 Atommic
17.11.2004 15:45:38 | |
|---|
Mä kuuntelen hyviä biisejä, en jotain tiettyä genreä tai artistia.
Muutamilla suuresti pitämilläni artisteilla saattaa olla sellaisiakin biisejä jotka saa melkein raivostumaan huonoudellaan. Ne pitää siis skipata ja kuunnella niitä levyn hyviä raitoja. Ambition makes you look pretty ugly |
 DeWilde
17.11.2004 16:11:00 | |
|---|
Hyvät biisit ovat tärkeimpiä. Minä pidän tietyistä genreistä enemmän kuin toisista, mutta se ei vähennä yhtään sitä arvostusta, jota tunnen hyviä biisejä kohtaan. |
paranoid android
17.11.2004 16:11:41 | |
|---|
Ei ole huonoja genrejä, ainoastaan huonoja bändejä. Nahkaliivit paukkuu. |
 Tsugu Way
17.11.2004 16:49:44 | |
|---|
Joskus olen miettinyt, että mitä se oikeasti tarkoittaa kun ihmiset musiikkimausta puhuttaessa sanovat, että "kaikki käy klassisesta heviin". Että siis onko tämän lauseen sanojilla tosiasiallisesti omassa nykyisessä levyhyllyssä KAIKKEA klassisesta heviin. Vai tarkoittako se sitä, että kaikenlainen musiikki uppoaa ns taustamusiikkina autoradiosta tai MTV:ltä.
Itse kyllä kuuntelen siis hyvin monenlaista musiikkia esim radiosta. En siis vaihda kanavaa jos sieltä kuuluu esim Outkast, Him tai vaikkapa Simon & Garfunkel. Mutta mitäpä näistä kelpuutaisin siis omaan (pyhään) levyhyllyyni onkin jo paljon tiukempi juttu.
Tarkistin juuri ihan tarkoituksella mitä artisteja 300 cd:n joukosta löytyi. Tässä nyt muutamia esimerkkejä mahdollisimman eri genreistä:
- Nick Drake
- Black Sabbath
- The Shadows
- Iron Maiden
- Miles Davis
- Mannhai
- Robert Johnson
- Metallica
- Marvin Gaye
- Kari Peitsamo
- Therapy?
Että tämmöstä. Tässä nyt oli muutama satunnainen esimerkki. Mutta edellämainittuja artisteja diggaan, ostan ja kuuntelen. |
Joskus yläasteikäsenä musassa melkein piti olla raskaat särökitarat että siitä jaksoi pitää. Tää ei ollut mikään asennekysymys, jotenkin epäraskas musa vaan kuulosti laimeemmalta. Sitten yläasteen loppuaikoina tai sinnepäin kuulin Pink Floydin Dark Side of the Moonin ja jostain syystä se vaan iski niin kovaa että kiinnostui muustakin 'hippimusiikista'. Siinä sitten kuunnellessa korvat kehittyivät ymmärtämään muunkin päälle. Nykyään kaikki menee, mitään en ehdottomasti vastusta. Mutta kyllähän toi musankuuntelu johonkin vähän keskittyy (vaihtelevasti tietty). Esim. jotain jazzia ei oo hirveesti tullut kuunneltua. Ei siis sillä etten jazzista tykkäisi, ei oo vaan tullut. Ehkä tulevaisuudessa enemmän (onhan mulla kyllä kirjastosta lainassa nyt Miles Davisin In a Silent Way ja Herbie Hancockin Head Hunters - en oo mahottoman paljon noista viel ainakaan onnistunut innostumaan). Klassinenkin on semmonen musiikin alue mihin aika vähän on tullut perehdyttyä. Onhan sitä sillontällön jotain klassisia teoksia tullut kuunneltua, mutta en oo silleen oikein syventynyt tai perehtynyt tarkemmin. Sitten on vähän semmosia yhdentekeviä, niinkun vaikka joku AC/DC tai Iron Maiden ei jaksa hirveesti innostaa vaikka ihan hyvää musiikkia onkin.
Yleensä on tuntunut kyllä että mä oon mun tuntemista ollut eniten se epäahdasmielisin joka tykkää avoimesti kaikenlaisesta musiikista (no ei suurin osa mun kavereistakaan mitään yhden genren ihmisiä ole, vaan aika avoimia kuitenkin) ja tuntee musiikkia laajimmin. Tääl muusikoiden.netissä taas ei tunne olevansa silleen niin ainutlaatuinen kun tääl siin mielessä mun kanssa samanlaista porukkaa tuntuu riittävän.
Itellä näin muusikon uraa ajatellen on aikomuksena tehdä vähän kaikenlaista ja semmosta vaikeastiluokiteltavaa genresekamelskaa. Haaveena ois (kun vaan osais) tehdä semmosta oikein maalailevaa musaa niinkun vaikka Pink Floyd, jossa vois sitten käyttä ihan minkä tahansa genren ominaisuuksia luontevasti tyylikeinona. Kai tuo käytännössä jonkun progemetallin leiman saisi. Etenkin kun ajatellaan että joku Anathema luokitellaan metalliksi ihan vaan siks että se on joskus muinoin sitä ollut. Metalli on semmonen leima... Sanity is just the majority of lunatics
setting the standard. |
 Teijo K.
17.11.2004 16:57:48 | |
|---|
Minä olen tosi avomielinen, eli kuuntelen kaikkia Gentle Giantin levyjä. DVD:kin on tilauksessa. Puun syistä? Arvan puhe alkaa näköjään vähitellen eriytyä omaksi kieliperheekseen... mullistava syntaksi!
-Ylläri.
Operaatio Live : Jyväskylä |
 Mustikkamuffinssi
17.11.2004 17:03:23 | |
|---|
Aikas ahdasmielinen. Vasustan ihan periaatteesta rapia, hip-hopia, MTV musaa, californiapunkia ja Dimmy Borgiria. Ja jos joku kaveri sattuu kehumaan jotain bändiä niin on oikeastaan semmoinen refleksi, etää vaikkei bändin nimee ois ees kuullu niin suusta tulee heti: "Sehän on ihan paska! Kuuntele Radioheadia ja Pink Floydia!" "Ennen riitti kun nosteli painavia esineitä murahdellen. Nyt pitää nyppiä kulmakarvoja ja hankkia rintaimplantit" |
 pliksu
17.11.2004 17:06:15 | |
|---|
Progesta punkkiin. From Abba to Zappa. (No ei silti abba) Country & Western - molempia löytyy. Nyt on kantrikausi menossa, uusi Steve Earle kuuntelussa ja kyllä toimii. Metalli ainoastaan on huonoimmillaankin ä'ää. "I rather be a free man in my grave, than living as a puppet or a slave" -Jimmy Cliff |
 Juugeli
17.11.2004 17:53:03 (muokattu 17.11.2004 17:58:53) | |
|---|
Sanotaanko näin, että ihan "suhteellisen" kaikkiruokainen, mutta äärimmäisen valikoiva.
Edit: Jos nyt jotain pientä esimerkkiä vaikka sitten...
Nick Cave & The Bad Seeds
Children Of Bodom
Shakira
The Pogues
t.A.T.u.
Misfits
Bloodhound Gang
Slayer
Zacharius Carls Group
The Doors
Jimi Hendrix
Queen
Within Temptation
Impaled Nazarene
Frank Sinatra
Päättäkööt muut onko tuo nyt sitten niin monipuolista... "On niin nälkä, että minun perse syö minun housuja" -Dutteri
Pastilli? IHKK #3 |
 FlatOutFucked
17.11.2004 18:47:57 | |
|---|
Hyvin ahdasmielinen. Tuomitsen bändejä vain muutaman kuullun biisin jälkeen, mainstream on automaattisesti paskaa, kuuntelen bändejä joista kukaan ei ole kuullutkaan ihan vaan sen takia että kukaan ei ole kuullutkaan niistä, suurimmalla osalla m.nettiläisistä on vitun surkea maku musiikin suhteen jne...
Nojoo, pikkuhiljaa se musiikkimaku laajenee minullakin, ottaen huomioon että olen löytänyt kymmeniä uusia bändejä viimeisen puolentoista vuoden aikana. Tällä menolla kuuntelen kaksvitosena jo aika montaa yhtyettä. "You´re not just a duck, You´re human...YOU´RE HUMAN! Go forth! Go forth and thrash..." -Thurston Moore |
Hohhoijaa
17.11.2004 19:12:23 | |
|---|
En kovin ahdasmielinen. |
 päänahka
17.11.2004 20:47:23 (muokattu 17.11.2004 20:53:34) | |
|---|
Genren suhteen en ole ahdasmielinen, enkä periaatteessa muutenkaan, mutta jotenkin vain on äärimmäisen vaikeaa pitää jostain bändistä, jota joku toinen suosittelee. Tulee heti todella varautunut olo, ja kuuntelee liiankin tarkkaan. Kyllä ne hyvät artistit silti väkisin kuuntelemallakin löytyy, ja harvoja kirjastosta haravoituja jää kuuntelemaan.
Sellaista ahdasmielisyyttä minulla ilmenee myös, että jos olen jonkun artistin leimannut huonoksi, niin siltä ei sitten voi hyväksyä yhtäkään kappaletta. Tai kun esim. uusi CMX ei enää kelpaakaan, niin vanhaakaan ei enää halua kuunnella (kaikki levyt Isohaaraan asti pölyttyy hyllyssä). Sitten tulee melkein vihaiseksi kun muut tykkää niin huonosta musiikista.
Taidan olla vähän tyhmä, mutta tiedostan ongelmani ja pyrin siitä eroon. Olisi hyvä jos voisi asennoitua niin, että kaikki musiikki on oletusarvoisesti hyvää. Radioasemat tekevät tämän vain niin kovin vaikeaksi.
E: Pitää noista genreistä kyllä sen verran sanoa, että nojaan pitkälti induktiiviseen päättelyyn: rap/hiphop- tai dance/trance/whatever-osastolta en ole kuullut mitään hyvää, joten en sitä odota sieltä kuulevanikaan. Soolot on perseestä. |
 Nyar
17.11.2004 20:57:57 | |
|---|
Sen verran ahdasmielinen olen, että inhoan Rap-musiikkia yli kaiken ja nämä mm. HeavyDance-remix paskat saattavat ajaa minut ylikierroksille ja heittää CD:n päin seinää ja polttaa(sytkärillä) sen... Hello me, meet the real me...
-Ota pastilli!
-HÄ? |
KTR
17.11.2004 21:28:13 | |
|---|
En tosiaankaan kuuntele kaikkea tarjolla olevaa musiikkia, mutta toisaalta en osaa eritellä mitä en kuuntele ja miksi en kuuntele. Eli mulla ei ole mitään periaatteita, joiden mukaan valikoisin korvieni täytteen. |
 aikavaikea
18.11.2004 08:07:24 (muokattu 18.11.2004 08:07:53) | |
|---|
pliksu: Progesta punkkiin. From Abba to Zappa. (No ei silti abba)
Noilla sanoilla voin aloittaa minäkin, paitsi että nyt löytyy Abbaakin. "Avarakatseisuuteni" voi kukin niin halutessaan vilkaista kuvauksestani, joka sisältää myös levyhyllyni sisälmykset. Mielestäni aika monipuolinen olen, populaariin painottuva. Klasari ei juurikaan putoa, kuten ei jatsikaan, mutta minä olenkin tyhmä. And I don't give a damn if you don't like me
Cause' I don't like you cause you're not like me |
 paavi
18.11.2004 08:17:12 (muokattu 18.11.2004 08:26:45) | |
|---|
Joskus olen miettinyt, että mitä se oikeasti tarkoittaa kun ihmiset musiikkimausta puhuttaessa sanovat, että "kaikki käy klassisesta heviin". Että siis onko tämän lauseen sanojilla tosiasiallisesti omassa nykyisessä levyhyllyssä KAIKKEA klassisesta heviin. Vai tarkoittako se sitä, että kaikenlainen musiikki uppoaa ns taustamusiikkina autoradiosta tai MTV:ltä.
1. Mitä ylipäätään tarkoittaa määritelmä klassisesta heviin? Ei musiikkia voi kokonaisuudessaan asettaa lineaariselle janalle.
2. Mitä väliä sillä on tämän asian suhteen, löytyykö levy omasta hyllystä vai ei? Wau! onpa syvällistä... Eikun siis syvältä. |
 Torniojaws
18.11.2004 08:45:07 (muokattu 18.11.2004 08:46:31) | |
|---|
Joskus olen miettinyt, että mitä se oikeasti tarkoittaa kun ihmiset musiikkimausta puhuttaessa sanovat, että "kaikki käy klassisesta heviin". Että siis onko tämän lauseen sanojilla tosiasiallisesti omassa nykyisessä levyhyllyssä KAIKKEA klassisesta heviin. Vai tarkoittako se sitä, että kaikenlainen musiikki uppoaa ns taustamusiikkina autoradiosta tai MTV:ltä.
Ihan levyhyllyyni asti pääsee em. tyypit. Klassista ei vielä paljoa ole, kun ei hyviä ole tarttunut käteen.
Niin ja jos pilkkua ahdistellaan, niin "hevistä klassiseen" on ehkä huono kuvaus, kun valtaosa hevistä kuitenkin perustuu enemmän tai vähemmän klassiseen - osa klassisista sävelmistä on täyttä heviä. "No! This face is only a mask, a wicked ornament, Illuminated by an exquisite grimace, Look and see, atrociously contorted, The real head and the sincere face turned back under the shadow of the face which lies"
- Charles Baudelaire |
 Tellervo
18.11.2004 09:29:51 (muokattu 18.11.2004 09:32:46) | |
|---|
valtaosa hevistä kuitenkin perustuu enemmän tai vähemmän klassiseen - osa klassisista sävelmistä on täyttä heviä.
Tämä on tosi kuin vesi. Myös oopperassa on vahvasti hevin piirteitä, tai siis toisinpäin. Ja tämä kaikki siis sanottuna klassisesta klassisesta ja klassisesta oopperasta; niitäkin kun on myös modernia, joka taas on sitten ihan oma lukunsa. Tai sanotaanko näin: hevi on epäilemättä ottanut vaikutteita tiettyjen klassisten säveltäjien musiikista. Menenkö metsään jos sanon että romantikkojen? (Paatosta, tunteen paloa, puoli tuntia kestäviä paisuvia lopetuksia jne.) Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla. – Dave Lindholm |
 Booligan
18.11.2004 10:36:31 | |
|---|
Ainoa musiikki mitä en voi sietää on tämä Toyota-amis-mullaonisoinsuppari-bassottäysille-tekno
sama täällä. räppiäkään en tosin mielelläni kuuntele, paitsi Palefacen ekaa levyä(joskin harvoin). muuten olen aika avoin, jos joku yrittää tutustuttaa uusiin bändeihin, olkoon sitten jazzia tai countryä tai ihan mitä vaan niin en kieltäydy tutustumasta. eihän se tarkoita että pitäisin siitä, mutta ennakkoasenteita ei ole. niin ja kaikki britneyt ja christinat voi unohtaa saman tien sehän nut on jo selvyys. Doesn´t matter what you see
Or into it what you read
You can do it your own way
IF IT`S DONE JUST HOW I SAY |
 anttipi
18.11.2004 11:33:19 | |
|---|
90-luvun puolivälin ahdasmielisen brittipop/snobi/"ai tää on jotain vitun grungea"/Oasis-tukka -teinivaiheen jälkeen musiikkimakuni on laajentunut huomattavasti. Hirveän sisäänpäinlämpiävää oli muutenkin toi "brittipop-skene" silloin alkuvaiheessa, kun se oli vielä hienostelevan "eliitin" eikä massojen musiikkia. Nyt 2000-luvulla on uskaltanut jo kasvattaa poninhännänkin. :)
Tässä kolmenkympin korvilla musiikki ei yleensäkään ole enää samanlainen kuolemanvakava juttu kuin nuorempana. Esim. kaupallisuus/epäkaupallisuus-pohdinnat tuntuvat naurettavilta, kun on vuosien saatossa huomannut, että musiikkibisneksessä on aina kyse myös rahasta. Myytti artistista aitona ja luonnonlahjakkaana "nerona" on usein tulosta tarkoituksellisesta imagonrakennuksesta eikä mistään muusta. Esimerkiksi sellaiset suuret suosikkibändini kuin Kiss ja R.E.M. ovat laskeutuneet tavallisten tallaajien joukkoon, kun olen saanut lukea, miten hukassa hekin ovat monesti uransa aikana olleet (ja tuottajien/levy-yhtiöiden tms. vietävissä). Lahjakkuutta toki aina tarvitaan, mutta vielä enemmän tuntuu olevan kyse onnesta, ajoituksesta ja puhtaasta laskelmoinnista. |
Spiralmind