Yleistä keskustelua musiikista ›

Hitto, tekis mieli soittaa semmosessa bluesrockbändissä, jossa olis mukana kiipparit, piano tai urku. Tai vaikka kaikki kolme. Siis perus kitara-basso-pöntöt- trion mukana. Sellaisia puolituntisia blues-biisejä. Ois ehkä mukavaa.

OSAAN!

Kiipparit olisi mukava ottaa merkittävään osaan bändissä jos osaavia kiipparisteja olisi enemmän.

Onko tämä vain harhaa, vai miksi musta tuntuu, että kahden kuukauden intensiivikurssin käynyt kosketinsoittaja on vahvemmilla bändissä kuin 20 vuotta klasaria tahkonnut?
 
vanhan liiton Kivi provoilee??
 
- eikun - tuommoinen käsitys minullakin on perusrokkibändistä - eikä tuosta johtuen pianistit kait sinne itseään tyrkytäkään taustoja sankarikitaristeille soittamaan
 
PS: En myöskään kauheasti nää, että kiipparikontrolli-lähtöisen nykymusiikin (ambientit ja teknot ym.) tekeminen kauheasti auttaisi saamaan bändihommia. Se on vähän niinkuin täällä bändihommia kysellyt DJ - mahdollinen soundipaletin laajentaminen avant-garden suuntaan on aina bändin sisäinen lähtökohta, ei koskaan päälleliimattu ominaisuus.
 
- kait Juho tuota juuri kaipailikin, että bändeissä heräisi kiinnostus kiipparisteihin?
- rokkiskene tuntuu olevan nykyään luonteeltaan konservatiivista ja pysähtynyttä touhua - palvotaan 50-luvun kitaroita ja 60-70-lukujen musiikkia - mitä nyt nuorempi sukupolvi omaa lapsuuden soundtrackiaan 80-luvulta. Toisaalta kun tuntuu, että nuoriso sitoutuu varsin tiukasti omiin musiikkityyleihinsa ei "cross-over" tyylejä ainakaan kaupalliseen menestykseen asti taida helpolla syntyä. Rokki taitaa käpertyä entistä enemmän sisäsiittoisuuteensa ja minimalistiseen kitarapohjaiseen soundiin - ehkäpä sitä muutaman kymmenen vuoden kuluttua ollaan innoissaan minkkiturkeissa ja valtion subventoimina menossa kuuntelemaan Helsingin Kaupungin Rock-orkesteria soittamassa klassikosäveltäjiä Hendrix ja Page&kni:den teoksia aikakauden alkuperäissoittimilla esitettynä ;-)
- hiphop- ja konetouhuja harrastavat taitavat olla luonteeltaan enemmän uteliaita ja erilaisista musiikkityyleistä kiinnostuneita - ellei rokkiväkeä kiinnosta niin mitä sinne väkisin tunkemaan...
 
- ja vielä: en ole klassisen koulutuksen saanut pianisti - rokki-bändeihinkin on pyydetty vaan ei ole kiinnostanut - ei siis happamia.... ;-)

Tuli tässä mieleeni joskus sustainissa suunniteltu kiipparibändi. Kyseessä olisi siis bändi jossa olisi rummut, basso ja kaksi tai kolme kiipparistia. Voisi toimia varsin mainiosti tuollainen ja tulla ihan kiva lopputulos.

Tuli tässä mieleeni joskus sustainissa suunniteltu kiipparibändi. Kyseessä olisi siis bändi jossa olisi rummut, basso ja kaksi tai kolme kiipparistia. Voisi toimia varsin mainiosti tuollainen ja tulla ihan kiva lopputulos.

Eiks tuo jo vetäny ekan kaikkansa, vakuuttavasti :)

Tätä juuri tarkoitan sillä, että kiippareita ei osata hyödyntää. Mutta siis kitara on kitara ja kiippari on kiippari. Miksi kiipparilla pitää imitoida kitaraa, kun se kuinkin kuulostaa parhaimmillaankin ihan kakalle? Joku mukava analogileadi olisi ihan timanttinen sellaiseen hommaan ja olisi mukavampi soundiltaankin. Toisi vaihtelua.
 
Kyllähän kunnon minimoogsoolo sotkee suurimman osan perus kitarasooloista suohon mennen tullen.

Eiks tuo jo vetäny ekan kaikkansa, vakuuttavasti :)
 
Oho, Tämä totta!

Eiks tuo jo vetäny ekan kaikkansa, vakuuttavasti :)
 
No jos COB-melusaastetta voidaan laskea mukaan. Sehän on kuitenkin enemmän terrorismia kuin musisointia.

Hitto, tekis mieli soittaa semmosessa bluesrockbändissä, jossa olis mukana kiipparit, piano tai urku. Tai vaikka kaikki kolme. Siis perus kitara-basso-pöntöt- trion mukana. Sellaisia puolituntisia blues-biisejä. Ois ehkä mukavaa.
 
Sama. Tai sellasta avaramielistä punkbluesia tyyliin Blues Explosion. Taijotain.

Hitto, tekis mieli soittaa semmosessa bluesrockbändissä, jossa olis mukana kiipparit, piano tai urku. Tai vaikka kaikki kolme. Siis perus kitara-basso-pöntöt- trion mukana. Sellaisia puolituntisia blues-biisejä. Ois ehkä mukavaa.
 
No kidding. Ei se tuosta parane..
 
Mitä tähän ite aiheeseen; paradoksiin tulee, ni en tiiä.. Kyllä mä haluaisin kuulla nykymusassa enemmän kipaa/urkua/pianoa. Mainstreamissa ei tosiaan hirveästi ole.

Ehkä enemmän mua on harmittanut kitarismin muuttuminen yksi-ilmeisemmäksi. Siitä on tullut liian usein vaan sellaista vallia ja runttausta ilman nyansseja. Tuntuu että kitaristit eivät enää usein edes osaa soittaa erilaisia rytmejä. Liian paljon on sellaista leirinuotiokitarismia isolla säröllä. Mä kuitenkin diggaa itse paljon hyvästä ja kekseliäästä kitaransoitosta.
 
Tää oli kuin suoraan mun ajatuksista. Tuota samaa olen nimittäin harmitellut itsekin monta kertaa.

Piano/akustinen kitara + laulu.
 
Tämä on taas mielestäni aika kapeakatseinen näkökanta. Hyviä biisejä kun voi syntyä lähes miten tahansa.

Olette väärässä, olisinpa alkanut rumpaliksi.

Jep, snadisti samaa olen huomannu ma.
 
Kuin myös! Siis kyllähän bändejä tuntuu olevan. Lähinnä kokeneemmat kiiparistit etsii "valmiita pöytiä" jossa kaikki osaa jo soittaa, biisit syntyy nopeesti/on jo tehty, studioon mennään eilen ja keikkoja on myyty jo puolelle vuodelle. No mikäs siinä, niin mäkin tekisin varmaan jos pystyisin. Silti kehitystyö bändin kanssa kantaa hedelmää vasta ajan kanssa!

vanhan liiton Kivi provoilee??
 
- eikun - tuommoinen käsitys minullakin on perusrokkibändistä - eikä tuosta johtuen pianistit kait sinne itseään tyrkytäkään taustoja sankarikitaristeille soittamaan
 

 
- kait Juho tuota juuri kaipailikin, että bändeissä heräisi kiinnostus kiipparisteihin?
- rokkiskene tuntuu olevan nykyään luonteeltaan konservatiivista ja pysähtynyttä touhua - palvotaan 50-luvun kitaroita ja 60-70-lukujen musiikkia - mitä nyt nuorempi sukupolvi omaa lapsuuden soundtrackiaan 80-luvulta. Toisaalta kun tuntuu, että nuoriso sitoutuu varsin tiukasti omiin musiikkityyleihinsa ei "cross-over" tyylejä ainakaan kaupalliseen menestykseen asti taida helpolla syntyä. Rokki taitaa käpertyä entistä enemmän sisäsiittoisuuteensa ja minimalistiseen kitarapohjaiseen soundiin - ehkäpä sitä muutaman kymmenen vuoden kuluttua ollaan innoissaan minkkiturkeissa ja valtion subventoimina menossa kuuntelemaan Helsingin Kaupungin Rock-orkesteria soittamassa klassikosäveltäjiä Hendrix ja Page&kni:den teoksia aikakauden alkuperäissoittimilla esitettynä ;-)
- hiphop- ja konetouhuja harrastavat taitavat olla luonteeltaan enemmän uteliaita ja erilaisista musiikkityyleistä kiinnostuneita - ellei rokkiväkeä kiinnosta niin mitä sinne väkisin tunkemaan...
 
- ja vielä: en ole klassisen koulutuksen saanut pianisti - rokki-bändeihinkin on pyydetty vaan ei ole kiinnostanut - ei siis happamia.... ;-)
 
Oli kyllä taas todella laadukasta tekstiä. Plussaa tulee.

Alkuperäinen kirjoittaja varmaan tarkoitti että soitetaan sama soolo yhtäaikaa kiipparistilla ja kitaristilla (unison-tavaraa). Miten tuossa kiipparisti imitoi yhtään sen enempää kitaraa, kuin kitaristi kiippariakaan, jos he kerran samaa juttua vetävät? :)
 
Oletin, että kyse oli sellaisesta tiluleadista, kun kirjoittaja oli lainannut teksitini, jossa moitin typerää kitarasoundilla tiluttelua.

Ovatko kiipparit vain niin out ja "konemusiikkimiesten leluja"? Vai onko ongelma kenties siinä, ettei kiippareiden mahdollisuuksia vielä/enää ymmärretä?
 
Riippuu vähän yhtyeestä. Bal-Sagoth ja Kamelot toimivat tuossakin suhteessa hyvin.

Eräs soittaja tässä taannoin kertoi että on olemassa luonnollinen selitys sille miksi niin monessa rokkibändissä ei ole kiipparistia:
 
"Jos laitat yhteen lehteen ilmoituksen jossa haetaan osaavaa kitaristia, saat kymmenen vastausta. Jos laitat kymmeneen lehteen ilmoituksen jossa haetaan osaavaa kosketinsoittajaa, saat yhden vastauksen ".