Bänditoiminta ›

Tere te arvokkaat kolleegat!
 
Tällä palstalla on viimeaikoina runsaasti keskuskteltu äänimiesten julmista tavoista valmistautua konsertteihin. Ennakkotietojen keräämisestä soundchekkeihin asti. Ajattelin tässä kertoa hieman omaa näkemystäni asiasta. Miksi teen asioita niin kuin teen.
 
Viimeaikoina on tullut tehtyä tavanomaista enemmän uusia juttuja. Uusia orkestereita ja uusia soittajia. Aloitan nämä jutut aina keskustelemalla orkesterin edustajan kanssa. Käydään läpi mitä tuleman pitää ja mihin pyritään. Mahdollisuuksien salliessa kuuntelen bändin tuotoksia, tai käyn kämpillä kuuntelees. Sitten luon listan yhteistoiminnassa orkesterin kanssa tarvittavista laitteista. Suunnittelen ja funtsin. Kaikkiin ei aina ole aikaa urhattavana tarpeeksi, mutta aina pitää lähteä lähtökohdasta jossa tehdään mahdollisimman hyvää. Ei niin että näin tästä selvitään.
Toiset sanoo tätä persfektionismiksi, toiset vittumaisuudeksi. Whatever!
Kun on ns tuttu bändi jota on tehnyt ennenkin, ei yleensä paljoa palavereita tarvita. Mutta kehittäminen ei kai koskaan lopu. Aina tulee uusia laitteita, uusia mikrofoneja joihin täytyy tutustua. Minua ei hiivattiakaan kiinnosta huomaako kukaan yleisöstä että mulla on se uusi "sennheiseraudiotechnicaAKGshure" tomi mikki. Ei se ole yleisön tehtävä näitä tarkkailla. He on siellä nauttimassa showsta, ja minä olen siellä tekemässä siitä osaltani mahdollissimman hyvää.
Siis mahdollisimman hyvää! Käytän analysaattorisoftaa tietokoneella kun viritän PA:ta, mittailen, tutkin ja kuuntelen. Mitään en tee sen takia että joku katselisi vierestä että "ohhoh, ompa viksu heppuli!"
On totta että suurin osa yleisöstä ei varmaan huomaisi jos jättäisin kaiken tämän väliin. Mutta minun ammattiylpeyteni ei anna siihen myöden. Kaikki tehdään yleisöä varten, mutta myös osittain itseäni varten. Ei maallikko erota mikrofonien eroja joita käytän. Mutta hän on oikeutettu kyllä saamaan sitä parasta, ymmärtää hän sitä tai ei.
Kun käyn lounasruokalassa, en osaa sanoa kokille että "suolan ja kurkuman suhde oli exellent, mikä pikantti vivahde rakuunaa" En todellakaan. Osaan sanoa että muusi oli joko hyvää tai jotain muuta.
Minulle, kuten varmaan ravintolakokille, ei riitä että homma hyväksytään. Ruoka tulee syödyksi ja jää sinne (siis mahaan). Minä tutkin asioita, kokeilen eri juttuja jotta osaan tehdä asiasta sellaista joka on "viimosen päälle". Toiselle se on suuri elämys, toinen ei ymmärrä yhtään mitään.
 
Kun tehdään jotain kiertue juttua, jossa jonkun soun kanssa kierretään pisin maakuntia, en kysele joka paikassa että millasens soundin tämä yleisö haluaa. Minä olen siellä osa kokonaisuutta ja olemme tekemässä tiettyä souta. Joka on tietynlainen, siihen kuuluu tietyt soundit, tietyt äänenpaineet, tietteyine efekteineen. Yleisö sitten äänestää jaloillan. Oletan että jossain olen osunut oikeaan, koska väkeä ja töitä on riittänyt.
 
Tekniikan tehtävästä.
Tekniikan ei mielestäni tule olla huomaamatonta. Ehei. Tekniikan tulee tukea esitettävää juttua. Nimen omaan tukea. Se että ymmärtääkö syväkylväjä tätä, on mulle yks hailee. Olen kyllä varma että hän huomaa, jos puutun. Muutoin olen osa kokonaisuutta. En oma sou!
 
Saatampa jatkaa tätä kun aikaa liikenee, nyt lähden ihmettelemään pimeäksi sumentunutta kompuraa..
 
Roadari