Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Huomasin eräänä päivänä, ettei akustiselle kitaralle ole juurikaan omia kirjoituksia, vaikka kyseessä on kuitenkin aivan yhtä olennainen osa kitaralaitteistoa kuin kaikki sähköpuolellakin, joten rohkenen kirjoittaa lyhyen katsauksen ko instrumenttiin ja ehdottaa FAQ:n perustamista.
 
Akustisen (ja miksei sähkösenkin) kitaran perusrakenteesta hieman yksinkertaistetusti (toivoisin tarkennuksia asian paremmin tuntevilta, esim. soitinrakentajilta):
 
Kitaran ääni lähtee liikkeeseen laitetun kielen liikevoimasta. Äänen voluumi on suoraan suhteessa ko. voimaan - samaa kautta kielen massa vaikuttaa, eli mitä raskaampi kieli, sitä suhteellisesti suurempi liikevoima (tämä ilmenee soittajalle vuorostaan siten, että paksummat kielet ovat raskaampia soittaa, jolloin käytetään enemmän voimaa). Tähän täytyy vielä todeta, että mitä paksumpi kieli, sitä kireämmälle se täytyy virittää, jotta saadaan haluttu äänenkorkeus, eli paksummilla kielillä on suurempi jännite ( = vastavoima), jonka voittaakseen soittajan pitää siis käyttää enemmän omaa voimaa. Samoin: mitä suurempi jännite kielessä, sitä voimakkaampi puristus kohdistuu tallaan.
 
Kielen liike-energia välittyy kitaran kanteen tallan kautta (toki koko kitara värähtelee, mutta kansi on soinnin "kaiutin"), Tallan kautta kielen liikevoimaa siirretään siis kanteen, joka värähtelemällä heijastaa sävelet ilmaan kuultavaksi ääneksi - vertauskuvana voitaisiin käyttää vaikka sitä, että kielen liikevoima vastaa sähköä, talla vahvistinta ja kitaran kansi kaiutinta. Jatkaen analogiaa, kopan sivut ja takakansi vastaavat kaiutinkotelua ja ääniaukko refleksiviritystä - yleinen harhaluulo, että ääniaukolla on olennaista tekemistä itse äänen synnyn kanssa on siis perätön.
 
Mitä lujemmin kieli painaa tallaa, sitä tehokkaammin kielen värähtely välittyy kitaran kanteen. Tästä johtuu tunnettu tosiasia, että mitä korkeammalla kielet ovat soittaa, sitä vahvempi (ja yleensä parempi) ääni kitarasta lähtee, koska sitä jyrkemmäksi kieltä alaspäin otelaudalla painettaessa muodostuu kielen ja kannen välinen kulma tallan kohdalla. Toisin sanoen sitä raskaampi jännite kohdistuu tallaan (sama asia tosin aiheuttaa myös koko hienovireongelman, mutta ei siitä sen enempää - siitä toivonmukaan joku kirjoittaa ihan oman kirjoituksensa). Luonnollisesti tallan tulisi olla mahdollisimman jämpti ja tiivis, jotta kielen liikevoimaa ei hukkaantuisi itse tallan löysien osien liikkeeseen/resonointiin. Sama pätee toki myös niin satulaan kuin virityskoneistoonkin sekä kaulaan: kaulan pitäisi olla ihannetapauksessa hyvin jäykkä - eli yleensä paksu. Eikö olekin aika ilkeää, että jokseenkin kaikki soitettavuutta parantavat asiat yleensä huonontavat sointia?
 
Kitaran kansi toistaa äänen samojen fysiikan lakien mukaan: mitä kevyempi ja vapaammin värähtelevä kansi, sen tehokkaammin se heijastaa kielen värähtelyn. Tästä syystä kokopuukannet toistavat äänen paremmin kuin monikerroksiset ja jäykemmät vanerikannet. Esimerkiksi kaikki kannessa olevat mikrofonit, potikat ja myös plektrasuojus demppavat kannen kykyä värähdellä. Samoin tästä syystä laatuvalmistajat yleensä rehentelevät vahvoista, mutta kevyiksi veistetyistä kannen tukirimoista, koska myös kannen tukemiseen käytetyt rimat demppavat kantta.
 
Tulee kuitenkin huomata, että mitä vapaammin resovoiva kansi on, sen pienempi on soinnin sustain. Eli liikevoimalain mukaan: liikkeelle laitetulla kielellä on vain oma liikevoimansa: mitä kovemmalla voluumilla kitaran kansi sen toistaa, sen nopeammin sen liikevoima on kulutettu loppuun. Tämän vuorostaan voi todeta vertailemalla kitaraa banjoon: banjon ääni on paljon kovempi, mutta sointi lyhyt, koska soittimessa on äärimmäisen herkkä kansi (viritetty rumpukalvo) - täydellisenä vastakohtana lankkukitara, jonka "kansi" ei juurikaan akustisesti soi, mutta sustain on pitkä. Siinä välissä on sitten resonaattorikitarat (melko nasaali, kova ääni ja lyhyehkö sustain) ja akustinen kitara (pehmeämpi, ei niin voimakas ääni ja pidempi sustain). Näitten ongelmien kanssa soitinrakentajat sitten tasapainoilevat etsien ihanteellista tasapainoa rakenteen, soitettavuuden ja materiaalien kanssa.
 
Joku asiaan perehtynyt voisikin sitten kirjoitella eri puulajeista ja rakenteista (itseäni kiinnostaisi esim. tietää onko seetrin syy- ja solurakenne kovin yhteneväinen sitka-kuusen kanssa) minun perääni.

Tämmönen on:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … hp?c=9&t=40026&o=0&co=0
 
Mutta siinähän vaan luetellaan niitä merkkejä. Melko hyvä idea.

Tässä on myös vähän perusasioita:
 
http://entertainment.howstuffworks.com/guitar.htm
 
Mm. tämä lista tuolta kulkee nykyään kitaralaukussa:
 
* 82.4 E - open 6th string
* 87.3 F
* 92.5 F#
* 98.0 G
* 103.8 G#
* 110.0 A - open 5th string
* 116.5 A#
* 123.5 B
* 130.8 C
* 138.6 C#
* 146.8 D - open 4th string
* 155.6 D#
* 164.8 E
* 174.6 F
* 185.0 F#
* 196.0 G - open 3rd string
* 207.6 G#
* 220.0 A
* 233.1 A#
* 246.9 B - open 2nd string
* 261.6 C - "middle C"
* 277.2 C#
* 293.6 D
* 311.1 D#
* 329.6 E - open 1st string
* 349.2 F
* 370.0 F#
* 392.0 G
* 415.3 G#
* 440.0 A - 5th fret on 1st string
* 466.1 A#
* 493.8 B
* 523.2 C
* 554.3 C#
* 587.3 D
* 622.2 D#
* 659.2 E - 12th fret on 1st string

...eri puulajeista
 
Tässä yksi artikkeli aiheesta:
http://www.bourgeoisguitars.com/tapping_tonewoods.htm