Roots ›

Ajattelin avata bluesia käsitteleville kirjoille ihan oman topiikin. Jos vaikka ihmiset voisivat esim. suositella ja kertoa lukemistaan kirjoista.
 
Luin juuri tuon B.B Kingin - Omin Sanoin kirjan. Ihan lämminhenkinen kirja. Kingistä jää vaatimaton kuva, ja vaatimaton mies hän taitaa ollakin. Nöyrä työmies oli sitten puuvillapellolla tai lavalla.
 
Hirvittävät määrät keikkaa mies on tehnyt ja siinä sivussa siittänyt ainakin 15 lasta maailmaan. Lucille-kitaran "hauska" tarina myös selvitetään kirjassa.
 
Suurin osa teistä tämän on varmaan jo lukenut. Jos ette niin kipinkapin kirjakauppaan. Oli vaihteeksi mukavaa lukea sellainen muusikon elämäkerta, jonka loppu ei ole surullinen.

Joo, hyvä kirja se on, mutta ei läheskään niin mielenkiintoinen kuin Muddy Watersin suomennettu elämäkerta. Kingiä "vaivaa" liika diplomaattisuus...
 
Muita suomennettuja blueskirjoja ovat ainakin Robert Johnsonin elämäkerta ja Paul Oliverin Bluesin tarina. Johnny Cash ei ole bluesia, mutta ainakin kaksi muistelmateosta on hältä suomennettu silti.
 
Aiempia keskusteluja muistin virkistämiseksi:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=34696&o=0
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=66213&o=0
 
EDIT: Myös Billie Holidayn "Lady sings the blues" on suomennettu.

EDIT: Myös Billie Holidayn "Lady sings the blues" on suomennettu.
 
Juuh, odottaa yöpöydällä. Sen loppu ei taida olla sieltä onnellisimmasta päästä.
 
Näyttihän noita kirjakeskusteluja olevan täällä. Pitää ottaa silmä käteen ensi kerralla. Mutta ehkäpä on hyvä, että kaikki olis saman otsikon alla.
 
edit: Viilaus ja höyläys.

Ajattelin avata bluesia käsitteleville kirjoille ihan oman topiikin. Jos vaikka ihmiset voisivat esim. suositella ja kertoa lukemistaan kirjoista.
 
Luin juuri tuon B.B Kingin - Omin Sanoin kirjan. Ihan lämminhenkinen kirja. Kingistä jää vaatimaton kuva, ja vaatimaton mies hän taitaa ollakin. Nöyrä työmies oli sitten puuvillapellolla tai lavalla.
 
Mä luin tossa kesän kynnyksellä B.B:n "Every Day I have The Blues" kirjan... tää siis ei ole sama kirja vai..?? Elikkäs Kuloniemen Esan kirjoittama... perkeleen hyvä. Mukava kattaus sitä siviilielämän sotkua ja sitten keikkaelämää. Huvittavinta oli B.B:n ensi tapaaminen Ray Charlesin kanssa. Kannattaa lukea.. en viitsi enempää kertoa ettei mee spoilauksen puolelle.

Mä luin tossa kesän kynnyksellä B.B:n "Every Day I have The Blues" kirjan... tää siis ei ole sama kirja vai..??
 
Sama kirja se on.

Elikkäs Kuloniemen Esan kirjoittama...
 
Suomentama.

Suomentama.
 
aivan, kiitos korjauksesta.

Alkusyksystä tuli luettua Peter Guralnickin Nuori Elvis: Viimeinen juna Memphisiin
 
http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=833
 
Mielenkiintoinen kirja joka kylläkin latistuu loppua kohden, kiinnostavinta antia on kuvaukset Memphisistä 50-luvulla ja eteenkin Sun recordsia käsittelevät luvut. Kirjoittajan hankkima tietomäärä on valtava ja toisinaan kirja tukkeutuukin liikaan yksityiskohtien määrään.
 
Johnny Cash autobiography tuli luettua viimevuonna alkuperäiskielellä ja pidän sitä edelleen parhaana "roots elämänkertana".

Tänä vuonna ilmestynyt Segrest & Hoffmanin kirjoittama "Moanin' at Midnight - the Life and Times of Howlin' Wolf" on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Tuo Nuori Elvis ja sen jatko-osa Graceland on kyllä aika surullista -vaikkakin tietysti erittäin mielenkiintoista- luettavaa. Minulle noiden lukemisesta oli se hyöty, että tajusin viimein Elviksen tehneen hyvää musiikkia myös 60-70 -lukujen vaihteessa. Olin nääs jämähtänyt fanituksineni täysin sinne 50-luvulle.
 
Jos ette usko, niin kuunnelkaa From Elvis in Memphis ja Burning love -levyt.

Mikä on sen Muddyn elämänkerran nimi ja onks se "Moanin' at Midnight - the Life and Times of Howlin' Wolf" suomennettu?

Mikä on sen Muddyn elämänkerran nimi
 
Kirjailija Robert Gordon, kirjan nimi "Hoochie Coochie Man - Muddy Watersin elämä ja teot", suomennos Esa Kuloniemi.
 
ja onks se "Moanin' at Midnight - the Life and Times of Howlin' Wolf" suomennettu?
 
Ei ainakaan vielä.

Billie Holliday - Lady laulaa bluesin.
 
Billie Holiday ja Jim Duffy
Suomentanut Seppo Loponen
WSOY
 
Juu tämä ei mene ihan puhtaasti otsikon "blueskirjat" alle, mutta ei se mitn.
 
Kirjan kerronta menee samaan tapaan kuin B.B Kingin kirjassa eli artisti itse kertoo elämästään. Jos King oli diplomaattinen puheissaan niin Billie Holiday oli kaikkea muuta. Samat seikat silti nousee esille mustana olevisen vaikeus. Täytyy ihmetellä, että miten tuon ajan mustat on jaksanu tehdä tätä musahommaaa kun aina tuli jollain tapaa turpaan rasisteilta. Eikä mistään rojaltirahoista ei ollut tietoakaan.
 
Kirjan mukaan Holiday on ajautui puolivahingossa laulajaksi. Rappusten siivoojan, puhelintytön duunien kautta. Hän yritti ensin tanssijaksi, mutta siitä ei oikeen tullut mitään ja häneltä kysyttiin, että osaisiko hän laulaa. Loppu onkin sitten historiaa.
 
Surullinen tarina koko Holidayn elämänkerta on. Ei siellä paljoa posiitiivisuudella mässäillä.