Kitarat: kitarakamat ›

Olen soittanut kitaraa vasta parisen vuotta, mutta nyt on alkanut kiinnostaa sooloskitan soitto. Osaan jonkun verran skaaloja, mutta en oikein ole vielä ymmärtänyt miten skaaloja käytetään noin niinkuin käytännössä. Siis mistä tietää missä "keyssä" jokin riffi kulkee ja jos se esim. olisi d-mollissa, niin sooloillaanko sihen sitten pelkästään d-mollia vai miten? Apu olisi tarpeen joten jos joku teiatä guruista jaksaisi valoittaa tätä asiaa olisin hyvin kiitollinen.

miten skaaloja käytetään noin niinkuin käytännössä. Siis mistä tietää missä "keyssä" jokin riffi kulkee ja jos se esim. olisi d-mollissa, niin sooloillaanko sihen sitten pelkästään d-mollia vai miten?
 
eri riffien sävellajien hakemiseen olisi montakin teoreettista perustetta, mutta homma varmasti hoituu ihan korvakuulolta. yritä aina seurata, mihin riffi on menossa, tai mistä se lähti..
 
alkuun on ihan hyvä soittaa aina sävellajin mukaan, juuri kuten asian esitit, mutta ennenpitkää huomaat, että iso osa sävellajeista on täsmälleen samoja kuin toiset ja sitten tietysti mooditjaerilaisetsynteettisetmooditjoskdfjaölsdföad, mutta se ei ole nyt tärkeää, mikä taas on tärkeää, on että soitat toistaiseksi d-mollin päälle d-mollia:)

mutta se ei ole nyt tärkeää, mikä taas on tärkeää, on että soitat toistaiseksi d-mollin päälle d-mollia:)
 
Kannattaapi varmaan myös opetella d-molliarpeggio. Ja myös muut d-molliasteikon kolmi- ja nelisointuarpeggiot. Niillä saa helposti turvallisia ja isompia askelia soittoon.

Tietäisittekö jotain sivustoa joka hahmottais näitä juttuja hyvin?

Tää nyt saattaa olla jo tosi tyhmä kysymys mutta kun sooloilee jossain skaalassa voiko vapaasti liikkua nuottien välillä vai pitääkö nitten tulla oikeassa järjestyksessä?

Tää nyt saattaa olla jo tosi tyhmä kysymys mutta kun sooloilee jossain skaalassa voiko vapaasti liikkua nuottien välillä vai pitääkö nitten tulla oikeassa järjestyksessä?
 
Kyllä periaatteessa voi mutta paskalta kuulostaa.. Soitat kato vaan tarpeeks pitkään sikinsokin skaalaa läpi ni opit kuulemaan/tuntemaan millon menee väärät sävelet päällekkäin=)

Tää nyt saattaa olla jo tosi tyhmä kysymys mutta kun sooloilee jossain skaalassa voiko vapaasti liikkua nuottien välillä vai pitääkö nitten tulla oikeassa järjestyksessä?
 
Siis jos nyt ymmärsin kysymyksen oikein, vastaan, että nimenomaan skaaloja EI kuulu soittaa alhaalta ylös ja takaisin koko ajan(tietysti jotkut tätäkin harrastavat), vaan sooloilemisen idea on, että soitetaan säveliä, jotka kuuluvat asteikkoon. Järjestyksellä ei ole mitään väliä, muuten voisivat soolot olla aika yksitoikkoisia, eikö? :)

Perustasolla (eli ei siis mennä sointukorvauksiin) käytettävä asteikko voidaan johtaa soinnusta, jonka päälle se on tarkoitus soittaa. Jos sointu on Dm7, niin useimmiten sen päälle käytetään doorista asteikkoa, eli siis D E F G A B C. Soinnun ja käytettävän asteikon välillä on siis tietty yhteensopivuus.
 
Asteikosta löytyvät soinnunsävelet (D F A C) ja lisäksi kolme lisäsäveltä (E G B). Luonnollisesti soinnun sävelet sisältävät vähiten dissonanssia suhteessa sointuun, lisäsävelet vähän enemmän, ja asteikon ulkopuoliset sävelet kaikkein eniten (tietenkin eri sävelissä on eroja, siis dissonanssin suhteen, mutta ei mennä siihen nyt). Asteikko siis tavallaan kertoo, mitkä sävelet sopivat soinnun päälle, ja kuinka hyvin ne sopivat.
 
Kaikkia kromaattisia säveliä saa periaatteessa käyttää minkä tahansa soinnun päälle, ne vain täytyy osata purkaa oikein. Eli esimerkiksi jos sointu on (edelleen) Dm7, ja siihen haluaa soittaa päälle A# (eli ylennetyn kvintin), on silloin hyvä tietää, että sen voi purkaa A:han (eli kvinttiin). Sekä lisäsävelet että kromaattiset sävelet on hyvä purkaa lopulta soinnunsäveliin.
 
Tärkeimmät asteikot mitkä tulisi osata, ovat duuri-, melodinen molli-, dimi-, harmoninen molli- ja harmoninen duuriasteikko kaikkine käännöksineen. Näistä kolme ensimmäistä ovat tärkeimpiä.
 
Jos jäi jotain epäselväksi, niin kysy. Yritän sitten selittää paremmin, mutta eiköhän tällä alkuun pääse.
 
Olen soittanut kitaraa vasta parisen vuotta, mutta nyt on alkanut kiinnostaa sooloskitan soitto. Osaan jonkun verran skaaloja, mutta en oikein ole vielä ymmärtänyt miten skaaloja käytetään noin niinkuin käytännössä. Siis mistä tietää missä "keyssä" jokin riffi kulkee ja jos se esim. olisi d-mollissa, niin sooloillaanko sihen sitten pelkästään d-mollia vai miten? Apu olisi tarpeen joten jos joku teiatä guruista jaksaisi valoittaa tätä asiaa olisin hyvin kiitollinen.

Tärkeimmät asteikot mitkä tulisi osata, ovat duuri-, melodinen molli-, dimi-, harmoninen molli- ja harmoninen duuriasteikko kaikkine käännöksineen. Näistä kolme ensimmäistä ovat tärkeimpiä.

 
Millainen asteikko on harmoninen duuri? Ja mitä on asteikon käännökset?

Tärkeimmät asteikot mitkä tulisi osata, ovat duuri-, melodinen molli-, dimi-, harmoninen molli- ja harmoninen duuriasteikko kaikkine käännöksineen. Näistä kolme ensimmäistä ovat tärkeimpiä.
 
joo. mullekin jäi vähän epäselväksi toi asteikkojen käännökset lause.. mahtoiko tarkoittaa eri sormituksia???

Asteikkojen käännöksistä:
Otetaan esimerkiksi C -duuriasteikko (C D E F G A B). Siitä saadaan eri käännökset aloittamalla asteikko asteikko eri nuotilta. Eli vaikka D:stä se menisi D E F G A B C. Joka asteelta voidaan muodostaa oma sointunsa, ja yhdessä ne (tässä tapauksessa) muodostavat C -duurin (siis sävellajin) soinnut. Jos puhutaan diatonisista soinnuista, niin sillä viitataan juuri tähän. En ala listaamaan tähän (ainakaan nyt) kaikkien mainitsemieni asteikkojen muodostamia sointuja, mutta kirjastosta ne voi kaivaa esiin sopivasta teoriakirjasta, tai sitten muodostaa itse.
 
Harmoninen duuri on C D E F G Ab B. Eli muuten vastaava kuin harmoninen molli, mutta terssiä ei ole alennettu.
Sekä harmonisesta duurista että mollista löytyy aika mielenkiintoisia ja harvemmin kuultuja sävyjä, koska niissä on tuo pieni terssi. Se myös pakottaa miettimään sormituksia vähän enemmän, että ne saa jouheviksi.
 
Toivottavasti tuo selvensi hieman ;-)
 

joo. mullekin jäi vähän epäselväksi toi asteikkojen käännökset lause.. mahtoiko tarkoittaa eri sormituksia???

joo. mullekin jäi vähän epäselväksi toi asteikkojen käännökset lause.. mahtoiko tarkoittaa eri sormituksia???
 
Näitä Vilpun esittelemiä asteikon käännöksiä kutsutaan myös taikasanalla MOODI.

Hyvä kun lisäsit, kun ei tullut sana mieleen vaikka pyöri kielen päällä. Terminä "asteikon käännös" kun on melko ontuva...
 

Näitä Vilpun esittelemiä asteikon käännöksiä kutsutaan myös taikasanalla MOODI.

 
Millainen asteikko on harmoninen duuri? Ja mitä on asteikon käännökset?
 
Harmoninen duuri on
esim .
C - D - E - F - G - Ab - B - C
 
Tuo on sen verran harvinainen asteikko, että en tiijjä moodien nimiä, mutta jotkut etno gurut tietäs... =)

Luonnollisesti soinnun sävelet sisältävät vähiten dissonanssia suhteessa sointuun, lisäsävelet vähän enemmän, ja asteikon ulkopuoliset sävelet kaikkein eniten (tietenkin eri sävelissä on eroja, siis dissonanssin suhteen, mutta ei mennä siihen nyt). Asteikko siis tavallaan kertoo, mitkä sävelet sopivat soinnun päälle, ja kuinka hyvin ne sopivat.
 
Kaikkia kromaattisia säveliä saa periaatteessa käyttää minkä tahansa soinnun päälle, ne vain täytyy osata purkaa oikein. Eli esimerkiksi jos sointu on (edelleen) Dm7, ja siihen haluaa soittaa päälle A# (eli ylennetyn kvintin), on silloin hyvä tietää, että sen voi purkaa A:han (eli kvinttiin). Sekä lisäsävelet että kromaattiset sävelet on hyvä purkaa lopulta soinnunsäveliin.
 
En tiedä, onko tosta nyt erityisen paljon hyötyä ensiaskeleitaan ottavalle soolokitaristille?
Pentatoninen skaala lienee paras tapa aloittaa toi homma. Se sopii lähes kaiken tyyliseen musaan. Näppärä jokapaikan asteikko. Sen ympärille on hyvä sitt ruveta lisäämään säveliä, kun siihen tulee tarve.
Jos olet opetellut asteikkoja, niitten avulla löydät myös tuon sävellajinkin, seuraamalla kitarallasi vaikka laulu-melodiaa. Pian huomaat, mistä asemasta kyseinen skaala täsmää melodian kanssa. Huomaat, että melodia noudattaa tuota asteikkoa melko hyvin. Tokihan melodiassakin voi olla asteikkoon kuulumattomia säveliä, mutta ne yleensä aavistaa. Tämä tapa kehittää ihmisen melodia tajua. Oppii soittamaan melodisesti, jolloin skaalan tuntemus on polku niihin säveliin, joihin haluaa tilanteen mukaan päästä. Nautinnollisintahan soolonsoitossa on nimenomaan se, ett pääsee keksimään uusia melodioita ja siinä myös kitaristin tyylitaju mitataan...

En jaksanut valitettavasti lukea kaikkia vastauksia, joten en tiedä toistanko jonkun juttuja, mutta...Pentatoninen on hyvä opetella jokaista "laatikkoa" myöten eli kaikki sormitukset. Sitten kannattaa treenata käyttämään niitä vapaasti eli koko kaulalla soittelet etkä vaan pelkkää yhtä "lootaa". Duuri ja molli skaala olis plussaa. Värittää sitä pentatonista vähän. Sitten olisi semmoinen simppeli juttu kuin: Opettele modaaleja (oliko se nyt noin? Kuitenkin) Sitten niitä voi käyttää silleen, että soitat vaikka ensin pentatonista A:sta ja tausta soittaa A pohjaista juttua niin siirryt sitten soittamaan sooloa C:n modaalista (mitä modaalia käytät riippuu onko duuri vai molli vai mikä riitasointu) Ja tausta soittaa edelleen A:sta!!! Jos nyt joku tajusi/tietää tämän niin voi selventää jos oli huonosti selitetty!!!
 
Onko oikea muoto modaali? En ikinä muista...hitto.

No sehän on totta, että ei tuo esittelemäni systeemi ole kaikkein helpoin tapa aloittaa. Verrattuna vaikka siihen että alkaisi vain pentatonisen pohjalta räiskimään, niin vaatiihan tuo enemmän työtä. Toisaalta jos on tosissaan soittamisen kanssa, niin tuo täytyy kuitenkin jossain vaiheessa opetella. Käytännössähän vain tuossa esittelin mikä suhde asteikkojen ja sointujen välillä on, ja se nyt perusasiana on melko tärkeä ymmärtää.
 
Sama koskee "jännitystä" mikä eri sävelillä on suhteessa sointuun sekä kromaattista asteikkoa, niiden ymmärtämisestä on myös hyötyä.
 
Turha aloitteleviakaan soolokitaristeja on aliarvioida. Ja eikö ole parempi selittää perusteellisesti, josta sitten jokainen voi ottaa sen, mitä ymmärtää, kuin vetää samantien rima mahdollisimman alas.
 

En tiedä, onko tosta nyt erityisen paljon hyötyä ensiaskeleitaan ottavalle soolokitaristille?
Pentatoninen skaala lienee paras tapa aloittaa toi homma. Se sopii lähes kaiken tyyliseen musaan. Näppärä jokapaikan asteikko. Sen ympärille on hyvä sitt ruveta lisäämään säveliä, kun siihen tulee tarve.

Verrattuna vaikka siihen että alkaisi vain pentatonisen pohjalta räiskimään, niin vaatiihan tuo enemmän työtä.
 
Ai sä oot sitä mieltä, että pentatoninen on pelkkää räiskimistä varten? Monet maailman hienoimmista kitarajutuista perustuu nimenomaan pentatooniseen asteikkoon tai tähän blues-skaalaan. Kyllähän draivi ja tatsi on tärkeitä asioita soolonsoitossa, eikä niitä opi kun soittamalla. Jos katsoo esim. vaikka jotain SRV:n soittoo, niin miten sippeleitä juttuja sielläkin on. Lähes kaikki perustuu blues-skaalaan. Kitaristit haluaa suorittaa, eikä aina vaan pelkkää lukemista ja opettelemista. Sitä saa koulussa tehdä ihan tarpeeksi...
 
Turha aloitteleviakaan soolokitaristeja on aliarvioida. Ja eikö ole parempi selittää perusteellisesti, josta sitten jokainen voi ottaa sen, mitä ymmärtää, kuin vetää samantien rima mahdollisimman alas.
 
Se on totta! Oon törmänny aloittelijoihin, jotaka omaksuu aivan käsittämättömällä vauhdilla juttuja. Kuitenkin noilla jutuilla voi olla se ikävä puoli, ett motivaatio kuolee. Kitaransoitossa on kuiteskin tärkeintä, ett se on hauskaa...

"Ai sä oot sitä mieltä, että pentatoninen on pelkkää räiskimistä varten?"
 
En sanonut enkä tarkoittanut, että pentatoninen on _pelkkää_ räiskimistä varten. Usein kuitenkin törmää kitaristeihin, joiden skaalavalikoima rajoittuu pentatoniseen, eikä mistään muusta ole hajuakaan. Pentatoninen on hyvä "työkalu" muiden asteikkojen joukossa, mutta jos käyttää vain sitä, alkaa kuulostaa pian melko yksitoikkoiselta. Lisäksi pentatoninen ei sovellu kovin hyvin asteikkojen ja sointujen välisen suhteen selittämiseen, koska sävellajit eivät perustu siihen.
 
"Monet maailman hienoimmista kitarajutuista perustuu nimenomaan pentatooniseen asteikkoon tai tähän blues-skaalaan."
 
Totta, mutta siitä ei ollut kyse.
 
"Kyllähän draivi ja tatsi on tärkeitä asioita soolonsoitossa, eikä niitä opi kun soittamalla."
 
Totta, mutta tästäkään ei ollut kyse.
 
"Kitaristit haluaa suorittaa, eikä aina vaan pelkkää lukemista ja opettelemista. Sitä saa koulussa tehdä ihan tarpeeksi..."
 
Itse ainakin tahdon kehittyä paremmaksi muusikoksi, ja siinä teorian osaamisesta&opettelusta on paljon hyötyä. Ei kyse ole suorittamisesta (kenelle suoritetaan???) vaan halusta kehittyä.
 
"Kuitenkin noilla jutuilla voi olla se ikävä puoli, ett motivaatio kuolee. Kitaransoitossa on kuiteskin tärkeintä, ett se on hauskaa..."
 
Ei se motivaatio kuole, jos näkee&ymmärtää teorian yhteyden käytäntöön, ja siihen tietenkin pitää pyrkiäkin.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että soittamisen pitää olla hauskaa :-)