Studiotyöskentely ›

Saakohan tätä nyt nostaa?
 
Me ollaan mahdollisesti menossa studioon, ja tavoitteena olisi äänittää noin 10 biisiä. Projektiin haetaan kyllä rahoitusta mutta epäilen että 10 biisiä ei voida vetää hyvin studiossa(ei kerta kaikkiaan riitä rahat).
 
Olisiko mitään jos äänittääisi rummut/basso/piano/komppikitara vaikka kerralla studiossa. Äänittäisi sitten kaikki syntikkajutut sekä liidikitaran itse. Laulu sitten mahdollisesti studiossa, se kun on kuitenkin se tärkein.
 
Miksaus sitten studiossa. Masterointi missä?
 
Omasta kokemuksesta niin niitä leadkitarasoundeja joutuu kuitenkin väsäämään ja kokeilemaan aika kauan. Voihan ne sitten vaikka vetää uusiks studiossa sitten kunhan on päästy yksimielisyyteen siitä mitä kitaraa käyttää jne.
 
Miltä kuulostaa ja tosiaan, miten sen masteroinnin kanssa kannattaa tehdä?
 
EDIT: Onko jotain peukalosääntöä että miten paljon aikaa menee miksaukseen, esim yhtä paljon kuin äänittämiseen tjsp? Itse ollaan äänitelty ja miksattu vain itse joten aikaa on mennyt todella rankasti molempiin toimenpiteisiin.

Omasta kokemuksesta niin niitä leadkitarasoundeja joutuu kuitenkin väsäämään ja kokeilemaan aika kauan. Voihan ne sitten vaikka vetää uusiks studiossa sitten kunhan on päästy yksimielisyyteen siitä mitä kitaraa käyttää jne.
 
taidat olla kitaristi : )
eiks niitä voi miettiä etukäteen?

taidat olla kitaristi : )

Mietin just samaa...heh.

taidat olla kitaristi : )
eiks niitä voi miettiä etukäteen?
 
No ei se äänitystilanne kuitenkaan ole sama kun harjoitustilanne. Tottakai bassoakin joutuu säätämään, mutta ainakin meidän musiikissa niin se leadkitaran soundien kirjo on isompi, kun taas basisti vetää sillä samalla soundilla. Ja voiko joku väittää että hyvä särösoundi on aina helppo saada nauhalle.
 
No ei niitä tarvi tietysti hirveesti miettiä, mutta uskon että ne saa ihan hyvin purkkiin treenikämpälläkin jos vaan on kunnon mikrofoni.

Ja voiko joku väittää että hyvä särösoundi on aina helppo saada nauhalle.
 
mä. esim näin:
Gibson Les Paul Junior (miel keltanen)
MXR Distortion+
VOX AC30TB
Shure SM57 ja Sennheiser MD421

mä. esim näin:
Gibson Les Paul Junior (miel keltanen)
MXR Distortion+
VOX AC30TB
Shure SM57 ja Sennheiser MD421
 
Väärä saundi :-)

mä. esim näin:
Gibson Les Paul Junior (miel keltanen)
MXR Distortion+
VOX AC30TB
Shure SM57 ja Sennheiser MD421
 
Ja tuo toimii aina? Oli sit kyseessä mikä kitara tahansa? :)

mä. esim näin:
Gibson Les Paul Junior (miel keltanen)
MXR Distortion+
VOX AC30TB
Shure SM57 ja Sennheiser MD421
 
Rickenbacker 4003
Boss Heavy Metal
Ampeg SVT
MD421 (tai e602)
 
Puhe oli hyvästä särösoundista.

Sähkiksen äänittäminen on helpoin homma mitä levynteossa tarvitaan. Rummut sen sijaan, "aargh", laulu, "aargh", jouset "aargh"... Tehkää rokkia ihmiset!

Sähkiksen äänittäminen on helpoin homma mitä levynteossa tarvitaan.
 
tätä mä just meinasin. eniten tossa menee aikaa siihen kitaristin arpomiseen, jotta mikä pedaadi ja mihin asentoon napit ja sen voi hoitaa siellä treeniksellä etukäteen.

Ja tuo toimii aina? Oli sit kyseessä mikä kitara tahansa? :)
 
eiku tossa on se kitarakin jo mukana : )

mä. esim näin:
Gibson Les Paul Junior (miel keltanen)
MXR Distortion+
VOX AC30TB
Shure SM57 ja Sennheiser MD421
 
Eiku hei ets tiiä et line6:n uusis skitois on kaikki soundit jo valmiina!?! Homma super, linjaan vaan ja oot ihan ku Tsimi.

Sähkiksen äänittäminen on helpoin homma mitä levynteossa tarvitaan.

Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Varsinkin kun mennään pois sellaisesta runttauksesta, homma on usein kyllä aika hankalaa. ja puolet ajasta kuluu joka tapauksessa virittämiseen, prkl!

Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Varsinkin kun mennään pois sellaisesta runttauksesta, homma on usein kyllä aika hankalaa. ja puolet ajasta kuluu joka tapauksessa virittämiseen, prkl!
 
Tässä varmaan Mikael ja Askomiko olettivat, että kitaristilla on joku aavistus sitä, mitä hää haluaa? Ottaa rauhallisesti vaan talteen, mutta esmes just nyt tiedän meneillään olevan proggiksen. missä kitarat äänitettiin kahdessa päivässä ja nyt sama jannu on laulanut jo kuukauden ihan täysiä työpäiviä. On siis bändin leadkitaristi että -laulaja.
 
Mutta tapauskohtaisiahan nää on, haettiinhan sille Rush -surkimusorkesterillekin aikoinaan basarisoundeja kolme viikkoa...

Tässä varmaan Mikael ja Askomiko olettivat, että kitaristilla on joku aavistus sitä, mitä hää haluaa?
 
Joo ja tää nyt muutenkin lähti hupailun puolelle... Kitaristit kun vaan yleensä ovat niitä jotka eniten jaksavat syventyä siihen soundiinsa, mikä sinänsä on aiivan ok ja hyvä ja kannatettavaa. Usein vaan just se kitaristi on myös se jolla homma karkaa ihan pois käsistä ja armoton säätäminen menee kauas sen rajan tuolle puolen, missä kokonaisuuden kannalta niillä säädöillä on enään mitään tekemistä sen musan kanssa. Siinä sitä sitten rajallinen studioaika ja rahat valuu hiekkaan kun sitä kuudennen tuplauksen (joka tulee vaiheet kännettynä ja kaiutettuna takaperin sinne vasempaan ylänurkkaan) piuha-/plektravalintaa ja säröpurkin säätöjä arvotaan monta tuntia.
 
Laulajat on sit asia erikseen, mut laulun merkitys yksittäisenä elementtinä onkin ihan toista luokkaa kun särökitaran.
 
EDIT: Ja em. näkökulmasta siis alkuperäinen ajatus on vallan mainio - siis käyttää kotona omaa aikaa tohon säätöön.

Laulajat on sit asia erikseen, mut laulun merkitys yksittäisenä elementtinä onkin ihan toista luokkaa kun särökitaran.

Jep, laulu on nykyään mun mielestä se tärkein.

Tosin tossa kitarassa mun mielestä aika iso ongelma on juuri toi soittaminen, joka tietysti vaikuttaa soundiin. Tää nyt on vaan mun mielipide, mutta Suomessa tuntuu jostain syystä olevan hemmetin hyviä rumpaleita, mutta hyviä ja tyylikkäitä kitaristeja määrällisesti ylevoimasta huolimatta ei tunnu olevan niin paljoa. Samoin on laulajien laita.

Ja siis, sitä performanssia nimenomaan haen...en niinkään soundia.

Eikös periaatteessa paras mahdollinen kitarasoundi levylle ole juuri se, minkä on treeneissä/keikalla huomannut sopivimmaksi äänimaisemaan? Eikä siis se että haetaan se vi**n iso särösoundi studiossa sieltä vehkeistä, mutta sitä ei voi käyttää kun se peittää kaiken alleen. Näin minä ainakin tämän pähkäilin mielessäni.
 
Tosin vaatiihan sen soundin hakeminen monet treenit, itsellänikin meni puoli vuotta ennenkuin löysin hyvät reeni/keikkasäädöt vahvariini. Sitten kun ne löysin, piirsin tussilla potikoiden oikeat asennot vahvarin etulevyyn. Eikä tarvinnut hakea siis säätöjä puoltapäivää, kunhan vaan pyöräytti potikat oikeaan asentoon ja löi virrat päälle.
 
Henk. koht. alkoi vaan vituttamaan, kun toisessa bändissä, jossa soitan rumpuja, kitaristi hakee joka treenien alussa niitä säätöjä uudelleen vähintään kymmenen minuuttia, kuitenkin sitten loppujen lopuksi sillä on aivan sama saundi kuin edelliselläkin kerralla. :D
 
Sori että meni taas aiheestä hiukka ohi, mutta piti avautua...

Heh, omat asetukset löytyivät pikkusella aamufiilistelyllä kolmena aamuna peräkkäin. Ensimmäisellä kuuntelin mikä nykysoundissa on vikana ja säädin vähän. Toisena kuuntelin uutta soundia kriittisenä ja viilasin vähän. Kolmantena aivan vähän lisää bassoa ja se oli siinä :)
 
Toimii sekä hiljaisella volumella että treenikämppävolumeilla/livevolumeilla.
 
Kevyt ripaus säröä, middle täysillä, treble ysissä ja bassoa siinä 6 tienoilla.

Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Varsinkin kun mennään pois sellaisesta runttauksesta, homma on usein kyllä aika hankalaa. ja puolet ajasta kuluu joka tapauksessa virittämiseen, prkl!
 
Osta Peterson. Et kadu.