Yleistä keskustelua musiikista ›

musiikkiin "hurahtaneet" tuntuvat kokevan musiikin erilailla kuin ns. musiikin normaali kuluttaja joka vain ostelee levujä ja kuuntelee niitä.
 
sitten nämä johon on musiikki kärpänen purru kovinkin lujaa niin että ovat jopa alkaneet itse soittamaan jotain, usein kertovat kuinka he tuntevat musiikista erilaisia fiiliksia, näkevät värejä jne jne kun kuulevat musiikkia tai soittavat?
 
miten on, tunnetko sinä musiikin jollainlailla?
 
itsellä tulee sellaisia tuntemuksia laidasta laitaa, surusta iloon ja välillä menee kylmiäväreitä kun kuulee oikein hyvin kappaleen. joskus jonkun kappaleen melodian on voinut nähdä kun on pitänyt silmät kiinni väreinä jotak ovat muuttunutt pikku hiljaa.

Tottahan musiikin pitää tuntua jotenkin, ja assosiaatioita ja mielikuvia se herättää varmaan jokaiselle, satunnaiskuulijallekin. Erilaiset tilat, maisemat ja "kärpäsenä katossa" -kokemukset kuuluvat asiaan varsinkin kuulokekuuntelussa.
 
Korvalappustereoita en voi käyttää, en ole koskaan voinut, koska ne estävät mua juurikaan hahmottamasta todellista maailmaa musiikin ulkopuolella. Riski kävellä autojen alle on ilmeinen.
 
Tämän tavallisen kokemisen lisäksi näen taajuuskäyrän kuopat ja piikit väreinä, jos olen vähänkin pidempään studiossa.

Minulle hyvällä musiikilla on laksatiivisia vaikutuksia

wanha
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=24&t=70452

Minä en puhu kokemuksista, vaan auraalisista elämyksistä.

menee vähän offtopiciksi,mutta oletteko koskaantavannut ihmistä joka näkee ihmisistä "auran" tai näkee ihmisestä jonkin värin joka kuvastaa sen ihmisen luonnetta, pelottavia tapauksia

itsellä tulee sellaisia tuntemuksia laidasta laitaa, surusta iloon ja välillä menee kylmiäväreitä kun kuulee oikein hyvin kappaleen. joskus jonkun kappaleen melodian on voinut nähdä kun on pitänyt silmät kiinni väreinä jotak ovat muuttunutt pikku hiljaa.
 
kyllä kyllä. samoja kokemuksia on.

Kyllä tunnen todellakin.
 
Monesti olen myös huomannut, että päivä alkaa siihen malliin mitä musiikkia laitan soimaan ensimmäiseksi kun ovesta astun ulos.
 
Tähänmennessä paras on varmasti Pride & Gloryn Troubled Wine, hyvä päivän aloitusbiisi. Lynyrd Skynyrdin Red, White and Bluella tapasin joskus aloittaa, mutta on himpunverran liian kevyt, ja jään siis uniseksi. Yleensä mitään metallia en kuuntele heti aamusta.
 
Koulusta poistullessani usein kuuntelen The Darknessia.
 
Aika hassua.

mä en koskaan näe mitään konkreettisia "maisemia" tai mitään muutakaan kuvia, kun kuuntelen musiikkia. ehkä näkeminen ei sinällään ole oikea sana, koska puhun jostain sisäisestä..."liikkeestä" tai jostakin, jota on täysin mahdoton kuvailla ulkopuoliselle.
 
mulle syntyy abstraktioita ja jotain tunnetiloja musiikista ja toisinaan ne ovat visuaalisia. en kuitenkaan koe yleensä kovin voimakkaasti mitään "tunteita" tavallaan. en "surua" tai mitään niin "henkilökohtaista", vaan paljon laajempia kokemuksia ja tunnetiloja.
 
en oo mikään runoilija, joten mun on mahdoton kuvailla juuri tuon paremmin kokemuksiani.

Mulla on tällainen jännä synestesiajuttu. Tavallaan.
 
Kerrotaan ensin pieni tarina.
 
Mulla on hemmetin herkät aistit. Okei, kuulo on vahingoittunut ja olen likinäköinen, mutta pimeänäkö on hyvä ja menen liki sokeaksi vähänkin liian voimakkaasta valonvaihtelusta. Yisin en pahimmillaan voi sytyttää röökiä landella jos ei ole tarpeeksi taustavaloja.
 
Kuulokokeissa lekureiden kusettaminen on hauskaa ajanvietettä. Mä kuulen kaiken mitä tapahtuu kivitalon kerroksessa jossa asun, jos keskityn. Lisäksi ymmärtääkseni kuulen hieman normaalia laajeman skaalan ääniä.
 
Hajuaistini on suurin ongelmani. Monasti pihalla eli ajatuksissani ollessani huomaan tuttavan lähestyvän tuoksun perusteella. Kun juuri sopiva shampoon ja partaveden tuoksu lehahtaa tuulen mukana, havahdun ja etsin katseellani tuttavan. Siellähän se!
 
Mitä tekemistä tällä on musiikin kanssa?
 
Kesä. Kesä ja julkiset kulkuvälineet. Mä haistan kymmenien ihmisten hien ja epätoivoiset yritykset peittää se, kiljoona tonnia kosmetiikkaa ja pesuaineet, partavedet ja fartit. Jaa, toi edessä istuva pariskunta? Äijä taisi olla viinamäellä eilen. Ja Elli vieressä käyttää Allurea. Mä kuulen joka sanan moottorin hurinan alta ja mua vituttaa miten ihmiset voi olla niin tyhmiä. Tiedän kännykkäni soivan kun kuulen vieressä istuvan korvakuulokkeista radiohäiriötä.
-Ja aurinko paahtaa silmiin ja on vitun kuuma. Ja bussi on täynä.
 
Jos mä en kuuntelisi musiikkia mä kuolisin tuollaiseen. Musiikki, ainakin parhaimmillaan vie mut aisteista riippumattomaan paikkaan, hieman kuten kivi kuvaili. Ajatelkaa hetkeä ennen orgasmia. Nyt kelatkaa miten siistiä mulla on kun mä annan sen musiikin pitää mut siinä tilassa tuollaisen kaaoksen sijaan ja kantaa mut sen yli.
 
Äänet muuttuu väreiksi ja fiiliksiksi eikä oikeaa maailmaa ole. Se on kuin happoa trippailisi, mutta kontrolloitavissa.

Musiikki vahvistaa sen hetkistä mielentilaa ja tunteita. Herättää muistoja, mielikuvia ja ikäänkuin avaa toisen maailman.

jäi kertomatta aikasemmin.
 
mä en oikein pysty keskittymään mihinkään jos on liian hiljaista, tai hiljaisuus on aika äänekästä esim koulussa koetilaisuudessa. kynistä kuuluu ääntä, paperit kahisee, putkisto kohisee jne jne. tulee rauhaton olo.
 
monesti on käynyt niin että kun olen lukenut kokeisiin ja kuunnellu musaa. niin kokeissa on joku kysymys johon enosaa vastata mutta muistan mitä biisiä kuuntelin silloin kun luin kokeisiin juuri tuon kohdan, kysymystä en tiedä mutta biisin sanat voisin siihen kirjoittaa.
 
musiikkiin liittyy voimakkaasti muistot. on edelleen joitain juttuja joita en voi tehdä jos tietyn bändin musiikki soi taustalla. ja joistain jutuista tulee paremmat kiksit jos soi taas joku tietty biisi jne.
 
hassua kuinka paljon musiikki mikä on "vain" ääntä vaikuttaa elämään.

Parasta mitä mä oon kokenut oli jeff buckleyn hallelujah. Kuuntelin sitä ensimmäisenä päivänä omassa kodissani omalla sängyllä. Kun ensimmäinen huoahdus lähti tulemaan niin tunui kuin olisin uponnut syvemmälle sänkyyn ja hengitys salpautui. Ihmiset, jotka haluatte tuntea jotain ennenkuvailematonta niin etsikää käsiinne Jeff buckleyn "grace" levy ja sieltä ensimmäisenä hellelujahbiisi.
Myös flaming lipsin gash saa tuntemaan itsensä itseään isommaksi ja paremmaksi.

Tästä vissiin oliki topikki jossain mut ei haulla löytyny millään sanalla, mutta saman lootaan tää kuuluu mun mielstä. Tai no onhan tää vähä eri juttu, mut pystyttekö te arvon muusikko toverit kuuntelemaan jotain musiikkia ilman että kuuntelisitte, että mitens tässä menee basso, ja tai miten tää kuvio menee? Ärsyttää kun ei voi kuunnella musiikkia nykyään kuin "kuka tahansa kuulija" mulla on tästä huonoja kokemuksia, kun musiikki ei voi "vaan olla taustalla"
Nonnih.. ei liittynyt aiheeseen.. Painakaa varotusta ja siirtäkää oikeeseen topikkiiin...

Mä oon ollu tosi pitkään koulukiusattu, 8 vuotta kaikenkaikkiaan. Ja jos mulla ei ois ollu musiikkia, eli se ois multa otettu pois, en ois tässä. Kuulostaa kliseiseltä ja melodramaattiseltA, Mut niin se on. Mä oon tsemmannu itteeni paljo musalla, niinku esmes. koulumatkoilla ja se tehoo paremmin ku joku muu. Lisäks mulle tulee just kans värejä mieleen biiseistä ja maisemiaki joskus tai jotai tapahtumia. Toivotaan, et ees joku samanlainen tajus, mitä koitin selittää :p

Mun mielestä on turhaa elitismiä tehdä eroa "tavallisen" musiikinkuluttajan ja "musiikinharrastajan" välillä. Tuskin kukaan vapaaehtoisesti musiikkia kuuntelee, jos ei siitä mitään elämyksiä saa. Musiikkityylillä ei ole mitään merkitystä: joku voi saada yhtäläiset emotionaaliset kiksit Janne Tulkista kuin joku "vakavamielisempi" kuuntelija Pink Floydista.

Tästä vissiin oliki topikki jossain mut ei haulla löytyny millään sanalla, mutta saman lootaan tää kuuluu mun mielstä. Tai no onhan tää vähä eri juttu, mut pystyttekö te arvon muusikko toverit kuuntelemaan jotain musiikkia ilman että kuuntelisitte, että mitens tässä menee basso, ja tai miten tää kuvio menee? Ärsyttää kun ei voi kuunnella musiikkia nykyään kuin "kuka tahansa kuulija" mulla on tästä huonoja kokemuksia, kun musiikki ei voi "vaan olla taustalla"
Nonnih.. ei liittynyt aiheeseen.. Painakaa varotusta ja siirtäkää oikeeseen topikkiiin...
 
Liittyy aiheeseen ja hyvinkin. Kyllä kaukana on ne ajat, kun ei välittänyt soundeista tai kappalerakenteista. Musiikki oli vain sellaista käsittämätöntä tulvaa joka soljui korviin. Nyt sitä kiinnittää huomita hieman vääriin asioihin ja itse nautinto jää pois.

kyllähän sitä ainakin tietynlaisen musan "näkee" ja tuntee, joko siis ihan jonain teemoina/maisemina/abstrakteina tai sit ihan konkreettisesti...
 
esim kuubalaista folkkia ostin jonkun levyn niin senku heitin soimaan niin heti "näin" sellaisen jonkun kathedraalin/kirkontapaisen ja siellä valkopukuinen mies ja pikkulapsikuoro ja kultaisia koristeita jne...
 
kaikkein eniten visioita/fiiliksiä herättää mm seuraavien heppujen/bändien musiikit: Arcana, Brian Eno, Dark Sanctuary, Dead Can Dance, Elliot Sharp, Frédérick Rousseau, Jon Hassell, Los Incas, Philip Glass, Sun Ra, Terry Riley, The Kronos Quartet, Tomita, Wongraven....

Liittyy aiheeseen ja hyvinkin. Kyllä kaukana on ne ajat, kun ei välittänyt soundeista tai kappalerakenteista. Musiikki oli vain sellaista käsittämätöntä tulvaa joka soljui korviin. Nyt sitä kiinnittää huomita hieman vääriin asioihin ja itse nautinto jää pois.
 
joskus tosiaan tarvitsee sanoa itselle että lopetas toi arvosteleminen ja kuuntele musiikkia, ja joskus taas ottaa päähän kun huomaa että on kuunnellut vain kuinka kitarat soi ja millainen saundi levyllä on.
 
itselle on käynyt nöin myös jääkiekon kanssa, sen ajan mitä valmensin en saanut enää suurta nautintoa pelin katsomisesta kun koko ajan analysoittin peliä. tosin tietämys taktiikoista jne avasi pelin ihan uudellalailla. nyt kun on etäisyyttä taas valmennus hommiin tullu niin ilo vaan seurata pelejä on löytynyt