Keskustelua raskaammasta musiikista ›

En löytänyt yhtään bändiä käsittelevää topicia, uudelta ja entistä ehommalta hevipalstalta joten anna palaa Frank.
 
Ostin juuri Bringer Of Bloodin, ja jumalauta että jytisee, ja lujaa. Maximum Violencen ja True Carnagen olen joskus omistanut, ja muistan tykänneeni, tosin tuo oli teiniangsti-vaihetta, mutta muutamat helmet jäi mieleen, esim. Feasting On The Blood Of Insane, Bonesaw, Hacked To Pieces, The Day The Dead Walked, Murderers, One Bullet Left mm.
 
Mutta kylläpä tämä BOB kuulostaa hyvältä, Chris Barnes on kyllä nerokas jätkä. Jotenki se on onnistunu jalostamaan Cannibal Corpse-tyylin death-väännöstä jotain erilaista, rankkuutta menettämättä. Ja miehen laulu on kyllä karun komeaa kuunneltavaa.
 
Onhan Bringerille saatu ainakin kunnon Anti-Bush-raita. Siinä ei paljon sanoja säästellä.
 
Tuntuu että SFU paranee joka levyn myötä, tosin tuota Graveyard Classics 2 tuskin hankin, mutta kyllä se on levykaupasta TC ja MV haettava tippa linssissä takaisin.

Jep, loistava orkesteri, tietty tosta uudesta coverlätystä tuli aikamoinen sonnanmaku, kun se todennäkösesti tässäkin tapauksessa tehtiin vaan sen takia, että saadaan sopimuksen levykiintiö täyteen.. Siinä Graveyard Classics ykkösessäkin oli jo ihan kylliksi! Omat suosikkini Warpath ja Maximum Violence.

Tykkäsin joskus ihan tosissaan, mutta nyt alkaa vähän ärsyttämään koko bändi! Edelleenkin paras biisi taitaa olla One Bullet Left missä fiittaamassa Ice T tai Ice Cube tai VANILLA ICE! :) Laulajan ääni on kyllä jostain syvältä (six feet under), mutta sehän on bändin tavaramerkki. En vaan tykkää siitä.

SFU tekee hyvää perus death metallia jossa ei kikkailla vaan perusasioilla rakennetaan yksikertaisen toimivia kappaleita.
 
Omat suosikkini tyylikäs eka levy eli Haunted, sitten Maximum Violence ja True Carnage. Warpath on jäänyt vähän vähemmälle ja valitettavasti uusin eli Bringer Of Blood ei ihan yllä vanhalle tasolle.
 
Graveyard Classics on hauska välipala mutta osa kaksi kuulostaa kyllä jo ideana varsin kamalalta...

Bringer of bloodissahan on melko paska örinä, aika helevtin pintaan miksattu, muuten ihan toimiva levy. Warpath ehkä kovin levy. Tai Haunted.

BoB on ihan kelpo lätty, hjyviä biisejä juu, mutta "vibra-örinän" Barnes olisi saanut jättää keksimättä.
 
Paras SFU on kuitenkin Haunted. Täyttä tykitystä alusta loppuun.

Omat suosikkini tyylikäs eka levy eli Haunted
 
Ai toi on debyytti. Hauntedia ollaan huudatettu duunissa varmaan 50 kertaa päästä päähän, ja hyvin potkii. Aika helvatan hyvin ekaksi levyksi.
 
Barnesin kannalta mahtavaa, että kehitti tuollaisen vähän omanlaisemman bändin . . . itse tykkään CCorpsen ruorissa enemmän Corpsegrinder Fisheristä.
 
Myös tämä uudehko SFU-levy, jossa ainakin biisi Amerika the Brutal, kuulosti hyvältä. Ja pari kertaa putoilin myös Graveyard Classicsille :P Pitäisi tsekata myös Back in Black Kuuden jalan versiona...

Pitäisi tsekata myös Back in Black Kuuden jalan versiona...
 
Hyvä bändi, mutta toi Back In Black ei voi toimia. Back In Black levy alkuperäisesittäjän tulkitsemana on kuitenkin niin loistava, että ei siihen pitäisi mennä koskemaan.
 
Itselläni oli toi Graveyard Classics, mutta vaihdoin pois, koska ei oikein ne cover versiot tippuneet.

Ai toi on debyytti. Hauntedia ollaan huudatettu duunissa varmaan 50 kertaa päästä päähän, ja hyvin potkii. Aika helvatan hyvin ekaksi levyksi.

 
Oon ajatellut hankkia jonkun levyn Six Feed Underilta, kun en vielä yhtään omista, niin tämä se olisi sitten vissiin oikea ratkaisu?
 
Ps. Myös The Hauntedin - The Haunted on aika helvatan hyvä ;)

Oon ajatellut hankkia jonkun levyn Six Feed Underilta, kun en vielä yhtään omista, niin tämä se olisi sitten vissiin oikea ratkaisu?
 
Kyllä se ensimmäinen on paras ja sen hankkimista voi lämpimästi suositella varsinkin ensimmäiseksi SFU julkaisuksi.

Minä nostaisin parhaimmistoksi nämä Graveyard julkaisut, helvetin hyviä kappaleita piristään illanistujaisia. Tästä uutukaisesta sen verran että kyllä AC/DC taipuu erittäin hyvin SFU:n muottiin.
 
T.

Pioneeribändi dödön saralla.
Kaveriporukassa välillä huvittuneisuutta aiheuttaa livepätkien välispiikit ja kappaleiden esittelyt.
"HJYYMAN TAAA-KET!"

"HJYYMAN TAAA-KET!"
 
Ihan mainiota. Vituttaa kun peruivat ne tälle syksylle aiotut Suomen keikkansa.

Ihan mainiota. Vituttaa kun peruivat ne tälle syksylle aiotut Suomen keikkansa.
 
Niinpä. Just ehdin innostua, sitten vierailin kotisivuilla, ja EUROPE CANCELLED. Helvetti...

Minä nostaisin parhaimmistoksi nämä Graveyard julkaisut, helvetin hyviä kappaleita piristään illanistujaisia. Tästä uutukaisesta sen verran että kyllä AC/DC taipuu erittäin hyvin SFU:n muottiin.
 
T.
 
Onhan ne hauskoja illanistujaisiin mutta oikeasti, eikö muka SFU ole saanut aikaan yhtään hyvää OMAA kappaletta...

Nää Graveyard Classicit on ihan vitun hauskaa settiä. :D

Oikeastaan Haunted on ehkä kaikkein vähiten "SFU:n tyylinen" levy. Lähimpänä vertailukohtana on varmaan Obituary, mikä ei sinänsä ole ihme, kun kitarastina oli ainakin silloin ex-Obituary mies. Warpath (eikös se ollut tokana?) oli vissiin jo enemmän sitä tavaramerkki kamaa ja Maximum Violence alkoi sitten muistuttaa jo sellaista All Out War henkistä hardcorea (kannattaa muuten tutustua jos SFU tipahtaa). Ainoastaan Bringer of Bloodia olen näistä Hauntedin jälkeisistä kokonaan kuullut, joten ei oikein osaa sanoa mikä olisi paras. Voi ainoastaan suositella Obituarya, Hauntedin hengessä mutta tuhat kertaa parempaa.

Menivät ja raiskasivat Wrathchildin

Ostin eilen messuilta ton Warpathin, ja kuuntelen tässä paraikaa. Kyllä se mielestäni aika yksi yhteen Hauntedin kanssa menee...biisit ovat keskitempoisia, riffivetoisia ja rakennettu samaan tapaan kuin debyytillä. Nyt mennään seiskaraidalla :)
 
Warpath on hieman "kevyempi" ja riffitelevämpi ja siinä (kuten aina joka toisella) levyllä Barnes taas "kokeilee" ja joka kerta huonoin tuloksin, pysyisi death metallin AC/DC:na ja tekisi sitä samaa kuolokorinaa mitä parhaimmillaan True Carnagella oksensi...