Tanssimusiikki ›

Onko kitaristeilla samaa ongelmaa, että joku kännikala kaataa tuoppinsa pedaalien päälle?
On useammin kuin kerran "saanut" purkaa laudan millin osiin ja puhdistella sahdit pois.
Karvia-rokin ulkolavalla neidot laitto tooppinsa lavan reunalle ja eikö joku pässi kaatanu suoraan ne mun polkimiin. Siitähän reipas kitarisasti sai hepulin ja paisko tuopit peräseinään (asiakaspalvelu ihme:).
Oli kaunottarien ilme muikea..
 
ps. otsikkoon korjaus "hönösillä"

Mulla on palanut piuha varmaan sata kertaa tuon ongelaman kanssa! Liian usein jonkun matalan stagen edessä känninen topi huojuu tuoppi kädessä ja koko ajan saa olla tutka päällä millon se rönähtää kaljoineen pedaalien päälle.

Meillä on pari kertaa kipannut lavamonitorin päälle ja sen saman vielä kaiken lisäksi. Onneksi siinä on semmoinen suojakangas, niin nesteet valuu pian pois eikä kerkeä aktiiviseen koneistoon. Kyllähän se vähän särisee.

Kerran kaukaa viisaana vedin elmukelmua petaalin päälle ja ajattelin "perkele nyt ei haittaa tenuseipäät". Eikö jumankauta sinne lavalle rojahtanu joku ämmä ja äijä kesken polkan.
Nuottitellingit (se missä jallu pidetään),monitoorit, mikinjalat ja rummukkin kaatu. Onneks pedaali jäi tonnikeiju-uroksen laardin suojiin eikä hajonnu mitään (lihavuudesta on iloa).
 
piikkilankaa, miinoja ja "ranskalaisiahevosia" lavan eteen kiitos!

Eipä ole vielä toistaiseksi pedaalien päälle kaatunut nesteitä, mutta toki läheltä-piti tilanteita sattuu useinkin.
Enemmänkin ongelmatilanteita sattuu juuri niissä paikoissa, joissa tanssijoiden tanssitila käy niin vähiin, että pitää siirtyä tanssimaan pedaaleiden päällä.
 
Ongelmallisimpia paikkoja ovat juuri sellaiset pikkukuppilat ja kestikievarit, joissa ei varsinaista estradia ole lainkaan, vaan bändille raivataan tilaa jonkun huoneen nurkasta siirtämällä pari pöytää vähän sivummalle. Näissä paikoissa sitten meiningin kasvettua illan vanhetessa saakin olla jatkuvasti varuillaan sekä soitin- että purukalustonsa puolesta.

Mulla on palanut piuha varmaan sata kertaa tuon ongelaman kanssa! Liian usein jonkun matalan stagen edessä känninen topi huojuu tuoppi kädessä ja koko ajan saa olla tutka päällä millon se rönähtää kaljoineen pedaalien päälle.
 
Olen muutaman kerran sanonut ystävällisesti noille että painukaa hevon v.....n siitä tai mä revin joka jäsenen erikseen irti ja juon tuon tuopin pois jälkiruuaksi. Joskus taas ilman tuota etuliitettä vain, että: Anna mä otan huikan tuosta tuopista kun janottaa niin pirusti. Ja ei kun huikalla koko paukku vaikka olis ihan täysi. Ei tule toista kertaa.

Ongelmallisimpia paikkoja ovat juuri sellaiset pikkukuppilat ja kestikievarit, joissa ei varsinaista estradia ole lainkaan, vaan bändille raivataan tilaa jonkun huoneen nurkasta siirtämällä pari pöytää vähän sivummalle. Näissä paikoissa sitten meiningin kasvettua illan vanhetessa saakin olla jatkuvasti varuillaan sekä soitin- että purukalustonsa puolesta.
 
Ongelmaa ei ole niin kauan kuin porukkaa ei ole liikaa. Kerran erään suositun solistin kanssa lähes vastaavassa paikassa totesin kuinka vi***maista on soittaa koko keikka nojaten alimmaiseen kiippariin ihan vaan varmuuden vuoksi ettei se 30kg piano ole mun päällä kun joku idiootti työntyy päin kiippareita. Niin ja tietty samalla piti varoo hampaita mikkitelineen vuoksi ja siirrellä tyhjiä/puoli tyhjiä tuoppeja kauemmas laitteista. Siinä sitä vasta soittamisen riemua oli. Mutta tämäkin oli taas täysin suoraan keikkamyyjän moka, ei siitä voi työntekijöitä tai turakaisia syyttää, asioita jotka pitäisi osata ottaa huomioon keikan myyntivaiheessa.

Anna mä otan huikan tuosta tuopista kun janottaa niin pirusti. Ja ei kun huikalla koko paukku vaikka olis ihan täysi. Ei tule toista kertaa.
 
Hehe, tämä hyvä ja taitaa wörkkiä, ellei urpo omaa nopeita refloja ja räiväse heti pannuun. Tarkkana ja valppaana pitää olla.

Jossain pikkupurtilolla pyhäjärvellä oltiin soitannolla ja otettiin nauhalle komeet soittomme. Ikuistettua tuli myös kun mikki tuli hampaisiin. Meni suurinpiirtein näin: "hei sä jätkän oma..kops...voi vittuuuuu!!!!".
Rakkaimpia nuoruusmuistoja.

Toinen ihanuus on näissä pikkupaikoissa se, kun subbasen päällä on koko ajan tuoppeja, kuin baaritiskillä...

Yhdessä karmeassa kansanpaikassa kerran aikoinaan yksi nahkatakkinen "tyttö"-fani tuli rönöttämään urkuja vasten kaljatuopin kanssa ja sillä oli kunnon aromipaskat housussa. Kosketinsoittaja sai allergisen reaktion!

Onko pelimannit huomannu, kun on sahtihäät mikä hirvee paskanhaju leijuu loppuillasta parketilta. Infernaalinen tuoksu leijuu soittajien herkkiin sieraimiin ja kärsimys suuri (nuotinluku vaikeutuu joten haastetta lisää).
Kaipa se jenkan vääntö aiheuttaa lievää kaasunmuodostusta ja pakkojan paha ilma on päästettävä pihalle suolta pilaamasta.
Likaisentyönlisää soittajalle vaadimme, kiitos nam rouva on hyvä vaan.
 
edelliselle kirjoittajalle: "nahkatakkinen tyttö, ruikulit puntissa..." lauloi muinoin Neumanenkin.

Kaljojen/drinksujen kaatamiseen seurauksena olen joutunut korjauttamaan mm mixeripöydän, eipä paljon silloin naurattanut.
Toinen asia mikä ottaa pattiin on kun kaatuilevat hönöset osuvat suoraan mikkitelineeseen joka vuorostaan iskee mikin voimalla laulajien hammaskalustoon.

Kaljojen/drinksujen kaatamiseen seurauksena olen joutunut korjauttamaan mm mixeripöydän, eipä paljon silloin naurattanut.
Toinen asia mikä ottaa pattiin on kun kaatuilevat hönöset osuvat suoraan mikkitelineeseen joka vuorostaan iskee mikin voimalla laulajien hammaskalustoon.
 
Toisaalta jallulla kiipparit saa vasta sellaiseen kuntoon, että kehtaa ottaa keikalle mukaan.

Toinen asia mikä ottaa pattiin on kun kaatuilevat hönöset osuvat suoraan mikkitelineeseen joka vuorostaan iskee mikin voimalla laulajien hammaskalustoon.
 
Mitäs jos osuu oma solisti? Vähän aikaa sitten kävi niin. Laulaja tuli takaoikealta hienosti sisään, huusi yleisölle että NO HEIII! Samalla potkaisi mun mikkitelineeseen, mikki suoraan mun nenään ja jatkoa tuli heti perään meikäläiseltä kaiun kanssa: ...TU! Onneksi ei hampaisiin, nenään on tullut monta kertaa muutenkin...

Onko pelimannit huomannu, kun on sahtihäät mikä hirvee paskanhaju leijuu loppuillasta parketilta.
En minä ainakaan huomannut mitään Oswald Van Kempin häissä, vaikka sahtia meni monta saavillista! Noo, olin vieraana...

Ongelmaa ei ole niin kauan kuin porukkaa ei ole liikaa. Kerran erään suositun solistin kanssa lähes vastaavassa paikassa totesin kuinka vi***maista on soittaa koko keikka nojaten alimmaiseen kiippariin ihan vaan varmuuden vuoksi ettei se 30kg piano ole mun päällä kun joku idiootti työntyy päin kiippareita. Niin ja tietty samalla piti varoo hampaita mikkitelineen vuoksi ja siirrellä tyhjiä/puoli tyhjiä tuoppeja kauemmas laitteista.
 
Tuntuu aika ihmeelliseltä, että monessa paikassa katsotaan kieroon kun alkaa kasaamaan kuljetuslaatikoista Turo aitaa yleisön ja "lavan väliin". "Sehän pienentää tanssi tilaa???" Kuitenkaan ei henkilökunta korviaan lotkauta jos on solistilta huuli halki tai hammaspoikki. Tarjoilijat samassa paikassa ovat kyllä valmiit poistamaan hankalan asiakaan jos hän seisoo paikassa josta baaritiskin takaa kuljetaan?
Noissa ahtaissa paikoissa saa myös äänimies joskus osakseen melkoista soosia. Efekti räkin päällynen kun on joidenkin mielestä baaritiskin korvike.
Ja olen todistanut tilannetta, jossa erään tunnetun P kirjaimella alkavan rock orkesterin silloinen hoikka ääni mies,
kylmästi kippasi n. 15 olut tuoppia lattialle. Ne kun olivat mikserin kannen päällä jossa luki suhteellisen selevällä suamen kielellä "EI TUOPPEJA TÄHÄN, ...TANA!"

Toisaalta jallulla kiipparit saa vasta sellaiseen kuntoon, että kehtaa ottaa keikalle mukaan.
 
Mulla oli joskus tapana pitää ns. turvallisissa mestoissa sähköpianon päällä kolatuoppia (ei jostain syystä tullut mieleen,että sehän voisi vaikka kaatua koskettimistolle).Eräässä nyttemmin jo kuopatussa pohjoisessa sijaitsevassa tanssiravintolassa huomasin että semmoinenkin vaara on olemassa.Oli semmoinen 5 sivuinen arri jostain täysin vieraasta poppibiisistä.Sitähän piti tietysti liikutella vauhdissa,että lukeminen sujuisi.Onnistuin jotenkin kaatamaan täysinäisen puolenlitran tuopin kyynärpäälläni.Onnekseni tuoppi lensi kuitenkin oikeaan suuntaan (tanssivien turakaisten joukkoon),sen sijaan että se olisi aiheuttanut todennäköisesti varsin uudenlaisen tatsin pianokoskettimille.Sotkun siivonnut tarjoilija ei enää sinäiltana paljoa mulle hymyillyt.Tyhmänä menin tunnustamaan,että minä se olin.

Ei tietenkään koskettimille jallua.
 
Vaarattomille muoviosille. Siitä saa soittimen sen näköiseksi, että oikea soittaja puikoissa.