Bassot ›

Palstaa lueskellessa tulee joskus väkisinkin ihmetelleeksi sitä basistien määrää, jotka släppäävät, poppaavat, täppäävät, peukuttavat ja tekevät ties mitä voltteja soittopeliensä kanssa.
 
Livenä vain tuo anti tuntuu olevan huomattavasti suppeampaa lajia eikä levytetyssä tuotannossakaan tyylien kirjo päätä huimaa.
 
Eli jäävätkö ne treenatut kikat koteihin ja kellareihin ja livenä/studiossa vedellään takarivistä "varman päälle"?
 
Ei sillä, itse arvostan suuresti näitä "vähän soittavia" basisteja ja se tuntuu sopivan kotomaiseen mentaliteettin hyvin. Väriläiskät tällä kartalla vaan piristäis kummasti.

Joo ite olen miettinyt samaa.
Tuntuu että monen häpeilevät kikkailla keikoilla bassolla. Sen sijaan tämä on kitaristeille arkipäivää ja kuuluu osana kitaristin keikkaegoiluun.
 
Monet basisti osaavat tehdä vaikka mitä teknisiä kikkoja mutta, keikoilla vedetään sitten suoraan. Teknisyys ei tietenkään itessään ole se pääasia, mutta sillä voi maustaa monia juttuja.
 
Itse peukuttelen mielelläni keikoilla ja pidän sitä vain yhtenä tyylinä pitää groovea yllä. Joskus olen soitellut vanhojen kähmyjen kanssa ja silloin huomasin, että bassolta haluttiin vain sitä suoraan soittoa minimaalisin höystein. "Elä sie käy kikkailemaan..." Siehän kopeloit sitä basoo, joka puolelta..."
 
Ja loppuun pieni provosointi:
Se että keikoilla ei saa peukuttaa on vähän samanlainen juttu, kuin että basistilla pitää olla Fenderin basso.

Se että keikoilla ei saa peukuttaa on vähän samanlainen juttu, kuin että basistilla pitää olla Fenderin basso. :D
 
Mä oon pyrkiny tossa biisien säveltämisessä viime aikoina semmoseen väljyyteen, että jäis kaikille bändin jäsenille mahdollisimman suuri mahdollisuus improvisointiin.
Se tuo huomattavasti ilmavuutta ja pirteyttä keikalle.
 
Oltiin viime keväänä keikalla ja valmistautuminen oli hoidettu aika huonosti. Ei ollu ees kaikkien biisien rakenteet täysin selvillä. Sovittiin, että lavalla saa sit vetää kunnon kikkelimeiningillä, jos huvittaa.
Siitä vaan sitten menoks ja hauskaa oli. Tosin välillä tuli pahojakin kämmejä, mut tod.näk. kukaan ei ees huomannu. (olivat(ko) kännissä??) Lähdettiin mm. kokeilemaan jotain vanhaa ideaa ihan fiilispohjalta ja sai improilla niin paljon kun vaan sielu sietää ja tyylitaju antaa periks.
 
Kyllä basistillakin on välillä varaa kikkailla! Pitää olla.

No käytännössä (siitäkai oli kyse), se tapahtuu vain yhden ja ainoan biisin introssa, " Unchain My Heart"...

Huhhuh, onpa järkyttävää että ihmisillä voi olla jopa tyylitajua livesoitossa.

Livesoittohan on THE tilaisuus kikkailla vähän. Ehkäpä syy yleiseen kikkailemattomuuteen on julkinen mielipide basistin asemasta. Muistuu mieleen kommentti joka irrottaa bändin kanssa hyvät naurut vielä nytkin, nimittäin viime kevään Ääni&wimma kisassa semifinaalissa meille luettu tuomarikommentti: "ja normaalistihan fillit jätetään rumpaleille." Lieneeköhän ko tuomari koskaan kuunnellut muuta kuin 8-osa-plekusahausta jonkun tr00-yhtyeen taustalla? Sama heppu totesi muuten että blues on perseestä eikä siksi pitävänsä meistä. Varsin objektiivista toimintaa IMO...
 
Lisäys: En nyt tarkoita kikkailulla hilipilihili-täppäilyä jne, vaan ihan tyylitajullista fillailua tekniikan suomissa rajoissa, yliyrittämistä ei kuuntele kukaan.

Ja kyllähän se soittotyyli kulkee käsi kätösessä ehkä hieman genren mukanakin! Noin äkkiseltään ajatellen.
Mutta ei tietenkään välttämättä. Ja sehän se vasta olisikin hyvä jos pystyisi soittotyylinsä mukauttamaan erilaisiin musiikkityyleihin. Monipuolisuus kuitenkin on mielestäni soittajan perushyveitä!

Täähän on ihan siitä kiinni et mitä kamaa soittaa.Ainakin meijän bändin musa on tehty niin et basso on etualalla palion ja soitta sooloja sekä melodioita....eikä oo sen takia et pitäis näyttää tai urheilla vaan tyyli on se.
 
Mä ainakin soitan siten et se sopii sinne ja et ittellä on hauskaa koska sitähän sen pitä olla.Se on turha tulla sanoo et basson pitää soittaa suoraa ja se on se oikee tapa.Fityt.
 
Suoraan soitollakin on oma paikkansa ja teen sitäkin sillon kun se sopii ja sitä halutaan ja sekin on huskaa ku saa mydjailla taka alalla sillai piilossa.;-)

Huhhuh, onpa järkyttävää että ihmisillä voi olla jopa tyylitajua livesoitossa.
 
Eiköhän jokaisella ihmisellä ole se oma tyylitajunsa.
 
On muuten suhteellisen nuori käsite koko tyylitaju. Ei siitä puhuttu ollenkaan ennen 1800-luvun porvarillista aikaa. Ja nimenomaan victoriaaniseen porvarilliseen ajatteluun kuuluva termi se onkin.
 
Ja tällä hetkellä en soita mitään- muuta kuin kotona, kun ei ole sattunut sopivaa bändiä vastaan tulemaan.

"Elä sie käy kikkailemaan..." Siehän kopeloit sitä basoo, joka puolelta..."
 
Minä sitten osaankin vihata sitä kun sanotaan noin. Siis normaalissa bändikontekstissa. Vaikka en ole släppäämässäkään. Tehokkain tapa saada minut kikkailemaan liikaa biisissä, on sanoa että "elä kikkaile tässä". Haluan varata itselleni sen vapauden olla kikkailematta.
 
Se on toinen juttu jos bändillä on selkeä johtaja, joka tekee biisit, hommaa keikat ja hoitaa keikkojen käytännön järjestelyt jne. mitä tähän touhuun nyt kuuluu, kaikkea... Sitten soitetaan iloisina justiinsa niitä kuvioita mitä taiteilija on bassolle sovittanut. Eikä ihan oikeasti harmita yhtään.

Eiköhän jokaisella ihmisellä ole se oma tyylitajunsa.
 
Siinäpä se. Mutta eikös kihelmoi kivasti kun joku soittaa sun tyylitajusi mukaan? Ihq!

Siinäpä se. Mutta eikös kihelmoi kivasti kun joku soittaa sun tyylitajusi mukaan? Ihq!
 
En minä osaa ajatella noin monimutkaisesti.

En minä osaa ajatella noin monimutkaisesti.
 
Mä e osaa taas ajatella yksinkertaisemmin. Son vähä ongelma kyllä.

Mä e osaa taas ajatella yksinkertaisemmin. Son vähä ongelma kyllä.
 
Eiköhän siitä terapialla selvitä.

Kyllähän noita slappeja tulee viljeltyä siellä täällä. En oikein ole ymmärtänyt sitä "kikkailu" sanaa, ei kai slap ole minkäänmoinen synonyymi kikkailulle?
 
Levyillekin olen moisia tunkenut, tuolta voi ihmetellä www.sonicmind.info ja biisi on Needles. Kitarariffin tuplaamisen sijaan ajattelin kokeilla hieman Les Claypool tyylistä oktaavi-peukkuriffiä. Ei se ainakaan ketään ole häirinnyt, harmillisesti myöskään muut kuin muusikot eivät ole koko asiaa huomanneet :D

... Ei se ainakaan ketään ole häirinnyt, harmillisesti myöskään muut kuin muusikot eivät ole koko asiaa huomanneet :D
 
No mun täytyy rehellisesti sanoa etten kyllä paljon kuullut koko asiaa ainakaan näin äkkiä kuunneltuna.
Tekeekö se minustä epämuusikon sitten...

No mun täytyy rehellisesti sanoa etten kyllä paljon kuullut koko asiaa ainakaan näin äkkiä kuunneltuna.
Tekeekö se minustä epämuusikon sitten...
 
Ei varmasti tee, sen verran hienosti on onnistuttu miksauksessa basson olemassa olo piilottamaan :) tai :(
 
Mutta tarkennusta sen verran, että ko. peukutus löytyy siis säkeistöstä. Biisin loppupuolella olevat kitaramelodiat tuplasin nauhattomalla, mutta edes minä en tuplauksia kitaran alta erota.
 
Koko nauhoitusprojektihan sujui taas perinteisellä kitaroille 14 raitaa, oho bassolle jäi yksi, ehkä kaksi jos tuo yksi akustisella skeballa soitettu puolen sekunnin filli jätetään pois jne.

Itse vetelen keikoilla jatkuvasti kaikenlaista puutaheinää, mutta se ei ole niinkään kikkailua kuin hienosäätöä. Koko ajan pyrin löytämään pieniä muunnelmia perusriffeihin ja siirtymiin.
 
Varsinainen tiluttelu tuppaa jäämään harvemmalle, kun bändissä on kikkailijoita muutenkin tarpeeksi. On aika kökön kuuloista jos sekä rumpali, kitaristi, kiipparisti että basisti fillailevat yhtaikaa jokaisen kasitahtisen perään. Siihen kun vielä laulaja huutaa jotain ou jee beibeä päälle, niin kaaos on melkoinen. Puhaltajat sentään pysyvät ruodussa kun eivät osaa mokomat soittaa ääntäkään ilman nuotteja ;-)
 
Suht suurikokoisessa bändissä täytyy siis kokonaisuus yrittää pitää kurinalaisena, mihinkään jatkuvaan kollektiiviseen improvisointiin ei voi sortua. Mutta toki vapauttakin on; käytännössä biisit hioutuvat ajan mittaan sellaisiksi, että jokainen löytää ne omat rakonsa kikkailuun. Itse jätän suosiolla suurimman osan paikoista muille, mutta tietyistä breikeistä pidän kiinni. Auta armias jos joku erehtyy rapsuttelemaan jotain niiden päälle!
 
Aina voi tietysti kysyä että miksi basistin pitäisi olla nokkimisjärjestyksessä viimeisenä. Omasta mielestäni silloin tällöin väläytteleminen on tehokkaampaa kuin jatkuva paahtaminen. Vauhtisläppäily ym. elvistely kärsii aika nopeasti inflaation, jos niitä joka paikkaan tunkee - varsinkin kun en osaa kuin ne pari hassua jippoa! Korostan kuitenkin että kyse on itsesääntelystä eikä muiden tahtoon alistumisesta. Sinänsä muulla bändillä ei ole mitään bassokikkoja vastaan, päin vastoin: aina tulee "jee jee, hyvä meininki"-ilmeitä ja kannustusta kun vähän peukkua vilauttaa. Eivät nääs raukat ymmärä miten päin seiniä meikäläinen niitä vetää...

Itse vetelen keikoilla jatkuvasti kaikenlaista puutaheinää, mutta se ei ole niinkään kikkailua kuin hienosäätöä. Koko ajan pyrin löytämään pieniä muunnelmia perusriffeihin ja siirtymiin.
 
Varsinainen tiluttelu tuppaa jäämään harvemmalle, kun bändissä on kikkailijoita muutenkin tarpeeksi. On aika kökön kuuloista jos sekä rumpali, kitaristi, kiipparisti että basisti fillailevat yhtaikaa jokaisen kasitahtisen perään. Siihen kun vielä laulaja huutaa jotain ou jee beibeä päälle, niin kaaos on melkoinen. Puhaltajat sentään pysyvät ruodussa kun eivät osaa mokomat soittaa ääntäkään ilman nuotteja ;-)
 
Pahus vie, minä komppaan! Varsinkin tuon 'puutaheinää'-jutun, koska se on omakin tapani aika pitkälle. Itse asiassa en kyllä usko, että soittaisin kovin usein samaa biisiä kahta kertaa samalla tavalla. Treenausvaiheen jälkeen siitä muodostuu jopa ongelma, kun pitäisi äänittää biisi purkkiin, ja sitten basisti huutaa että "emmä osaa!" Osaan kyllä biisin, mutta kun ei ole mitään tiettyä juttua mitä olisin just vartavasten siihen biisiin reenannu, ni se on ikävä sitte äänitettäessä vetää vaan niitä perusjuttuja ku yrittää kaikin mahdollisin tavoin olla mokailematta. Ja ku kuitenki haluis vetää muutaki ku perusjuttuja, ja se on taas sit sillee et jos lähtee liian kokeellisesti soitelemaa, ni sitä helpommin mokaa.
 
Keikoilla saa mokailla aika rauhassa kun sitä ei kukaan kuitenkaan tajua, ja mokailustahan kehittyy. Ei tee samoja mokia ainakaan uudestaa.
 
Äh. En nyt jaksa vääntää. Aivot meni jo nukkumaan.
 
Edit: Väännänpä vielä: Koko nauhoitusprojektihan sujui taas perinteisellä kitaroille 14 raitaa, oho bassolle jäi yksi, ehkä kaksi jos tuo yksi akustisella skeballa soitettu puolen sekunnin filli jätetään pois jne. Mitä tulee tuohon Johanneksen kohtaloon, ni mun mielestä toi on niin vitun hävytöntä kuin vain olla ja voi. Mun mielestä musiikki on huonoa jos se on vaan pelkän kitaravallin jyräystä.