Kitarat: kitarakamat ›

Entisenä himotiluttajana hävettää tunnustaa, mutta satuin tuossa joku aika sitten kuulemaan Eric Johnsonin SRV:in, ja tyypillä on kylä niin hieno saundi, että oksat pois..
 
Siispä: Tein ostopäätöksen Fenterin vahwarista, laitoin hevikirveeni koteloon, rassasin vanhan kunnon stratoni huippukuntoon, ja vaihdoin Ynkän Stiivie Reiin..
 
Vastaavia tapaturmia muilla?

Entisenä himotiluttajana hävettää tunnustaa, mutta satuin tuossa joku aika sitten kuulemaan Eric Johnsonin SRV:in, ja tyypillä on kylä niin hieno saundi, että oksat pois..
 
Siispä: Tein ostopäätöksen Fenterin vahwarista, laitoin hevikirveeni koteloon, rassasin vanhaa kunnon stratoani huippukuntoon, ja vaihdoin Ynkän Stiivie Reiin..
 
Vastaavia tapatrumia muilla?
 
Ekan kerran kun kuulin Pink Floydia jäi Metallicat sun muut saman tien laatikkoon. Sitten menikin pari vuotta pelkästään pink floydilla ruokaillen. Nyt on jo (onneksi?) päässyt hieman viroittumaan, että voi kuunnella jo muutakin musaa :)

srv on kingi! ei ole päivää, jolloin en soittelisi honey beetä tai scuttle buttia!

ei ihan tilulilu-asiaa mutta joku vuosi yritin tehdä parannuksen ja tungin kaikki vähänkin hevahtavat ceedeet pahvilaatikkoon ja kellarin nurkkaan. heviselibaatti kesti 1,5 kuukautta mutta tehosipa se. ainaski huomasi kuinka paskaa monet uudet bändit ovat :-p

Entisenä himotiluttajana hävettää tunnustaa, mutta satuin tuossa joku aika sitten kuulemaan Eric Johnsonin SRV:in, ja tyypillä on kylä niin hieno saundi, että oksat pois..
 
Siispä: Tein ostopäätöksen Fenterin vahwarista, laitoin hevikirveeni koteloon, rassasin vanhan kunnon stratoni huippukuntoon, ja vaihdoin Ynkän Stiivie Reiin..
 
Vastaavia tapaturmia muilla?
 
Joo. Minä kuulin Stevie Wonderin "Songs in the key of life":n ja SRV:n "In step":in ja huomasin ettei piluttamalla synny hyviä biisejä ikinä.
 
Samalla sain hyväksyttävämmän syyn laiskalle tekniikkaharjoittelulle :)

mulla kävi vähän sama juttu just eriv johnsonin kanssa.. tosin välineet ei vaihtunu, aivot pelaa vaan paremmin=)

Kyllähän tuo Eric Jonhsonkin on aika nopsa sormistaan. Siis, tiluttaminen on hienoa kun roiskasee nopean juoksutuksen johonkin soolon väliin (ainakin livenä), mutta onhan sellaiset vähän melodisemmat ja "aidommat" soolot hienompaa kuultavaa. En henk.koht. jaksa kuunnella Yngwien biisejä kun pari kerrallaan, sitten levy takas hyllyyn, kun on vaan niin perkeleen puuduttavan kuulosia nämä miljoonanuottiasekunnissa-soolot.

Ja vielä: Enemmän ko ne *****moinen ylös- alas- takasin- ja kaula mutkalle- juoksutukset mulla alko tökkimään se, etten, jos rehellisiä ollaan, tiedä yhtään tiluttajaa jolla olisi (mielipide tulossa) hyvä saundi. Ynkkä nyt pääsee melkein lähelle, mutta kuitenki. Sitte toisaalta taas vaikutaa että nää hieman rauhallisemmin ottavat sooloilijat saa halutessaan yhen vaivasen nuotinkin kuulostamaan käsittämättömän hyvältä.
 
Ottaa päähän etenkin, kun oma saundi on pahimmillaan (ts. erkeleesti säröä) luokkaa sirkkeli ja parhaimmillaan (vähemmän säröä/ouverdraivia) luokkaa "snap" (ja ei kyllä johdu välineistä tai niiden käyttötaidosta), kun näillä tyypeillä taas kuuluu että siinä kitarassa on puuta.... Ja kukaan taas tajunnu mitään.

Mulla meinasi käydä Hendrixin kanssa samoin. Vaikuttaa vaan siltä ettei mikään ole pysyvää ja ihan pelottaa ajatus siitä mitä mä soittelen 10 vuoden päästä. Tässä viime aikoina kun on tullut kuunneltua paljon Trad-midejä niin kyllä sieltä löytyy ne parhaat melodiat, ylivoimaisesti.
 
http://www.contemplator.com/tunebook/index.htm

kun näillä tyypeillä taas kuuluu että siinä kitarassa on puuta.... Ja kukaan taas tajunnu mitään.
 
Kyllä kyllä. Se ääni tulee kitarasta ei vahvistimesta. Jossain vaiheessa sellanen Zak Wylde -soundi kuullosti mun korvaan hyvältä (ja kuullostaahan se vieläkin), mutta nyt on viime vuosina ruvennu tuntumaan että sellanen kohtuullisen ohut särö ja töpäkkä kielisatsi on paljon siistimpi ja tyylikkäämpi yhdistelmä saada kunnon kitarasaundi aikaan.

Vastaavia tapaturmia muilla?
 
Teini-ikäisenä, kun soittimesta alkoi enempi innostua, piti tietysti tutkia ne ääripäätkin. Silloin tuli juuri mm. Malmsteenia treenattuakin. Mulla on jossain vieläkin nuotit herran ensimmäisestä levystä.
 
Vuosi taisi olla 1988, kun kävin katsomassa Yngwietä keikalla, ja se oli tietynlainen käännekohta. Tallustaessani kotiin mietin, että onko tuommoinen nyt sitten niin makeeta. Sen jälkeen ei pelkkä tekninen suorittaminen ole kiinnostanut - ei itse tehtynä eikä muiden esittämänä.
 
Vaikka klassisia kitaristeja tykkään kyllä kuunnella. Ja hämmästellä heidän soittoaan myös tekniseltä kannalta. Mutta sen tekniikan lisäksi kuulen lisäksi vahvaa tulkintaa, ja vahvoja sävellyksiä. Joku muuhan voi kyllä noita kuulla myös Malmsteenin musiikissa.

Sitä oli joskus käsitys että parhaat kitaristit löytyy heviosastolta. Mutta oikeesti isoistakin hevibändeistä löytyy paskoja soittajia. Parhaat ja tunteella vetävät soittajat taitaa löytyä muualta.
(Hyvä keskustelu. Tää pitäs olla metalli palstalla)

Niin, no se on ainakin virhepäätelmä että metallin soittajilla ei olisi kellään taitoa ja tunnetta mukana. Pitää vaan vähän etsiä ja kuunnella. Ehkäpä itsellä tällä hetkellä kuitenkin suosikkikitarointi on enemmän semmoista roots-pohjaista.

Ja sen soittotaidonkin voi määritellä niin monella tavalla; kyllähän tilulilumiehet toki vetävät kovaa ja taajaan korkealta, mutta omasta mielestäni (ainakin nykyään) ei hevimmässä musakissa yleinen ns. oktaavivibraatto kovin kauniilta kuulosta. Ja, olen tätä tarkkaillutkin, on tullut havaittua (omallakin kohdalla), että kun sen kunnon vingutusvibraaton kerran oppii, on siitä vaikea oppia pois... Ja ala nyt siinä soittaa jotakin "kaunista".

Ja sen soittotaidonkin voi määritellä niin monella tavalla; kyllähän tilulilumiehet toki vetävät kovaa ja taajaan
 
No, mun ajatukseni tuosta on se, että soittaminen oikeastaan alkaa vasta sitten kun kappale osataan teknisesti. Mielenkiintoiset asiat ovat motoristen taitojen tuolla puolen.
 
Sitäpaitsi esimerkiksi viulu on mielestäni valtavasti syvällisempi virtuoosisoitin kuin sähkökitara.
 
Edit: niin muuten, tämä on ensimmäinen kunnollinen keskustelu mitä muistan, jossa aiheena on tiluttaminen. Pysytään tasokkaalla linjalla!

No, mun ajatukseni tuosta on se, että soittaminen oikeastaan alkaa vasta sitten kun kappale osataan teknisesti. Mielenkiintoiset asiat ovat motoristen taitojen tuolla puolen.
 
Sitäpaitsi esimerkiksi viulu on mielestäni valtavasti syvällisempi virtuoosisoitin kuin sähkökitara.
 
Edit: niin muuten, tämä on ensimmäinen kunnollinen keskustelu mitä muistan, jossa aiheena on tiluttaminen. Pysytään tasokkaalla linjalla!
 
Kyllä Ynkällä ainakin Black starissa on aika perkeleen kaunis vibraato

Entisenä himotiluttajana hävettää tunnustaa, mutta satuin tuossa joku aika sitten kuulemaan Eric Johnsonin SRV:in, ja tyypillä on kylä niin hieno saundi, että oksat pois..
 
No, onkos tuo nyt häpeän aihe, että osaa arvostaa sitä, mikä kuulostaa hyvältä. Itse kuuntelen sekä metallia että "kevyempää" musiikkia(rock, pop, klassinen etc) sun muuta. Vaikka olenkin pääasiassa "hevimies", pidän silti esim. Eric Johnsonin ja muiden rauhallisempien kitaristien soundeista. Mutta kyllä tiluttelukin voi kuulostaa kauniilta, esimerkkinä Steve Vain häkellyttävän kauniit soolot(se jätkä osaa todella käyttää kitaraansa!).
 
Vastaavia tapaturmia muilla?
Minä en ole menettänyt kiinnostustani tiluliluun, mutta se on ehkä 1-2 vuoden aikana vähentynyt ja kiinnostus Eric Johnsonin kaltaisiin soittajiiin lisääntynyt.

Kyllä Ynkällä ainakin Black starissa on aika perkeleen kaunis vibraato
 
Tässä olen samaa mieltä, yksi parhaita piirteitä Yngwien soitossa on juuri hänen vibratonsa. Joka kuulostaa kylläkin ihan Richie Blackmoren vibratolta, joten... :)

Pyh, minä lopetin jo ajat sitten kitaramusiikin kuuntelun. Nykyään harrastan bridgeä ja hevospooloa.