Yleistä keskustelua musiikista ›

No al- ja yläasteen opetuksesta ei ole mitään erityisiä muistoja. Sitä samaa "koko luokka laulaa" meininkiä. Kerran joku pääsi kai ala-asteella kokeilemaan jotain rumpuja. Ala-asteella tosin olisi ollut musiikkiluokka ja olisin siihen päässyt. En mennyt. Tosin se oli kai sitä nokkahuilun soittoa mistä minä säästyin.
 
Lukio oli sitten astetta parempi. Ne peruskurssit sitten oli mitä oli. Kävin kuitenkin kaksi bändikurssia. Ensimmäisestä kurssista sain sysäyksen kitaran soittoon, mitä nyt sitten harrastan vieläkin. Toiseen kurssiin sain vedettyä kaverin mukaan ja me tuotiin sitten omia suosikkikappaleita sinne soitettavaksi. Kun sitä ei vielä bändissä silloin soittanut niin sehän oli mahtavaa saada soittaa sähkökitaran basson sekä rumpujen kanssa. Eli kiitokset vain sinne!

Jamille: ei tuo sinun metodisi ja katsantokantasi mitenkään rankasti poikkea tämän päivän pedagogista lähtökohdista ja tavoitteista. Eli kyllä yliopistotasolla ja koulujen käytännön toteutuksen tasolla kuitenkin loppujen lopuksi päädytään samoihin asioihin, eri asia on sitten kokonaan se, miten kukin opettaja homman toteuttaa. Sinulla tuntui olleen homma hanskassa, kaikilla ei ole, valitettavasti.
 
Sitä vartenhan opetussuunnitelma laaditaan musiikinkin suhteen, että jonkinlainen ohjenuora ja minimitaso määriteltäisiin. Soveltaa saa ja mielestäni taideaineiden kohdalla pitääkin mennä aika pitkälti sen opetettavan sakin mukaan. Kuurosokealla tasapäistämisellä ja fasismilla ei saa kuin taas yhden luokallisen oppiaineeseen kyllästynyttä sakkia seuraavan koulutusasteen opettajien kauhisteltavaksi.
 
Kyllä se niin paljon opettajan pelisilmästä on kiinni, aineessa kuin aineessa. Ja pätevyydestä. Jotkut ovat päteviä ilman koulutusta, mutta erittäin harvat. Mutulla voi sijaisuuksia tehdä, mutta ei uraa. Musiikin ja muiden taideaineiden suhteen paras kombinaatio olisi varmasti alan työ- ja/tai harrastekokemus yhdistettynä siihen muodolliseen koulutukseen. Ja miksei ihan kaikkien aineiden suhteen, mutta eihän tällä yhteiskunnalla ole nyt varaa kouluttaa ja työharjoituttaa opettajiaan 15 vuotta kutakin. Pitää harjoitella töitä tehden ja pakostakin siinä menee ensimmäiset viisi vuotta (vähintään), ennen kuin se oma tatsi löytyy, jos on löytyäkseen.
 
Ei se kaikille sovi, saa nähdä sopiiko edes allekirjoittaneelle vaikka palo on kova.

Eräs professori juuri väitti että opetus on 70 vuotta jäljessä tämän hetken tunnustetuista metodeista. Opettajakoulutus on juuri omaksunut metodit jotka hylättiin täysin kymmenen vuotta sitten yleismaailmallisesti. Koska tuo nyt jo vanha systeemi on ajettu käytännön opetustyöhön on toinen viivettä aiheuttava. 70 vuotta tuntuu ylimitoitetulta. 30v tuntuis paremmin paikkansapitävältä. Tai edes 50v. Proffa kyllä osas perustella uskottavasti väitteensä.

Mua ainaki vituttaa koko meininki... (Oon ylä-asteella)
Musiikin tunti loppu n. 2 tuntii sit... Ja vielki vituttaa nii helvetisti... Otin musiikin valinnaiseksi, että pääsis soittaa bändis, jne. Mut, meil onki tämmöne "hyvä" opettaja... Tänään ku meidän piti treenata Paranoidii, nii siinä tupla tunti mentii ekaa säettä...
 
Ei jumalauta... Meil o 2 tuntii musiikkii viikos, vaikka se o valinnaisena ja meil on aivan paska maikka... Vituttaa tommonen saatanan paska touhu.
Me ollaan täs syksyn aika soitettu yks biisi... Ja seki ole Levoton Tuhkimo, nii jes... Ei sitäkä harjoteltu ku varmaa 5 kertaa.
 
Meidän maikalla on hyvä tyyli opettaa. Ku aletaan treena jotai biisi, se lyö kaikkille akustiset kitarat käteen, tarkistaa onko ne kaikki varmasti vireessä, sit se pistää mikin mikkiständii, pistän sen se tuolin eteen, ottaa oman skittansa ja alkaa puhuu paskaa... Ja sit se alottaa... No niin, mikäs nuotti täs on ekana... jaaha, se on ÄÖÄÅP ja se otetaan RUTYSL kielen 46346346 nauhalta. Koitetaans soittaa sit:
 
Yk - si
Kak - si
Kol - me
Nel - jä
 
Ja sitku se opettaa meitä viel ni hitaasti (n. 1 säe per 2 tuntii)
nii sit se syyttäää meitä siitä, et me puhutaan koko aika ja jne.. Jee, meil o tyttö poika parit järjestys... jee jee

Ala-aste ei yhtään innostanut musiikissa. Soitim usein jonkin sortin tamburiinia jne.
 
Ylä aste onkin jo parempi meininki. Laulettavat kappaleet ovat OK kamaa, eikä mitä sattuu.
 
Ja noista laulukoe jutuista voin kertoa hauskan tarinan, että serkku kerto että eräs hänen luokkalaisensa oli laulanut Dion Holy Diverin.

Eräs professori juuri väitti että opetus on 70 vuotta jäljessä tämän hetken tunnustetuista metodeista. Opettajakoulutus on juuri omaksunut metodit jotka hylättiin täysin kymmenen vuotta sitten yleismaailmallisesti. Koska tuo nyt jo vanha systeemi on ajettu käytännön opetustyöhön on toinen viivettä aiheuttava. 70 vuotta tuntuu ylimitoitetulta. 30v tuntuis paremmin paikkansapitävältä. Tai edes 50v. Proffa kyllä osas perustella uskottavasti väitteensä.
 
Sikäli 30 vuotta voisi pitää paikkansa, että 50-70 luvuilla massakoulutetut opettajalaumat ovat suurin ryhmä opettajajoukossa tällä hetkellä ja kun se perusoppi on sieltä, niin en ihmettele.
 
Käytännön opetus ja kasvatustieteen ideaalit nyt seilaavat eri tahtiin väkisinkin, mutta kyllä minä vain väittäisin, että nykyään kasvatustiede tieteenä opetuksen suhteen kulkee kuitenkin aika käsi kädessä. Enitenhän tuo on opettajien omasta aktiivisuudesta ja uudelleenkouluttautumisesta kiinni, eivät ne opit siellä akateemisissa piireissä auta, jollei niitä joku kanna kentälle.
 
Saa nyt sitten nähdä, kunhan suuret ikäluokat tupsahtavat eläkkeelle, miten homma muuttuu.

Enitenhän tuo on opettajien omasta aktiivisuudesta ja uudelleenkouluttautumisesta kiinni, .
 
Just reksi valitti että kun ei noita saa millään kurssille. Oma lisä tuohon että ei pelkkä koulutuskaan auta. Pitää pystyä omaksumaan uutta ja poikkeavaa. Asenteesta siis on paljon kiinni.
 
Opettaja voi tietysti kysyä että miksi. Ei näy palkassa, ei vie uralla eteenpäin, ei tuo arvovaltaa, ei kunniaa. Ainut täky olis se oma viihtyminen ja ajantasalla pysyminen. No miksi kun kerran omaksuttu tapa ja tehdyt kalvot on niin helppo toteuttaa vuodesta toiseen samanlaisina.
 
Ennenvanhaan, hyvänä vanhana aikana, opettaja oli kansankynttilä. Korkealle arvostettu niin palkassa kuin arvovallassaankin. Hän tiesi maailman asiat. Hän oli kulttuurin tukipilari joka veti monenmoista kerhotoimintaa opetustyön lisäksi. Nykyisin ovat "leipäpappeja" jotka ilman intohimoja kahlaavat eläkeikään. Kenen, tai minkä, syy?
 
Heitän vielä toisenkin haasteen. Mä kun oon tehny monenlaista niin sanon että opettajan homma on helpoimpia mitä työmaana olen kohdannut. Olet vastuussa vain ja ainoastaan virkavirhe-tasoisesta rikkeestä. Muuten kukaan ei tuu hommaas häiritsemään eikä tekemisiäs peräämään.

yläasteella opetus oli suht lepposaa. Tietenki piti päntätä jotain säveltäjiä/kapellimestareita mieleen ja sitte jotai nuottimerkintöjä.. mut onneks nämä olivat musiikkiopistosta jo tuttuja. Soittoa tapahtui lähes joka tunti,sikälimikäli halukkaita soittajia löytyi.
 
Valinnaiskurssilla soitettiin melkee mitä vaan,kunhan toi nuotit kouluun..eli ei soitettu paljo mitään kirjan ulkopuolelta :)
Mutta onneksi (?) kirja sisälsi jotai rokkibiisejäkin.

Seitsemännellä luokalla ei ollu.
 
Kahdeksannella luokalla oli, tunti viikossa. Soitettiin/laulettiin jotain rasittavia suomalaisia kappaleita ja jouluaikana sit jotain virsiä. Välillä kyllä ihan hyvää kantria, ja saatiin soitella kitaraa mukavasti.
 
Yhdeksännellä en päässyt bändikurssille, eli ei ole mitään.

ala-asteella musiikki oli hirveintä mitä tiesin. nokkaihuilua en osannut soittaa sitten pätkääkään, mutta osasin laulaa joten pärjäsin jotenkin. erityisesti jäi mieleen kun jankuttava keski-ikäinen täti opettajamme yritti opettaa kvinttiympyrää neljäsluokkalaisille. itelle jäi mieleen FiksunBoksistaESsiinAStui...jne runo. Meni tosin kolme vuotta, ennenkuin opin että mihin helvettiin se oikein liitty. ylä asteen kun alotin niin kuukauden sisällä aloin soittamaan. olen edelleen sillä retkellä ja nyt musiikkilukiossa.

Musiikki oli kivaa (musiikkiluokalla). Teoriaopetus alko ala-asteella, muilla tunneilla sitten laulettiin, kuunneltiin kaikenlaista musiikkia, tutustuttiin säveltäjiin ja opeteltiin soittamaan nokkahuilua, erilaisia metallo- ja xylofoneja, kanteletta, bongoja (!) ja mitä vielä.. Silloin kun mä alotin, niin musiikkiluokan oppilaana sai alottaa ilmaset soittotunnit haluamallaan soittimella konservatorion opettajan johdolla ja vielä ilmaisen lainasoittimen koulusta (enää ei kuulemma ole maksutonta, harmi..). Ala-asteella sai osallistua myös "bändikerhoon" (:D) missä semmonen bändiäijä opetti soittamaan mitä vaan ;) Lisäks tietenki vapaaehtoset kuoro & orkesteri, mihin kaikki periaatteessa kuitenkin menivät.
 
Yläasteella opeteltiin kitaransoiton alkeet ja vissiin oli mahdollista saada yksityisopetustakin.. Musiikkitietotunneilla opetettiin popin ja jazzin historiaa klassisen lisäksi. Tavallisilla tunneilla laulettiin kaikenlaista musiikkia.. Peruskoulun loppuun mennessä kaikilla oli 3/3 tehtynä säveltapailusta ja musiikkitiedosta. Oli siellä joku kuuden neliön treeniskin "vapasti käytettävissä" ;)
 
Lukiossa sitten oli sellasia "kaikille suunnattuja" kursseja, joista me otettiin hauskimmat, eli levyraatia ja semmosta. Vähän ehkä kaduttaa etten mennyt musiikkilukioon, missä olis ollut vähän monipuolisempi tarjonta..
 
Semmonen lisäys, että minusta tulevien musiikkialan ammattilaisten kasvatus tulisi aloittaa jo peruskoulussa (kuten aika monen muunkin alan ammattilaisen).
 
Sellaiselta vaikuttaa nykyinen suuntaus, että kaikkia erikois-luokkia pikemminkin karsitaan kuin perustetaan, puhumattakaan siitä, että opiskelumateriaaleihin (soittimet, äänentoistolaitteet, nuotit..) annettaisiin jotain ekstrarahaa. "Tämä kun eriarvoistaa lapsia!" Ite oon vähän eri mieltä, koska sain olla niin hyvässä jutussa mukana. Esim. ilmaiset soittotunnit ja lainasoittimet poistavat kokonaan soittamisen aloittamisen kynnyksen. Eli jos muksu ei tykkääkään soittaa, niin soittamisen voi lopettaa "ilman että iskä ja äiskä katsovat syyllistävästi ja kun on se uusi sellokin on ostettu.."
 
Jos ei oo kouluissa musiikkiopetusta, niin se täytyy hankkia muualta (niiden, joilla on varaa). Sehän vasta eriarvoistaakin! Musiikin asemaa pitäis mun mielestä opiskelussa parantaa, koska se jos mikään on parasta vastapainoa jollekkin päin p:ttä menneelle tentille.. ;)

Tunneilla vaan soitetaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joskus tosin höristäänkin mutta mitään ei koskaan kirjoteta ylös :D. Kelpaa mulle. Kevät ja joulujuhlissa me taas koulun bändinä saahaan soitella kaikkea kivaa omavalintaista.

olen nyt 7 luokalla, ja tässä on nyt oma kokemus:
 
elikkäs, alasteella oli juttu perseestä.... rumpuja soitto jos oli joku joka osas... opettaja soitti pianoa ja muut laulo kuorossa, jos ei laulanu opettaja alkoi saarnaamaan ja jos sattui päästämään toiselle kaverille sanan väärässä paikassa niin siitä sitten ulos luokasta.... ja kuten joku tuosta nokka huilusta mainitsi niin sama oli meillä....
pakko oli opetella.... ainoa asia mitä tämä opettaja meille oikeastaan opetti oli rumpujen perus komppi....
 
ja ylä asteelle:
 
nyt meillä on huomattavasti rennompi opettaja... nykyään soitetaan kaikkea spice girlsien ja trio niskalaukauksen väliltä.... tämä on kannustava ja opettaa... kyllähän nyt väkisinkin jotkut joutuu joskus vain istumaan, mutta aina yrittää ope vähintään sheikkerit saada niille käteen... nyt on aika renot meininki ja yllätys yllätys musa on lemppari aineeni....
 
ainiin ja tunti määrästä.... LIIAN VÄHÄN, meillä on nykyään 60 min viikossa musiikkia ja ala asteella oli 45 viikossa...joka on ehdottomasti liian vähän... :(

Yläasteella tota musiikin opetusta on liian vähän. Seiskalla meillä oli yks kurssi (5 tuntia viikossa, parin kuukauden ajan). Muistaakseni siellä soitettiin vähän kitaraa ja runpuja, ja laulettiin... Kasilla ja ysillä on molemmilla yks valinnaiskurssi, mutta koska mulla on saksa A2-kielenä, niin se meni musakurssin päälle nyt ysillä, enkä saanut sitä... hieman syö.
Pääsee meillä kuitenkin ihan hyvin Martinlaakossa soittelemaan studioon ja musaluokkaan jos haluaa, ja jotain "keikkojakin" meillä on (saadaan siis soittaa vapaavalintaisia biisejä, rokki/hevi -osastolle taitaa mennä).

Omaan aikaan yläasteella ja lukiossa.. noh, olishan noita jotain syventäviä kursseja ollu, mutta kun ei ollu minkäänlaista teoriapohjaa sillon (eikä tosin nyttekään) ni ei uskaltanu ottaa, joka harmittaa suuresti nytten. Kuitenkin asiat joita siellä käytiin olis ollu jotain ihan perusjuttuja, mut kaikki vaan luuli et pitäis vähän jotain tietääkkin jos sellaselle kurssille menee.
 
Ihan peruskurssit käyneenä, ihan pätevää juttua siellä tehtiin: Perussoinnut kitaralla käytiin läpitte ja samoin rumpujensoiton perus kompit. Kun laulettiin ni laulettiin uusiakin biisejä (esim. ultrabralta) ettei mitään virsiä. Mamemimomuu-alkulämmittelyä joka koulussa opetettiin oon käyttäny niinä harvoina kertoina ku laulamaan on tarttenu käydä. Ihan ok siis, ei siellä kuitenkaan ihan yksityisopetusta saanu, mikä ei oo tarkotuskaan, mut kyl tuo opettaja kuunteli ja otti välitunneista aikaa jos tarvis jotain selvennystä johonkin juttuun.
 
EDIT: ala-aste unohtu mainita, siellä ei paljoa musiikinopiskelua ollu, liekkö pari kitaraa ollu jossain kaapin ylhäällä joihin ei saanu koskea. Laulettiin jotain lastenlauluja, paitsi 6. luokalla, jolloin tuli sellain just valmistunu opettaja, joka laulatti vähän parempia lauluja, se osas soittaa kitaraakin, ni ei ollu mitään sellasta mökellystä ilman minkäänlaista säestystä. Eihän meillä kukaan osannu vissiin pianookaan soittaa ku kanttori, joka vieraili koululla 1 krt / 6 kk ja sillon vedettiin virsiä. Rummut tais olla kyl siellä koulus melkeen alusta alkaen, mut nekin oli niitä "älä koske siihen"-alueen tavaroita. Basso tuli kun olin 6. luokalla, kevätjuhliin.

Heitän vielä toisenkin haasteen. Mä kun oon tehny monenlaista niin sanon että opettajan homma on helpoimpia mitä työmaana olen kohdannut. Olet vastuussa vain ja ainoastaan virkavirhe-tasoisesta rikkeestä. Muuten kukaan ei tuu hommaas häiritsemään eikä tekemisiäs peräämään.
 
Siinäpä tuleekin vastaan se henkilökohtainen työmoraali. Minä en halua tehdä huonosti työtäni, jotkut pystyvät kai elämään sellaisen kanssa. Asenteesta sekin on kiinni, kuten sanoit.

Ensimmäistä kahta vuotta en edes muista enää, todennäköisesti se oli jotain tyyliin ukkonooaa tai vastaavaa. Kolmannella luokalla meille tuli pianisti-opettaja, joka pakotti kaikki laulamaan luokan eteen kaikkien muitten katsellessa. Siitäkin jäi traumoja: Olin ensimmäinen, ja marssin tomerasti eteen, opettaja alkaa soittamaan ja heti kun olen saanut laulettua yhden tahdin, säestys loppuu. No totta helvetissä sanoin etten laula jos ei säestystä ala kuulua, mikä sitten kaiketi tiputtikin laulunumeroani pykälällä/parilla. Perinteiset klaveesit ja rytmimunat kuuluivat toki tietysti asiaan. Myös nokkahuilua opiskeltiin ahkerasti soittamaan.
 
Seuraavana vuonna meitä opetti toinen opettaja, nainen, joka opetti meille (epähuomiossa) duurin ja mollin väärinpäin. Siis duuri oli se joka kuulosti surulliselle ja molli se iloinen, näin kirjoitettiin vihkoon. Sit ku kokeessa kirjotettiin niinkuin vihkoon oli kirjotettu, ni ei tullu pisteitä. Ei ollut tämä nainen edes soittotaitoinen, kaikki mitä tunneilla laulettiin, niin säestys tuli kasetilta... ja hubaa oli...
 
Yläasteella meininki oli toinen. Opettaja osasi soittaa pianoa ja laulatti meitä usein. Hän oli hyvä tyyppi, tutustutti meidät monenlaisiin eri musiikkityyleihin, joskin musisointi tuneilla olikin juuri sitä perinteistä yhteislaulua ja sitä että opittiin melkein se a-molli sointu sillä akustisella kitaralla: "laittakaa sormet näin, ja vielä tuo sormi tuohon, ja sitten rämpytätte niitä kieliä ihan hirveesti".
 
Yläasteella opettaja vaihtui joka vuosi, ja viimeisenä vuonna meille tuli miesopettaja, joka osasi soittaa varmaan jokaikistä instrumenttia: Virtuoosipianisti, ex rumpali, soitti kitaraa paremmin kuin hyvin, bassokin meni ihan kepeesti. Silloin oli jo valinnainen musiikki, joten siellä ei pahemmin teoriaa/klassista/eri tyylejä opiskeltu. Soitettiin vaan. Periaatteena oli se että kaikki soittaa vaikka ei olisi osannutkaan. Niin minusta tehtiin melkein basisti, meitä oli kaksi tyttöä jotka ymmärsi bassosta edes jotain (niin vaikea soitin kuin basso onkin=)), ja se toinen ei halunnut soittaa koko ajan.
 
Lukio, no joo musiikki on etuliitteenä sen nimessäkin. Soitto/laulutunnit on se puolisen tuntia/viikko, tämä sen takia, että tunneista ei tartte itse maksaa mitään. Jos haluaa laadukkaampaa opetusta + pitemmät tunnit niin mars konservatoriolle (lukukausimaksu on tähtitieteellinen). Koulussamme pakollisena on opiskeltava 12 kurssia musiikkia, joista kaksi oltava ryhmämusisointia (kuoro/bändi/lauluyhtye yms) ja musiikkitietoa (eli historiaa/eri tyylejä, painotettu lähinnä klassiseen (4kurssia), 2 kurssia on muita, ja niistä voi valita toisen tai molemmat) vähintään viisi kurssia. Teoriaa opiskeltava joko laajasti, tai sitten se "kitaristiteoria" eli 3/3 asti. Itsensä saa myös hankittua mukaan joko orkesteriin tai big bändiin.

Ala-aste = nokkahuilu (!!!!)
Yläasteella oli viikon kohokohta se ku musiikkituntien jälkeen sai jäädä metelöimään poikaporukalla muitten jo lähdettyä välitunnille. Sitä riemua kesti aina noin 15 minuuttia mutta siinä ajassa treenattiin esim. Metallican biisejä joulu- ja kevätjuhliin.
Lukiossa meillä oli yhdellä kurssilla sijainen. Sen yhden kurssin aikana treenattiin tunnin ohjelma johon liittyi myös taustavideon taltiointi ja puvustus. Kaikki musiikkinumerot liityivät elokuviin. Tytöt tietysti esittivät Marilyniä mutta me pojatkin saatiin oma ohjelmanumero. Kehittelimme sellaisen kymmenminuuttisen medleyn jossa oli mm. Pink Panther, Mission Impossible ja Hyvät pahat ja rumat - kaikki sellaisina hevirockversioina. Se oli hauskaa...

Millaista mahtaa olla musiikinopetus nykyään koulussa?
 
Tyttäreni, 14-vuotias, kertoo suurin piirtein seuraavaa:
-bändisoittoa
-bändisoittoa
-bändisoittoa
-teoriaa ja musiikin historiaa
-bändisoittoa
 
En tiedä, miten muualla on, mutta Sanna tuntuu pitävän tätä suhdetta erittäin sopivana ja kyseistä musiikinopettajaa taivaan lahjana Juankosken koulujen oppilaille.
 
Terveisin Jonte