Laulaminen ›

Tästä on ollut nyt niin paljon puhetta, että päätimpä kerätä parhaat neuvot, jotka löysin, yhteen threadiin, jos vaikka olisi faq ainesta tai ainakin jotain pohjaa faqille.
 
ÖRINÄ
 
Sir Rotta:
 
Yleispätevä vastaus on kaikissa tainnut olla, että oikea tekniikka pitää oppia itse löytämään tunnustelemalla ja kokeilemalla.
 
Kokeilepa öristä matalalla, niin että kosketat kämmeneltä rintaasi. Jos rintalastassa tuntuu pientä resonointia ja tärinää uskoisin, että olet oikeilla jäljillä.
 
varsinkin matala örinä tulisi saada aikaan mahdollisimman vähällä ponnistelulla. Itse saan ihan pätevän örinän tuotettua jopa miltei olemattomalla ilman ulosannilla.

Kun oikea tekniikka on hallussa niin örisemisen saa sujumaan erittäin hellästi. Täysin ilman ponnisteluja.
 
Mazah:
 
Ilmaa täytyy kulkea mahdollisimman vähän.
Mahdollisimman pienellä ponnistuksella.
Ja pallea mukana, hengitys tekniikka on todella tärkeä.
Örinässä paljon tärkeämpi kuin puhtaassa. Kurkku täytyy saada mahdollisimman auki, eli nuotin kanssa kun laulat niin on sellanen todella tunkkainen ääni, koita matkia Louie Armstrongia, ihan tosissaan, se kurkun asento on sama. Ja sitten viet sen nuotin siitä pois lisäämällä painetta. Harjoittelet mahdollisimman matalalla
ja mahdollisimman korkealla äänellä.
 
Unworthy Knight:
 
Se on kyllä tosiaan että ilmaa ei kanttata puhkua liikaa ulos millään tällaisella "extreme" tekniikalla.

Jos tekee tiukkaa vetää kokonainen säkeistö vaikkapa loppuun mutkitta niin se on aika hyvä merkki siitä että henkii liikoja.

Sen kyllä homaa jos on käyttänyt kunnolla palleaa treeneissä tai jos ei se ole hallussa niin vatsalihakset myös osaavat viittoa oikeasta suunnnasta.

Ja mikistä kanssa homaa yleensä jos puhkuu turhia, varsinkin jos on oppinut laulamaan turpa miltein kiinnin mikissä.
Kunnon väli rykäytyksetkin voi tehdä ilman puhkumista.
 
Suosittelen kaikemmoisen pakottamisen vähentämistä silloin.
Ihan hienoisellakin "pakotuksella" saa äänestä kyllä ihan hyvän kun vain oppii.
Ja äänen voimakkuus taas on hyvä olla siinä normaali äänen tasolla. Huudotkin onnistuu usko pois.

Niin ja äänihuulet on aina hyvästä verrytellä.
Hyväksi olen havainnut normaalit äänenavaustekniikat , tai tasaista kevyttä Örinää/korinaa 20min välillä korkeammalla ja välillä matalemmalla.
Näin äänen hallinta helpottuu huomattavasti ja saundi on parantunut ainakin minulla merkittävästi.

Sanoisin, että äänenavauksen kautta on helppo löytää turvallinen tekniikka , joten sitä tekemään.
 
c_barnes:
 
Kannattaa eka opetella semmonen uho-karjunta matkimalla Phil Anselmoa Panteran Vulgar Display of Powerin tahtiin, siitä sitten venyttämään alaspäin..
 
KTR:
 
Kokeile sanoa "uu" niin syvältä ja takaa kurkusta kuin lähtee. Kuvittele, että se ääni lähtee jostain tuolta aataminomenan takaa. Sitten kokeile pistää vähän volaa lisää, että alkaa tulemaan säröäkin ääneen. Kokeile jos vatsalihasten jännittämisellä näin aluksi ainakin olisi vaikutusta ääneen.
Jos sattuu, niin unohda huonot neuvoni ja harjoittele uutta tekniikkaa.
 
strophe:
 
Käytännön vinkkejä: ensin laulat puhdasta ääntä, sitten lisäät säröä vähitellen. Ei kannata edes yrittää huutaa, PA-kamat ovat sitä varten.
 
Heroin:
 
Särö tehdään "Vocal Fry"n(pistä googleen:) avulla. Vaikkapa aamulla kun just on heränny ja koittaa puhua, nii ääni särkee kun vaan on liian laiska laittamaan ilmanpainetta äänihuuliin. ELI: Tarkoituksena on saada niin rento fiilis äänihuulten seudulle, että ne pärisee pienellä ilmanpaineella. Osa säröstä tulee myös jostain muualta tosin, enkä ole selvittänyt mistä. Örinä resonoi vahvasti rintalastassa ja jonkin verran kitalaen takaosassa.
 
Eli. Tarvitset peruslaulupohjasta sen verran tasan kuin oikeanlainen hengitys ja rentous (selaa näitä threadeja.. kyllä jossain posteissa kerrotaan miten hengitetään oikein. Muulla ei juuri ole (vielä) merkitystä. Rääkymisessä ei aluksi nuotti ole niin tärkeä, joten oikeanlainen äänihuulten 'ohentaminen' ei ole se juttu mihin kannatta haaskata aikaa ja hermoja. (Jos siis tähtäät pelkäksi örinävokalistiksi)

Örinät löysin itse näin (säkää oli mukana jonkin verran, mutta niin sitä aina tarttee):

Tavallista laulureeniä takana reilu vuosi. Sitten halusin oppia säröä. No eräänä päivänä kikkailin. Tavallista ii vokaalia laulelin hyvin kevyesti. Pitää tuntua resonanssi etuylähampaiden takana, että tästä on hyötyä. Sitten alat 'siirtämään' sitä resonanssia-eli ilman paikkaa- kurkkuun päin. Ei kielellä eikä millän muullakaan.. Ikään kuin vaan laulaisit kitalaen takaosaan.

Tietyssä 'kohdassa' kitalakea ääni menee automaattisesti särölle. Kohta on aika pieni ja sitä on aluksi vaikea hallita.

Säröllä aikani leikittyäni huomasin yksi päivä kuinka samasta paikasta sain semmosta death metal mökää aikaseks kun vaan jätti käyttämättä niin paljon ilmanpainetta itse äänihuuliin ja antoi sen ilman tavallaan tulla enemmän läpi. Siis keuhkot tyhjenivät hiukan tavallista nopeampaa. (Kuitenkin aika vähän)
 
cfe:
 
Säännöllinen örinä kannattaa koska pitkän tauon jälkeen homma on alkuun aikamoista tuskamaratoonia. Muutenkin örinä ei satu samalla lailla kuin korkea korina. Tekniikkaa kannattaa kehittää hengityksellä ja äänenmuodostuksen kautta. Liikaa ei kannatta puhkua, tulee pää kipeäksi.
 
grinder:
 
Kurkulla ei kannata huutaa, vaan örinä yms. kannattaa saada tulemaan mahollisimman "syvältä" syövereistä. Huonosti hoidettu kiljunta ja rääyntä raasta aika nopeesti kurkunpään ja äänen todella huonoksi.
Tai näin ainakin itsellä on.
 
Valli:
 
Kaikilla on niin eri tyyli ja lähestyminen tällaiseen laulutyyliin, että on paha kertoa jotain ainoaa ja oikeaa tekniikkaa, mutta aloitapa vaikka tästä: Kuuntele niitä suosikkilaulajiasi, ja imitoi niiden äänensävyjä ihan pienellä äänentasolla. Kokeile, mitä suulla ja kurkulla pitää tehdä, jotta äänenväri muuttuu saman kaltaiseksi. Kovempaa laulaessa kannattaa olla bändi mukana soittaessa, yksin örinä ja huutaminen on aika nuivaa. Yritä huutaa ns. vatsasta, älä kurkusta. Tämä ei satu eikä rasita mielestäni mitään elimiä kummemmin. Kun ääni ei tule laulamisesta käheäksi, niin tiedät tekeväsi ainakin jotain oikein.
 
RÄÄKYMINEN
 
Heroin:
 
Kun keksit sen jutun, niin siinä tulee hyvin jyrkkä kehitys.
Rääkyminen opitaan about päivässä. Ei sitä ehkä löydä päivässä, mutta se tapa kun sen keksii, niin ei se pikkuhiljaa tule vaan täysin yllättäen. Sen jalostaminen onkin sitten taas se aikaa vievä juttu.
 
Valli:
 
Mulla tuollaisen "huuto/rääkymis" -äänen muodostamisessa auttoi alkuun kun imitoin puhevolyymillä äänensävyjä, mitä noilla hevilevyillä kuulee, eli suosittelen vaikka Phil Anselmon lauluja kuunneltavaksi. Sitten bändikämpällä laulaa samanlaisella fraseerauksella, mutta vaan huutaa paljon kovempaa. pienelläkin voluumilla laulaessa kyllä kuulee ja huomaa, miten suun ja kurkun asennot vaikuttavat ääneen.
Kestävyyteen voin suositella vatsa/alaselkälihastreeniä. Kuulostaa gaylta, mutta auttaa todella paljon.