Yleistä keskustelua musiikista ›

Weezer - Pinkerton
Faith no more - Angel Dust
Alice in chains - Dirt
The Strokes - Room on fire
Nirvana - Nevermind
 
Nuo nyt tuli äkkiseltään mieleen.
 
Eikös toi Angel dust ole 4. FNM:n lätty? Pattonin kanssa kyllä toinen.

Ride The Lightning on kuningasriffiä kuningasriffin perään!

Scorpions - Fly to the Rainbow
 
Ensi levyn jälkeen oli oikestaan helpompi laittaa paremmaksi, mutta tässä on jo pari hittiäkin. Mielestäni todellinen läpimurto tapahtui seuraavalla levyllä, In Trancella.
 
Mötley Crüe - Shout at the Devil
 
hieman sama, kuin Scorppareilla, tosin jo ekalla levyllä oli pari osumaa. Tämä levy tosin on niitä napakymppejä pullollaan.
 
Agents & Topi Sorsakoski - Besame Mucho
 
Eka levy myi häkellyttävät 110 000 kappaletta, mutta tämä levy se vasta möikin! Peräti 148 000 kipaletta! Molemmat - ylläri ylläri - täydellisiä hittilevyjä. Ja nyt puhutaan TOPIN aikaisesta Agentsista, ei siitä '79 tehdystä debyyttiporukasta tai Somerjoen taustaryhmästä.

Öö...minusta yleensä puhutaan vaikeasta kolmannesta levystä. Inflaatio on siis iskenyt. Kohta puhutaan vaikeasta debyyttilevystä. No, Strokesille toinen levy oli selvästi paha paikka - odotan innolla kolmatta.

No, Strokesille toinen levy oli selvästi paha paikka - odotan innolla kolmatta.
 
Minä taas toivon, ettei sitä koskaan tulisi.
 
Totta muuten toi, että se kolmas levy olis vaikeampi.

Pantera - Vulgar Display Of Power(jos ei lasketa niitä kasarihevilevyjä)
SOAD - Toxicity

Yhtenä "kirottuna" kakkoslättynä, tai tässä tapauksessa sinällään lättyInä vat tietenkin Gunnareitten Illuusio-setit. Vaikka tietysti välissä tuli Appetiten jälkeen Lies, sehän oli nyt enemmän EP, enkä sitä täytenä albumina ole koskaan pitänyt, vaikka todella hieno rykäisy onkin (Used To Love Her ja One In A Million jyräävät!)
 
Use Your Illusionit ovatkin usein olleet kovankin kritiikin kohteena, monen mielestä olen kuullut että näillä levyillä Kansan Ruusuilta "takki oli tyhjänä" tai "ideat loppuivat". Miusta se on aina ollut kummaa, koska itse en moisia väitteitä allekirjoita sitten yhden ainoan rivin verran.
 
No joo, olivathan ne kummatkin paljon pömpöösimpää, väkisinahdettumpaa tavaraa kuin ikiklassikko AFD, mutta jos levyiltä löytyy siivuja tyyliin Right Next Door To Hell, Dust N Bones, Dont Cry, Bad Obsession, Garden Of Eden, Perfect Crime, Double Talkin Jive ja tietysti, syy jonka takia soitan kitaraa ja elämäni on onnellista, November Rain I-osalta ja Civil War, Yesterdays, Get In The Ring, Shotgun Blues, Locomotive, You Could Be Mine ja Estranged, niin helkuta soikoon siinä jos ei mahtilätystä puhuta niin on kerrassaan kumma. Onhan noilla kummallakin nyt pari biisiä jotka olisi voinut karsia helvettiin *KÖHKÖHMyWorldKRÖHHÖHÖHKÖH*
 
Itse diggaan kyllä yhtäläisesti sitä Appetiten sleaze-mahti-hårdrock-Gunnareita ja Illusioneitten paisuttelevaa proge-Rosesia. Vaikeita nämä Illusionit kyllä tosin varmaan olivat, kun sen kolme vuotta Liesistä eteenpäin veivät.
 
Sitten vaikeat kolos- ja neloslevyt sarjoissa ylivoimaista kärkisijaa pitänee kyllä Sheffieldin hittistemmakaarti Def Leppard. Pyromanian ja Hysterian viilaus vei kyllä oman aikansa, mitä nyt välissä kumottiin muutama tuhat tuopillista ja Allenilta lähti vasen rumpukapula pysyvästi pois arsenaalista. Mutta mieshän palasi ja Hysteriaakin kun sämpläilee.......AIJAIJAIJAI, pop-metal TO THE MAX! Ja Pyromaanikothan tykittää myös. IKIEN KIVI, YHÄ PYÖRIMÄSSÄ! Jotta näissä ei kirous pitänyt, vaan pirun laadukasta hittimyrskyä pukkasi.

En kyllä usko tuohon. Omasta hyllystä kakkoslevyjä, (helvetin) kovia sellaisia:
 
Arcturus - La Masquerade Infernale
Black Sabbath - Paranoid
Dream Theater - Images and Words
Emperor - Anthems to the Welkin at Dusk
Fear Factory - Demanufacture
In Flames - The Jester Race
Joe Satriani - Surfing With the Alien
Machine Head - The More Things Change...
Meshuggah - Destroy Erase Improve
Metallica - Ride the Lightning
Rammstein - Sehnsucht
Soilwork - The Chainheart Machine
Strapping Young Lad - City
The Prodigy - Music for the Jilted Generation
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Itku Pitkästä Ilosta
Zimmer's Hole - Legion of Flames

Deathrace King:
Eikös kolmatta levyä ole yleensä sanottu vaikeimmaksi?
 
Mr Mustard:
Minä olen luullut, että se kolmas levy olisi se vaikea albumi?? Ainakin Doorsilla se oli.
 
Vaikea kolmas lienee tosiaan se yleisin termi. Logiikka on seuraava:
 
-Ekalle levylle valitaan pitkän pienissä ympyröissä keikkailun tuomat "helmet", joiden nojalla bändi oikeastaan sen sopimuksenkin sai.
-Tokalle levylle kootaan kaikki "ihan hyvät" biisit, joita ekalta levyltä jäi.
-Kolmatta levyä tehdessä laarinpohjalla on sellaista kuonaa, että siihen ei koske kepilläkään. On siis pakko yrittää kirjoittaa uusia biisejä, vaikka keikkaa pukkaa, ja rauhoittuminen on mahdotonta. Nyt mitataan se todellinen biisintekotaito, niitä ei enää ehdi hioa kun studio on varattu jo kuukauden päähän. Hop hop!
 
Noin:-)

Sitten vaikeat kolos- ja neloslevyt sarjoissa ylivoimaista kärkisijaa pitänee kyllä Sheffieldin hittistemmakaarti Def Leppard. Pyromanian ja Hysterian viilaus vei kyllä oman aikansa, mitä nyt välissä kumottiin muutama tuhat tuopillista ja Allenilta lähti vasen rumpukapula pysyvästi pois arsenaalista. Mutta mieshän palasi ja Hysteriaakin kun sämpläilee.......AIJAIJAIJAI, pop-metal TO THE MAX! Ja Pyromaanikothan tykittää myös. IKIEN KIVI, YHÄ PYÖRIMÄSSÄ!
 
Def Leppardin tapauksessa voi sanoa että se vitoslevy oli se vaikea, sillä siinä oli alla kaksi sellaista klassikkoa että alta pois! Adrenalize ei sen sijaan yllä millään tuolle tasolle.
 
Vaikea kakkoslevy-sarjaan taitaa mennä Maidenin Killers, joka jotenkin hakee sitä tyyliään, ja ainakin omasta mielestäni jäi väliinputoajaksi loistavan rokkidebyytin ja TNWOBH-klassikon väliin. Ei silti lainkaan huono albumi!
Children Of Bodomin Hatebreeder ei kärsi kakkoslevyn syndroomasta, mutta sen sijaan kolmoslevy FTR otti sen taakan, ikävä kyllä!

Sitten vaikeat kolos- ja neloslevyt sarjoissa ylivoimaista kärkisijaa pitänee kyllä Sheffieldin hittistemmakaarti Def Leppard. Pyromanian ja Hysterian viilaus vei kyllä oman aikansa, mitä nyt välissä kumottiin muutama tuhat tuopillista ja Allenilta lähti vasen rumpukapula pysyvästi pois arsenaalista. Mutta mieshän palasi ja Hysteriaakin kun sämpläilee.......AIJAIJAIJAI, pop-metal TO THE MAX! Ja Pyromaanikothan tykittää myös. IKIEN KIVI, YHÄ PYÖRIMÄSSÄ!
 
Def Leppardin tapauksessa voi sanoa että se vitoslevy oli se vaikea, sillä siinä oli alla kaksi sellaista klassikkoa että alta pois! Adrenalize ei sen sijaan yllä millään tuolle tasolle.
 

 
Näinmuuten persekels, taisin antaa itseni ihan pikkaisen, juuri ja juuri väärinymmärretyksi. Että Pyromanian ja Hysterian kanssahan vaikeudet käännettiin voitoksi. Notta sinällään. Long Live The Thunder God!

rainbow-rising
europe-wings of tommorow
mötley crue-shout at the devil

Kingston Wall - I -> Kingston Wall II = +++ (vaikka I onkin loistava)
Liekki - Magio -> Liekki - Korppi = +++
Jethro Tullista en nyt tiedä, mestariteoksia molemmat.
 
-Terveisin: Humalainen Wiitala.

Kingston Wall - I -> Kingston Wall II = +++ (vaikka I onkin loistava)
Liekki - Magio -> Liekki - Korppi = +++
 
Nämä.
 
E: ja myös Jamie Cullumin Twentysomething (kun sain nyt tietooni, että se on toinen levy..)

Steve Vai - Passion & Lovefare

Radiohead: The Bends (toinen)
Radiohead: Ok Computer (kolmas)
 
Eivät ainakaan huonoja. Tekovaikeuksista voi olla monta mieltä.

... ja siinä jälleen viitattiin tähän "toisen vaikean levyn" tekemiseen. Olen kuullut tämän lausahduksen todella usein ...
 
Minä taasen en ole koskaan kuullut moista. Tietenkin voisi kuvitella, että ensimmäisen jälkeen jotenkin on niin lauennut, että palautumisessa menee aikansa (, kuten vaikkapa teatterin / musikaalin toinen esitys on aika usein huonoin) , mutta luetellut levyt puhuvat vastaan.

No ei tasan ole toinen, eikä edes kolmaskaan lätty.
 
Perkele. Ei muuten olekaan. Mistähän tuon sain päähäni.

Tulee mieleen Judas Priestin Sad Wings of Destiny. Parani aika paljon Rocka Rollasta.