Biisi kertoo siitä, miltä tuntui olla Kreetalla, ja kuunnella yöllä tyrskyjen iskemistä rantakivikkoon.
ANALIPSI
C D E, C D E, C D E….
Am G D H
Miehen ahdistuneen, masennuksen masentaneen
Am G D H
Tie vei Analipsiin, voimin viimeisin
Trendini alaspäin vajoaa, yritykset käsiini hajoaa
Ahdistus mua rinnasta puristaa, ilon pois mielestä kuristaa
C D E
Aallot rantaan lyö
C D E
Se aaltojenko on työ
C D E
Tyrskyt korallia syö
C D E
On lämmin pimeä yö
Rannalla ulapan, mä sytytän tupakan
Meri nyt pauhullaan, saa mut ajattelemaan
Onko kukaan kuullutkaan, meren koskaan masentuvan
Tai uupuvan kesken työn, ei siitä vaikka vetoa lyön
Aallot rantaan lyö
Se aaltojen on työ
Tyrskyt rauhoittaa
Ne voisinko nauhoittaa
Kuunnellen meren pauhua, imen viimeistä sauhua
Palaset loksahtaa, kupla aivoissa poksahtaa
Meri mulle terapiaa antaa, keskellä pimeää rantaa
Voimakkaammin vois en kokea, huuhdon päältäni nokea
Aallot rantaan lyö
Ne pahan olon multa syö
Akkuni lataantuu
En paholaisen pataan tuu
Aallot rantaan lyö
Se aaltojen on työ
Tyrskyt rantaan lyö
On lämmin pimeä yö |
Ainakin kertosäkeen yö/työ/lyö... on NIIN pahasti kulunut, että suosittelisin kokonaan kertosäkeistön vaihtamista.
Tätä ehdottaisin minäkin. Kertosäettä lukuunottamatta ihan kiva. "Kun Mustanaamio kysyy, silloin vastataan. "
-Viidakon sanonta |
karimm
t-termiitti
H. Ani
Pelsi