Bänditoiminta ›

Niistä ratkaisuista mitä olen tässä lähikuukausina kokeillut, yksi onnistuneimmista oli pienen pienessä esiintymistilassa yksi 2x15 + torvi kaappi, sitä ajamaan vanha Sound City 100 PA putkilla toteutettu mikserivahvistin ja kaappi oli bändin takana. Siihen tuli basso, laulu, sähkörummut. Laulussa efektinä erillinen jousikaiku. Itse vetelin haitarilla ilman mitään vahvistusta.
 
Seitkytäluvulla soitettiin kaverin kellarissa tytöille interaktiivinen keikka. Kitara ja basso oli paukkulangalla kiinni samassa putkiradiossa, myöhemmin teatterivalomiehenä mainetta niittänyt Tuukka hakkasi kahta peltistä kahvipurkkia jalkapallon puolikas päässä ja soolosoittimena oli umpisolmuun vedettyyn Teleste 30 -jäähallivahvistimeen kiinnitetty Fuzz, jota välillä käytiin ruuvaamassa; muuten se vain urisi tasaisesti.
 
Esitys taltioitiin jätelavalta löydettyyn kielikurssikasettiin, ja silloinen Uusi Laulu -lehden vastaava Hannu Nurmio, ja Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi sanoivat hetken kuunneltuaan, että sitä kannattaisi tarjota suoraan Love Recordsille ennemmin kuin kiusata heitä mokomalla. Myös lyyrisesti tallenne oli edellä aikaansa, tytöt kun selvästi kuuluvasti puhuivat salmiakista, kauan ennen Tavaramarkkinat-yhtyettä.
 
Kokonaisuus oli suorastaan hämmentävän kolmiuloitteinen. Jopa tallennusformaatti ymmärsi sen, ja sylki ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen nauhan ulos kasetista musiikin muotoa paremmin vastaavaksi ns. harakanpesä-asetelmaksi.
 
Ei jääny bändin jäsenille epäselväksi kuuluuko oma soitto tai laulu ämyristä.
 
Minulle jäi. Kuuluiko?
 
Minua kiinnostaisi kokeilla joskus niitä lisäkaiuttimia ja viivetsysteemejäkin.
 
Kaikkea pitää kokeilla, paitsi...

kannattaisi tarjota suoraan Love Recordsille ennemmin kuin kiusata heitä mokomalla.
 
Tässä myös laatumateriaalia, jota kannattaisi tarjota levy-yhtiöille...
 
Kaverin kanssa esitettiin etätyöskentelynä iloksemme ja muiden kauhistukseksi tämänlainen hieno trad kipale - minä uruissa:
http://www.asikkalalainen.net/musa/laatumusaa.mp3
 
Minulle jäi. Kuuluiko?
 
Kuului ja hyvin! Niinkuin voit päätellä tuosta biisistä, niin ammattitaitoni on kuitenkin aika hyvissä kantimissa ;-)

Kaverin kanssa esitettiin etätyöskentelynä iloksemme ... tämänlainen hieno trad kipale - minä uruissa:
http://www.asikkalalainen.net/musa/laatumusaa.mp3
 
Oliko tuon "kaipuun kaljakorin" soittajana se kunnan logistiikkapäällikkö?

Pääsin itse tässä biisissä perkussionsoittajaksi!

Mulla tulee mieleen se Lahden jättisuihkulähde, jossa on kahdeksaan suuntaan sojottavat ämyrit, jotta saadaan tasaisempi äänikenttä.
 
Jaa se, jossa musiikki lähtee kuuntelupaikalle monesta kajarista samaan aikaan - eli on perillä eri aikaan ja kaikuu ja vaiheistaa kummasti? Se, jossa musa eikä mene ikinä valojen ja vesien kanssa tasatahtia, vaikka mistä kohtaa katsoo ja kuuntelee?
 
Joo, olis keikoillakin kiva.

Ei se suihkulähdeäänentoisto silti hassummin ole toteutettu. Aika jyhkee ääni. Oishan niitä kamoja jännä kokeilla jollain omalla mielimusiikilla ja hieman säätää vempeleitä...
 
Hm. Jaa. Mä kävin aikoinaan katsomassa "Flaming Lips Car Audio Experiencen", mikä lienee aika läheinen vastine tälle ajatuksellesi.
 
Siinä bändin levy oli jaettu neljään miksaukseen: rummut; basso; kitarat; laulu ja nää neljä erillistä CD:tä laitettiin sitten Tanskan Autohifikerhon lainaamien neljän superbassoamisboosteri-auton soittimiin, ja volyymi täysille.
 
Keikka koostui siitä, kuinka musiikki sai autot resonoimaan, levyt liukuivat vähän kerrallaan epätahtiin, ja musiikin hakiessa crescendoaan alkoivat tulpanjohdot ja kromilistat pomppia irti autoista hirveän kakofonian saattelemina.
 
Kokonaisuus videoitiin läheltä ja heijastettiin jättiscreeneille. Musiikkia ei tarvinnut juuri erikseen vahvistaa, vaikka autojen ikkunat olivatkin tiukasti kiinni.

Hm. Jaa. Mä kävin aikoinaan katsomassa "Flaming Lips Car Audio Experiencen", mikä lienee aika läheinen vastine tälle ajatuksellesi.
 
Missäs noin hienolta kuulostava spektaakkeli on järjestetty?

Missäs noin hienolta kuulostava spektaakkeli on järjestetty?
 
Roskildessa, olisko ollut 1999.
 
Flaming Lips on toki tehnyt "normaalimpaakin" musiikkia.

Seitkytäluvulla soitettiin kaverin kellarissa tytöille interaktiivinen keikka. Kitara ja basso oli paukkulangalla kiinni samassa putkiradiossa, myöhemmin teatterivalomiehenä mainetta niittänyt Tuukka hakkasi kahta peltistä kahvipurkkia jalkapallon puolikas päässä ja soolosoittimena oli umpisolmuun vedettyyn Teleste 30 -jäähallivahvistimeen kiinnitetty Fuzz, jota välillä käytiin ruuvaamassa; muuten se vain urisi tasaisesti.
 
Esitys taltioitiin jätelavalta löydettyyn kielikurssikasettiin, ja silloinen Uusi Laulu -lehden vastaava Hannu Nurmio, ja Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi sanoivat hetken kuunneltuaan, että sitä kannattaisi tarjota suoraan Love Recordsille ennemmin kuin kiusata heitä mokomalla. Myös lyyrisesti tallenne oli edellä aikaansa, tytöt kun selvästi kuuluvasti puhuivat salmiakista, kauan ennen Tavaramarkkinat-yhtyettä.
 
Kokonaisuus oli suorastaan hämmentävän kolmiuloitteinen. Jopa tallennusformaatti ymmärsi sen, ja sylki ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen nauhan ulos kasetista musiikin muotoa paremmin vastaavaksi ns. harakanpesä-asetelmaksi.
 

 
Minulle jäi. Kuuluiko?
 

 
Kaikkea pitää kokeilla, paitsi...
 
No? Saitteko? hähähähäh.

Minua kiinnostaisi kokeilla joskus niitä lisäkaiuttimia ja viivetsysteemejäkin.
 
ne toimii todella helposti ja hienosti. Tosin liiallista melua ne ei torju. Ylenmääräistä volumea voidaan huoletta ajaa edessä olevista isoita pa-kamoista. Ja takanakaan se ei vaimene kun viivekaapeista päästään takariviäkin prässäämään yli satadesibelillä.
 
Periaatteessahan voitais etukaiuttimia kuormittaa vähemmän ku on viivelinja takana. Takana monesti kuulostaa kyllä paremmalta kun lavamökä ei enää sinne vuoda. Alapäät kantaa kyllä että keski- ja yläalueen viivelinja riittää. Toki alapää hieman matkan karttuessa heikkenee mutta sekin nykymiksauksessa vain parantaa lopputulosta.

Roskildessa, olisko ollut 1999.
 
Flaming Lips on toki tehnyt "normaalimpaakin" musiikkia.
 
Tollasen spektaakkelinhan voisi järjestää lähes jokaisen kaupungin torilla aluksi vaikkapa joka viikonloppu. Karvanoppa-datsunitoyotat vois shown jälkeen kärrätä kierrätykseen yhteiskyydityksellä. Näin vähenisi valtava energiantuhlaus kun pi...ralli loppuisi kaluston puutteessa ja samalla SAATAISIIN se kaupunkien öinen MELUONGELMA AISOIHIN. Ja nuoriso pysyis kotonaan vanhempiensa luona poissa pahanteosta ja rauha olisi maassa ja ihmisillä hyvä mieli ja...

Lisäys edelliseen: AGR-fel vois olla toi virallinen tuhoamismusa, pysyis nuo krediititkin kotimaassa.

Periaatteessahan voitais etukaiuttimia kuormittaa vähemmän ku on viivelinja takana.
 
Sitä tietysti ajoin takaa. Ehkä joku fiksumpi pystyisi tempaista äkkisältään jonkun esimerkki laskelman aiheesta.
 
Luulen, että minun käytössä auttaisi stereoidenkin kajarit kun ne kerran ajavat jotenkin monitorin asiaakin. Kunhan saan laitteistooni limitterin, niin ehkä uskaltaisi kokeilla käyttämällä stereoiden kajareita takana ja syöttämällä niitä jollain kotistereoiden vahvistimella, ni eivät heti välittömästi ota ja kyrvähdä.
 
Toisaalta jos ajaisin mikseristäni niihin samaa tavaraa kuin omiin monitoreinani toimiviin kuulosuojainkuulokkeisiin tähän asti (siis laulumikkejä ja koskettimia), ni eiköhän signaalia uskaltaisi syöttää suoraan pienitehoiseen takakaiuttimien vahvistimeen. Mielenkiintoinen voisi olla myös jos niihin ajaisi vasemman ja oikean kanavan erotussignaalia, niin ties minkälainen köyhän miehen surround ääni siitä tulee ja bassotkin leikkautuisivat pois...
http://www.tekniikka.oamk.fi/~timohei/tekn/kms.html
 
Uudet PA käyttöön tarkoitetut pikkukaiuttimet tuntuu olevan sen verta kalliita, ettei niitä voi minkään kokeiluiden takia hankkia.

No? Saitteko? hähähähäh.
 
Se taas ei ollu esityksestä riippuvainen asia. Soittajat on aina suosittuja, oli taso mikä hyvänsä.
 
Tuolla kirjoituksellani pyrin kyllä vain niinkuin kommentoimaan tuota musamiehen kirjoitusta, jota siteerasinkin pätkän. "Lapinmiehen kommunikointiin kuuluu vittuilu, uso se!" sanoo Tulenkantajatkin.
 
Mutta tuosta teho/äänenpaineasetelmasta mä voisin suositella musamiestä, ja miksei suakin, ihan kiinnostuksesta tutustumaan Grateful Deadin alkuperäiseen "Wall of Sound" -PA-settiin. Ja tää on ihan vakavissaan sanottu. Ei siis nykyiseen, vaan siihen alkuperäiseen.
 
Se oli nimittäin aikansa suurin PA, kooltaan kuin kerrostalon seinä, mutta nimellisteholtaan 30 wattia. Tosin tää teho oli jaettu sillai, että jokaisella kaiutinelementillä oli oma erikseen ohjattu vahvistin, ja jokainen vahvistin taas vahvisti ainoastaan yhtä mikrofonia - toki joka instrumentilla oli useampia vahvistimia, että ääntä saatiin kylliksi.
 
Kaiuttimet oli lisäksi ryhmitelty ainakin osittain niin, että iso soundikuva oli sama kuin lava-asetelma, mutta suuremmassa koossa.
 
Ajatus oli se, että PA:n edessä äänenpaine on miellyttävä, mutta liikkuva ilmapatsas on niin iso, että soundi pysyy kasassa kilometrin päähän. Kuten tietysti tapahtuu, mitä enemmän pahvia siellä heiluu, sitä enemmän ilma liikkuu.
 
Nykyinen Wall of Sound on sitten taas jotain aivan muuta, täsmäprosessoreilla ja yleisön joukkoon levitetyillä tarkkailumikrofoneilla hienosäätyvä jättiläiskoneisto, joka yrittää saada salin tai stadionin joka kohtaan samanlaisen toiston.
 
Kyllä ne hipit keksi, kun tarpeeksi sieniä söivät.
:-)

Se oli nimittäin aikansa suurin PA, kooltaan kuin kerrostalon seinä, mutta nimellisteholtaan 30 wattia. Tosin tää teho oli jaettu sillai, että jokaisella kaiutinelementillä oli oma erikseen ohjattu vahvistin, ja jokainen vahvistin taas vahvisti ainoastaan yhtä mikrofonia - toki joka instrumentilla oli useampia vahvistimia, että ääntä saatiin kylliksi.
 
Linkin takana on teknistä dataa vuoden 1974 systeemistä mutta käsittääkseni toi ei oo se alkuperäinen. Alkuperäisessä ei tietääkseni ollut "kuin" 480 kaiutinelementtiä ja systeemin nimellisteho oli 10 000W luokkaa. Toi uudempi on selkeästi isompi. Mutta ideasta saa kuitenkin tolkun.
 
http://www.dead.net/cavenweb/deadfile/newsletter19soundrap.html
 
Tuolla on oikea valokuvakin http://www.audioheritage.org/images … bl/photos/pro-speakers/grateful.jpg

Linkin takana on teknistä dataa vuoden 1974 systeemistä mutta käsittääkseni toi ei oo se alkuperäinen. Alkuperäisessä ei tietääkseni ollut "kuin" 480 kaiutinelementtiä ja systeemin nimellisteho oli 10 000W
 
Jotenkin kai niin. Tästä on kumminkin jo toistakymmentä vuotta kun mä tuosta ajatuksesta innostuin, en ihan tarkkaan muista mitä silloin siitä luin.
 
Siinä alkuperäisessä oli jotenkin kai pistetty hirveästi painoa sille, että joka kartiolla oli oma pääte (tuossahan pääte ohjaa aina tai usein useampaa elementtiä) ja niiden vahvistimien servo-ohjattavuudelle ja muutenkin kokonaisuuden reaaliaikaiselle säätelylle sen mukaan, mitä lavalla tapahtui. Että ikäänkuin ohjattiin sellaisia jättiläiskokoisia soittajankuvia.
 
Kiehtova ajatus kumminkin. Ajattele, mitä Dead olis saanut aikaan Magnaplanien tai vastaavien tasokaiuttimien kanssa...
:-)

Siinä alkuperäisessä oli jotenkin kai pistetty hirveästi painoa sille, että joka kartiolla oli oma pääte (tuossahan pääte ohjaa aina tai usein useampaa elementtiä) ja niiden vahvistimien servo-ohjattavuudelle ja muutenkin kokonaisuuden reaaliaikaiselle säätelylle sen mukaan, mitä lavalla tapahtui. Että ikäänkuin ohjattiin sellaisia jättiläiskokoisia soittajankuvia.
 
Niin. en sitten tiedä olisiko ne nykypäivän innovaatiot niin mullistavia tässä ajassa kuin mitä nuo ovat olleet 70-luvun alkupuolella. Tuohan se on se ideaalitilanne että saa todellakin suunnitella jotain omaa produktiotaan ja toteuttaa sen sellaisena kuin haluaa, tai ainakin melkein.
 
Ehkä hauskin pointti tossa koko Sound of Wall järjestelmässä oli se, että miksaaja suunnitteli äänijärjestelmän missä ei tarvita monitoreja (sidefillejä lukuunottamatta, laulua ajettiin myös sinne) eikä senpuoleen myöskään miksaajaa. Nerokasta. Laittaa vehkeet pystyyn, toivottaa bändille hyvää keikkaa ja poistuu naapuribaariin missä ei soi musiikki. Hakee vehkeet sitten pois kun maksavat dempparit ovat poistuneet. Eli ei voi äänimiestä syyttää mistään, edes kovasta voluumista. Muistan nimittäin lukeneeni että yli 110 dB tuollakin on menty, ilman miksaajaa, ajatella.

Mutta tuosta teho/äänenpaineasetelmasta mä voisin suositella musamiestä, ja miksei suakin, ihan kiinnostuksesta tutustumaan Grateful Deadin alkuperäiseen "Wall of Sound" -PA-settiin. Ja tää on ihan vakavissaan sanottu. Ei siis nykyiseen, vaan siihen alkuperäiseen.
 
Sis sos saatana mikä systeemi! Huh huh.
 
Mitenhän se soi?

... Grateful Deadin alkuperäiseen "Wall of Sound" -PA-settiin. Ja tää on ihan vakavissaan sanottu. Ei siis nykyiseen, vaan siihen alkuperäiseen.
 
Mä tapasin kerran kaverin, joka rundasi sen alkuperäisen aikana. Hän sanoi, että ajatus systeemissä oli kiehtova, mutta käytännössä bändi oli soittanut jo tunnin ennenkuin PA oli läjässä ja että sitä kolvaamista piisasi. Uskon sen.
 
Soundissa oli myös joskus kaavakuva systeemistä semmoisena kuin se rakennettiin johonkin Ranskaan. Täytyy tsekkaa, vieläkö se olisi tallella.