Yleistä keskustelua musiikista ›

Kun on jotain tiettyjä vihan tunteita tiettyjä asioita kohtaan, jotka ovat niin vanhoja, ja pinttyneitä että niille ei oikein mitään jaksaisi tehdäkään, nin se herättää impulssireaktion joka on vaikeasti kontrolloitavissa.
 
Kyseessä siis pavlovilainen refleksi.
Sanot sanan Jumala minulle ja alan vaahtoamaan.
 
Luitko sinä ollenkaan nyt Blue Moonin kirjoitusta? Soul ei, -siis ei no njet nej ei, ole sama asia kuin gospel. Puhutaan eri genreistä, joissa saattoi kyllä olla samoja esiintyjiä. Mutta jos soittajien mukaan mennään, niin sittenhän Monkees ja Doorskin menisi samassa nipussa. Molemmissa soitti jossain vaiheessa sama basisti.

Joskus saa lukea vanhojen klasarijamppojen jurnuttavan siitä, miten kaikki rokki on sitä yhtä ja samaa mölyä, josta puuttuvat sävyt ja nyanssit sun muu pää/häntä. Onneksi kunnon rokkijätkä tietää, ettei väite pidä laisinkaan paikkaansa; vanha homekorva ei vaan ahdaskatseisuuttaan kuule tai edes halua kuulla kaikkia rokin pikku hienouksia.
 
Ja sitten todetaan itse:
 
Rapille on todettu keskeiseksi piirteeksi rytmi. Miksi sitten (mielipiteenä) tollaisen mainstream-rapin rytmimaailma on
niin helvetin tylsä?
 
Kuka nyt on vanha homekorva? Rapin rytmimaailma on kaikkea muuta kuin tylsä. Niissä biiteissä ja itse puhelaulussakin pelataan helkkarin pienillä aika-arvoilla ja välillä hyvinki omaperäisellä fraseerauksella, taimillisilla jutuilla, jotka menevät helposti isokorvaisemmaltakin kaverilta yli hilseen.
Henkimaailman hommilta tuntuu moinen, mutta toiset sitä vaan perhanan taidokkaasti vääntävät. Itse en jaksa urputtaa asioista, joista en mitään ymmärrä.
 
Mutta rapin suhteen voi puhua siitä, että missä määrin se on jonkun kehitystien päätös tai loppu tai umpikuja tai mikä onkaan. Vanhasta rhythm'n'bluesista tuli soulia, soulista tuli funkkia, funkista tuli rappia (ja discoa), mutta tuleeko rapista vielä jotain (tai onko siitä jo tullut)?
 
Outkast, Cody Chestnutt, The Roots. Kehitystä tapahtuu koko ajan. Miten ihmeessä ne jaksavatkin hekuttaa niitä whitehiveseja.
 
Rokki ei kuole niin kauan kuin sitä ihmiset jaksavat tehdä ja kuunnella.

Luin luin. Siksi painotin sitä "assosiaatiojuttua".
 
Mä en osaa tehdä juurikaan pesäeroa soulin ja gospeli välillä, ja niin kauan kun näen itseni valtauskonnon antagonisti numero yhtenä, ei asiaan ole tapahtumahorisontissa muutoksia havaittavissa.

Joskus saa lukea vanhojen klasarijamppojen jurnuttavan siitä, miten kaikki rokki on sitä yhtä ja samaa mölyä, josta puuttuvat sävyt ja nyanssit sun muu pää/häntä. Onneksi kunnon rokkijätkä tietää, ettei väite pidä laisinkaan paikkaansa; vanha homekorva ei vaan ahdaskatseisuuttaan kuule tai edes halua kuulla kaikkia rokin pikku hienouksia.
 
Outkast, Cody Chestnutt, The Roots. Kehitystä tapahtuu koko ajan. Miten ihmeessä ne jaksavatkin hekuttaa niitä whitehiveseja.
 
Sic.

Sic.
 
(sic)

Luin luin. Siksi painotin sitä "assosiaatiojuttua".
 
Mä en osaa tehdä juurikaan pesäeroa soulin ja gospeli välillä, ja niin kauan kun näen itseni valtauskonnon antagonisti numero yhtenä, ei asiaan ole tapahtumahorisontissa muutoksia havaittavissa.
 
Ok. Minä yhdistän sitten vastedes blackmetallin ja Tapani Kansan tuotannon samaan nippuun, jota alan kutsumaan blapaniksi.
 
Vähintään yhtä järkevää, ja todennäköisesti tiedän kummastakin suurinpiirtein yhtä paljonkin kuin sinä soulista ja gospelista.

Se passaa, ei ole kyseessä mulle mikään iso asia... Jos siis vittuiluna tarkoitit? :D
 
Mut siis. Tämä ei ole tahallista ja tarkoituksellista tyrmäämistä, vaan opittua impulsiivista käytöstä jonka kontrollointiin mulla ei ole resursseja tällä hetkellä-.
 
Kuten kuvauksestä näkyy, mä kuitenkinŽtykkään kuunnella kaikenlaista musiikkia enkä näe mitään syytä miksen laajentaisi entuudestaan makumaailmaani.

Se passaa, ei ole kyseessä mulle mikään iso asia... Jos siis vittuiluna tarkoitit? :D
 
Mut siis. Tämä ei ole tahallista ja tarkoituksellista tyrmäämistä, vaan opittua impulsiivista käytöstä jonka kontrollointiin mulla ei ole resursseja tällä hetkellä-.
 
Kuten kuvauksestä näkyy, mä kuitenkinŽtykkään kuunnella kaikenlaista musiikkia enkä näe mitään syytä miksen laajentaisi entuudestaan makumaailmaani.
 
Heh ei nyt sentään. Tuntuu vain oudolta nähdä noin kapealta tietopohjalta heitettyä satunnaista argumentaatiota. Justiinsa sinulta.

Se on niin kokonaisvaltainen tämän sielumusiikin ja kristinuskon muodostama epäpyhä allianssi, mikä estää toden teolla tutustumasta tarkemmin.
 
Poppi ja jeesustelu menee todella huonosti mulle sisään.

Se on niin kokonaisvaltainen tämän sielumusiikin ja kristinuskon muodostama epäpyhä allianssi, mikä estää toden teolla tutustumasta tarkemmin.
 
Poppi ja jeesustelu menee todella huonosti mulle sisään.
 
Ei sitten varmaan funkkikaan kiinnosta? Sehän on taas senverran läheisessä suhteessa souliin, että.

Hei haloo! Mä olen basisti! :D
 
Niin mutta entäs se uskontoaspekti. Samat heebot sekä soul, että funk levyillä...

Niin, näätkös, puhutaan vähän aikaa metsistä ja puista ja niiden aiheuttamista näköteknisistä likviditeeteistä...

Se on niin kokonaisvaltainen tämän sielumusiikin ja kristinuskon muodostama epäpyhä allianssi, mikä estää toden teolla tutustumasta tarkemmin.
 
Sun kannattais nyt kyllä ehkä vähän tutkia asiaa tarkemmin. Soulihan on silkkaa pakanallista seksiä ja on ollut sen takia kristillisissä piireissä halveksuttua ja paheksuttuakin. Se joku "hallelujah, praise the Lord" mahdollisesti jossain välissä viittaa mitä todennäköisimmin lemmenaktin huipentumaan, mitä tietysti rienauksena pidetään. :)
 
No, mutta saahan omat pinttymänsä tietysti pitää jos niin haluaa :P

Argumentti tuokin. Pitää kuitenkin seivata: Se mitä mä olen joillain pulp fusion kokelmilla kuullut Ikeä, niin se on ollut jotain todella hämärää jazz-blues-funk renkutusta.
 
Toisekseen, kuten mainittu, herran ylistäminen kerrankin tarpeeksi voimakkailla assosiaatio-ongelmilla tekee mulle musiikkityyliin tutustumisen liki mahdottomaksi.
 
Siinä suhteessa puhun suuta suuremmalla.
 
Jokuon väittänyt Joplinin olevan soulia? Jaa, mä assosioin sen lähemmäksi Zeppeliniä ja muita vastaavia, mutta mene ja tiedä.
 
Ja soulilla tarkoitan kyllä sitä vanhaa rautaa enkä mitään vitun boyz 2 men- ulvontaa, hyi saatana ja vielä kerran hyi.
 
Mutta: Nokikeppi vinkumassa musiikkia, jonka assosioin, siis pelkästään assosioin, se riittää, uskonnolliseksi muodostaa minulle mahdottoman yhtälön.
 
miten toi sun asenne eroo jostain teinitytöistä, jotka kuuntelee jotain bändiä vaan siks, että niillä on söpö tukka?
 
sanotuksilla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.
 
...ja olihan toi nokikeppi huomautus vaan (paskaa) huumoria?

Niin, näätkös, puhutaan vähän aikaa metsistä ja puista ja niiden aiheuttamista näköteknisistä likviditeeteistä...
 
Vietiinpäs me kauas aiheesta tämä ketju. Hupsista.
 
Eli päättelisin niin, että soulissa sinua häiritsee sille genrelle annettu nimi, ei lopulta mikään muu.

Sun kannattais nyt kyllä ehkä vähän tutkia asiaa tarkemmin. Soulihan on silkkaa pakanallista seksiä ja on ollut sen takia kristillisissä piireissä halveksuttua ja paheksuttuakin. Se joku "hallelujah, praise the Lord" mahdollisesti jossain välissä viittaa mitä todennäköisimmin lemmenaktin huipentumaan, mitä tietysti rienauksena pidetään. :)
 
No, mutta saahan omat pinttymänsä tietysti pitää jos niin haluaa :P
 
Nimenomaan. Jos naapurista kuuluu yöllä huuto "Oh my god, oh my god", se ei tarkoita sitä että se siihen muuttanut pariskunta välttämättä olisi suuren uskonnollisen herätyksen saaneita.

Siis ottakaas nyt huomioon pojat se, että mä myönnä tässä suhteessa olevani ihan vitun tyhmä ja tosi Väärässä.
 
Perkele. Tarttis varmaan ottaa härkää sarvista ja tutustua tähän skeneen tarkemmin. Kuka ottaisi vastuun?
 
Kenkkusen kusipää on hoitanut nimittäin bluussivistykseni kohdalleen.
 
Ja jos naapurista kuuluu huutoa malliin "hyvä jumala" voitaneen se lukea tarkoittavan tädin saavan aisaa haitariin.

http://www.alternativetentacles.com … /Wesley_Willis-Rock_n_Roll_McDo.mp3
 
Näyttää nyt siltä, että rock iskee kuitenkin takaisin. Kukapa olisi uskonut... En minä ainakaan.