Roots ›

Jos nyt puhutaan tästä hengellisestä populaarimusiikista, niin Joose Keskitalo on kova uusi tulokas. Ei ehkä kuitenkaan vetoa suuriin massoihin honottavan laulutyylinsä ja persoonallisen kitarasoundinsa takia, mutta minä tykkään.
 
Syvällistä ja koskettavaa meininkiä. Dylanit ja Youngit tulee mieleen. Ja sanoitukset on kantaaottavia, hauskoja ja koskettavia. Suosittelen
 
Kehuja olen kuullut mutta miestä en, pitäisi varmaankin hankkia jostain edes se seiskatuumainen vinyyli minkä Joose on ymmärtääkseni julkaissut.
 
Komea kitara on ainakin:
http://www.h-y.fi/orjalaiva/kuvat/Joose.jpg

Kehuja olen kuullut mutta miestä en, pitäisi varmaankin hankkia jostain edes se seiskatuumainen vinyyli minkä Joose on ymmärtääkseni julkaissut.
 
Komea kitara on ainakin:
http://www.h-y.fi/orjalaiva/kuvat/Joose.jpg
 
jeh. tuolla olin kuulemassa livenä. Levyä tehdään parhaillaan, Löytyn Jaska tuottaa.

Late: No eipä täällä kauheesti gospelista puhuta. Eikö siitä uskalleta puhua? :)
 
Tässä muuten edellinen pitkähkö ketju, jos kiinnostaa lueskella.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=17804

Late:
 
Tässä muuten edellinen pitkähkö ketju, jos kiinnostaa lueskella.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=17804
 
Joo, näköjään! ei vaan ekalla sivulla näkyny, ni olin sit vähän hätänen..:)

Joo itte tulee aina pari viikko vuodesta harrastettua tota gospelia, kun on nuorisotyössä. Ne piisit tuntuvat olevan niinkuin pyörällä ajo: Vaikkei niitä kuuntele koko vuonna sen kesän jälkeen, niin kun seuraavan kerran astuu leirikeskuksen ovesta ne vain tupsahtavat mieleen...
 
Nykyinen raskas gospel, jota suurin osa soivasta gospelista tuntuu olevan, ei oikein iske. Itte kun oon enemmän tämmöinen traddzääs-hemmo. Mutta Juha Tapio iskee, varsinkin uusin levy - sanotaan siitä mitä hyvänsä... Jaakko löytyllä ja Simojoella on mukavia renkutuksia. Sitte Lasse Heikkilän prokkikset on hyviä, varsinkin Sons de la vie rulettaa.
 
Millähän nuorison sais niitä laulamaan? Se kuulostaa niin kamalalta, kun yhteislauluna vetää jotakin Rainiä, joka vaatii taustalle säröä ja rumpuja ja ääneen karheutta. Silloin kun minä olin nuori, me lauleskeltiin paljon kaikkia mukavia renkutuksia Evankeliumi, Kirkossa, Uuden käskyn minä annan teille, Elävää vettä, Saamme kasvaa... Itteki on tullu tehtyä pari renkutusta.

Millähän nuorison sais niitä laulamaan? Se kuulostaa niin kamalalta, kun yhteislauluna vetää jotakin Rainiä, joka vaatii taustalle säröä ja rumpuja ja ääneen karheutta. Silloin kun minä olin nuori, me lauleskeltiin paljon kaikkia mukavia renkutuksia Evankeliumi, Kirkossa, Uuden käskyn minä annan teille, Elävää vettä, Saamme kasvaa... Itteki on tullu tehtyä pari renkutusta.
 
Meiän seurakunnalla on ainakin semmoset (mitkähän ne nyt oli...) laulukirjat..öö..hmm..ootas..Joku Nuoren Seurakunnan laulukirja 2002. Semmonen punakantinen ja ihan mukavia veisuja löytyy sieltä.

Meiän seurakunnalla on ainakin semmoset (mitkähän ne nyt oli...) laulukirjat..öö..hmm..ootas..Joku Nuoren Seurakunnan laulukirja 2002. Semmonen punakantinen ja ihan mukavia veisuja löytyy sieltä.
 
Mukavia, itseään toistavia, osin plagioituja jollotuksia joo. Bass n' Helen (kokoonpanolla O. Helenius, H. Helenius, Colliander, Lindell, Oinonen) oli IMHO suomen Hengellisen rockmusiikin kovin tekijä. Nykyisesta "gospel" skenestä en sitte tiedä.

Onko kukaan kuullu sellasesta suomalaisesta poppoosta kun Blac Cotton Band? Taitaa olla jotain sibeliusakatemian tyyppejä siinä.Olivat soittamassa kotipaikkakunnalla ja veivasivat maukkaasti Aretha Franklinia ja muiden gospel-biisejä.

Kuinkas moni on muuten kuunnellut Staxille aikoinaan levyttänyttä Rance Allen Groupia? Aika mielenkiintoista, komeiden harmonioitten sävyttämiä kappaleita, vaikka laulujen hengellinen sisältö ei allekirjoittaneeseen uppoakaan. Eikös sitä sanota, että soul on oikeastaan gospelia, jossa "God" sana on korvattu maallisella "Babylla"? No, tämän ryhmän musiikissa pyörä on pyörähtänyt täyden kierroksensa, ja The Temptationsin "Just My Imagination" on kääntynyt muotoon "Just My Salvation"!
 
Suomalaisesta hengellisestä musiikista ei minulla ole mitään sanottavaa. Se tuntuu jotenkin falskilta, ihan kuten tämä luterilainen uskontokin. Rippikoulussa sai molemmista ihan tarpeekseen.
 
Juu tämä on ainainen "väärinymmärrys". Mullekin Gospel tarkoittaa tietynlaista mustaa blues/soul-musiikkia.
 
Suomalaisesta hengellisestä musiikista ja afroamerikkalaisesta gospelista ei pitäisi tietysti puhua samassa lauseessakaan, mutta kaipa paremman järjestelyn puutteessa edellämainittua koskevaa keskustelua voi esiintyä täällä Roots- osastollakin. Gospel on kuitenkin vakiintunut ilmaus, kun puhutaan näistä kaiken maailman exiteistä.
 
Tekisi taas mieli naputtaa tämän Muusikoiden.netin aihealueista. Miksi hitossa soulia ja funkkia (tai esimerkiksi rapia) ei edelleenkään niputeta yhden tietyn nimekkeen alle? Roots- osastossakin kyllä mainitaan zydeco ja cajun... Olen tästä moderaattoreillekin vihjannut, mutta mitään vastausta en ole saanut.

Kuinkas moni on muuten kuunnellut Staxille aikoinaan levyttänyttä Rance Allen Groupia? Aika mielenkiintoista, komeiden harmonioitten sävyttämiä kappaleita, vaikka laulujen hengellinen sisältö ei allekirjoittaneeseen uppoakaan. Eikös sitä sanota, että soul on oikeastaan gospelia, jossa "God" sana on korvattu maallisella "Babylla"? No, tämän ryhmän musiikissa pyörä on pyörähtänyt täyden kierroksensa, ja The Temptationsin "Just My Imagination" on kääntynyt muotoon "Just My Salvation"!
 
Staxista tulee ensimmäisenä mieleen Staple Singers kun mainitaan gospel. Eikös ryhmä periaattessa ollut gospel vaikka tekikin soul hittejä.
 
Tekisi taas mieli naputtaa tämän Muusikoiden.netin aihealueista. Miksi hitossa soulia ja funkkia (tai esimerkiksi rapia) ei edelleenkään niputeta yhden tietyn nimekkeen alle? Roots- osastossakin kyllä mainitaan zydeco ja cajun... Olen tästä moderaattoreillekin vihjannut, mutta mitään vastausta en ole saanut.
 
Samaa ihmettelen. Löytyyköhän täältä enemmän Soul ja Funk ihmisiä, kuin Zydecon fiilistelijöitä.
Moderaattorit herätkää!!!

Staxista tulee ensimmäisenä mieleen Staple Singers kun mainitaan gospel. Eikös ryhmä periaattessa ollut gospel vaikka tekikin soul hittejä.
 
Jep. Esim. ne Staxeja vanhemmat Vee Jay, Riverside ja Columbia - levytykset on ihan täyttä gospelia ja hemmetin hyvää sellaista. "Pops" Staples oli mestari kitaran varressa, vaikka tyttärensä laulupuolen paremmin klaarasivatkin.

Meiän seurakunnalla on ainakin semmoset (mitkähän ne nyt oli...) laulukirjat..öö..hmm..ootas..Joku Nuoren Seurakunnan laulukirja 2002. Semmonen punakantinen ja ihan mukavia veisuja löytyy sieltä.
 
Kyllä niitä meiltäki löytyy ikivanhoja ja vähemmän ikivanhoja, mutta kun ei niitä piisejä soita kukaa levyllä, niin hiukan on heikkoo.
 
On tietysti selvää, että on erikseen piisit kuuntelemista ja laulamista varten, mutta enemmän kaivattais semmosia mies-kitara-duo piisejä.

Jos nyt puhutaan tästä hengellisestä populaarimusiikista, niin Joose Keskitalo on kova uusi tulokas. Ei ehkä kuitenkaan vetoa suuriin massoihin honottavan laulutyylinsä ja persoonallisen kitarasoundinsa takia, mutta minä tykkään.
 
Syvällistä ja koskettavaa meininkiä. Dylanit ja Youngit tulee mieleen. Ja sanoitukset on kantaaottavia, hauskoja ja koskettavia. Suosittelen
 
Joose! Eilen justiinsa näin Joosea, ja hyvin tuntu pyyhkivän. Se on näitä meidän Savonlinnan nurkkien poikia, mutta taitaa nyt enemmän vaikuttaa tuolla Helssinkin maalla. Tuttu kaveri meikälle, oon jo diggaillu Joosea ihan sieltä from the beginning. Joose roks.
 
EDIT: Toi Joosen kitara on muuten hänen ihkaoma tekemä, jostain vanhasta myrkkysäiliöstä väsätty. Taisipa tohon saada sähkötkin niin voipi liittää strykkariin. Se on aina aika jees kun Joose virittää sitä, vääntää vaan kesken keikan sitä kaulaa ja avot taas on kitara vireessä.

EDIT: Toi Joosen kitara on muuten hänen ihkaoma tekemä, jostain vanhasta myrkkysäiliöstä väsätty. Taisipa tohon saada sähkötkin niin voipi liittää strykkariin. Se on aina aika jees kun Joose virittää sitä, vääntää vaan kesken keikan sitä kaulaa ja avot taas on kitara vireessä.
 
jeps. vanhoista puhelimista on mikrofonit kitaralle ja laululle. hyvä soundi

No kyllähän ne toimii. Joskus mietin, että onkohan mitenkin vaarallisia, mutta ei kait.

Joo. Suomi-Gospel on voinut olla vaikka täyttä fuusio-progea. Esim. tämän alan "super-bändi" Pro Fide, jossa mm. Mikko Kuustonen vaikutti nuorena miehenä. Ei ihan ollut afro-amerikkalaista gospelia, muuten vaan taitavaa soittoa. Kuustonen on sittemmin tehnyt kyllä maallisemmissa ympyröissä hyvinkin roots-henkistä matskua.
 
Pro Fiden Petri Repo on opettanut basistiamme eräällä bändikurssilla, tunnen Peten itsekin. Hessu (laulaja?) ja Jukkakin (rumpali) olivat kurssilla, eli heidätkin "tunnen".. Tai no, olen jutellut muistaakseni heidän kanssaan mutta... mutta mutta! Pete neuvoi meille myös roudausta, jota me jo vähän osattiinkin.. Ja Pete oli tavallaan ainut, joka meille tuli juttelemaan siellä.. :)

No eipä täällä kauheesti gospelista puhuta. Eikö siitä uskalleta puhua? :)
Tulipahan vaan mieleeni, että Mikko Goes To Heaven kävi tos viime sunnuntaina(nii juu eli eilen) meiän kylällä triona soittelemassa ja hyväähän se oli!:) ilman Sami Aspiakin toimi oikein hyvin! nappasin sit levyn mukaan ja kyllä siellä se Aspin soittokin kuuluu ihan hyvin! :) mä tykätä.
 
Itse asiassa, tuo samainen yhtye kävi meidänkin koulussa viime perjantaina, ja jos nyt suoraan sanon niin aika tuubaa se oli.
Ihan sivuseikka mutta en ymmärrä tätä: koulun liikuntasali, joka on ihan keskiverto kokoinen, jossa bändi soitti, oli siellä sitten rummutkin mikitetty ja kuului siis ihan älyttömän isolla, lattia tärisi, laulusta mitään selvää. Tuntuu että rummut kuuluu muutenkin yli muttei nyt ihan ton kokosessa tilassa, olisi kuulunut ilman mikitystäkin ihan hyvin.
Joku hihhulibändi se oli, kyllä ne osas soittaa ja laulaa ja näin mutta tuntuu että taidot menee hukkaan kiertelevät jotain jeesuksesta puhumassa, alkaa suoraan sanottuna ärsyttää kun noi joka toinen tai kolmas viikko käy jotain prkleen profeettoja siellä koulussa kertomassa jeesuksesta ja miten se loi maan and all that shit.
Niinnosiis toi tosta bändistä, en vaan oikein tykännyt, oli jälleen tyyliä "jeesus tulee, oletko valmis?" jatkakaa...

Kannetaan nyt taas korsi kekoon muistuttamalla, että Turvakytkimen uusi levy tuli tänään painosta ja sen voi nyt hankkia omakseen jokainen gospelista (tai sitten vaikka contemporary christian music:ista) kiinnostunut.
 
"Tuputuksena" en voi levymme tekstejä pitää missään tapauksessa, vaikka toki ympäripyöreään yleishumaaniuteen emme suostu sortumaan. Tekstien puolesta biisit ovat rehellisesti sitä mihin uskomme, eli rehellistä evankeliumia "helpommin omaksuttavaksi kerronnaksi puettuna keskittyen perusasioihin". Biisit eivät jätä kuulijaansa "ilmaan" tai tyhjän päälle: onhan evankeliumissa viime kädessä kysymys siitä, että kysymyksiä täynnä oleva ihminen saisi vastauksiakin joskus. Nykymusiikki sanoituksineen herättää monesti vain lisää kysymyksiä kun lyriikat saa tulkita ihan miten haluaa: ei ole oikeaa tai väärää tapaa, hyvä jos sanoittaja itsekään lopulta tietää mistä laulaa.
 
Musiikillisesti liikumme raskaammilla vesillä kuin edellisellä levyllä, nyt mukana on huomattavasti rouheampaa ja kitaravetoisempaa meininkiä, joten jos sanoma Vapahtajasta ei nostata karvoja pystyyn, uskon monen kitaravetoisesta rockmusiikista pitävän henkilön voivan hyvinkin pitää meidän uutukaisesta levystämme.
 
Sian säkissä ostamisen välttämiseksi sivuillamme on tarjolla jokaisesta biisistä herkullinen maistiaispala, yhteensä viisi ja puoli minuuttia ilmaista kuunneltavaa tulevalta levyltämme. Sivuilta löytyvät myös ajankohtaisimmat uutiset, tulevat ja menneet keikat, kaikkien laulujen sanat ja soinnut, runsaasti keikkakuvia, studiopäiväkirja, vieraskirja ynnä muuta. Tervetuloa kaikki!
 
http://www.turvakytkin.com

Tässä kun Soul Stirrersiä, Chosen Gospel Singersiä, Dixie Hummingbirdsiä, Sensational Nightigalesiä, Blind Willie Johnsonina yms. kuunnellessani mä edelleen ihmettelen, että mitä tekemistä - sanoman lisäksi - tällä musiikilla on "roots gospelin" kanssa. Eipä juuri mitään, ikävä kyllä. Rock/pop/alt. osasto toimisi paremmin, uskoakseni.