Lähinnä se nyt riippuu, minkälaista musiikkia haluaa soittaa. Opeta jollekkin kitaristille duuri ja molli -asteikko ja vaikka moodit ja käske sen soittaa soolo johonkin esim. Hurricanesin biisiin. Mitä siitä tulee?
Kysehän on nimenomaan siitä millasta musiikkia on tarkoitus/halu soittaa. Ei tietenkään oo haittaa osata kaikkee.
Ei yleensä kai aloittelevallekkaan kitaristille opeteta kun perussoinnut, höpisemättä vielä mitään mistään inttervalleista. Mitä sillä tiedolla tekee siinävaiheessa?
Mitä minä tässä hieman kritisoin on se, ett yksi kymmenestä kitaristista on kiinnostunut teoriasta. Maailmassa ois tosi paljon vähemmän kitaristeja, jos kitaransoiton oppiminen vaatis tollasta teoria tuntemusta. Silti näillä yhdeksällä on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet kehittyä hyväksi soittajaksi.
Olen itse tavannut pianisteja, jotka vetää nuoteista mitä vaan...vaikka jonkun tosi vaikeen klassisen kappaleen, mutta sitt kun ei ookkaan nuotteja, niin eipä soiteta mitään. Jonkun yksinkertaisen kappaleen korvakuulolla opettelu on ihan hebreaa. Se on omakohtainen valinta, kelaako mieluummin asteikkoja, vai pelkkää pentatoonista...kaikki se kehittää omalla tavallaan. Onneksi meitä on monellasia. Toiset käy konservatorioita...ja toiset opettelee mieluummin kuuntelemalla. Ei sitä voi sanoo, kumpi tapa ois parempi...

Lähinnä se nyt riippuu, minkälaista musiikkia haluaa soittaa.
 
Toi oli hyvä pointti. Jos lähdetään liikkeelle siitä, että haluaisi vaikka nyt soittaa sitten Hurriganesia tyylinmukaisesti, niin eihän siihen tarvita kovin kummoista tietämystä moodeista ym. teoriasta. Pentatoninen&blues asteikko riittävät siihen hyvin. Ja se on ihan ok, jos tietää että se on kaikki mitä haluaa. MUTTA... ainakin itselläni on tavoitteena ennemminkin kehittyä mahdollisimman hyväksi kitaristiksi&muusikoksi, ilman suoraa (tai ainakaan yhtä suoraa) sidosta mihinkään tyylilajiin. Ideana on siis ennemminkin se, että voi luontevasti liikkua eri tyylilajien välillä. Tässä tapauksessa on välttämätöntä (tai siis siitä on paljon hyötyä) osata se teoria.
 
Opeta jollekkin kitaristille duuri ja molli -asteikko ja vaikka moodit ja käske sen soittaa soolo johonkin esim. Hurricanesin biisiin. Mitä siitä tulee?
 
Jos sillä kitaristilla on muuten käsitys siitä tyylilajista, niin kyllä siitä jo jotain tulee. Sama se on vaikka sille opettaisi sen pentatonisen asteikon, mutta jos kitaristilla ei ole hajuakaan tyylilajista, niin ei siitä silloinkaan mitään tule.
 
Ei yleensä kai aloittelevallekkaan kitaristille opeteta kun perussoinnut, höpisemättä vielä mitään mistään inttervalleista. Mitä sillä tiedolla tekee siinävaiheessa?
 
Nyt täytyy myöntää, että en tiedä, miten esim. musiikkiopistossa lähdetään liikkeelle tässä asiassa. Voisin kuitenkin kuvitella (ja siten itse lähtisin liikkeelle jos opettaisin jollekin alkeita), että aloitetaan juuri niistä perussoinnuista, mutta siinä rinnalla aletaan opettamaan ensin nuotinlukua ja sitten ihan perusteoriaa. Ainakin tälläinen lähestymistapa tuntuisi järkevimmältä allekirjoittaneesta.;-)

Onneksi meitä on monellasia. Toiset käy konservatorioita...ja toiset opettelee mieluummin kuuntelemalla. Ei sitä voi sanoo, kumpi tapa ois parempi...
 
Kyllähän kummallakin tavalla voi kehittyä hyväksi soittajaksi. Sen (ainakin minun mielestäni), mitä kehittyminen kuitenkin vaatii, on jonkunlaisen tavan löytäminen siihen, miten jäsentää musiikkia päässään. Tämä antaa mahdollisuuden liittää uusi tieto aiemmin opittuun, eli antaa mahdollisuuden kehittyä. Perinteinen teoria on ainakin tietääkseni suosituin tapa tällä lailla jäsentää musiikkia (koska siitähän siinä loppupeleissä on kysymys), mutta ei mikään estä tai kiellä kehittämästä&löytämästä omaa tapaa.

Jos sillä kitaristilla on muuten käsitys siitä tyylilajista, niin kyllä siitä jo jotain tulee. Sama se on vaikka sille opettaisi sen pentatonisen asteikon, mutta jos kitaristilla ei ole hajuakaan tyylilajista, niin ei siitä silloinkaan mitään tule.
 
Tätä minä vähän hainkin, ett kun pääsee nopeesti sisälle johonkin, niin on mahdollisuus kehittää alkaa sitä...tyylitajua ja hakea mitä mikä kuulostaa hyvältä ja mikä ei...
 
Nyt täytyy myöntää, että en tiedä, miten esim. musiikkiopistossa lähdetään liikkeelle tässä asiassa. Voisin kuitenkin kuvitella (ja siten itse lähtisin liikkeelle jos opettaisin jollekin alkeita), että aloitetaan juuri niistä perussoinnuista, mutta siinä rinnalla aletaan opettamaan ensin nuotinlukua ja sitten ihan perusteoriaa. Ainakin tälläinen lähestymistapa tuntuisi järkevimmältä allekirjoittaneesta.;-)
 
Joo...ei mullakaan oo kokemusta opistoista, mutt oma opinahjoni...SuuriKitaraKirja(on muuten loistava teos!) opettaa ensin soinnut ja sitt menee monen monta sivua, ennenkuin perehdytään niihin sointuihin tarkemmin. Siinä välissä esim. barreesoinnut.
 
Kyllähän kummallakin tavalla voi kehittyä hyväksi soittajaksi.
 
Aletaan olemaan samoilla linjoilla. Itse oon usein ihaillut aitoja Flamenco-soittajia. Aivan käsittämättömiä kitaristeja! Tulee mieleen, että missä koulussa oppii noin hyväksi. No elämän koulussa tietysti!=) Ne on kuunnelleet sitä musiikkia elämänsä ja eläneet sen kanssa. Se rytmi on todella painautunut näihin ihmisiin. Ei sellaista voi oppia sillätavalla missään konservatorioissa. Toisaalta, en tiedä, miten noilta ihmisiltä sujuu vaikka bluesi. Ei varmaan niin hyvin, mutta tuskin se niitä haittaa...
 
No ok...voihan olla, ett se molli ja duuri-asteikko kannattaa opetella. Siinähän ne tavallaan tulee opeteltua mooditkin. mutta Pentatooninen kanss mahdollisimman pian!=)

Joo... eiköhän julisteta asia loppuunkäsitellyksi ja lähdetä takaisin sinne treenipenkin ääreen ;-)
 
Aletaan olemaan samoilla linjoilla.

Joo...ehkä olisi syytä.=)