Bassot ›

Onkin pitänyt jo pitempään kysyä, että mikä tämä lippalakkijuttu oikein on? Tuot sen aika usein esille.
 
No ainakin ite oon huommannut kun 18-vuotiaat kaverit saa esim.ajokortin, ekana ostetaan vanha 316-sarjan Bemari ja se varustetaan niin, että karvanopat heiluu ja subbari jytisee!
 
Poikkeuksetta näillä hurjapäillä on lippalakki päässä ja luullan että ollaan ajotaidoiltaan jo heti Grönholmin tai Räikkösen verosia ratinvääntäjiä!
Olen pistänyt merkille, että näillä palstoilla tuntuu usein vierailevan näitä sankareita, jotka luulevat osaavansa ja tietävänsä enemmän kuin on annettu!

Itseäni rupeaa joskus soundit vituttamaan oikeen toden teolla, vaikka jonain toisena päivänä ne onkin erinomaiset. Se vähän aina latistaa mun soittointoa ku en koskaa onnistu ettimää sellasta soundia mistä tykkään. Joskus se ei taas häiritse yhtään ja vedän vaan sillee ku sattuu olemaan. Kellään muulla tällästä ongelmaa?
 
miullei kyllä soundien suhteen oo ongelmaa. Ikinä en oikeestaan koske keikkapaikan vahvarin soundinamikoihin. Katon vaan mitä tulee, bassosta saatan vähän säädellä. Miulle kelpaa, kuhan on sopivan pehmee, eli tone vaan nollille ja yleensä on kelpo.

No ainakin ite oon huommannut kun 18-vuotiaat kaverit saa esim.ajokortin, ekana ostetaan vanha 316-sarjan Bemari ja se varustetaan niin, että karvanopat heiluu ja subbari jytisee!
 
Tämä selvitti kiitoksia. Noita on tullut itsekin naureskeltua. Humps humps kuuluu jo kauan ennenkö autoa edes näkyy...

Hmm... mitähän sä tolla "nollaa ja ykköstä" oikein tarkotat? Meinaan ku itte soitan heviä, enkä oo ikinä törmänny tommoseen termintekeleeseen...
(ps. en yritä tällä vittuilla, vaan oikeesti haluun tietää mitä ihmettä tommonen oikein meinaa?!) =)

Hmm... mitähän sä tolla "" oikein tarkotat? Meinaan ku itte soitan heviä, enkä oo ikinä törmänny tommoseen termintekeleeseen...
(ps. en yritä tällä vittuilla, vaan oikeesti haluun tietää mitä ihmettä tommonen oikein meinaa?!) =)
 
Kö ei oo nuotit hallussa ni täytyy puhuu tabulatuuri-kieltä.

Millaista heviä jannu oikein soittaa??
 
Jaa'a. Kokolailla yksipuolista, näemmä.

Juuh, kyllähän se joskus turhautuminen olkapäästä tarttuu ja puistelee niin että tukka heiluu.
 
Muutama vuosi sitten pyydettiin soittamaan erääseen Hardrock (tai vanhanliiton heavy) bändiin. Muutama kitaristin tekemä biisu seurasi kasetilla mukana. Käytin aika paljon aikaa ja tein niihin omasta mielestäni mukavat bassolinjat.
 
No sitten ekoissa treeneissä ylpeänä esittelin aikaansaannoksiani. Kitaristi (=sen porukan "johtohahmo" tms.) vaan tuumasi, että parempi kun soittaa vain yksinkertaisesi perusbassoa. No mitä tästä opimme, emme mitään. Soittelin sitten vain 4- tai 8.-osia suurinpiirtein perusnuotista ilman sen kummempia koukeroita.
 
Toimi tietysti noinkin, mutta tuntui välistä, että sama olisi jos ohjelmoisi vaikka kiippareihin alapäät... Noh, keikoilla sai sitten keskittyä "riehumiseen" paremmin kun ei tarvinnut pahemmin miettiä kuvioita ;)
 
Täysin päinvastainen kokemus onkin sitten eräästä progebändistä, mutta ei siitä sen enempää, kun se ei turhauta :)
 
Edit: Kirijoitus vihreitä...

Täysin päinvastainen kokemus onkin sitten eräästä progebändistä, mutta ei siitä sen enempää, kun se ei turhauta :)
 
No, toinen tämänhetkisistä bändeistäni on sairaan mielenkiintosta siinä mielessä, että se on yhdistelmä lähes kaikkea metallia mitä kuvitella saattaa: deathia, blackia (ei ideologialtaan vaan melodisuudeltaan), trashia, progea...
 
Ei pääse turhautumaan kun saa kehittää mitä mielikuvituksellisimpia bassojuttuja ja se katsotaan vain positiiviseksi asiaksi...:) Se on aivan loistavaa kun ei tarvitse tunkea itseään mihinkään kategoriaan vaan soittaa mitä itse haluaa.
 
Niin, sanottakoon vielä biiseistämme sen verran, että samaan biisiin saattaa mahtua 15 riffiä, 10 eri tahtilajia ja 5 eri tempoa. Se on hauskaa musaa se. ;)

Niin, sanottakoon vielä biiseistämme sen verran, että samaan biisiin saattaa mahtua 15 riffiä, 10 eri tahtilajia ja 5 eri tempoa. Se on hauskaa musaa se. ;)
 
heh, soittajalle kyllä, kuuntelijalle ei. sorge, oon anti-proge mies. mun mielestä Rushin Passage to Bangkok on paska biisi.

heh, soittajalle kyllä, kuuntelijalle ei. sorge, oon anti-proge mies. mun mielestä Rushin Passage to Bangkok on paska biisi.
 
Onhan se hauskaa meille, ei välttämättä kuulijalle, tiedän sen. Onhan Dream Theaterikin melkoista progea ja silti sillä on ihan järkyttävä määrä faneja, jopa sellaisia jotka ovat epämusikaalisia.
 
Niissä kyllä riittää muistettavaa niissä meijän biiseissä varsinkin keikoilla, kun hirveen blastin (tempossa 200 tiätty) jälkeen tulee ihan kulman takaa akustinen kohta jossa kierto menee tahtilajien osalta seuraavasti: 5/8 ja 8/8 eka kier(t)o sekä 6/8 ja 8/8 toka kierto. Ja siitä taasen hypätään suoraan osaan jossa kierrot menee 6/8 ja 7/8 ihan älyttömillä kompinkäännöillä. Sitten mennäänkin taas hevijuntta-riffiin 4/4-tahtilajissa. Itteänki naurattaa ne jutut ku ne on niin pitkälle vietyä progeilua ettei tosikaa...:)
 
Mutta toisaalta, nää esimerkit on vaan yhestä biisistä (tuoreimmasta, joka on juuri parhaillaan työn alla), muut biisit ovat aika paljon suorempia ja helpompia. Meijän eka biisi on jopa aika rock. Monipuolisuutta löytyy. Ja s'on hyvä. Saa toteuttaa kaikki villitki ideat. Oikeesti, tosi rento fiilis ku ei tarvi paineilla sävellysten tai sovitusten suhteen ku kaikki maholliset ideat käsitellään hyvinä.

heh, soittajalle kyllä, balzarylle ei. sorge, oon anti-proge mies. mun mielestä Rushin Passage to Bangkok on paska biisi.
 
Mikä se sellainen "Rush" on? Minä kuuntelen vain Gentle Giantia.

Niissä kyllä riittää muistettavaa niissä meijän biiseissä varsinkin keikoilla, kun hirveen blastin (tempossa 200 tiätty) jälkeen tulee ihan kulman takaa akustinen kohta jossa kierto menee tahtilajien osalta seuraavasti: 5/8 ja 8/8 eka kier(t)o sekä 6/8 ja 8/8 toka kierto. Ja siitä taasen hypätään suoraan osaan jossa kierrot menee 6/8 ja 7/8 ihan älyttömillä kompinkäännöillä. Sitten mennäänkin taas hevijuntta-riffiin 4/4-tahtilajissa. Itteänki naurattaa ne jutut ku ne on niin pitkälle vietyä progeilua ettei tosikaa...:)
 
kuulostaa siltä että teidän bändin pojat ei saa keikan jälkeen tytöiltä pesää.

Soittelin sitten vain 4- tai 8.-osia suurinpiirtein perusnuotista ilman sen kummempia koukeroita.
 
Toimi tietysti noinkin, mutta tuntui välistä, että sama olisi jos ohjelmoisi vaikka kiippareihin alapäät
 
Kaukana siitä. Olet kaukana asian ytimestä, usko pois.

kuulostaa siltä että teidän bändin pojat ei saa keikan jälkeen tytöiltä pesää.
 
Ei oo välikskään. Aineskaan mulle, kö on vakituinen pesä. ;)

kuulostaa siltä että teidän bändin pojat ei saa keikan jälkeen tytöiltä pesää.
 
Kepatti onkin parempaa kuin iänikuinen pääskysenpesäkeitto.

Kaukana siitä. Olet kaukana asian ytimestä, usko pois.
 
Juu huulena heitin. Tottahan se on, että usein yksinkertainen on kaunista. Tuollaiseen musiikkin varsinkin toimii erittäin hyvin tuo "perusbassottelu", hyvänä esimerkkinä vaikka whitesnaken biisut. Tai no vaikka AC/DC ehkä paremmin. Itse kuitenkin tykkään soittaa hieman, no tuota mitenhän sen sanoisi... vaikka "enemmän". Muissa bändeissä olen sitten saanut toteuttaa sitä sitten vapaammin.
 
Toinen asia, mikä aikoinaan herätti turhautumista (offtopickin uhalla kerron), oli se, että bändi(e)n kanssa treenikämpällä vuosia väännettiin musiikkia, eikä sieltä sitten muualle päästy kuin mitä nyt paikallisia kuppiloita kierrettiin joskus. Tietysti asialle olisi itsekkin voinut jotain tehdä, vaikka lähetellä niitä demoja joskus eteenkin päin. No sen verran asian eteen tein, että laitoin oman studion (budjetti sellaisen siis). Nyt kun saisi vielä tehtyä niitä nauhoja... Itsekritiikki on inhottava asia muuten.
 
Uusimman kokoonpanon kanssa tilanne on aika lailla (hullun)nurinkurinen. Yhtään valmista biisua periaatteessa ei ole, muutamia pohjia ilman laulua. Erään levyfirman pomo tällaista helvetin huonon/huono laatuista, täynnä soittovirheitä olevaa treenihauhaa sitten oli toiselta kaverilta kuullut ja nyt se haluaisi alkaa tuottamaan bändiä.
 
Edit: niitä vrrheitä taas prkl.

Uusimman kokoonpanon kanssa tilanne on aika lailla (hullun)nurinkurinen. Yhtään valmista biisua periaatteessa ei ole, muutamia pohjia ilman laulua. Erään levyfirman pomo tällaista helvetin huonoa/huono laatuista, täynnä soittovirheitä olevaa treenihauhaa sitten oli toiselta kaverilta kuullut ja nyt se haluaisi alkaa tuottamaan bändiä.
 
No huhhuijaa... Melkoinen oikotie verrattuna siihen yleiseen linjaan että miten kauan soittoa ja keikkailua se vaatii että edes levypomot kuulee koko bändistä... Onnea vaan!

No huhhuijaa... Melkoinen oikotie verrattuna siihen yleiseen linjaan että miten kauan soittoa ja keikkailua se vaatii että edes levypomot kuulee koko bändistä... Onnea vaan!
 
Juu kiitos. Eihän siitä nyt vielä tiedä, että tuleeko mitään vai eikö tule. En sen suhteen mitään isompia toiveita elättele. Pessimisti ei pety niin sanoakseni.
 
Sen verran tarkennusta, että kaikkilla on kuitenkin yli kymmenen vuoden soittokokemus eri bändeistä ja aivan pirun lahjakkaita muusikoita, nuo toiset siis. Itsellä oli aikamoisia suorituspaineita aloittaa soittelu tuossa poppoossa. Tilannetta helpotti se, että toisen kitaravirtuoosin kanssa on tullut soitettua samoissa bändeissä about vuodesta -88 (enemmä ja vähemmän). Musiikkityylinä muuten on tuollainen hard/heavy/metalli? akselilla toimiva juttu progressiivisin sävyin. Eli tahtilajit ja kohdat vaihtuvat noissakin ihan kivasti. Periaatteena kuitenkin on ollut, että vaikeatkin jutut pyritään tekemään "helpon" kuuloiseksi kuuijalle. Varsinkin laulut (kunhan ne nyt saataisiin tehdyuksi) olisi tarkoitus pitää aika suoraviivaisina, kompensoimaan taustojen kikkailua.

Tuollaiseen musiikkin varsinkin toimii erittäin hyvin tuo "perusbassottelu", hyvänä esimerkkinä vaikka whitesnaken biisut.
 
Jaahas, että niissä oikeen perusbassottelua? Neil Murray= kaikkea muuta kuin perusbasisti, mikäli "perus" tässä tapauksessa tarkoittaa juurikin tuota Cliff Williams-osastoa.