Tanssimusiikki ›

Minkälaisia "esityksiä" artisti-mapin nimellä olette kokeneet. Itselläni vastaan on tullut seuraavaa:
-Ei nuottia, musiikki "hatusta"
-Lipun kulmassa +5 tai vastaavaa. (Soittimena kitara tai basso). Melodian ja kompin soittoa.
- Käsin kirjoitettu kahdet uudet soinnut eikä tietoa minkä mukaan vedetään.
- Vain sanat ja basso-äänet merkattu karttaan. (Olisittepa nähneet koskettajan ilmeet).
- kopionkopionkopio joka on faksattu välissä ja poljettu kengän alle.
 
Onko teillä tietoa, miksi artistit eivät anna mitään arvoa mapille, kun tuollaisia resuja on liikenteessä?

Hyviä ja huonoja - paras taitaa olla jo ainakin kymmenen vuoden takaa; Kourimon Eija (taitaa nykyisin vaikuttaa enemmän hengellisissä piireissä) lähetti tiptop-mapit pari viikkoa etukäteen postissa ja otti keikalle mukaan taustat cd:llä (ja oman soittimen) varmuuden vuoksi. Läpäistiin sentään seula, ei tarvinnu vetää playbackinä ;)
 
Vertailun vuoksi joskus "Ylläs soikoon" happeningeissä SMORK-bändit säestivät silloista solistiamme - Metsäketo rankkasi kansiosta heti yhden essästä menevän pelkän sointulapun listasta ja sanoi, että tommosesta lapusta ja sävellajista ei kenenkään tarvitse vetää prima vista.. Oli kyllä harvinaisen oikeassa - varsinkin kun kyseessä oli artistin oma levybiisi, mitä takuulla ei kukaan SMORK-bändeistä (eikä varmaan yleisökään, heh) ollut ennen kuullut.
 
Mä oon hlökohtaisesti koittanut pitää omista mapeistani aina huolta - ihan tuurareiden varalta. Oon kirjoitellut kosketinsoittajan näkökulmasta nuottehin vähän soundiehdotuksia ja edes introhin, että kenen hommia ne milloinkin on.
 
Tuli vielä mieleen Tanhuhovi joskus "Myrskyn jälkeen"-aikoina. Ko. artisti tuli itse vapaalla takahuoneeseen jollain breikillä jutulle ja sovittiinkin siinä, että tulee extempore vetämään pari biisiä seuraavalle setille. Heitti sitten siinä ennen lavalle menoa kannustavasti, "että mulla on aina semmoset konduktöörin reijityssakset mukana - joka väärästä äänestä merkkaan soittajan korvan.." No mulla kun toi killutin roikkuu korvassa, niin jatkoi vielä, että "Tää kaveri on tainnu säestää mua ennenkin..." Hiukan hirvitti, mutta lävärit ei onneks lisääntyny - vaikka taisi vähän lipsahtaakin.
 
EDIT: on tääkin TYÖpäivä taas vierähtänyt...

Tuli vielä mieleen Tanhuhovi joskus "Myrskyn jälkeen"-aikoina. Ko. artisti tuli itse vapaalla takahuoneeseen jollain breikillä jutulle ja sovittiinkin siinä, että tulee extempore vetämään pari biisiä seuraavalle setille. Heitti sitten siinä ennen lavalle menoa kannustavasti, "että mulla on aina semmoset konduktöörin reijityssakset mukana - joka väärästä äänestä merkkaan soittajan korvan.." .
Jos ollaan samassa artistissa niin muuan takavuosien toteamus tältä oli että pelimanni soittaa vaikka alkuvihellyksestä.

Jos ollaan samassa artistissa niin muuan takavuosien toteamus tältä oli että pelimanni soittaa vaikka alkuvihellyksestä.
 
Ollaan.

että pelimanni soittaa vaikka alkuvihellyksestä.
 
Myös "Tähti ja meripoika-shuffel-kaa-koo"

-Ei nuottia, musiikki "hatusta"
 
Illalla edessä kyseisenlainen "juhlahetki". Joudun vielä soittamaan niin-loistavasti-osaamaani-kitaraa, olispa ees koskettelutoimintaa.
 
Ei vaiskaan, onneksi kyseessä on perushuttukonferenssi perusvarmassa perustanssimestassa. Kaikki soinnut yli kolmen ja sävellajit C:n ja a:n biiseissä ovat pröystäilyä ;-).
 
Omat kansioni ovat kyllä sekoitus (laittomasti kopioiduista) nuoteista ja "köyhänmiehen lapuista". Sikäli viimeksi mainitut ovat hyviä, koska sovitus on yleensä selkeä hahmottaa.
 
Käyttäkää hyvät artistit muovitaskuja tai edes reiänvahvikkeita, jos ette tiedä syytä kysykää keltä tahansa säestävältä muusikolta...

Myös "Tähti ja meripoika-shuffel-kaa-koo"
 
Juu, tuttu mies.
Oltiin kerran laivalla ja sinnepä tuli laulajasetä rintakarvojensa kanssa. Ei voi kuin ihailla miestä, oli nähnyt aikaa ja vaivaa että oli hakenut - en nyt muista biisiä - varmasti soivimman sävellajiin biiseihinsä. Jätkällä ei ollut omaa bändiä vaan teki solistikeikkaa, bändit aina prima vista ja useampi biisi jossain H-duurissa. Pitäähän sitä osata nuoteista soittaa vaikka olisi mikä, mutta miksei silti C- tai Bb -duuri...

Niin, jatkan vaan edelliseen vielä, että kyseessä ei ollut sama kaveri.

Tää on hyvä juttu, kannattaa lukea.
 
Joskus muinoin, taisi olla nelisen vuotta sitten, eräs itseään tosi isona starana pitävä naispuolinen laulaja tuli vetämään silloisen bändimme kanssa setin erääseen aika pieneen ravintolaan. Olipa sitä oikein paikallislehdessä mainostettukin. Juttelin hänen kanssaan hyvissä ajoin ennen keikkaa puhelimessa ja sovittiin että vedetään "tuttuja biisejä" ja että hänellä on hyvät nuotit mukana.
 
Tulipa rouva sitten keikalle kahden toivelaulukirjan kanssa, taisi olla kolmonen ja nelonen. Hänen suuri hittinsä olisi pitänyt soittaa G:stä ja hän suuttui ihan silmittömästi kun kukaan meistä ei ollut koko viisua ikinä kuullutkaan (siis tähän "hittiin" hänellä ei ollut nuotteja koska ko. biisiä ei ole koskaan nuotinnettu mutta meidän olisi pitänyt osata se ilman muuta korvakuulolta).
 
Tunsin itseni epäoonistuneeksi. Olihan kyseinen teos "yksi toivotuimpia" Meriradiossa (nyk. Radio Majakka) maaliskuussa 1987. Mä olin silloin just täyttänyt kymmenen ja kikkelikin oli pissaamista varten.

Oltiin erää fonistikaverini kanssa säestämässä erästä naispuoleista "artistia" eräässä suurehkossa Hämäläisessä kaupungissa kolmisen vuotta sitten. Minä kun en vedä sähköuruilla, vaan teen sequt etukäteen, niin pyysin mapin ja sen sainkin. Pikkuisen ihmettelin rakenteita, mutta ajattelin, että kaipa hän on nää sitten tottunu noin tulkitsemaan. Pari pitkää ehtoota siinä sitten hakkasin sekkareita, hänen biisejään kun ei paljon mun ohjelmistosta löytynyt, sillä oon koittanut välttää tota "kusenpolttaminta" osastoo...
 
Keikka alkoi ja arvatkaas, pitikö mapin rakenteet paikkansa - aivan - ei pitäneet. Eipä siinä paljon keikan alettua sekkareita enää muuteltu. Täti koitti välillä viittoa biisiä loppumaan, mutta mä huikkasin vaan takaisin, että "laula" - tai tipsutin soolon. Melkein kaikkien biisien rakenteet oli lapuissa erillailla, kuin täti olis halunnu.... se oli kuulemma tottunu käymään casiomiesten kanssa keikoilla...
 
Parasta oli, että kun vedettiin pari setinpuolikasta fonistin kanssa kahtee pekkaan ja henkilökunta alkoi kysellä meitä keikalle ilman solistia.

Minkälaisia "esityksiä" artisti-mapin nimellä olette kokeneet. Onko teillä tietoa, miksi artistit eivät anna mitään arvoa mapille, kun tuollaisia resuja on liikenteessä?
 
Paras keikka Jontella oli, kun piti vetää kappaleitten loputtua kylmiltään puolenkymmentä tanssibiisiä viiden sekunnin varoitusajalla. Toki nimi ja sävellaji sanottiin.

Toivon, että joku teistä joskus pääsee tutustumaan herra Kansan "mappiin".
 
Keikkamappihan on Tapsulla aina pirun paksu ja sekaisin, koska kaikki tuuraajat aina reviskelevät sieltä tärppejä... "Voisipa ainakin muutamaan biisin saada tukea jostain".
 
Mutta on siinä hyvätkin puolensa. 2 vuoden taipale tämän herran kanssa opetti noin 300 uutta biisiä :)
 
P.S. En oo ennen tänne kirjoitellutkaan, mutta pitänee varmaankin "eläkeläisenä" huttukuvioista jäädä viljelemään katkuisia kommentteja :)

Ei enää Tapsaa ...:) on sitten nykyään nimimerkki Irti Humpasta.

Ei enää Tapsaa ...:) on sitten nykyään nimimerkki Irti Humpasta.
 
Katkeria tyyppejä tänne tarvitaankin. On liian kauan ollutkin jo pelkkää asiallista keskustelua ilmassa... ;-)

Ei enää Tapsaa ...:) on sitten nykyään nimimerkki Irti Humpasta.
 
Terveisiä!

Kato moro kyljys!
Hauskaa nähdä täällä ihan absoluuttikorvaisiakin muusikoita :) ja on soittanut vielä Tapsan bändissäkin....

Teemu tee.... En ole tosiaankaan katkera. Ainoastaan harmittaa tuo tanssikulttuuri millaiseksi se on mennyt rahastamisen myötä.

HAA..... muistinpa tämmöisenkin:
 
Olimme vuosia sitten säestämässä erästä tangokuningatarta (oli silloin finalisti ja kesällä sitten voitti) kymmenhenkisellä bändillä - torvia ja kaikkee.... biisit ja sävellaijit oli sovittu ja treenattu etukäteen. Juuri ennen keikkaa akka vaihtoi kaikki biisit. Oli siinä puhaltajilla naurussa pitelemistä, kun soivissakin sävellajaissa oli viittäkin ristiä - onneks olin silloin kiippareissa - ei siinä mitään, homma hoitui, vaikka ei ne olleet ees mitenkään arrattuja, mutta tytön sählääminen oli sanoinkuvaamatonta. Eikä se edes tiennyt minkälaisia introja sen lapuissa oli.....

HAA..... muistinpa tämmöisenkin:
 
Olimme vuosia sitten säestämässä erästä tangokuningatarta (oli silloin finalisti ja kesällä sitten voitti) kymmenhenkisellä bändillä - torvia ja kaikkee.... biisit ja sävellaijit oli sovittu ja treenattu etukäteen. Juuri ennen keikkaa akka vaihtoi kaikki biisit. Oli siinä puhaltajilla naurussa pitelemistä, kun soivissakin sävellajaissa oli viittäkin ristiä - onneks olin silloin kiippareissa - ei siinä mitään, homma hoitui, vaikka ei ne olleet ees mitenkään arrattuja, mutta tytön sählääminen oli sanoinkuvaamatonta. Eikä se edes tiennyt minkälaisia introja sen lapuissa oli.....
 
Kaikkeen ei tarvitse suostua....
 
Tiedän, joskus ei voi sanoa ei. Itse tein jokin aika sitten yhdestä biisistä laput kahden oopperalaulajan duettoa varten. Laput ois ollut valmiina Em, mutta tilaaja ilmoitti pakkosävellajeiksi Fm+ transp.F#m. Siinä sitten hakattiin koneella kaikki vimosen päälle ja paikalla laulajat toivat meille Em -laput! Eivät olleet kuulema maininneet sanaakaan sävellajeista tilaajalle, se biisi kun menee yleensä aina Em... (biisi oli vaikeasti lennossa transponoitavaa kamaa)
 
Noille aloitteleville tähtitypyköille pitää pystyä antamaan asiallinen vastus, muuten menee pallottamiseksi. Kunnon laulaja vetää sävelaskeleen sinne tänne, ääniala ei saa olla niin nokonuuka. Duettoja vetäessä oppii kyllä joustamaan puoleen sun toiseen. Meikän lyyrinen baritoniääni ei oikein muuten taipuisi noiden alttotätien kanssa samoille taajuuksille.