Yleistä keskustelua musiikista ›

Soundin haastattelussa eivät Leevi & the Leavingsin pojat antaneet oikein ilahtuneita lausuntoja kyseisestä orkesterista.
 
No ilmankos sitte... se bändi vaan toi aika monille livenä kokemuksen noista mainioista biiseistä...

Nyt kaipaan kyllä jo perusteluja, ennen kuin varaan ajan aivotutkimuksiin. Onko arvostelukyvyssäni todellakin jotain pahasti pielessä?
 
Niin tota, missasinko konsertista kenties jotain? Näin siis Hanhiniemeltä vain dueton Anna Erikssonin kanssa. Esittikö hän muutakin?

Niin tota, missasinko konsertista kenties jotain? Näin siis Hanhiniemeltä vain dueton Anna Erikssonin kanssa. Esittikö hän muutakin?
 
Ei siinä Hanhiniemen osuudessa mielestäni ollut mitään erityisen huonoa, jos ei mitään erityisen hyvääkään. Semmoinen (valitettavasti) illan hengen mukainen hajuton ja mauton vetäisy. Parempi se Erikssonin kanssa vedetty duetto oli kuin jotkut muut mitä näytettiin. Hanhiniemi on kuitenkin jollain tapaa Sundqvistin hengenheimolainen, mielestäni, joten ehkä katsoin esitystä hänen kohdallaan vähän puolueellisesti.
 
EDIT: No jopas kirjoitin epäselvästi tuon jutun. Olkoon, en jaksa korjata. Hanhiniemeltä ei siis näytetty ohjelmassa muuta kuin se duetto A. Erikssonin kanssa.

Tänään tuli ykköseltä upea konsertti Göstan musiikkia kunnioittaen, on siinä miehen kynästä irronnut tukku loistavia biisejä.
 
Esiintyjistä ehkä iloisimmin yllätti Timo Rautiainen, jolla oli oikeasti "Leevimäistä" asennetta.. vastaavasti taas Laura Närhi oli kovin kovin latteaa kuunneltavaa (varsinkin kun seuraavana oli vuorossa Maarit..). Myös Marjo Leinonen loisti.
 
Mielestäni parhaat vedot olivat Marjo Leinonen ja Sössölandian heput (tosin johtuen myös ulkomusiikillisista tekijöistä).

Niin tota, missasinko konsertista kenties jotain? Näin siis Hanhiniemeltä vain dueton Anna Erikssonin kanssa. Esittikö hän muutakin?
 
Onnelliset biisin sanat menee oikeasti:

"Kerää kynttilät pois emme tarvitse nyt romantiikkaa
Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa"
 
Hanhiniemi sekoili kerran jotenkin tyyliin:
 
"Kerää kynttilät pois olen ostanut elektroniikkaa
Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa"'
 
..mikä kuulosti aika tyhmältä... Sekoili siellä moni muukin sanojen kanssa, ja Hanhiniemi veti muuten mielestä ihan hyvin.
Silti mielestäni paras esitys oli Nylon Beatin Jonnan versio Poika nimeltä Päivistä.

Sekoili siellä moni muukin sanojen kanssa
 
No niin, sitähän minäkin :) Perun sen lääkäriajan.

Leinonen oli ehdottomasti paras. Maarit oli myös hieno. Sössölandia oli loistavaa "Unelmia ja toimistohommia"-vetoa lukuunottamatta kehno. Putro oli ok, samoin Jonna Kosonen. Hirveintä ikinä oli Jukka Pojan veto.
Muut sitten olivatkin suht hajuttomiamauttomia.

Onkohan minun mielenterveydessäni joku piilevä tai ihan selvästikin hoksattava moka? En pitänyt lainkaan siitä, että Maarit honkui ja venytteli Kerro terveiset lapsille puhki. Saman huomasin myös silloin joskus Juicen 50-vuotiskonsertissa, kun Musta aurinko nousee -kappaleesta oli väännetty semmoinen laahaava ärsytys.
 
Sama vika nytkin - ensin esitellään että seuraavan kappaleen äänityksen aikana koko bändi itki. Tuntui, että nyt olisi voinut tehdä samaa, mutta ihan eri syistä.

Eilinen tv- taltionti jäi näkemättä, mut kävin katsomassa Tampereen keikan. Kukin taaplasi tyylillään mutta eniten jäi mietityttämään lopun "singalong"- osuudessa lauteilla heiluneet Leavings-kaverit. Olis ollut jotenkin tyylikkäämpää pysyä pois estraadilta ja ottaa se malja Göstalle jossain muualla. Göstan perinteitä ja periaatetta kunnioittaen.
 
No mutta olivathan he (suuressa?) osassa organisoimassa koko tapahtumaa.

No mutta olivathan he (suuressa?) osassa organisoimassa koko tapahtumaa.
 
Gösta organisoi yhtä sun toista elämässään, mm. kaiken soitettavan näille kavereille. Tämä vain omana mielipiteenäni mutta jotakin siitä Leavings- mystiikasta särkyi kun nämä kaverukset hoilottivat Marja-Leenaa suupielet korvissa.

No mutta olivathan he (suuressa?) osassa organisoimassa koko tapahtumaa.
 
Vaikka, mutta muistakaamme, että Leavongsin olemukseen kuului, että keikkoja ei heitetä, niinpä minun katsantokantani asiaan on, että myytti olisi saanut arvoisensa lopun, jos ei ukkoja nytkään olis lavalla nähty.

Vaikka, mutta muistakaamme, että Leavongsin olemukseen kuului, että keikkoja ei heitetä, niinpä minun katsantokantani asiaan on, että myytti olisi saanut arvoisensa lopun, jos ei ukkoja nytkään olis lavalla nähty.
 
No eiköhän noilla kuitenkin ole oma vapaus päättää miten Göstan muistoa kunnioittavat. Ja ei kai tuossa mitään myyttiä särkynyt, kun eihän siellä mitään Leevi & The Leavingisin keikkaa nähty, vaan muistokonsertti bändin keulahahmolle. Itse en tosin edes nähnyt tätä konserttia.
 
Ja se keikkailemattomuushan oli Göstan päätös, näin ollen en näe siinä mitään pahaa, jos bändin muut jäsenet kiipeävät lavalle muistokonsertissa yhden (?) laulun ajaksi. Tai sitten pitäisi lähteä jo miettimään siltä kannalta, olisiko Gösta edes halunnut tällaista muistokonserttia itselleen pidettävän...
 
Sundqvist sinänsä nousi arvoasteikossani noiden vähien makupalojen perusteella. Eihän hän olekaan pelkkä tissi-perse-mies niin kuin olen tähän asti luullut (= kuullut), ja sävellyksethän on silkkoja helmiä.
 
Minäkin suosittelen kyllä lämpimästi tutustumista Leevi and the leavingsin tuotantoon. Itse en ole kyllä Göstaa millään tavalla tissi-perse-miehenä kokenut ja ihmettelenkin, mistä moisen käsityksen olet saanut.
 
Göstan lyriikat ovat kyllä hyvin suoria ja kerrottavia juttuja ei suotta verhoiltu mihinkään epäolennaiseen, mutta täynnä asiaahan ne tekstit ovat. Göstahan sanoi jossain haastattelussa, että hän on sillä tavalla "herkkä" ihminen, että hän huomaa kaiken mitä ympärillä tapahtuu ja tekee jatkuvasti havaintoja. Ja sitä kautta sitten syntyy ne lyriikat... Kertomuksia, jotka ovat syntyneet arkielämän havaintojen pohjalta.
 
Ja vaikka siellä teksteissä tissiä ja persettäkin silloin tällöin vilkkuu, niin siltikään en sanoisi Göstaa tissi-perse-mieheksi. Ne tissitkin tuodaan Göstan lyriikoissa esiin jotenkin niin luonnollisella tavalla, mitenkään tekemättä siitä erityistä numeroa. Ei millään tavalla häpeällisesti... Tästä ns. "tissiosastosta" voisin tuoda esiin vaikkapa kappaleen "Mieletön Melinda". Uskomattoman hieno tarina seksuaalisesta kasvamisesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista ja vaikeuksista. Suosittelen!
 
Tuo Janin mainitsema "Pimeä tie, mukavaa matkaa" on aivan helmi kappale. Tiukkaa tekee, jos meinaa itkemättä kuunnella... Äkkiseltään suosittelisin myös kuuntelemaan kappaleet "Jos Helsinki on kaunis", "Paskaa lapsille", "Takaisin hiekkalaatikkoon", "Elämä ikkunan takana" ja vaikkapa "Koko talvi kesämökillä".
 
Kyllä Göstä ja koko Leevi and the leavings on minullekin ollut aivan helvetin tärkeä bändi. Kiitos vaan heille...

Minusta konsertti oli ihan kelvollista katsottavaa isänpäivän illaksi. Mitä nyt ehkä parin artistin esitykset jäivät melko tyhjänpäiväisiksi. Alangon veljesten sirkusmeininkikään ei haitannut kun en muutenkaan ole pystynyt ottamaan heitä koskaan tosissani. Bändikin toimi ihan vetreästi, ja varsinkin Kämäräisen soitto on aina nautittavaa KATSOTTAVAA.
 
Minusta on hyvä suuntaus, että vaikka telkkarissa pyörii nelosta, subbaria yms. jonninjoutavaa kanavaa, tulee sieltä myös livemusaa.

Onkohan minun mielenterveydessäni joku piilevä tai ihan selvästikin hoksattava moka? En pitänyt lainkaan siitä, että Maarit honkui ja venytteli Kerro terveiset lapsille puhki. Saman huomasin myös silloin joskus Juicen 50-vuotiskonsertissa, kun Musta aurinko nousee -kappaleesta oli väännetty semmoinen laahaava ärsytys.
 
Sama vika nytkin - ensin esitellään että seuraavan kappaleen äänityksen aikana koko bändi itki. Tuntui, että nyt olisi voinut tehdä samaa, mutta ihan eri syistä.
 
En voi sietää Maaritin tapaa artikuloida laulujen sanoja. En ole varma, että tekeekö hän niin omissa kappaleissaan, mutta kaikissa vastaavissa kunniakonserteissa hän vääntelee sanoja ihme muotoihin.

Right on!
 
Häntä koipien välissä on hieno levy, mutta Musiikkiluokka on mulle se numero uno
 
Perkele, unohdin tuon levyn.Se on yksi harvoja (vissiin toinen varsinaisista levyistä poislukien kokoelmat), mikä minulta cd:nä puuttuu.Musiikkiluokka on kasettina ollu autossa ja sikäli tuttu.Helvetin hyvä levy todellakin."Vanha koulukuva"-biisi on ollut minusta eka kuulemalta yksi parhaimmista biiseistä.Siitä tulee jotenkin surullinen ja pelottava fiilis yhtäaikaa.Toinen samanlainen on täälläkin mainittu "Pimeä tie,hyvää matkaa"

"Jos Helsinki on kaunis"
 
Tuo jäi kyllä mieleen konsertista. Osuva, varsinkin tähän vuodenaikaan :)
 
Tissi-perse-juttu on tullut ehkä lähinnä joidenkin miespuolisten tuttavien suhtautumisesta tiettyihin biiseihin. Sellaista pikkupoikien hihittelyä tyyliin "se sano PANNA". Näin on leimautunut koko artisti/bändi, koska en ole siihen vasemmalla korvalla kuuntelua tarkemmin perehtynyt. Ainakin yhden vahingon tuo konsertti siis korjasi!

Gösta Sundqvist pystyi esittämään nämä ns. rivoudet siten, että ne eivät ollenkaan häiritse kokonaisuutta. Tahallista härnäystä ja rajojen koettelua niissä varmasti on mukana, mutta erittäin lämpimästi hän osasi asiat ilmaista. Jossain muinoisessa haastattelussa Sundqvist kuvasi itseään sanoilla "vitun virnuilija". Siinä kuvastuu hyvin hänen asenteensa musiikin/tekstien tekemiseen, mielestäni.
 
Esim. "itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla" on hyvin kauniisti sanottu ja ajateltu. Vai?

Joo kyllä oli ala-arvoista katsottavaa ja kuunneltava. Se juttu mikä Göstän biiseissä on, oli hukattu totaalisesti ja tehty biiseistä "viihdettä". Kamalaa.

Tuli katottua nyt nauhalta loppuun asti tuo konsertti.
 
En voi keksiä huonommin sopivaa Göstan biisien esittäjää kuin Maarit.Voi vittu mitä Suomi-Soul venyttelyä ja tekotaiteellista hevonpaskaa.Hyi miten Suomen kieltä joskus kuulee raiskattavan.