Bassot ›

Hassua, olin juuri tuota asiaa kelaillut, ja Niskamies sitten siitä tuolla toisaalla vuodattikin, mutta esitän hieman toisenlaisen näkökulman; nimittäin kun tarkemmin kelaa, niin musavehkeissähän legendoiksi ovat muodostuneet laitteet, joiden ominaisuuksissa ei ole mitään erikoista noin paperilla tarkasteltuna, vaan ovat ikäänkuin "vahingossa" vehkeitä, jotka tulevat hyviksi sitten vasta käyttäjänsä kautta. Hiffatteko?
 
Luettelen; Fender Stratocaster, Fender Telecaster, Fender Precision ja Jazzbass, Shure SM 57 & 58, Marshall 4x12 kitarakaappi, Fender Twin reverb, Marshall JCM 800, Ampeg SVT Classic..voisihan tätä jatkaa, mutta pointti varmaan selvisi? Ja mitään noista laitteista ei voida kopioida, mallintaa tms., ja vaikka esim Straton voi tilata jos kenenkin custompajan tekeleenä, niin niistä tulee jelposti "liian hyviä", ja jotain merkillistä on siitä alkuperäisestä ideasta kadonnut.

Niin, ja onhan se ruma, mikä on aina iso bonus.
 
Päinvastoin! Uskomattoman kaunis mielestäni. Pienenä hevipoikana (eli noin viikko sitten) halusin moisen hankkia ja maalauttaa siihen jonkun hurjan puhvelin kallon. Aikeeksi jäi.

Hassua, olin juuri tuota asiaa kelaillut, ja Niskamies sitten siitä tuolla toisaalla vuodattikin, mutta esitän hieman toisenlaisen näkökulman; nimittäin kun tarkemmin kelaa, niin musavehkeissähän legendoiksi ovat muodostuneet laitteet, joiden ominaisuuksissa ei ole mitään erikoista noin paperilla tarkasteltuna, vaan ovat ikäänkuin "vahingossa" vehkeitä, jotka tulevat hyviksi sitten vasta käyttäjänsä kautta. Hiffatteko?
 
Osuit tismalleen naulan kantaan.
Juuri tuosta on kysymys IMO.
 
Sopivan keskinkertainen, etten sanoisi "vaatimaton" vehje ikäänkuin julistaa jo sillä nöyrällä olemuksellaan olevansa "vain välikappale", eli väline ihmisen itseilmaisuun, eikä suinkaan "itse tarkoitus".
 
Siten huomio fokusoituu varsinaiseen asiaan.
 
Jatkohuomio:
Nykyäänhän jotkut esim. vintage-Fenderit tuppavat olemaan jo kaikkea muuta kuin vaatimattomia peruspelejä siksi koska ovat niin haluttuja. Näkökulmasta riippuen niitä voi pitää joko konstalemattomina perustyökoneina, mitä ne toki vanhastaan ovat olleetkin, tai toisaalta ne voi myös ihan yhtä perustellusti latistaa trenditietoisten vintagerunkkareiden kuumottaviksi statussymboleiksi.

...vehkeitä, jotka tulevat hyviksi sitten vasta käyttäjänsä kautta.
 
Eli ei paska basisti saa huippukamojakaan kuullostamaan hyvältä ja taas huippubasistin soittamana paskat kamatkin kuullostaa hyvältä.
 
Kärjistinkö liikaa ???

Et. Tää onkin mielenkiintoista. 35-vuotisen urani aikana olen huomannut, että ne hankalimmin lähestyttävät perussoittimet ovat jääneet käyttöön ja "kustom"pelit on saaneet lähteä. Tääkin on varmaan joka palstalla sanottu, mutta se hieno hifisoundi ei välttämättä toimi keikalla.

Jaahas, pitänee tähän kuitenkin lisätä, että oikeissa käsissä kyllä vaikka jääkaappi-pakastinyhhdistelmän kokoinen räkki on perusteltu työkalu. Kuten Vernon Reid sanoi Ruisrockin keikan yhteydessä, kun hänen räkkiään ihmeteltiin; "Näitä arvostelevat yleensä ihmiset, jotka eivät osaa näitä käyttää". Että tämäkin näkökulma on täällä tuotava esiin, tasapuolisuuden vuoksi.
 
Legendaarisuus on sitten asia erikseen.

Joskus jopa paperilla "huono" on todellisuudessa hyvää. Sain tuossa viime viikolla haltuuni Danelectron Longhornin (dänx Hemmo!), joka on rakennettu kaikkia soitinrakentamisen "perustotuuksia" vastaan, mutta hifi-Kenykin viikonloppuna kumman innoissaan tästä pelistä. En nyt ala ylistämään soundia sen tarkemmin, sillä täällähän oli joku karenssi aika uusien ritsojen hehkuttamiselle...
 
Niin, ja onhan se ruma, mikä on aina iso bonus.
 
No se on hyvä ja yllättävän monipuolinen sounti....uskokaa tai...;-)

Kyllä, kyllä... mutta hyvä on myös muistaa perinteen ja esikuvien voima. Eivät telet, stratot ja marsustäkit ole nousseet standardeiksi (sanoisin ikoneiksi, mutta kyseessä on kaamea anglismi) vaatimattomuutensa ansiosta, vaan kyllä ne ovat monille ihan samanlaisia statussymboleja kuin hifivehkeiden väitetään olevan.
 
Eli kun kitaristi ostaa lespan ja marskiläjän (eivätkä nekään halpoja pelejä ole), niin ei se sitä tee ajatellen:"toivottavasti kukaan ei edes huomaa mun kamojani, ostetaan nyt oikein paskat ja persoonattomat ettei kukaan vaan tulis kateelliseksi." Kyllä silläkin on taustalla joku ihanne ja esikuva - tai tässä tapauksessa koko liuta, alkaen Hendrixistä, Pagesta ja jatkuen ties minne. Ei siinä paljon paina se, että sadan watin marsu on ehkä huonoin mahdollinen keikkakone pikkulavoilla.
 
Joten kyllä perinnemiehetkin apionoivat staroja ja tuntevat mielihyvää kamoistaan. Heidän ihanteensa vaan tulevat kauempaa menneisyydestä kuin hifimiehillä, mikä tuntuu olevan jostain syystä yleisesti hyväksytympää.
 
Kaikella kunnioituksella Leo Fenderiä, Jim Marshallia ja Antero Ampegia kohtaan, mutta kyllä heidänkin firmojensa on menestyksestään paljolti kiittäminen perinteen voimaa ja lumipalloefektiä. Paha siinä on kenenkään yrittää kehitellä uutta ja innovoida, kun kuitenkin kaikki haikailevat rockŽnŽrollin kulta-aikojen perään.

Jatkohuomio:
Nykyäänhän jotkut esim. vintage-Fenderit tuppavat olemaan jo kaikkea muuta kuin vaatimattomia peruspelejä siksi koska ovat niin haluttuja. Näkökulmasta riippuen niitä voi pitää joko konstalemattomina perustyökoneina, mitä ne toki vanhastaan ovat olleetkin, tai toisaalta ne voi myös ihan yhtä perustellusti latistaa trenditietoisten vintagerunkkareiden kuumottaviksi statussymboleiksi.
 
Tässä Absquan kommenttiin liittyen:
 
Maksaisitko itse 4 100 euroa vuoden 1966 Presarista? Kitarapajalle tuollainen on ilmaantunut. Varmasti hyvä soitin, mutta ei kyllä mun mielestä ton hinnan arvoinen, vaikka hyvässä kunnossa se näyttää olevan.
 
Pari kuvaa:
 
http://www.kitarapaja.com/pics/fpbass668.jpg
 
http://www.kitarapaja.com/pics/fpbass661.jpg
 
http://www.kitarapaja.com/pics/fpbass668.jpg
 
Nätti, mutta onko hintansa väärtti? Kyllä ton ikäisissä soittimissa alkaa ikä nostamaan turhan paljon tota hintaa.

Maksaisitko itse 4 100 euroa vuoden 1966 Presarista? Kitarapajalle tuollainen on ilmaantunut. Varmasti hyvä soitin, mutta ei kyllä mun mielestä ton hinnan arvoinen, vaikka hyvässä kunnossa se näyttää olevan.
 
Uuh...tuohan ei ole edes niitä halutuimpia vuosikertoja, eikös se ollut -65, kun CBS osti Fenderin?
 
Mutta eiköhän tuolle ostaja löydy, joku keräilijä tod.näk.

Maksaisitko itse 4 100 euroa vuoden 1966 Presarista?
 
Minä voisin maksaa, jos olisin uutta bassoa hankkimassa, ja jos olisin varannut sen verran rahaa tarkotukseen. Hullua, eikö? :)

Minä voisin maksaa, jos olisin uutta bassoa hankkimassa, ja jos olisin varannut sen verran rahaa tarkotukseen. Hullua, eikö? :)
 
No on....mä maksoin omasta 1000€ tosin on 74 mallia mut hiton hyvä yksilö.

No on....mä maksoin omasta 1000€ tosin on 74 mallia mut hiton hyvä yksilö.
 
Soooli tarjouksesa se!

Soooli tarjouksesa se!
 
Niijustiisa. Kaupasta et olis saanu alle 2 donaa.

Niijustiisa. Kaupasta et olis saanu alle 2 donaa.
 
Joo, son oikee Keny "kävipä tsägä" Peukkukeny.

Maksaisitko itse 4 100 euroa vuoden 1966 Presarista? Kitarapajalle tuollainen on ilmaantunut. Varmasti hyvä soitin, mutta ei kyllä mun mielestä ton hinnan arvoinen, vaikka hyvässä kunnossa se näyttää olevan.
 
Kyllä tossa hinta on mennyt jo överiksi. Toi ei ole enää työkalun hinta, vaan keräilykohteen hinta.
 
Tolla hinnalla saa kolme neljä hyvää bassoa ja vielä jääkin rahaa.

Niijustiisa. Kaupasta et olis saanu alle 2 donaa.
 
Niin ne skittapajassakin sano.No tutulta ostin.

Niin ne skittapajassakin sano.No tutulta ostin.
 
Kerro meille muillekki mistä tommosia tuttuja saa! :)

Kerro meille muillekki mistä tommosia tuttuja saa! :)
 
Et haluu tietää.