Kitarat: kitarakamat ›

Nyt on pakko kertoa että mulla on kaveri joka soittaa rockcoverbändissä joka tekee yli 150keikan vuositahtia tai enempikin, ympäri suomee. Ja on vähän isommillekin paikoille päässy mm. tahko piazza jne. Niin tää kaveri soittaa komppikitaraa siinä bändissä, kitarana fenkun tele mutta vahvarina peaveyn transistori 80-luvulta, tyytyväisenä vetelee, ei ole kuulemma huolta putkista yms... aina toimii. Aina kun vittuilen sille asiasta, se sanooettei se kuitenkaa saa enempi fyrkkaa keikoista oli sillä mikä tahansa bookneri... Ja täytyy sanoo vielä sekin että koko bändillä on mielettömän hyvä yleis soundi...vaikka siellä peaveyn trankku onkin... ja keikkaa piisaa.

Lausahdukseni oli sitä paljon puhuttua sarkasmia. Kyllä eri vahvistimista ja eri asetuksista ne radikaalit erot nimenomaan syntyvät. Otappa vaikka Peavey XXX, lyö gainit täysille ja midit nollaan. Sen jälkeen ota Classici, jolla soittelet puhdasta kanavaa midit täysillä. Tämän jälkeen pyydä kaverisi soittamaan molemmilla vahvareilla, ja päättele kummassa on enemmän soundieroa; eri vahvareiden välillä, vai eri soittajan välillä. Veikkaanpa että kallistuu aika vitun reilusti vahvarien puolelle. ;)
 
BTW. soittotatsi (fraseeraus / rytmitys, vibraatto, bendit ym ym.) on sitten toinen juttu.
 
Jebajee, tarkoitus ei ollu mitenkään sinua vastaan hyökätä, vaan ihan yleisesti kummastella tuota sanontaa. Valitettavan hyvin kyllä onnistuit sarkasmin piilottamaan.

Jebajee, tarkoitus ei ollu mitenkään sinua vastaan hyökätä, vaan ihan yleisesti kummastella tuota sanontaa.
 
Tuossa sanonnassa ei ole mitään ihmettelemistä jos tajuaa että sanaa soundi voidaa käyttä ainakin kahdessa hyvin eri merkityksessä, joista toiseen tuo sanonta pätee pilkulleen ja toisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ja jostain kumman syystä aina kun puhutaan jommasta kummasta niin jonkun täytyy väkisin tulla sotkemaan asiaa puhumalla juuri siitä toisesta, vieläpä sitä itse tajuamatta.
 
Silloin kun puhutaan tietyn soittajan (ominais)soundista niin se lähtee kiistämättä soittajan sormista eikä vahvistimesta. Tosin tietysti jos oikein vedetään överiksi ja pistetään soittaja soittamaan jonkun mankelin läpi mikä liiskaan ja peittää soundista kaikki tunnistettavat nyanssit (vrt. aiemmin mainittu Peavey XXX) niin silloin tämä ei tietenkään päde, mutta jos esim. kuuntelee SRV:n soittoa niin kyllähän sen tunnistaa SRV:ksi vaikka se vaivais akustisella sen tavallisen straton ja vahvistinröykkiön.
 
Tässä threadissa on käsittääkseni kuitenkin ollut koko ajan puhe johonkin tiettyy musiikkityyliin uskottavasti sopivan kitarasoundin tuottamisesta edullisilla kamoilla ja siinä ei sormilla ole juurikaan tekemistä sillä kantrivehkeillä ei saa uskottavan kuuloista metallimättösoundia aikaan vaikka kepin varressa olisi kuka.

Olenko ainoa, jota tämä _hieman_ kulutettu fraasi hämää? Joka pirun välissä se on aina mainittava. Kyllä kunnon soittotatsilla voidaan jotain pelastaa, mutta rajansa kaikella.
 
Et ole ainoa. Olen kans naureskellut tuota soundi lähtee sormista juttua jo pitkän aikaa. Se alkaa muistuttaan jo vähän kaikenmaailman kiihkouskovaisten satutarinoita välillä. Aikamoisia taikureita ne kitaristit tuntuvat välillä olevan. ;-)
 
Laitteista ja instrumenteista se nyt kuitenkin vielä ainakin tässä todellisuudessa se soundi lähtee. Toki soittaja tietenkin vaikuttaa soittatavallaan siihen miten ne laitteet sitä soundia tuottaa ja muokkaa.
 
- Aardfather

Et ole ainoa. Olen kans naureskellut tuota soundi lähtee sormista juttua jo pitkän aikaa.
 
Naureskele mitä naureskelet. PeteH laittoi tuon aika hyvin ylempänä.
 
Toki soittaja tietenkin vaikuttaa soittatavallaan siihen miten ne laitteet sitä soundia tuottaa ja muokkaa.
 
Niin. Tuotahan sillä tarkoitetaankin, tai niin mä sen olen ymmärtänyt. Toi 'soittotapa' on just se 'sormien soundi', mikä on jokaisella omansa.
 
Kyllä mä pystyn allekirjoittamaan tuo 'soundi lähtee sormista' hommelin. Jotenkin se vaan on korostunut tässä soittovuosien kertyessä. Nimittäin ihan varmasti, jos laitetaan peräkkäin kaksi eri soittajaa soittamaan samaa biisiä samoilla kamoilla, niin vaikka taidollisesti eroa ei olisikaan, on soundissa aivan varmasti eroa.
 
JuSu

*Editoitu hieman*
 
Tuossa sanonnassa ei ole mitään ihmettelemistä jos tajuaa että sanaa soundi voidaa käyttä ainakin kahdessa hyvin eri merkityksessä, joista toiseen tuo sanonta pätee pilkulleen ja toisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ja jostain kumman syystä aina kun puhutaan jommasta kummasta niin jonkun täytyy väkisin tulla sotkemaan asiaa puhumalla juuri siitä toisesta, vieläpä sitä itse tajuamatta.
 
Silloin kun puhutaan tietyn soittajan (ominais)soundista niin se lähtee kiistämättä soittajan sormista eikä vahvistimesta. Tosin tietysti jos oikein vedetään överiksi ja pistetään soittaja soittamaan jonkun mankelin läpi mikä liiskaan ja peittää soundista kaikki tunnistettavat nyanssit (vrt. aiemmin mainittu Peavey XXX) niin silloin tämä ei tietenkään päde, mutta jos esim. kuuntelee SRV:n soittoa niin kyllähän sen tunnistaa SRV:ksi vaikka se vaivais akustisella sen tavallisen straton ja vahvistinröykkiön.
 
Tässä on kyse ihmisten "huonosta" ja löyhästä kielenkäytöstä. Kysessä on siis soittajan tapa soittaa soitinta. Sana soundihan EI tarkoita soittotapaa vaan ääntä.
 
Se että puhutaan jonkun soittajan soundista/ominais-soundista juontaa ilmeisesti juurensa yleisestä puhekielen tavasta puhua miltä jonkun tietyn soittajan soitto kuulostaa. Tämä taas johtuu ilmeisesti siitä, että on jotenkin hienoa puhua "sormista lähtevästä soundista" jolla saadaan vähän sellaista perinteistä romanttista ja mystistä tunnetta aikaiseksi taitavien ja arvostettujen soittajien ylle. Tällainenhan on tyypillistä monille ihmisille kun kaikesta täytyy tehdä hienompaa ja ihmeellisempää ja jännittävämpää mitä se todellisuudessa onkaan. Usein siis sanotaan tyyliin että joku "soundaa" ihan esim. SRV:ltä, millä siis tarkoitetaan nimenomaan tietylle soittajalle ominaista tapaa soittaa soitinta. Todellisuudessa sillä ei ole mitään tekemistä itse soundin kanssa muuten kuin että soittaja soittotavallaan siis voi tietyssä määrin vaikuttaa siihen miten ne soittovehkeet sitä äänisignaalia muokkaa ja tuottaa.
 
Tässä threadissa on käsittääkseni kuitenkin ollut koko ajan puhe johonkin tiettyy musiikkityyliin uskottavasti sopivan kitarasoundin tuottamisesta edullisilla kamoilla ja siinä ei sormilla ole juurikaan tekemistä sillä kantrivehkeillä ei saa uskottavan kuuloista metallimättösoundia aikaan vaikka kepin varressa olisi kuka.
 
Näin on, vaikka olisi itse Kerry King asialla. ;-)
 
- Aardfather

Naureskele mitä naureskelet. PeteH laittoi tuon aika hyvin ylempänä.
 
Lueppas nyt vaan ne kaikki viestit ja jätä tällaiset kommentit väliin.
 
- Aardfather

Tässä on kyse ihmisten "huonosta" ja löyhästä kielenkäytöstä. Kysessä on siis soittajan tapa soittaa soitinta. Sana soundihan EI tarkoita soittotapaa vaan ääntä....
 
Juurikin näin, plussaa räväytin. Tyyli/tapa soittaa soitinta on täysin eri asia kuin soundi (vaikka soittotyyli saattaa käytännössä hieman vaikuttaa myös, esim. joku saattaa hakata kovempaa kieliä).
Ja itseasiassa se soundi, eli ääni lähtee aivan alunperin kitaran päällä värisevästä kielestä, josta se johdatetaan vahvariin, joka muokkaa soundin halutunlaiseksi.

Juurikin näin, plussaa räväytin. Tyyli/tapa soittaa soitinta on täysin eri asia kuin soundi (vaikka soittotyyli saattaa käytännössä hieman vaikuttaa myös, esim. joku saattaa hakata kovempaa kieliä).
Ja itseasiassa se soundi, eli ääni lähtee aivan alunperin kitaran päällä värisevästä kielestä, josta se johdatetaan vahvariin, joka muokkaa soundin halutunlaiseksi.
 
Jep, näinhän se on.
 
Jos ihmiset viitsisivät puhua asioista niiden oikeilla nimillä, niin vältyttäisiin tällaisilta turhanpäiväisiltä keskusteluilta ja toisaalta myös väärinymmärtämisiltä.
 
Että oikein plussaa... no jopas jotakin. Täytyypä sitten esittää kiitokset, eli danke schön. :-)
 
- Aardfather

Kyllä mä pystyn allekirjoittamaan tuo 'soundi lähtee sormista' hommelin.
 
Mä komppaan JuSua kyllä tässä asiassa.
 
Soittajan kosketuksella on suuri merkitys ihan siihen ääneenkin. Mä olen esimerkiksi vuosien saatossa kuullut aika monen rumpalin soittavan yksillä tietyillä treenirummuilla. Setti kuulostaa häkellyttävän erilaiselta eri soittajilla. Ihan kuin täysin eri kamoilta.
 
Pienenä yleistyksenä voisi ehkä sanoa, että akustiset soittimet ovat herkempiä välittämään soittajan kosketuksen kuin sähkösoittimet? Hyvällä soittajalla se kosketus on asia jota mä muuten arvostan aivan valtavasti: se on sitä että tekee jotain hienoa omalla tavallaan. Taikuutta.
 
Tietenkin eri soittimilla, vahvistimilla ja muilla vermeillä on omat vaikuksensa myös: soittajalle tämä tuokin vielä mielenkiintoisen (ja enemmän tai vähemmän kalliin) ulottuvuuden taiteensa tekemiseen.

Silti minun mielestäni kannattaa satsata kunnon putkivahvistimeen, jo pelkästään tuntuman puolesta.
 
Samaa mieltä. Kun opettelee soittamaan putkipelillä, tuskin koskaa kaipaa muunlaista vehjettä. Samalla putkipeli on vaativampi eli siitä kitarasta pitää puristaa ne äänet ulos ja vivahteet kuuluvat selvemmin kuin trankussa. Kun kerran kohtuuhintaisia putkivehkeitä on tarjolla, kannattaa hankkia sellainen suoraan. Jos on enemmän rahaa, käytetty laatuputkivahvistin on ns. ikuinen vaihtoehto.
 
Vahvistimiin pätee minusta ihan sama logiikka kuin kitaroihin - kun perusasiat on laadukkaasti kohdallaan, muuta ei tarvita. Näkkileipä on näkkileipää vaikka kuinka olisi mozzarellapiaghittaa tarjolla.

Nyt näyttäisi vakaasti siltä, että soundi lähtee sekä soittovehkeistä että sormista. Kukaan ei näytä myöskään jyrkästi kiistävän kummankaan vaikutusta lopullisen soundin syntyyn. Eli: voitaisiinko yhteisellä päätöksellä sopia uudet ilmaisumuodot asialle:
 
esim.
- Soundi syntyy laitteiston ja sormien yhteistyönä
- Soundi lähtee MYÖS sormista
- ___________________________________________?
 
Ei minulla sinänsä ole mitään näitä keskusteluita vastaan (väittely on ihan terveellinen harrastus), mutta tätä on junnattu niin monta kertaa, että se alkaa saavuttaa samanlaista sisäistä mahdottomuutta kuten uskonnoista puhuminen. Tämänkin ketjun alkuperäinen ideakin unohtui samantien kun ensimmäinen viittaus sormiin tuli. Ja tulihan se SRV:kin mainittua sieltä, kuten näille keskusteluille on niin tyypillistä.
 
Jotta ei mentäisi täysin aiheen ulkopuolelle:
Eli missä menee järki ja tolkku näissä asioissa?
 
Mielestäni se on jokaisen määriteltävä itse itselleen. On myös oltava realisti sen suhteen, että ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa "soundia". Mikä miellyttää toista saattaa olla toiselle tuskaisen parahduksen paikka. Kun voi olla itse tyytyväinen soittokamoihinsa ja "soundiin", niin silloin ollaan järjen ja tolkun puolella. Jos taas pitää ostaa tietynlaista tavaraa mielyttääkseen toisia rockpoliiseja, niin järki ja tolkku ovat unohdettu.
 
Uskallan väittää, että suurin osa meistä tekee tätä itselleen (ainakin sopivassa kohtaa kaikki niin väittävät). Silloin on kai tärkeintä miellyttää myös itseään. Itse ainakin soitan sellaisilla kamoilla mihin on varaa ja mistä itse pidän...ja juuri tässä järjestyksessä.
Ei minua hävetä ollenkaan soittaa halvalla laitteistolla jos se vain miellyttää minua itseäni ja sen tuottama soundi sopii omasta mielestäni siihen mitä olen tekemässä.
 
ps. saatan myös olla väärässä ;)

Et ole ainoa. Olen kans naureskellut tuota soundi lähtee sormista juttua jo pitkän aikaa. Se alkaa muistuttaan jo vähän kaikenmaailman kiihkouskovaisten satutarinoita välillä. Aikamoisia taikureita ne kitaristit tuntuvat välillä olevan. ;-)
 
Laitteista ja instrumenteista se nyt kuitenkin vielä ainakin tässä todellisuudessa se soundi lähtee. Toki soittaja tietenkin vaikuttaa soittatavallaan siihen miten ne laitteet sitä soundia tuottaa ja muokkaa.
 
- Aardfather
 
Kyllä kaksi eri kitaristia kuulostaa(ja tällä tarkoitan soundia en tyyliä) erilaiselle jos ne laittaa soittamaan samoilla kamoilla ja just samoilla säädöillä. Menet soittamaan pulliaisen kamoilla niin yllätys, et kuulosta yhtään pulliaiselta.

Nyt näyttäisi vakaasti siltä, että soundi lähtee sekä soittovehkeistä että sormista.
 
Olet oikeassa. Soundi lähtee sekä sormista että vehkeestä. On aivan järjetöntä väittää, että jommalla kummalla ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Olet oikeassa. Soundi lähtee sekä sormista että vehkeestä.
 
Mitä tuolla vehkeellä tarkoitit? Olen kyllä kuullut termin "munaa soitossa", viittaako tuo nyt siihen ;)

Itselläni toimii paremmin kuin hyvin yhdistelmä Ibanez/Boss ME-50/Laney TF200. En vaihtaisi noita kamoja mihinkään!
 

 
paitsi siihen mesa buugieen.... :P

Ei minulla sinänsä ole mitään näitä keskusteluita vastaan (väittely on ihan terveellinen harrastus), mutta tätä on junnattu niin monta kertaa, että se alkaa saavuttaa samanlaista sisäistä mahdottomuutta kuten uskonnoista puhuminen.
 
Harmi vaan että tää ei oo uskon asia. ;)

Mitä tuolla vehkeellä tarkoitit? Olen kyllä kuullut termin "munaa soitossa", viittaako tuo nyt siihen ;)
 
Muna vaikuttaa käsiin, elektroniikka vahvistimeen eli vehkeeseen.

Aardfatherin linjoilla olen tässä asiassa... Meidän ei suomenkielessä tarvitse keksiä ja pitää yllä vierasperäisten sanojen ja käsitteiden monimerkityksisyyttä. Turha tänne on raapustaa käsiteanalyysejä, joissa toteaa yhden tarkoittavan kaikkia ja näin yrittää oikeuttaa sanomisiaan.
 
Joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta tämä on kitarakamapalsta, jossa tarkoituksena on puhua kitarakamoista. Näin tehtiin myös tässä säikeessä ennen kuin joku humoristi päätti laukoa ratkiriemukkaan hauskan kliseen. Ne, joiden mielestä saundi lähtee sormista voivat mennä soittopuolelle esittämään näkemyksiään tai vaihtoehtoisesti tunkea ne sormet perseeseensä.