Rock, pop, alternative ›

En jaksa enää, ties' kuinka monennetta kertaa, isommin kohkata po. pelimannista.
 
Mielestäni, soittimesta riippumatta, alkaa olla harvinaista, että artistilla on suht' välittömästi tunnistettava oma lähestymistapansa asiaan. Niin melodian, tatsin, soittoasenteen kuin soundinkin suhteen.
 
Monelle tuntuu olevan kokonaisvaltaisesti musasta nauttimisen esteenä joku nippelijuttu, syynätään sitä sun tätä. "Liian monta nuottia, vittumaisen näköinen pärstä, sitä saatanan samaa balladiosastoa, jos tää on jotain bluusia niin mä oon esapakarinen."
 
Itse olen tykännyt Gary Mooresta aika pitkään. Tekee mies sitten mitä hyvänsä niin tuntuu pistävän itsensä likoon aika täysillä ja asiaansa omistautuneena joka kuuluu myös, ja ehkä parhaiten hienovireisessä blues- ja balladiosastossa.

gary on loistava ja varsinkin tykkään siintä kun se osaa soittaa monipuollisesti...harva hevimies alkaa bluessia vetää ja noin hyvin...en kyl tosin tykkää bluessista...heh...
hevi aika oli garylla hauskaa ja joskus hyvääkin...

Tätä lausetta ja sen muotoja oon ihmetelly aina. Ei Gary todellakaan ole mikään B.B. King, jolla tunne todellakin korvaa tekniikan. Että kyllä Garyllä tekniikassakin löytyy ihan helvetisti.
 
Olen kyllä Gary Moore fani,mutta esim.Steve Vai on tekniikkakitaristi enemmän kuin Moore tätä tarkoitan.
No eihän bluesissa mitään ultimatetekniikkaa tarvitakaan.
Kuunnelkaa joskus vain tai yngwien bluesin soittoa,niin
kyllä se aika paskaa on.Satriani soittaa parhaiten bluesia näistä "tekniikkakitaristeista".

Toi on jotenkin ironista siinä mielessä, että jätkäähän innoitti nimenomaan sellaiset blues-puristit kuin Peter Green ja Eric Clapton, ja on lisäksi aina itse sanonut olevansa bluesmiehiä. Jotenkin se koko touhu on vaan jäänyt kaikkien näiden colosseumien, skid rowien ym. progehevittelyjen alle.
 
Tavallaan näinkin, mutta miksi tuo tausta ei kuulu enempää miehen soitossa? Kyllähän Moore epäilemättä kykenisi soittamaan ihan hyvääkin bluesia, jos vaan jättäisi rock-egon kotiin ja kääntäisi säröjä vähän pienemmälle.. Tästä on kyllä paikoitellen kuultu viitteitä miehen levyillä.

Kannattaa muistaa, että Moore on irlantilainen. Irkuissa on elämänvirtaa ja draivia ihan eri tavalla kuin englantilaisissa limejuiceissa.

Tavallaan näinkin, mutta miksi tuo tausta ei kuulu enempää miehen soitossa? Kyllähän Moore epäilemättä kykenisi soittamaan ihan hyvääkin bluesia, jos vaan jättäisi rock-egon kotiin ja kääntäisi säröjä vähän pienemmälle.. Tästä on kyllä paikoitellen kuultu viitteitä miehen levyillä.
 
Totta puhuen, ei mitään tietoa. Power of the Blues on nimensä mukaisesti voimabluussia kolmen miehen voimalla ja mahdollisimman vähin dubbauksin, mutta mikään noista biiseistä ei ole lähelläkään perinteistä. Riffit noudattavat kyllä perusblues-kaavoja aika tiukasti, mutta eivät ole perinteisiä, säröä on aika rutkasti ja sovitelmatkin ovat jotenkin modernimpia. Kaipa ne johtuvat niistä rock-vaikutteista sitten.

Eikö muka bluesia voi soittaa paksulla ja isolla säröllä? Eikö se ole tarpeeksi tr00? Mun mielestä on ihan hyvä, että bluesiinkin (oli miten syväjuurinen ja perinteinen genre hyvänsä) saataisiin hieman sitä drivea lisää. Mutta jos pitää henkeen ja peräsuoleen Kingin veljistä tai Buddy Guysta, niin on ehkä vaikea sulattaa tämmöinen meininki. Eikä ole pakko sulattaakkaan, mutta onko siitä pakko mussuttaa? No henreet into the noseontelo, just tell me you mielipide with pastillit. Thänks.

Eikä ole pakko sulattaakkaan, mutta onko siitä pakko mussuttaa? No henreet into the noseontelo, just tell me you mielipide with pastillit. Thänks.
 
Pakko ei kai ole, mutta tässä säikeessä kysyttiin nimenomaan mielipiteitä Mooresta. Että se siitä.

Pakko ei kai ole, mutta tässä säikeessä kysyttiin nimenomaan mielipiteitä Mooresta. Että se siitä.
 
Mutta tässäkin keskustelussa voi hyvinkin rivien välistä lukea, että se blues ei ole mitään, jos on liikaa säröä (karrikoitua). Että kiinnostaisi vain tietää porukan mietteitä, mutta antaapa olla.

Mutta tässäkin keskustelussa voi hyvinkin rivien välistä lukea, että se blues ei ole mitään, jos on liikaa säröä (karrikoitua). Että kiinnostaisi vain tietää porukan mietteitä, mutta antaapa olla.
 
Bluussia ku soittaa niin pitää olla vähintään nelitoistanen kielisetti, kielet pitää olla viidennen nauhan kohdalla jo 4 cm korkeudella, sekä säröä pitää olla sen verran ettei se helpota soittoa. Tää on jämpti.
Kyllä sillä Mooren Garyllakin on bluesbiisejä, ne on vaan vähän erilaisia.

Mm. blues lienee syntynyt juuri epäjärjestykseen ajautuneista elämäntilanteista ja tunnoista. Mukaan mahtuu niin epätoivoista elämän alhoa kuin toinen jalka haudassa keppuloivan ukkelin, lähes naiivia, hypetystä kun on löytännä itelleen naisen. Miten tuollaisista eväistä lähtenyttä musaa voi kutistaa johonkin direktiivin mukaiseen muottiin?
 
Can I quote you on that? Vuoden kommentti! Props. :)

Oisko tuommoinen musiikillinen "ahdasmielisyys" jopa lisinyt nykyään? Meinaan "kultaisella" 80 -luvulla saattoi diggailla Whitesnakea,Metallicaa,Motely Crueta ja Rainbowta ja sulassa sovussa.Jotenkin tuntuu nykyään olevan mahdotonta tuollainen.Onko mielestänne näin eli onko lokerointi lisääntynyt?

Äh. Moore-aiheiset keskustelut menevät aina tähän.. Omat mielipiteeni eivät ainakaan johdu mistään musiikillisesta ahdasmielisyydestä tai bluesin tiukasta lokeroimisesta. En vain erityisemmin pidä Mooren tavasta tehdä bluesia. Simple as that.

Tohtori haluaa kertoa oman mielipiteensä.
 
Olin minäkin aikoinaan hevimiehiä vaikka en mitään soitakaan ja Gary Moore, oli bluesia tai ei, oli aikoinaan mulle se mies jonka kautta sukelsin siniseen musiikkiin. Tästä haluan antaa hälle kiitoksen!
 
Monestihan sanotaan, että ei valkolainen osaa mitään sinistä soittaa ja siksi se keksikin rokettirollin. No joo, mun mielipide on, että osaa soittaa ja näitä nimiä oli vaikka kuinka ja paljon. Moore sijoittuu sinne kärkipäähän listaa. Hienoa musiikkia rumalta mieheltä!
 
"When I woked up this morninŽ"

Äh. Moore-aiheiset keskustelut menevät aina tähän.. Omat mielipiteeni eivät ainakaan johdu mistään musiikillisesta ahdasmielisyydestä tai bluesin tiukasta lokeroimisesta. En vain erityisemmin pidä Mooren tavasta tehdä bluesia. Simple as that.
 
No no, eipäs hätäillä. Tuon kommenttisi myötä voimmekin lopettaa keskustelun siitä, ja sitten lisää mielipiteitä tulemaan.

Offtopicin juhlaa:
 
Olen kyllä Gary Moore fani,mutta esim.Steve Vai on tekniikkakitaristi enemmän kuin Moore tätä tarkoitan.
No eihän bluesissa mitään ultimatetekniikkaa tarvitakaan.
Kuunnelkaa joskus vain tai yngwien bluesin soittoa,niin
kyllä se aika paskaa on.Satriani soittaa parhaiten bluesia näistä "tekniikkakitaristeista".
 
Elä elä elä mee rinnastamaan Yngwietä ja Steveä! Yngwie on ekspertti lähes vain ja ainoastaan neoklassisen hevin puolella, mutta Steve Vai hoitaa letkeiden renkutusten, isojen estradien instrumentaalien ja funkahtavien häröilyjen puolella pisteet kotiin. Satch on Vain kanssa samaa sarjaa, mutta Yngwie ei todellakaan.

Offtopicin juhlaa:
Elä elä elä mee rinnastamaan Yngwietä ja Steveä! Yngwie on ekspertti lähes vain ja ainoastaan neoklassisen hevin puolella, mutta Steve Vai hoitaa letkeiden renkutusten, isojen estradien instrumentaalien ja funkahtavien häröilyjen puolella pisteet kotiin. Satch on Vain kanssa samaa sarjaa, mutta Yngwie ei todellakaan.
 
Vai offtopic.Itte et puhu Gary mooresta mitään...
Offtopicin offtopicin offtopicin offtopicin offtopic.
Oho onpas kello jo paljon.

Vai offtopic.Itte et puhu Gary mooresta mitään...
Offtopicin offtopicin offtopicin offtopicin offtopic.
Oho onpas kello jo paljon.
 
No hoho. Omaa postaustani meinasin offtopiciksi.
 
EDIT: Niin, oma kommenttini Mooresta on heti aloitusviestin jälkeen.

Eipäs nyt lukitetan tätä ketjua vielä, varmasti joilla on vielä rehellisiä mielipiteitä Mooresta sanottavanaan.