Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

ite oon viimeaikoina kiinnostuneena katellu nuita sonyn hi-md -vehkeitä.
 
Tuollainen löytyy tästä takkini taskusta. MZ-NH 900 lukee mallimerkinnäksi. Laadukas peli, ronskisti ominaisuuksia, toimii USB:llä tietokoneen kanssa kuin RW-asema ja osaa käyttää myös vanhan MD-soittimen levyjä. Hinnakas oli, mutta toivon siitä olevan hyötyä vielä pitkään, niin kuuntelu-, äänitys-, kuin data-käytössä.
 
Noissa massamuisteissa on todellakin hyvä puoli, ettei liikkuvia osia ole, mutta mielestäni ne jäävät jälkeen ominaisuuksien kanssa, eivätkä ne muistilastutkaan mitään halvimpia ole. Eikä näiden MD-levyjen kanssa juuri äänen katkeilua tärinän takia ole ilmennyt. Rikki menee kyllä kun pudottaa, vähemmän liikkuvia osia jos olisi, kestäisi varmasti paremmin.
 
EDIT:
Sony on käsittääkseni taas tyrkännyt jonkinlaisen kopiosuojauksen MD:llä äänitettyjen biisien USB-siirtoa vaikeuttamaan. Onko se nyt sitten niin, että biisit eivät kovalevyllä muodostu tuttuihin formaatteihin, vaan pysyvät Sonyn omana muotona tms.
 
Pakkauksena toimii todellakin ilmeisesti SonyPonyn oma Atrac- ja Atrac+ -muodot, joista tiedot loppuvatkin sitten siihen. Samaa käyttävät kai jotkut muutkin.
 
Joku pelleily oli mielestäni tuossa äänityksessä ja uudelleenäänityksessä todellakin. Muistaakseni digitaalisesti äänitettyä tallennetta ei voinut uudelleenäänittää digitaalisesti, vaan piti käydä välillä analogiasignaalin ihmeellisessä maailmassa.
 
Olen puhunut.

Onko noissa massamuistisoittimissa kaikissa se koodaus mp3:sta?
 
Täällä kun .muusikoiden.netin Studiotyöskentelyssä on kysytty neuvoja ja mielipiteitä biiseistä, ja pistetty niitä sitten .mp3-formaatissa näytteille, niin ainakin mä olen huomannut sellaisen asian, ettei .mp3-tiedosto ole tarpeeksi tarkka että sen perusteella uskaltaisi sanoa mitään biiseistä. Ihme lepatusta, häiriöitä ja keskenään erilaisia muunnoksia samasta miksauksesta ...ei kiva!
 
Tokihan biisin ideasta saa selvää, mutta tää on vähän niinkuin lapsuudessa, kun puheluissa oli kertaveloitus (5 minuutin ja 24 tunnin puhelut maksoivat yhtä paljon), kun kaveri oli saanut maailmaamullistavan uuden ja uskomattoman levyn, tai itse oli saanut hyvän biisin kirjoitettua, ne demottiin ensiksi puhelimen välityksellä. Eli luuri vaan äänilähteen eteen, ja kuunnellaan.
 
Se hiilikapselien toisintama ääni, jossa kaikki oli kilon kaistalla, tarjosi mahdollisuuden arvata mitä toisessa päässä kuului. Mutta se oli olosuhteisiin ja tilanteisiin täysin riittävä. Se oli aivan niinkuin .mp3 nykyään. Varsinaista musiikin käsittelyä varten suosittelen jotain aivan toista formaattia.
 
MD:kin on vähän hiinä ja hiinä 18K ylärajoineen. Onneksi siinä on algoritmit kehittyneet - vanhempiin MD:ihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Ainakaan koko audiota en MD:n kautta mielellään ajaisi.
 
Hifistelyä? En sanois niin. Kyseessä on vakavampi asia kuin luullaankaan - se, onko kuulijalle samantekevää kuinka huonoa laatua myydään, kunhan vain tuotteen nimi on oikea.

...ainakin mä olen huomannut sellaisen asian, ettei .mp3-tiedosto ole tarpeeksi tarkka ...
MD:kin on vähän hiinä ja hiinä 18K ylärajoineen. ...
 
Kuule Kivi.
Jos olet jo sen ikäinen että rippikoulun oot käynyt ja musiikkia soittanut pitempään kuin vuoden verran niin takaan että et kuule sitä 18KHz mistä puhut niin antaamuksella.
Sitä paitsi en tajua mitä tarkoitat kun vertaat mp3 puhelinluuriin???
Sellainen mp3 joka on luokkaa mega/min. on ihan kelvollista laatua. Kun tavaraa allkaa olemaan 2 megaa/min. niin ei vanha Erkkikään osaa sanoa onko se mp3.
Kyllä sulla taitaa olla jotain muuta häikkää vehkeissä ja laitteissa.
Sano minunun sanoneen mutta kyllä totuus on että massamuistisoitin on tulevaisuuden soitin.
 
nimim. "iRiverin omistaja"

Sellainen mp3 joka on luokkaa mega/min. on ihan kelvollista laatua. Kun tavaraa allkaa olemaan 2 megaa/min. niin ei vanha Erkkikään osaa sanoa onko se mp3.
 
En minä tiedä mp3:ista mitään, kun tuo nettimusiikki ei oo vielä tavoittanut mua, enkä siis ole tuntenut tarvetta perehtyä niihin kummemmin kuin ideatasolla, poliittisena kysymyksenä musiikin levittämisestä. Paljonko on 128kbps megoina minuutissa? Sellaisia olivat TimoJM:n näytteet, joita kuunnellessa tän jäsentymättömyyden ja epämääräisyyden kuulin.
 
Mä olen kohta neljissäkymmenissä, mutta kuulen heinäsirkat erinomaisesti. Samoin kuulen, että useimpia CD:itä ei ole masteroitu CD-formaattia silmälläpitäen.

Onko noissa massamuistisoittimissa kaikissa se koodaus mp3:sta?

 
Ei, paremmissa voi äänittää myös pakkaamattoman suoraan wav-tiedostoksi. Ainakin mun Creative Jukebox 3 tuottaa 16bit/44,1kHz tasoista wavia.
 
Tietääkö kukaan muuten mitään muuta edullista stereomikkietuastetta josta löytyis optinen spdif lähtö kuin MindPrintin di/port? Siinä olis aika kätevän kokoinen stereoäänityssetti jossa ei enää edes mp3-soittimen äänenlaatu rajoittais loputulosta.
 
http://www.musik-service.de/ProduX/ … rding/Recorder/MindPrint_DIPort.htm

- - Paljonko on 128kbps megoina minuutissa? - -
 
Nopeasti laskemalla taisin päätyä tulokseen 0.96 megatavua minuutissa.

MD:kin on vähän hiinä ja hiinä 18K ylärajoineen. Onneksi siinä on algoritmit kehittyneet - vanhempiin MD:ihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Ainakaan koko audiota en MD:n kautta mielellään ajaisi.
 
Hifistelyä? En sanois niin. Kyseessä on vakavampi asia kuin luullaankaan - se, onko kuulijalle samantekevää kuinka huonoa laatua myydään, kunhan vain tuotteen nimi on oikea.
 
monelle tuntuu riittävän "hifiksi", että esittäjän ja biisin tunnistaa - kavereille kehutaan halpaa ostosta, että "hyvin kuuluu". Digitaalisuutta pidetään helposti taikasanana hyvään äänentoistoon.
 
oman kokemukseni mukaan MD:n äänenlaatu on kannettavissa aivan riittävä ja kotikäytössäkin pieksee käytännössä c-kasetin. Radiosta tallennettua kompressoitua ohjelmaa voi hyvin tallentaa LP2 -muodossa ja puhetta LP4:na (nelinkertainen toistoaika). Kannettavissa laitteissa käytännössä kuulokkeiden laatu ja ulkoset häiriöt ovat suurempi ongelma kuin asiallisenhyvin pakattu ääni. Eri valmistajien koodausalgoritmeissa oli eroja - Sony oli kaiketi poikkeuksetta paras kaikissa testeissä esim. "pöytälaitteiden" osalta - muita valmistajia nykyään ei taida ollakaan??
 
MD:n etu ja toisaalta kustannus on, että diskeille saa musiikkia varastoon - matkaan voi napata mitä tuntee tarvitsevansa varsin kätevässä formaatissa. Ymmärrän silti, jos joku tuntee tuollaisen diskien kanssa touhuamisen jotenkin hankalaksi tms....
 
Kovalevylaitteet ovat sitten kapasiteetiltaan aivan toista kun ensin lataa - vaikka aika nopeasti yksikin kaveri sai muutaman sata cd:tä matkamuotoon pakattua - ja nimenomaa matka-/kannettavaan käyttöön.
 
Massamuistit ovat kovin kalliita - toisaalta jos USB:n kautta latailu musiikin vaihtamiseksi ei tunnu työläältä ja menee muun tietokoneen vieressä istuskelun ohessa niin on kyllä kätevin ...
 
MP3 -koodauksen hyvyydestä en sano mitään kun en ole asiaan omakohtaisesti perehtynyt (mp3-musiikkikin mitä koneessa on netistä tullut - demoja tms. tekijänoikeusvapaata tavaraa - olen kuunnellut vain läppärin omilla "kaiuttimilla" ...).
 
Kuriositeettina voin vielä todeta, että ajoittain saatan vielä käyttää 80-luvun alkupuolelta peräisin olevaa Sony DDII -c-kasetti walkmania - - kolmannet kuulokkeet menossa, vaan ei muuten tahtia haittaa - kaseteistahan esim. diskantit ovat häippäiseet jo tuollakin korvin kuultavasti + läpikopioitumistakin joissakin kaseteissa on havaittu - vaan eipä tuo liikenteen seassa fillarilla vatkatessa haittaa....

Väittäisin että 160kb/s (hyvällä codecilla pakattuna tietysti) mp3:sta ei varmaan moni harrastelijakaan erota cd:stä ilman vuorotellen kuuntelua. Että kyllä niiden perusteella ainakin luulisi voivan sanoa onko biisi ihan jees vai ihan not so jees.

Väittäisin että 160kb/s (hyvällä codecilla pakattuna tietysti) - -
 
Käsittääkseni Mpeg Layer 3 -pakkaus on standardoitu menetelmä, jolloin codecien pitäisi tehdä sama asia jokaisen.
 
Käytännössä varmaan joku jenkkihintti vääntää "parempaa" mp3-kääntäjää, mutta "täydellisessä maailmassa" ei.

Väittäisin että 160kb/s (hyvällä codecilla pakattuna tietysti) mp3:sta ei varmaan moni harrastelijakaan erota cd:stä ilman vuorotellen kuuntelua. Että kyllä niiden perusteella ainakin luulisi voivan sanoa onko biisi ihan jees vai ihan not so jees.
 
Joku aika sitten täällä oli testi. Sama pätkä wavina ja kahtena mp3 laatuna. Aika moni huomasi eron.

Sellainen mp3 joka on luokkaa mega/min. on ihan kelvollista laatua. Kun tavaraa allkaa olemaan 2 megaa/min. niin ei vanha Erkkikään osaa sanoa onko se mp3.
 
128 (eli tuo 1M/min) on cd:tä huonompi, mutta 196 on jo parempi kuin cd, näin omaan puukorvaan luotaen.
 
Kyllä sulla taitaa olla jotain muuta häikkää vehkeissä ja laitteissa.
Sano minunun sanoneen mutta kyllä totuus on että massamuistisoitin on tulevaisuuden soitin.
 
nimim. "iRiverin omistaja"
 
iPodia kuuntelin tuossa yhtenä päivänä, biisi oli vieras, mutta ääni oli huomattavasti parempi kuin omassa minidiskissäni, tosin kuulokkeetkin olivat eri luokkaa kuin md:n napit. Saattanen hankkia sellaiset iPodit kunhan aika on.

128 (eli tuo 1M/min) on cd:tä huonompi, mutta 196 on jo parempi kuin cd, näin omaan puukorvaan luotaen.
 
Parempi? Seuraavassa luotan lähinnä kylmään logiikkaan puisten korvieni sijaan. Taitaapi olla niin, että noi ämpyräiset on koodattu alunperin digitaalisesta äänestä, joka onpi 16bit/44,1 kHz -laatua eli CD:n kanssa yhteneväistä. Tällaisen wav-filun koosta kun niistetään yli puolet pois käyttäen mp3-pakkausta mainitsemallasi laadulla 196 kbps, ni ei se laatu ainakaan ny paljoo parane (paitti jos lisää croocusta ja vähä dolpia).

Parempi? Seuraavassa luotan lähinnä kylmään logiikkaan puisten korvieni sijaan. Taitaapi olla niin, että noi ämpyräiset on koodattu alunperin digitaalisesta äänestä, joka onpi 16bit/44,1 kHz -laatua eli CD:n kanssa yhteneväistä.
 
Ja vaikka koodattaisiinkin suuremman näytteenottotaajuuden omaavasta tiedostosta, putoaa taajuus 44,1 kilohertsiin. Sen lisäksi siinä on jonkinlainen pakkaus.
===> Ei voi olla cd-laatua parempi.

128 (eli tuo 1M/min) on cd:tä huonompi, mutta 196 on jo parempi kuin cd, näin omaan puukorvaan luotaen.
 
millähän koejärjestelyllä??? mikä on alkuperäinen äänilähde (kait sama), miten tallennettu, miten toistettu ja miten kuunneltu?
 
sinälläänhän nykyinen perus-cd-formaatti ei ole mitenkään täydellinen - puutteellisesta näytteenottotaajuudesta ja bittisyvyydestä johtuen ero alkuperäiseen ääneen tai hyvään analogitoistoon on jo asiallisen hyvillä kuuntelulaitteilla selvästi havaittavissa. Nyky-cd:tä parempaan tulokseen pääsee superaudio-cd:llä tai dvd-audiolla - lähtökohtaisesti en kuitenkaan vähällä usko, että häviöllistä pakkausta käyttävä formaatti kuitenkaan omalla tavallaan häviöllistä cd:tä kuitenkaan voittaisi. Faktoja pöytään?
 
iPodia kuuntelin tuossa yhtenä päivänä, biisi oli vieras, mutta ääni oli huomattavasti parempi kuin omassa minidiskissäni, tosin kuulokkeetkin olivat eri luokkaa kuin md:n napit. Saattanen hankkia sellaiset iPodit kunhan aika on.
 
- olisiko ollut kyseessä, että:
 
a) tuotanto/soundi oli jotenkin mukavammin korviinsattuva
b) todennäköisemmin: kuulokkeiden laatuero - ns. hyvätkin kuulokkeet ovat erilaisia so. niissä on erilainen soundi ja kuuntelijoilla puolestaan soundimieltymyksiä

Ja vaikka koodattaisiinkin suuremman näytteenottotaajuuden omaavasta tiedostosta, putoaa taajuus 44,1 kilohertsiin. Sen lisäksi siinä on jonkinlainen pakkaus.
===> Ei voi olla cd-laatua parempi.
 
Tahdon nyt huomauttaa, että pakkaus ei välttämättä huononna laatua. Tiiviinä voi saada aivan saman tavaran, mutta mp3-pakkaus on kuitenkin sitä hukkaavaa sorttia ja leikkaa sekä yhdistelee ylä- ja alapäätä signaalista.
 
EDIT: otanpas vielä esille, että MIKÄÄN digitaalinen tallenne ei pärjää läheskään analogiselle tallenteelle, kuten vaikkapa vinyylille. Jos kaaresta tehdään kulma, hukataan jo paljon.

Joku aika sitten täällä oli testi. Sama pätkä wavina ja kahtena mp3 laatuna. Aika moni huomasi eron.
 
No varmaan aika moni kuunteli niitä vuorotellen, testissä pitäis pitää vaikka 2min tauko klippien välissä tai arvioida eri biisejä. Ja täälä onkin varmaan hieman enemmän asian kanssa tekemisissä olevia tyyppejä ja sitten ne muutamat über-hi-fistelijät miljuunan taalan härveleineen joilla varmaan kuulee jos tiedostonimessä on kirjoitusvirhe tai cd:ssä on yks bitti vinossa.

millähän koejärjestelyllä??? mikä on alkuperäinen äänilähde (kait sama), miten tallennettu, miten toistettu ja miten kuunneltu?
 
Ihan sattumanvarainen netistä imuroitu ämpäri ja omat stereot ja cd. Ei täyttäne tieteellisiä vaatimustasoja testistausmenetelmien osalta, mutta kuten sanoin, "omaan puukorvaan luottaen".
 
sinälläänhän nykyinen perus-cd-formaatti ei ole mitenkään täydellinen - puutteellisesta näytteenottotaajuudesta ja bittisyvyydestä johtuen ero alkuperäiseen ääneen tai hyvään analogitoistoon on jo asiallisen hyvillä kuuntelulaitteilla selvästi havaittavissa. Nyky-cd:tä parempaan tulokseen pääsee superaudio-cd:llä tai dvd-audiolla - lähtökohtaisesti en kuitenkaan vähällä usko, että häviöllistä pakkausta käyttävä formaatti kuitenkaan omalla tavallaan häviöllistä cd:tä kuitenkaan voittaisi. Faktoja pöytään?
 
Saattaa olla rautaosaston ongelma tuossa omassa kuuntelussa. Eikä ole tietoa, mikä on ollut ämpärin teossa lähtönä, cd vai joku muu. Oma cd-soittimeni on selvästi huonompi kuin kaverini seitsemän kiloa painava cd-soitin, jolla soittaessa lautaset kuulostavat paremmilta kuin minun soittimellani. Mutta ei toki niin hyvältä kuin vinyylisoittimella.
 
Yksi ongelma cd:n kanssa on se, että niissä on (kaikissa?) jonkinlainen korkeiden äänien korostus, piikki taajuuskäyrässä. Kekä tietää, minkä vuoksi?

- olisiko ollut kyseessä, että:
 
a) tuotanto/soundi oli jotenkin mukavammin korviinsattuva
b) todennäköisemmin: kuulokkeiden laatuero - ns. hyvätkin kuulokkeet ovat erilaisia so. niissä on erilainen soundi ja kuuntelijoilla puolestaan soundimieltymyksiä
 
Siis iPodista: iPodin kuulokkeet ovat jotain ihan muuta kuin minidiskini napit. Eli yksi mahdollinen syy parempaan ääneen.
 
Aikoinaan ostin jotkut "testivoittaja" walkmanit, mutta kohta lahjoitin ne sisarentyttärelle, kun en pitänyt äänenlaadusta (enkä siitä, että en kuullut ympäristöä walkmanien soidessa). Mutta minidiskin äänenlaatu nappikuulokkeinkin oli jo niin hyvä, että musiikista saattoi jo nauttia niillä kuunnellen.