Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä se nyt vain on niin, että vaikka kuinka haluaisimme
olla natsisikoja ja määrittää sanoille vain yhden ainoan
merkityksen, niin eiväthän ne sellaisena pysy... ;-) Eli
jokainen ihminen ymmärtää sanan merkityksen osana
sosiaalista toimintaa ja osana omaa henkilökohtaista
tulkintaansa. "Soundi" ei ole mikään mystinen poikkeus.
 
Kuten joku muu jo aiemmin sanoi, soundiksi usein
ymmärretään se kokonaisuus "miltä jokin kuulostaa".
Soundiin vaikuttavat useat erilaiset asiat, joihin yhtä
lailla kuuluvat käytettävät laitteet, se mitä soitetaan
ja se MITEN soitetaan.
 
Uskokaa tai älkää, niin viime kädessä se soundi ei ole
sen enempää teidän laitteissa kuin näpeissäkään vaan
korvien välissä. Aivot toki ottavat vastaan korvien
tuottamaa dataa, mutta ei missään mielessä neutraalilla
tavalla. Jo yksin ihmisten korvissakin on eroja aivoista nyt
puhumattakaan. Sama "soundi" saattaa kuulostaa
toisen korvissa/päässä aivan erilaiselta.
 
Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: taitava hemmo
saa "huonoistakin" kamoista paljon irti, mutta saattaa
silti yltää vielä parempaan suoritukseen saadessaan
"optimaalisen" kattauksen eteensä. Silti ei voi olla
kiinnittämättä huomiota, että samoilla säädöillä ja samoilla
laitteilla samanlainen soittokin kuulostaa erilaiselta eri
päivinä. Mikä on muuttunut? Sinä!

Asiathan riippuvat kitaristin soiton omaperäisyydestä.
 
Kuinkahan monta Jimi Hendrix-copycattia on ja kuinkahan moni kuulostaa edes etäisesti mieheltä? Nolla.
 
Eddie Van Halenia ehkä voi feikata pari tahtia, mutta pian jää kiinni.
 
Joku whoever-kitaristi taas kuulostaa kaikilta muilta whoever-kitaristeilta. Vain improvisoinnin tylsyyden aste erottaa massan osaset toisistaan.

Aivan kuin vertaisi viisi-vuotiasta viuluviikaria ja parikymmentä vuotta soittanutta ammattilaista. on se, mistä kaikki lähtee. Vahvistuspuoli sitten toimii tämän jatkeena.
 
Viulu onkin vähän erilainen soitin kitaraan verrattuna. Se vaatii tekniikkaa että siitä saa edes kunnolla ääntä ulos, puhumattakaan että se tulee oikeasta sävelestä. Kitarassa äänenmuodostukseen riittää kun painaa sormella nauhavälistä ja pistää kielen soimaan, ja tämä kuulostaa kaikkien tekemänä lähesulkoon samanlaiselta. Toisaalta kun otat vaikka kolme eri vahvaria ja teet saman jutun, niin johan rupeaa ääni muuttumaan radikaalisti.

Silti ei voi olla kiinnittämättä huomiota, että samoilla säädöillä ja samoilla laitteilla samanlainen soittokin kuulostaa erilaiselta eri päivinä. Mikä on muuttunut? Sinä!
 
Niin, kyllähän se soitto voikin muuttua, mutta ei soundi. Ellet sitten esimerkiksi edellisenä päivänä hakkaa kieliä aivan saatanan lujaa, ja toisena päivänä hipelöit niitä.

Asiathan riippuvat kitaristin soiton omaperäisyydestä.
 
Kuinkahan monta Jimi Hendrix-copycattia on ja kuinkahan moni kuulostaa edes etäisesti mieheltä? Nolla.
 
Eddie Van Halenia ehkä voi feikata pari tahtia, mutta pian jää kiinni.
 
Joku whoever-kitaristi taas kuulostaa kaikilta muilta whoever-kitaristeilta. Vain improvisoinnin tylsyyden aste erottaa massan osaset toisistaan.
 
Olennaisempaa on mielestäni kuitenkin se, että musiikki kuulostaa hyvältä ja kitaransoitto palvelee sen tarkoitusta, sen sijaan että se olisi mahdollisimman omaperäistä.

Kyllä se nyt vain on niin, että vaikka kuinka haluaisimme
olla natsisikoja ja määrittää sanoille vain yhden ainoan
merkityksen, niin eiväthän ne sellaisena pysy... ;-) Eli
jokainen ihminen ymmärtää sanan merkityksen osana
sosiaalista toimintaa ja osana omaa henkilökohtaista
tulkintaansa. "Soundi" ei ole mikään mystinen poikkeus.
 
Vieläkö "sosiaalinen konstruktionismi" on jossain maaseutuyliopistossa muotia?
 
Oletetaan että on. Silti on aivan turhaa lässyttää tässä kontekstissa mitään sormista. Palstan nimi on edelleen kitarakamat ja säikeen ensimmäinen viesti käsittelee edelleen saundia laitteiden näkökulmasta. Siksi toiseksekseen on aivan turha käydä keskustelua yhtään mistään, jos kukin tulkitsee asiat niin oman mielensä mukaan, eikä edes pyri noudattamaan yhteisön normeja. Normeiksi tässä tapauksessa voi lukea vaikkapa ne samaiset palstan nimen ja säikeen alkuperäisen aiheen ja näkökulman.
 
Enkä tarkoita sitä, että uusien näkökulmien tuominen keskusteluun olisi jollain tavoin paha asia, vaikka ne sitten liittyisivät käsiteltävään aiheeseen kuinka löyhästi hyvänsä. Sormien tuominen saundikeskusteluun ei ollut kuitenkaan uusi näkökulma, vaan iän ikuinen klisee, joka on jauhettu puhki moneen eri otteeseen.

Sormien tuominen saundikeskusteluun ei ollut kuitenkaan uusi näkökulma, vaan iän ikuinen klisee, joka on jauhettu puhki moneen eri otteeseen.
 
Piruakos sitten vielä jauhat siitä jos se kerran on jo loppuun kaluttu? Käsittääkseni kaikilla täällä on oikeus omiin mielipiteisiinsä joten turha sinun on siinä keuhkota ja julistaa jotain yleismaailmallista totuutta.
 
Jos kenelläkään ei ole enää mitää rakentavaa tai edes uutta sanottavaa aiheesta niin antaisitte tämän ketjun vajotoa jo unohduksiin.

Piruakos sitten vielä jauhat siitä jos se kerran on jo loppuun kaluttu?
 
Samaa pohdin minä....

Kitarassa äänenmuodostukseen riittää kun painaa sormella nauhavälistä ja pistää kielen soimaan, ja tämä kuulostaa kaikkien tekemänä lähesulkoon samanlaiselta.
 
No, minä olen tuosta äänenmuodostus asiasta vallan eri mieltä, näin omien kokemusteni pohjalta. Imnsho, ikäänkuin. Mutta ei siinä mitään, jos vahvistin koetaan tärkeämmäksi osatekijäksi, so not...

Piruakos sitten vielä jauhat siitä jos se kerran on jo loppuun kaluttu?
 
Vittuillaksenihan minä. Huonon, tyhmän ja väärän mielipiteen kertojalle pitää ilmoittaa, että hänen mielipiteensä on huono, väärä ja tyhmä. Jos mainitun kaltaiset viestit jätettäisiin huomiotta, viestin kirjoittaja voisi luulla kirjoittaneensa jotain merkittävää ja sehän ei käy päinsä. Jos huono, väärä ja tyhmä mielipide johtaa keskusteluun, keskustelu on yrittevä lopettaa asiaankuulumattomana.
 
Käsittääkseni kaikilla täällä on oikeus omiin mielipiteisiinsä...
 
Valitettavasti.
 
...joten turha sinun on siinä keuhkota ja julistaa jotain yleismaailmallista totuutta.
 
Helmiä sioille.
 
Jos kenelläkään ei ole enää mitää rakentavaa tai edes uutta sanottavaa aiheesta niin antaisitte tämän ketjun vajotoa jo unohduksiin.
 
Pata kattilaa...

Olennaisempaa on mielestäni kuitenkin se, että musiikki kuulostaa hyvältä ja kitaransoitto palvelee sen tarkoitusta, sen sijaan että se olisi mahdollisimman omaperäistä.
 
Minä taas nimenomaan pidän omaperäisestä kitaroinnista. Kyllä kasvottomia ja aivan samalta kuulostavia studiomiehiä riittää tässä maailmassa ihan tarpeeksi. Mutta makunsa kullakin.

Kuinkahan moni näistä "käsite-kitaristeista" (tyyliin SRV, Jimi, EVH) oikeasti on niin helposti tunnistettavissa kuin normaalisti annetaan ymmärtää.
 
Eihän imitoinnissa ole mitään uutta - itse olen nähnyt muutaman Elvis-imitaattorin joka olisi mennyt mulle läpi paitsi äänen, myös ulkonäkön ja liikehdintänsä puolesta. Ilkeämpi voisi kommentoida, että ne kaverit käyttivät sitten vissiin samanlaista mikkiä ja PA-kamoja kuin Elvis itse ja että se soundi ilmeisesti tuli niistä. Ja ettei kyse sitten kaiketi olisikaan siitä että kaverit olivat enemmän kuin perehtyneitä E:n tatsiin ja tapaan tehdä tulkintaa.
 
Mutta moinenhan ei ole mun tarkoitukseni. Sullakin taisi olla jo viittausta siihen että aste-eroista olisi kysymys. Mä näen asian samoin: tässä asiassa eri soitinten ja musatyylienkin välillä on suuriakin eroavaisuuksia. Ekana tulee mieleen, että mätettäessä mättöheviä mättöhevikamoilla voisi soittajan kosketuksen osuus jäädä pienemmäksi kuin esim. klassista kitaraa soitettaessa.

Minä taas nimenomaan pidän omaperäisestä kitaroinnista. Kyllä kasvottomia ja aivan samalta kuulostavia studiomiehiä riittää tässä maailmassa ihan tarpeeksi. Mutta makunsa kullakin.
 
Onhan se omaperäisyys tietysti plussaa, mutta musiikin laatu menee kyllä ehdottomasti sen edelle.

Onhan se omaperäisyys tietysti plussaa, mutta musiikin laatu menee kyllä ehdottomasti sen edelle.
 
Ja omaperäisyydellä ei siis ole mitään tekemistä musiikin laadun kanssa? Kyllä omaperäinen kitaristi minusta antaa hohtoa mihin vain kitarapohjaiseen musiikkiin.

Ja omaperäisyydellä ei siis ole mitään tekemistä musiikin laadun kanssa?
 
Riippuu miten sen nyt ottaa. Toki omaperäisyys musiikissa on plussaa, mutta kökkö on kökköä, teki sen sitten perinteiseen tai personaaliseen tyyliin.

Kyllä omaperäinen kitaristi minusta antaa hohtoa mihin vain kitarapohjaiseen musiikkiin.
 
Jep! Offtopicia, mutta menkööt:
 
Tässähän tulee nyt mieleen semmoinen asia, että hyvin usein ne legendaarisiksi muodostuneet artistit ovat ainakin aikanaan olleet varsin omaperäisiä. Ja jotkut, kuten Hendrix, kuulostavat vielä tänäkin päivänä omaperäisiltä ja omanlaisiltaan, huolimatta siitä että lukemattomat kitaristit ovat saaneet heiltä vaikutteita. Imitaattorit ovat eri asia, kuten aikaisemmassa viestissäni totesin: ja imitointihan nimenomaan perustuukin imitoitavan tunnistettavuuteen (... eli oikeastaan omaperäisyyteen).
 
Riippuu siitä, mitä hakee. Ja etsiikö ääntä ja tulkintaa, joka kuulostaa aidosti omalta itseltä. Vai haluaako sittenkin jäljitellä johonkin genreen muodostuneita vakiintuneita käytäntöjä.

Olen sitä mieltä että 99% hyvästä saundista riippuu siitä kuka niitä kieliä rämpyttelee ja namiskoja säätelee.

Kyllä mä pystyn allekirjoittamaan tuo 'soundi lähtee sormista' hommelin. Jotenkin se vaan on korostunut tässä soittovuosien kertyessä. Nimittäin ihan varmasti, jos laitetaan peräkkäin kaksi eri soittajaa soittamaan samaa biisiä samoilla kamoilla, niin vaikka taidollisesti eroa ei olisikaan, on soundissa aivan varmasti eroa.
 
JuSu
 
Näin asia tismalleen on.

Jos soundi lähtee sormista niin miksi ostaa kaikenmaailman putkivahvistinwahwahdelayflanger -härvelit, jos 10 wattisella marsulla saa samat soundit? Jos laitetaan joku soittamaan sama likki Mesa Boogien putkicombolla ja sen jälkeen Smarvon trankkucombolla niin takuulla kuulostaa erilaiselta.
 
Toisaalta samaisen tyypin soitanta saattaisi kuulostaa ihan samalta molempien vahvstimien kautta.
 
Eikös se asia nyt ole niin että kamojen ja sormien soundi on ihan eri asioita, eikä niitä pitäisi puhua edes samassa lauseessa. Ainakaan oman kokemuksen mukaan :)