Roots ›

Onko tuttu mies? Eräs opettajani kertoi minulle kapassa istumisen ja Bob Dylanin yhteydessä tästä herrasta ja toimitti minulle cd -kopion herran ensimmäisestä LP:stä All The News That's Fit To Sing.
 
Phil Ochs oli Bob Dylanin aikalainen ja ystävä, hieman poliittisempi ja melodisempi lauluiltaan; uskollisempi perinteiselle folkille. Ensimmäinen levy on täynnä protestilauluja sen ajan ajankohtaisuuksista (Vietnamin sodasta muunmuassa). Itse en ollut koskaan kuullut tästä henkilöstä ja yllätyin, että näinkin laadukas musiikki on voinut jäädä näin vähälle huomiolle.
 
En ole vielä hankkinut enempää tavaraa, mutta mies kuulemma kehittyi urallansa melko paljon ja siirttyi elektrooniseen ilmaisuun jossain vaiheessa, ei koskaan saanut suurta läpimurtoa ja teki itsemurhan joskus 70-luvulla.
 
Joka tapauksessa kehoitan tutustumaan. Tähän on vaikea pettyä.
http://www.cs.pdx.edu/~trent/ochs/ tuolta löytyy lisää kamaa.

......... ei koskaan saanut suurta läpimurtoa ja teki itsemurhan joskus 70-luvulla.
 
Joka tapauksessa kehoitan tutustumaan. Tähän on vaikea pettyä.
http://www.cs.pdx.edu/~trent/ochs/ tuolta löytyy lisää kamaa.
 
Ehdotelkaapa nimiä lauluntekijöistä, ála Phil Ochs, jotka päättivät päivänsä ennenaikaisesti. Pelkästään folk/country tms saralta tulee hämmästyttävän pitkä lista.
Onko asiassa jotain kummallista......?
 
Aloitan listan harvinaisemmasta päästä: Stan Rogers kanadan folk-ikoni. Kuoli 1983 lento-onnettomuudessa. Teki ennen lennolle lähtöään studioäänityksen, joka löytyy kokooma-cdltä.

Phil Ochsiin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos 1960-luvun folk kiinnostaa.
 
Levyhyllystä löytyy Elektran erinomaisessa tuplasarjassa julkaistu "All the News That's Fit to Sing" / "I Ain't Marching Anymore", joka kannattaa ehdottomasti hankkia. Etenkin tuo jälkimmäinen on todella hieno poliittinen folklevy, jolla ruoditaan rasismia ("Here's to the State of Mississippi"), armeijaa (sanoitukseltaan Dylanin "With God on Our Siden" mieleen tuova nimikappale ja riemukas "Draft Dodger Rag") ja yhteiskunnallisia ongelmia ("That's What I Want to Hear").

Phil Ochista vielä, jotta miehen myöhäisempi tuotanto on mielestäni kyllä säilyttänyt tuoreutensa protestikauden tuotantoa paremmin; erityisesti komeasti sovitettu, eri tyylejä - barokkipopista avantgardeen - ennakkoluulottomasti ja kunnianhimoisesti yhdistelevä "Pleasures of the Harbor" on klassikkoaineista...

Ennenaikaisesti(?) mananmajoille menneitä singer-songwritereita, sen kummemmin glorifioimatta:
 
- Tim Buckley (OD)
- Tim Hardin (OD)
- Steve Goodman (leukemia)
- Jim Croce (lento-onnettomuus)
- Nick Drake (OD?)

Pleasures of the harbour vaikuttaa aika ristiriitaiselta. Jossain sitä kehutaan maasta taivaisiin ja toisaalla sitä taas solvataan kunnianhimoisena floppina.
 
Jokatapauksessa I Ain't Marching Anymore on tilauksessa.