Bassot ›

Mun mielestä viivaton eben-otelauta on komeempi. Ei pelkästään sen takia että omassa nauhattomassanikin on juuri niin mutta muutenkin... Ootko harkinnu ees viivatonta?
 
Niinpä, viivaton sen olla pitää. Nopeesti siihenkin kuulemma tottuu.

Itse olen nauhattoman omistanut puoltoista vuotta tai jotain. Ostin aikoinani jaco-vimmassa kun sattui juuri sopiva halpa ja hyvä jatsibasso kävelemään vastaan. Aika vähän sillä on tullut soiteltua. Se intonaation hakeminen vie kaiken huomion ja sitten se muu soitto kärsii tämän takia, kun joutuu niin kovasti keskittyämään pysyäkseen vireessä. Näin ainakin minulla siis. Tarkoitus olisikin nyt hommata tuohon myös nauhallinen kaula. Nauhallista jatsibassoa tulisi soitettua paljon enemmän.
 
Mikä noihin feikkinauhoihin tulee, niin kyllähän ne helpottaa kummasti soittoa. Omassani ei moisia ole, ja aluksi esimerkiksi 1. ja 2. nauhalta soittaminen oli täysin mahdotonta. Sitten keksin lisätä otelaudan sivuun täplät jokaisen nauhan kohdalle, ja tämän myötä homman vaikeus laskeutui inhimilliselle tasolle. Jotain hitaita biisejä on kyllä helppo soittaa ihan korvan varassakin, jos vaan on mahdollisuus aina liutella sopivasti kohdalleen ne nuotit. Joku nopea kikkailu taas menee ihan metsään.
 
Nostan hattua kaikille nauhattoman taitajille, mutta itse en koe vaivan arvoiseksi tuota nauhattomuutta. Mun taidoilla kun se tarkoittaa lähinnä epävirettä. Ehkä tuon oppisi kun ahkerasti treenaisi, mutta kun sitä treenattavaa on niin paljon muutenkin. Ehkä joskus.. en tiedä..

Mikä noihin feikkinauhoihin tulee, niin kyllähän ne helpottaa kummasti soittoa. Omassani ei moisia ole, ja aluksi esimerkiksi 1. ja 2. nauhalta soittaminen oli täysin mahdotonta. Sitten keksin lisätä otelaudan sivuun täplät
 
Ääh... Mä oon aina olettanu että niissä viivattomissaki on aina kuitenki pisteet merkattu sinne otelaudan sivuun jo tehtaalla. Näin ainakin mulla. Jos on "pisteytetty" mutta viivaton otelauta, niin ei se nyt niin paljon vaikeempaa ole kuin viivallisellakaan opetella. Mutta jos ei ole mitään merkkejä, niin voisin kyllä kuvitella sen olevan aika vaikeeta.
 
Hyvää treeniä nauhattomalla on liu'utella paljon ilman että katsoo otelautaan, ja sitten sen liu'un jälkeen katsoo miten paljon metsään meni. Vaikkapa joltain kieleltä ihan vaan silleen että ekalta "nauhalta" seittemännelle, 12. viidennelle jne. Sitten vain toistelee noita liukuja niin paljon että tulee lihasmuisti. Et nääs muistaa ne "nauhojen" paikat. Voip sitten resuta keikoillaki enempi.
 
Ite soitin lähes pelkästää mun nauhottamalla edellisen vuoden ajan, enneku sain pari kuukautta sitte mun uuden nauhallisen. Tekemällä oppii. Mitä enempi soittelee ni sitä paremmin sen alkaa osata ja sitä enemmän se tulee selkäytimestä. Joten tähän ei voi nyt muuta sanoa ku että hirvee reeni vaan päälle.
 
Se auttaa kummasti jos soittaa niin että on koko ajan viritin signaaliketjussa, ni pystyy sitte lennossa muuttelee sormien asentoja ku treenaa. Sit treenaa niin kauan että pysyy vireessä. Hyvä keino tarkastaa vireisyys on kans käyttää vapaita kieliä apuna niin paljon kuin vaan mahdollista...

Eikös tuolla levyllä Pino ole vetänyt ihan nauhallisella presarilla?
 
Tätä se on taas ku menee tietämättömyyttään asioita hehkuttamaan...
 
:)
 
Mutta mahtavat soundit joka tapauksessa sillä levyllä.

tse en koe vaivan arvoiseksi tuota nauhattomuutta.
 
Komppaan. Tavallistakin bassoa on tarpeeksi vaikea soittaa puhtaasti. Itse asiassa aika harvassa on ne biisit jotka muutenkaan toimisivat nauhattomalla paremmin kuin tavallisella bassolla.

Voiko metallia soittaa nauhattomalla? Tai siis soittaako kukaan?
 
Jumalahan tuossa on jo tullut mainituksi (on muuten soittanut enimmäkseen ihan muualla kuin Deathissa), ja esim. Sean Malonen nauhaton mouruaa Cynicin 'Focus'-levyllä tyylikkäästi. Pestilencen myöhemmiltä tuotoksiltakin löytyy muistaakseni nauhatonta...ja onhan niitä, kun alkaa etsiä.
 
Itsekin tuossa vuoden alussa poistatin nauhat rakkaastani, ja kyllä kannatti! Alkuun tosin revin jo hiuksiani, että miksi helvetissä minä nyt näin tein...mutta kylläpä se siitä aukesi. Nauhalliseen tuskin siirryn enää takaisin.

Meikäläinen on haamunauhojen kannattaja.
Syynä se, että keikoilla aika ajoin ovat olosuhteet niin huonot ettei omaa soittoa kuule kovin hyvin, jolloin on hyvä että vireen voi tarkistaa visuaalisesti. Jos taas kuuntelu pelaa, niin silloin niitä haamunauhoja ei tarvitse.
Nykyisessä nauhattomassani on haamunauhat, edellisessä ei ollut, joten molemmista vaihtoehdoista on omakohtaista kokemusta.

Itsekin tuossa vuoden alussa poistatin nauhat rakkaastani, ja kyllä kannatti! Alkuun tosin revin jo hiuksiani, että miksi helvetissä minä nyt näin tein...mutta kylläpä se siitä aukesi. Nauhalliseen tuskin siirryn enää takaisin.
 
Aluksi nauhattomuus innostuttaa, sitten se rupeaa vituttamaan, sitten siihen alkaa tottua, ja lopuksi sitä rakastaa. Ikävä kyllä kaikilla ei riitä kärsivällisyys tuohon rakastamis-kohtaan asti.

No mulla on kaksi nauhatonta, tai oikeastaan on ollut. Nimittäin toiseen, akustiseen laitoin nauhat vuosia sitten ja olen ollut ratkaisuun tyytyväinen. Käytän sitä akustista nykyään yhtä paljon kuin lankkubassoa.
Toinen, kermanvalkoinen itse tehty "Precision" eebenotelaudalla on kyllä edelleen minun mutta ei ole käynyt meillä vuosiin. En kyllä kaipaakaan sellaista marisiaa kun soitan rokkia, bluesia ja poppia.

En kyllä kaipaakaan sellaista marisiaa kun soitan rokkia, bluesia ja poppia.
 
Voihan nauhatontakin soittaa paksulla passomaisella soundilla, mutta silloin nauhattomuudesta ei juuri iloa ole jollei käytä paljon glissandoja ja hae erityisen kontramaista soundia. Paksulla soundilla nämäkin sujuu nauhallisella aivan yhtä hyvin.
 
Joskus 80-l lopulla oli hauska kuunnella Hall & Oatesin livelevyä, jolla T-Bone Wolk soitti passolla ja fläteillä samoja soulbiisejä joita oli tottunut kuulemaan Paul Youngin levyiltä Pino Palladinon soittamina. Mukavaa.
 
Kaksi nauhatonta minullakin on ollut, Yamaha BB1200F ja jassokopio, josta otin nauhat irti.

Voiko nauhattomalla muuten täpätä?
 
Katselin tuossa päivänä muutamana King Crimsonin DVD:tä Eyes Wide Open. Siinä jossain kohdissa (oliskohan ollut ainakin Dangerous Curves) Trey Gunn näyttää soittavan Warr Guitaria, jossa vain puolessa otelaudasta on nauhat ... siis leveyssuunnassa.
 
Olen muuten itselleni rakentelemassa nauhatonta. Saas nährä mitä siitä syntyy. Ajattelin pistää siihen feikkinauhat vaan otelaudan sivuun, eli en päälle ollenkaan. Otelaudan "julkisivuun" ei tule mitään muita merkintöjä kuin yksi inlay.

Voiko nauhattomalla muuten täpätä?
 
Joo, tsekkaa jotain Michael Manringin kikkeliskokkelis-painotteisesta tuotannosta. Esmes Thonk-levy.

jonkun aikaa nauhattomalla reenanneena oon ihan tyytyväinen että niitä otelautamerkintöjä ei bassossa ole. tuleepahan soitettua ihan korvan varassa. tietty mitään keikka tms. kokemusta ei ole.
ja E-G alhaalta tuottaa kyllä aikamoista arpomista niinkuin pardy jo totesi. mutta erittäin hauskaa/kehittävää hommaa!

Asioista voi todellakin tehdä joko tosi vaikeita tai sitten edes vähän helpompia. Itse en näe oikeastaan mitään syytä, miksei nauhattomassa olisi niitä feikkinauhoja. Se on kuitenkin se soundi, jota siitä haetaan. Jopa feikkinauhaisilla nauhattomilla puhtaasti soittaminen on pirun vaikeaa. Kyllä sen sormen on oltava just eikä melkein oikeassa paikassa, ettei kuulostaisi enemmän tai vähemmän falskilta. Kuten kontrabasssokeskustelussakin, myöskin tässä keskustelussa peräänkuulutan edelleenkin sitä mahdollisimman puhdasta soittoa, sillä se on osa hyvää soittotekniikkaa!!!
 
Useimmille, kuten itsellenikin nauhaton basso on vain yksi monista, eli käytännössä sivusoitin, joten miksi ihmeessä sen opettelu pitäisi tehdä vaikeimman mahdollisen kaavan mukaan ja tuhlata ylimääräistä energiaa pelkän sävelpuhtauden hakemiseen, kun sitä energiaa voisi hyödyntää muuhun harjoitteluun.

Nostan hattua kaikille nauhattoman taitajille, mutta itse en koe vaivan arvoiseksi tuota nauhattomuutta. Mun taidoilla kun se tarkoittaa lähinnä epävirettä. Ehkä tuon oppisi kun ahkerasti treenaisi, mutta kun sitä treenattavaa on niin paljon muutenkin. Ehkä joskus.. en tiedä..
 
Warwickin myyntipuheessa oli asiaa. Jos meinaat olla ammattibasisti, niin nauhattoman(kin) taitaminen tuo kyllä huimasti lisää respectiä, kontransoittotaidosta nyt puhumattakaan. Basisti jolta sujuu nauhallinen, nauhaton, kontra ja laulu, on "pitkäikäinen basisti".
 
..kuullostaa vähän basistiarmeijan värväyspuheelta, mutta näin se on.
 
Se riippuu ihan nykyisestä tekniikastasi. Tarkkuutta se vaati tietysti helevetin paljon enemmän (eli pahimmat lavariehumiset ja basson munien alla roikottaminen poistuvat repertuaarista), jos soittosi on valmiiksi "kurinalaista" ja osaat otelaudan hyvin, niin siirtymisen pitäisi olla suht nopea ja kivuton.
 
Lavariehumista ei tarvitse jättää pois, jos vain jaksaa treenata intonaation kuntoon. Minä luulin soittaneeni kurinalaisesti ja tarkasti ennen nauhattoman ostamista, mutta olin väärässä. Helevetin pitkään siinä menee..
 
EDIT: Hyvä vinkki nauhattoman vireisen soiton opetteluun: Soita pianolla jokin referenssiääni(sustainpedaali alhaalla) ja siihen bassolla asteikkoja. Jos ei ole pianoa, niin basson vapaa kieli käy myös. Epävireisyys kuuluu selvästi.

äch, mitähän nappeja mä taas oon syöny. siis mun passossahan on ne dotsit, vaikkei joka nauhalla viivoja olekaan.

Muitakin mikkejä voi ehdotella, ku noita Duncaneita. Mitä teillä itsellänne on? Valkoset tai sellaset kermanväriset ois aika iso plussa. Millbrookilta tilataan suurin osa noista osista tuolla kurssilla. Siellä näkyi olevan jotkut Schallerin jazzmikit. Minkähänlaiset mahtavat olla?

Bass Linesit ovat osoittautuneet tosi hyviksi. Samoin Kent Armstrongit.

Valkoset tai sellaset kermanväriset ois aika iso plussa.
 
DiMarzio tekee muistaakseni noita vaaleita mikkejä.
 
http://www.dimarzio.com