Moorientes!
Joo eli sellasta tässä näin haluaisin selvitellä että ku on ollu yleensä juttua pop/rock biiseistä että tyypillinen kaava on verse-chorus-verse-kaaos-chorus-chorus (U nou wat ai miin) niin minkälaista kaavaa käytetään yleensä musikaaleissa?
En ole niin paljon musikaaleja kuunnellut (tietoisesti) että yhtäkkiä osaisin sanoa, miten niissä käyttäydytään.
Joten vaivatkaa minua,
kiitos. For those who can't be without the music! |
Joo eli sellasta tässä näin haluaisin selvitellä että ku on ollu yleensä juttua pop/rock biiseistä että tyypillinen kaava on verse-chorus-verse-kaaos-chorus-chorus (U nou wat ai miin) niin minkälaista kaavaa käytetään yleensä musikaaleissa?
En ole niin paljon musikaaleja kuunnellut (tietoisesti) että yhtäkkiä osaisin sanoa, miten niissä käyttäydytään.
Tuota nuin, tarkoittanet nyt siis musikaalilla ihan tällasta musiikkinäytelmää tyyliin Andrew Lloyd Webber? Tiedätkin varmaan, että siihen kuuluupi siis useita kipaleita, mahdollisesti myös lyhyitä välisoittoja jne.
Musikaalin (tai oopperan tai operetin)käsikirjoitus, libretto, voi sisältää sävelletyn tekstin lisäksi usein puhuttua dialogia. Musikaali on musiikillisesti vahvasti afroamerikkalaisen musiikkiperinteen jälkeläisiä eli nojailee biisiensä puolesta 1900-luvun populaarimusiikkiin ts. esim. jazziin, laulelmaan, poppiin ja rockiin. Kokonaisten biisien rakenteet ovat siis usein ihan samantyyppisisä kuin pop/rock -puolella. Voisi ehkä kuitenkin sanoa, että sovitukset ovat enemmän teatterin ehdoilla tehtyjä ja usein dramaattisempia. Samaa teemaa käytetään usein läpi koko musikaalin sitä samalla varioiden dramaturgian mukaan. Tiettyä selkeää kaavaa lienee vaikeampi löytää. Näytelmän tapahtumia kun voi dramatisoida musiikilla niin monella tapaa. Kaikki musiikilliset fraasit eivät useinkaan ole "kokonaisen biisin" muodossa. Myös lyhyitä dialogin pätkiä voidaan säveltää, usein musikaalille ominaista teemaa/teemoja hyödyntäen.
Kovia säveltäjänimiä on mm. mainitsemani brittiläinen Webber sekä jenkkikaksikko Rodgers ja Hammerstein. Leffapuolella Gene Kelly ja Julie Andrews ovat tähdittäneet monta menneiden vuosikymmenten hittiä (säveltäjiä tai muita tekijöitä en noista nyt tähän hätään muista). Uutta ja minusta varsin onnistunutta tuotantoa leffapuolella edustavat nämät Moulin Rouge ja Chicago. Eiku ite tutustumaan. They can't prove whose vomit it was, they don't have the facilities in Scotland Yard. You can't really dust for vomit. |
Tuota nuin, tarkoittanet nyt siis musikaalilla ihan tällasta musiikkinäytelmää tyyliin Andrew Lloyd Webber?
No esim.
Kyllä Webberin tuotanto on suhteellisen tuttu, koska olin kerran yhdessä musikaalissa "sovittajana" mutta ei siitä sen enempää. Silloin en joutunut tietyllä tapaa kuuntelemaan niitä biisejä koska en itse säveltänytkää sellaisia.
Antti Webberi on kyllä varmasti kovan luokan tekijä, itse en vain näe niitä kovin hmm... mikähän olis nyt oikea sana.. mullistavina. Osaks on aivan v*tun loistavia vääntöjä ja sit löytyy kans sellastakin kuraa, mutta tämäkin on vain meikäläisen mielipide.
Uutta ja minusta varsin onnistunutta tuotantoa leffapuolella edustavat nämät Moulin Rouge ja Chicago. Eiku ite tutustumaan.
Moulin Rougen ReeVeeReen itse omistankin, mutta siinäkin ollaan kätetty jo olemassa olevia biisejä. Ei sinänsä mitään huonoa.
Se vain minun kohdalla jälleen kerran, ku alan miettimään jotain "uutta" niin sit kaikki olemassa oleva jo vastustaa niin paljon että ottaa vain ne oleellisimmat sieltä, ja alkaa kelaamaan idoita. For those who can't be without the music! |
Se vain minun kohdalla jälleen kerran, ku alan miettimään jotain "uutta" niin sit kaikki olemassa oleva jo vastustaa niin paljon että ottaa vain ne oleellisimmat sieltä, ja alkaa kelaamaan idoita.
Kuunteleppas siinä tapauksessa Queenin Bohemian Rhapsodya. Siinähän sitä on musikaalia yhessä biisissä. Vai eikö sekään ole sun makuun tarpeeksi mullistava?;-) They can't prove whose vomit it was, they don't have the facilities in Scotland Yard. You can't really dust for vomit. |
Bentley
pkhlo