Bänditoiminta ›

mr bungle:
ÄLKÄÄ PERKELES IHMISET VETÄKÖ NIITÄ TSEKKEJÄNNE JOS BAARISSA ON VÄKEÄ.
 
Aina ei voi valita, ja joskus on pakko tsekata. Totta kai tsekit yritetään pitää mahdollisimman lyhyinä, jos paikalla on ulkopuolisia, mutta face the facts - parempi että pari kahvinjuojaa kärsii hetken, kuin että koko yleisö joutuu lähtemään kesken keikan säätämättömän tekniikan aiheuttamien huonojen soundien takia.
 
Keikkapaikalta kysytään aina soundcheck-aikaa, mutta yleensä pikkukeikoilla - joista sinäkin varmaan puhut, koska isoissa paikoissa soittosalit on kiinni kun tsekataan - mahdollisuus alkaa kun baari aukeaa. Ei ole varaa maksaa henkilökunnalle lisätunneista, että soittajat sais baarin itselleen.
 
Lisätään tähän vielä se, että aina ei ole mahdollista tulla tarpeeksi etuajassa paikalle, Suomi on laaja maa jossa on pitkät välimatkat, ja keikkojen välillä saattaa olla vaikkapa kuusi tuntia matkustusta. Kun vielä muistetaan, että tsekin ja setin välisenä aikana ei usein pääse mihinkään lepäämään, pikkupaikoissa kun ei aina oo takahuoneita (ei ainakaan sellaisia, joihin kaikki sopis sisään) ja hotelleihin ei oo varaa, ei ole paljon järkeä yrittää paikalle puoleksipäiväksi, vaikka silloin sali olis tyhjimmillään. Varsinkin, jos se tarkoittaa sitten sitä, että seuraavat 10 tuntia istutaan toimettomina baarinnurkassa.

Mulle on jääny mysteeriksi tuo hillitön säätämisen tarve. Perustelkaa tai lopettakaa moinen teatteri.
 
Rokkibändeillä on liikaa aikaa ennen keikan alkua ;-) Ei vaan, onhan se hyvä tsekata huolella että kaikki kuuluu mahdollisimman hyvin sekä salin puolelle että lavalle. Toisaalta puolen tunnin mittaiset bassarisoundin säätösessiot on yleisön näkökulmasta jo aika noloja tapahtumia. Maallikoilta tulee kommenttia, että "pitääkö sitä säätämistä tänne tulla opettelemaan, pitäis osata jo". Jos yleisö on jo paikalla, kannattaa homma hoitaa tyylikkään ripeästi, eikä nuhjata niiden nappuloiden kanssa. Se säätäminen, se säätäminen...eihän siinä ole sellaista rock-romantiikkaa.

Pahin moka on soittajien monitorien soitattaminen liian hiljasella. Sillon rupee laulaja usein kiljumaan, mitälie. Toinen yleinen virhe on laulun balanssi muuhun. 2 pääpointtia, joiden kanssa keikasta voi jo heti saada paremman kuvan.
Lue tekstin alottaja tuo fellow-roudarin kirjottama teksti samalta osiolta. Se jäbä on niin oikeassa.
Ja vielä siitä bilebändistä. Ei bilebändiä miksata. Bilebändi on vähän sama ku soitetaan levyjä jonku himassa. Tunnelman välittämistä, ei musiikillista iloa, ainakaan mulle. En tiedä mistä bilebändistä on kysä, muutta samapa tuo. mur.

Ettei bändi kuulostaisi "ihan jeesiltä" vaan mahdollisimman hyvältä.
Ettei ekan biisin aikan pitäisi säätää kaikkea, vaan jo toimijytyytyksellä lähtevä eka biisi jyrähtäisi niinkuin pitää.
 
AAMEN! Jotta kaikki tosiaan toimii heti kun aletaan soittamaan. Kauhea ajatus että ekan biisin jälkeen kaikki rupeaa säätämään niitä volumeita ja joku huutaa yleisöstä sitä "laulu ei kuulu, basso jyrää kaiken"-litaniaa.
 
Tottakai soundchecki!

Sanoppa muuta.... Harvalla täällä omat PA:t on. Joka kerta kun jostain vuokraa niin kyllä siinä menee aikaa pelkästään laitteiden käytön opetteluun.
 
Kääk. Emmää ainakaan meijän renkkuja vuokraa, jos ne menee johonkin opetteluun. Tulee vielä kesähattuja ja palaneita seteleitä takaisin. Varsinkin kun ei oikeen osaa itekkään.

- parempi että pari kahvinjuojaa kärsii hetken, kuin että koko yleisö joutuu lähtemään kesken keikan säätämättömän tekniikan aiheuttamien huonojen soundien takia..
 
Tytär oli kavereineen pari viikkoa sitten Kasinolla. Bändinä Maj Karman. Vai mikä se nyt nykyään on? Varmaan tiedätte mitä bändiä tarkoitan.
 
Tapani mukaan seuraavana päivänä kyselin kuulumisia. Oliko minkälainen bändi. Tytär sanoi ettei tiedä. No kuinkas se nyt noin? Eikö ne soittanutkaan? Tytär siihen että ne soitti niin kovaa ettei sielä pystyny olemaan. Eikä sielä juuri ketään ollutkaan bändiä katsomassa. Me oltiin kaikki diskossa.
 
Olikohan pojilta jääny saundzekki tekemättä? Vai mistä oli kyse?

Onhan se perhanan turhauttavaa kuunnella sitä basarin polkemista ja tomien yksittäin paukutusta, mutta kyllä kunnolla tehtyä checkiä kiittelee sitten kun keikka alkaa. Kaikki kuuluu ja kuulostaa hyvältä. Tietysti on soittopaikkoja, jossa sitä soundia ei saa kohdalleen vaikka koko päivän ruuvaisi.

Olikohan pojilta jääny saundzekki tekemättä? Vai mistä oli kyse?
 
Sehän on ihan paska bändi, siitähän siinä oli kyse. Jos ei osata, ei voida kuulostaakkaan hyvältä.
 
Popeda kuulostaa hyvältä vaikka ilman tsekkiä (vaikka kyllä tulee VITUN lujaa), samoin J. Karjalainen. Mutta ne ovatkin hyviä bändejä, joilla on pro henkilökunta.

Pahin moka on soittajien monitorien soitattaminen liian hiljasella. Sillon rupee laulaja usein kiljumaan, mitälie.
 
Seuraavaksi pahin virhe onkin sitten laittaa ne monitorit liian lujalle, jolloin laulaja lopettaa laulamisen ja inisee vaan, kun luulee että kyllä se laulu nyt kuuluu.
 
Toinen yleinen virhe on laulun balanssi muuhun. 2 pääpointtia, joiden kanssa keikasta voi jo heti saada paremman kuvan.
 
Just näin, kannattais kuluttaa se bassaritsekkiin käytetty aika laulu tsekkaamiseen ja ostaa triggerit ja etsiä yks hyvä bassarisoundi aivosta, sittenhän siinä riittää pelkkä balanssin haku.

Seuraavaksi pahin virhe onkin sitten laittaa ne monitorit liian lujalle, jolloin laulaja lopettaa laulamisen ja inisee vaan, kun luulee että kyllä se laulu nyt kuuluu.
 
Tai sitten voi kuluttaa aikaa saundtzekissä siihen että monitori voitas ehkä saada aika lähelle toistamaan sitä dynamiikkaa mikä laulajasta lähtee/mitä miksauksesta yleisölle tulee.Näinpä ei sitten myöskään huutele ns. "turhia" vaan esitys on mahdollisimman hyvä eli luonnollinen.Olettaen että laulaja on hyvä.

Toi liian kovalla on kans heemmetin paha. Ite oon soittanut kaikkea muuta kuin rumpuja keikalla, mutta yleisesti jos laulu ja kitara on säädetty sopivasti niin keikka saattaa jos toimia. Valitettavasti yhden ajan innostukseni basso ei ole läheskään yhtä tärkeä ja rummut saa yllättävän usein soimaan paremmin ilman mikitystä. Tietenkin nyt puhun indierockista, ei sama päde sadan desibelin dropattuun D:hen, jota suomenmaan keikoilla yleisesti tarjotaan.
itse olen viime aikoina etsinyt vaikeita miksausolosuhteita, kuten ostoskeskukset, liikuntasalit, pienet jazzklubit sun muut paikat joiden akustiikka ei vastaa äänitekniikan oppikirjoja, epäpalkitsevaa, mutta kehittävää.
Ja Maj Karma on reilun verran parempi kun nuo mainitsemasi radio nova bändit, tunne musiikki ja avaudu sitten. Avoinmielisyys on luvallista, jopa suotavaa. Anteeksi tylystä kommentista.

Ja Maj Karma on reilun verran parempi .
 
Jäi arvoitukseksi bändin laatu kun sitä ei normaali, itsekkin bändissä soittava nuori pystynyt kuuntelemaan kun tuli niin kovaa. Ja kuten hän kertoi, porukka äänesti jaloillaan ja meni diskoon.
 
Sen kyllä myönnän että näillä julmanlujaa soittavilla miksaajilla on eniten sitä säätämisen tarvettakin. Ylenmääräinen äänenpaine kun tuppaa tuomaan monenmoisia ongelmia. Varsinkin sisätiloissa.
 
Huomionarvoinen seikka on myös siinä että tytär kertoi bändin soittaneen niin kovaa. Vaikka hänkin tietää tasan tarkkaan että volumi on miksaajan hallussa. Toki viimekädessä musikantti on vastuussa musastaan että siinä mielessä syytös meni oikeaan osoitteeseen.

Huomionarvoinen seikka on myös siinä että tytär kertoi bändin soittaneen niin kovaa. Vaikka hänkin tietää tasan tarkkaan että volumi on miksaajan hallussa.
 
Tää nyt on väännetty jo moneen kertaan, mutta kerta kiellon päälle: Jos bändi vetää lavalla sataakuutta, niin aika vaikea miksaajan on siitä leipoa yheksääviittä. Ja ennenkuin joku näsäviisas taas kertoo, että miksaajan pitää mennä silloin sanomaan bändille, että "soittakaa hiljempaa", niin:
 
Sound checkissä bändi on iltapäiväväsyneenä raapinut muutamia säveliä soittimistaan ja äänenpaineentaso ok. Keikka alkaa, on otettu muutama bisse (älkääkä nyt tarttuko siihen, ettei keikalla saisi juoda kaljaa, näin kuitenkin tapahtuu), keikkahöpnaadi päällä, jengi demppaa, rumpali lyö adrenaliineissaan lujempaa, ekan biisin jälkeen kaikki vahvistimelliset soittajat kääntyvät vahvistimen puoleen ja laittavat pykälän pari lujemmalle ja lisäksi mättävät soittimiaan astetta kovempaa (yllätys: Sähkökitaraa kun soittaa fyysiseti lujempaa, vahvistimesta tulee lujempaa, älkääkä tulko ehdottelemaan kitaristin signaaliketjuun limitteriä. Ei mene läpi. Syö dynamiikkaa). Siinä on miksaaja aika kädettöänä ja laulunkin pitäisi kuulua. Menet sitten miksaajana (jättäen pöydän yleisön armoille) hulluna riehuvan yleisömeren läpi esittämään, että nyt pitäis laittaa hiljemmalle... jepjep.
 
Eli: Volume ei ole tasan tarkkaan miksaajan hallussa, etenkään ravintolakeikoilla. Areenoilla ja festareilla tilanne voi olla toinen, muttei välttämättä edes ole... (sata wattisella marsulla saa paljon tuhoa aikaan kun sen laittaa täysille. Nimim. kokemusta on.)

Viikingarnan viimeisellä kiertueella elokuussa Porvoon keikalla ihmettelin kovasti lämppärinä olleen Kari Tapion orkan miksauspolitiikkaa. Eli ei miksaajaa lainkaan vaan stereoraita lavalta miksauskoppiin!
 
Kun aloittivat ekan setin, Haaviston Ollin steel oli ainoa mikä kuului, Nikun Jarmon skittaa ei kuulunut ekassa setissä lopultakaan lainkaan. Kartsan saapuessa toiseen settiin homma oli jo parempi, mutta pakko oli käydä kysymässä että mikä jätkä siellä oikein hommia hoitaa kun soundi oli nousuhumalassakin todettuna välttävä. Joku röökinjatke nojailija mikserin vieressä sitten totesi "ettei tuota kukaan miksaa, oma pöytä niillä on lavalla". Uskomatonta hommaa tuollaisessa usean tuhannen yleisömäärän tilaisuudessa, varsinkin kun Viikkareita varten oli kipsa valmiiksi pystyssä ja alan populaa paikalla!
 
Omilla keikoilla digimikseri on tehnyt kanavakohtaiset säädöt kohtalaisen tarpeettomiksi, mutta master-equa tulee ruuvattua. Kun on tutut, omat laitteet ja mikitys aina sama, homma helpottuu. Muita miksaillessa alle puolessa tunnissa pitää selvitä sound-checkistä! Monitoripuolella korvamonitorit helpottavat tietty kovasti paljon, mutta kyllä avoimia in-eareja käyttäessä sali-/lavaääni pakottaa pieneen hienosäätöön. Normimonnien kanssa vielä enemmän.

Pitk:
Menet sitten miksaajana (jättäen pöydän yleisön armoille) hulluna riehuvan yleisömeren läpi esittämään, että nyt pitäis laittaa hiljemmalle... jepjep.
 
Eräs Tamperelainen kollegammehan kävi vuonna 2001 klubikeikalla, miksaajan ominaisuudessa, kauniisti pyytämässä Skatalites-orkesterin hieman yli 70-vuotiaalta laulaja-basistilta josko hän ystävällisesti voisi laittaa Ampeg-tyyppistä bassovahvistinyksikköään hivenen pienemmälle, koska salissa ei kuulu juuri muuta kuin basso. Artisti vastasi pyyntöön leveällä hymyllä, käänsi selkänsä ja jatkoi soittamista. Että sellaista.
 
Teemu Tee:
Uskomatonta hommaa tuollaisessa usean tuhannen yleisömäärän tilaisuudessa
 
Klabbi ei luota et miksaaja laittaa tarpeeks ison kaiun lauluun tarpeeksi kovaa, siksi se haluaa tehdä sen itse. Mä olen miksannut joskus sitä bändiä jäähalli-tyyppisessä tilassa siten että laulu tuli sen spiritin läpi mut kaikki muu mikitettiin normaalisti. Erikoishommia....
 
Mikko Alatalolla oli ainakin muinoin vähän samantyyppinen meininki, oma laulu ja 12-kielinen tuli sen omista laulukamoista (ulkona 2*EV S-200) ja bändi paikalla olleen PA:n (~8kW HiTec) kautta. Siinä haettiin sitten balanssia eikä tarkkailtu sitä äänenpainetta niinkään. Sekin oli erikoishommia. Jotenkin nuo erikoishommat tulee aina mieleen kun rupeaa muistelemaan ikäviä keikkoja jolloin ei tehty myöskään soundcheckia.

Jos bändi vetää lavalla sataakuutta, niin aika vaikea miksaajan on siitä leipoa yheksääviittä.
 
Pa:stahan voi vetää liukuja kiinni ja nostaa vain niitä jotka ei kuulu. Siis laulua. Väitän että satakuus stagella ilman pa:ta ei olsi tyttäriä diskoon ajanu. Ne on kuitenkin aikalailla tottuneet kovaankin volaan. Eikä Kasino ole ravintola.
 
Olitkos puikoissa tuolla kun noin hyvin tiedät mitä siellä tapahtui?
 
Jospa Kari Tapio on ajatellut että pienempi paha jos ei ole miksaajaa ollenkaan. hähähäh. No oon mäkin sen kanssa ollu vähän eri mieltä. Kun mun mielestä sen ääni ei kaipaa corusta eikä kilometrin kaikuja. Eikä mahdotonta alapään korostusta. Se olis hieno ihan sellaisenaan. Mutta se on hänen asiansa.

Pa:stahan voi vetää liukuja kiinni ja nostaa vain niitä jotka ei kuulu. Siis laulua. Väitän että satakuus stagella ilman pa:ta ei olsi tyttäriä diskoon ajanu. Ne on kuitenkin aikalailla tottuneet kovaankin volaan. Eikä Kasino ole ravintola.
 
Juu, voi sen PA:n laittaa vaikka kiinni. Bändi vetää sataakuutta (tämän arvon olen leiponut ihan lonkalta) ja meteli on miksauskioskissa vielä satasen pintaan. Tosin laulu ei kuulu. Eli: Ei se bändi siitä vaimene vaikka miksaaja seisoisi päällään.
 
Olitkos puikoissa tuolla kun noin hyvin tiedät mitä siellä tapahtui?
 
En. Harrastan oppinutta arvailua.

Muistiinpanot on kova juttu.
Ei tässä mitään poliiseja olla. Mä osaan sekä kirjoittaa et lukea. Sitten vaan piirtelee asetuksia muistiin. Klasari jutuissa yleensä mennään koko ohjelmisto läpi ennen vetoa. Silloin kirjoittelen ihan efektien asetuksia myöten kaikki ylös.
Vakiobändiä jos tekee, niin silloin nämä muistaa aika äkkiä ulkoa. Mikserivalmistajat yleensä toimittavat jonkun kopiopohjan johon on helppo laittaa ylös asetukset. Tällainen cut sheet se taitaa olla nimeltään.
Digi tiskeissä tietty voi aina tallentaa asetukset.
 
Roadari
 
hienoahan se jos joku viitsii näin tehdä mutta ikinä en ole nähnyt miksaajan piirtelevän muistioon tai ottavan digikuvia.

hienoahan se jos joku viitsii näin tehdä mutta ikinä en ole nähnyt miksaajan piirtelevän muistioon tai ottavan digikuvia.
 
Mä olen näissä hommissa ihan harrastelija mut silti on jo toinen vihko menossa.