Bassot ›

Mitäpä kanssabasistit arvostatte kitaristeissa? Muuta kuin PA -kamoja ja pakettiautoa?

Mitäpä kanssabasistit arvostatte kitaristeissa? Muuta kuin PA -kamoja ja pakettiautoa?
 
No rahaa saisi olla sen verran, että tuo kaljat treeneihin ;)
 
Hlökohtaisesti arvostan tyylitajua, siis ihan musiikkityylistä riippumatta pystyy soittamaan hyvän kuuloisia = tyylikkäitä juttuja. Soolokitaristilla (varsinkin) tekniikka tulee olla kunnossa, mutta soolot eivät ole sitä varten, että käydään koko osaamisrepertuaari läpi (aina), vaan soolot biisin mukaan. Kompatessa myös tyylikkyys siinä mielessä, että soittaa kitaraa biisin mukaan, ei tuuttaa esim. laulun alla täyteen/laulun päälle. Keventää tarvittaessa ja koventaa tarvittaessa, herkkyyttä siis. Kuuntelee muita ja on muutenkin sosiaalinen. Melodiatajua, rytmitajua, musiikkillisuutta yleensä.
 
Se, että osaa hakea itse soundit, ja vielä hyvät, on ehdotonta plussaa! Yleensä nääs (varsinkin raskaammassa musassa varsinkin aloittelevilla) kitaristi menee yksinään treenikämpälle ja hakee sellaisen soundin, joka yksin soitettaessa on jo vallan tukeva. Noh sitten kun siihen muu bändi tulee mukaan, niin eihän siitä puurosta saa mitään selvää.

No sitä, että kuuntelee välillä muidenkin soittoa kuin sitä ihanaa tiluaan. Ja tietty nää perushyveet eli rytmitaju, tyylitaju, luovuus, tekniikka jne

Että soittaa vain sen tarpeellisen, ja senkin oikein...

No sitä, että kuuntelee välillä muidenkin soittoa kuin sitä ihanaa tiluaan. Ja tietty nää perushyveet eli rytmitaju, tyylitaju, luovuus, tekniikka jne
 
Melkolailla samoilla linjoilla ollaan. Ei ole kivaa jos kitaristi on sellainen "Te soitatte, mä sooloon"-tyyppi eli haluaa olla itse koko ajan esillä musiikissa.

Se, että osaa hakea itse soundit, ja vielä hyvät, on ehdotonta plussaa! Yleensä nääs (varsinkin raskaammassa musassa varsinkin aloittelevilla) kitaristi menee yksinään treenikämpälle ja hakee sellaisen soundin, joka yksin soitettaessa on jo vallan tukeva. Noh sitten kun siihen muu bändi tulee mukaan, niin eihän siitä puurosta saa mitään selvää.
 
Tätä tapahtuu valitettavasti myös kokeneemmilla soittajilla. Varsinkin, jos he ovat juuri hommanneet uuden Marshallin stäkin...
Tämä on kyllä asia, joka koskee kaikkia soittajia.

Osaa kompata. Jotenkin tuntuu että aina kitaristit tuhlaavat tuntitolkulla aikaa soolojensa hiomiseen, mutta kunnon tiukkaa ja monipuolista komppia ei osata ollenkaan.
 
Osaa ottaa sen särön pois.
 
Ei väännä nappeja kaakkoon.
 
Hallitsee monia erillaisia musatyylejä. Hyväksi rokkikitaristiksikaan ei tulla pelkkää rokkia jauhamalla.
 
Osaa olla soittamatta. Mikään ei tee biisistä niin tylsää kun alusta loppuun täysillä jauhava kitara.
 
Arvostaa muita soittajia. Ei ne muut jätkät oo siellä sen takia että herra iso herra herra kitarasankari saisi soittaa sooloja.
 
Ei kikkaile liikaa.
 
Tajuaa sen että ne ikuisuuksiin jatkuvat soolot kiinnostaa lähinnä muita kitaristeja.
 
Osaa kaivaa laitteistaan esiin maukkaat ja kokonaisuuteen sopivat soundit.

N_Bates, sinäpä sen sanoit.

rattledad:
Mitäpä kanssabasistit arvostatte kitaristeissa? Muuta kuin PA -kamoja ja pakettiautoa?
 
Hah hah! Basistin kontolle tuo osasto tuntuu yleensä jäävän.
___ ___ ___
 
Anyway,
 
Soittotaito:
Olipa musiikkityyli sitten mitä tahansa hevistä jatsiin, hyvällä kitaristilla on rautainen komppi hallussaan. Tottakai hienojen soolojen vetäminen ja maalailu on kova sana ja plussaa, mutta yllättäen törmää usein kitaristeihin jotka ovat kiivenneet perse edellä puuhun ja elämää suurempi soolo-osasto hoituu, mutta peruskaurassa onkin sitten kummia vaikeuksia. Ei hyvä.
 
Soundi:
Vääntää kamoistan bändin soundiin istuvan äänen. Taas törmää liikaa näihin kotona tiluttamaan opetelleisiin fanaatikkoihin joilla on vankkumaton käsitys upeasta soundista joka monasti ei istu bändiin sitten ollenkaan. Osaa myös käyttää mahdollista efekti-osastoa tyylillä.
 
Eli ymmärtää oman paikkansa ja soundinsa merkityksen bändin kokonaistuuttauksen kannalta. Suomi on täynnä kitaristeja joille ainoa oikea paikka soittaa olisi soolo-keikka.
 
Luovuus:
Tätä tarvitaan aina. Ei kangistu kaavoihin ja ajaa bändiä ja biisejä eteenpäin. Ruuvaa omalla soitollaa bändistä sen rankkuuden - herkkyyden esiin ja heittelee tarvittavat kirsikat kaukun päälle tyylillä.
 
Tämän lisäksi tulevat se kaikki muu mikä pätee yleisesti kaikkiin muihinkin bändissä. Tulee toimeen jengin kanssa, ottaa osaa myös itse soiton lisäksi tapahtuvaan työhän bändin eteen ja niin edespäin.

-Osaa soittaa dynaamisesti, eikä vedä tasapaksuista viivaa toisen perään.
 
-Osaa löytää hyvän saundin joka tilanteeseen
 
-Osaa vetää perusriffienväliin hyviä soolonpätkiä, ikäänkuin rumpalilla fillit
 
-Ei liikaa sooloilua ja ei tilua
 
-Osaa keksiä hyviä linjoja ja sontukulkuja esim. perusbassoriffin päälle
 
-rytmi hallussa
 
-Ei pyri olemaan kokoajan kaiken keskipiste

- Säätää kamansa ja purkkinsa yms. jo kotona
- Opettelee juttunsa jo kotona
- Soittaa kivasti ja sopiviin paikkoihin, ei liikaa

Zarmo:
- Säätää kamansa ja purkkinsa yms. jo kotona
 
Tästä olen pääsääntöisesti tasan eri mieltä. Kotona säädetty kitara kuulostaa yleensä liian alapaiseltä & efektoidulta. Tällä soundilla ei ole bändin kanssa sitten mitään tekemistä, sinne soolokeikalle vaan suoraan.
 
Toki tämäkin on makuasia ja eri musiikki tyylien välillä on eroja, mutta hyvin bändin soundiin istuvaa kitarasoudia ei ilman tarvittavaa kokemusta helpolla väännä. Se on liian keskialuevoittoinen ja muutenkin särmikäs.
 
(Sama juttu pätee bassoonkin. Mä olen tehnyt pyhän lupauksen™ etten säädä kamojani muutakuin bändin kanssa. Bassostakin tulee liian pehmeä, bassoinen, vähemmän leikkaava ja kaikki roso jää pois yksin säätäessä.)

Zarmo:
 
Tästä olen pääsääntöisesti tasan eri mieltä. Kotona säädetty kitara kuulostaa yleensä liian alapaiseltä & efektoidulta. Tällä soundilla ei ole bändin kanssa sitten mitään tekemistä, sinne soolokeikalle vaan suoraan.

No joo, totta toki. Mut kun ne on yksissä reeneissä ne soundit säätäny, ni vetäs sit myöhemminkin niillä samoilla, ettei joka reeneissä tarviis joka välissä viittä minuuttia ens säädellä efektilaatikkoa. On miullakin pari purkkia reeneissä, mut ne saan kohilleen alle minuutissa ja sit siinä pysyvät.

Zarmo:
No joo, totta toki. Mut kun ne on yksissä reeneissä ne soundit säätäny, ni vetäs sit myöhemminkin niillä samoilla, ettei joka reeneissä tarviis joka välissä viittä minuuttia ens säädellä efektilaatikkoa. On miullakin pari purkkia reeneissä, mut ne saan kohilleen alle minuutissa ja sit siinä pysyvät.
 
Totta tämäkin. Itselläkin soundin hakemiseen menee aina välillä aikaa, mutta koitan ruuvailla sitä niin ettei kokoajan ole pitkiä taukoja.

Mitäpä kanssabasistit arvostatte kitaristeissa? Muuta kuin PA -kamoja ja pakettiautoa?
 
Hoho. Minulla on ihan omatkin PA- ja kuljetuskalustot. :)
 
Hyvä kitaristi?
 
1 -Hallitsee dynamiikan, pystyy olemaan hiljaa jos biisi sitä vaatii.
 
-Saa tehtyä bändiin sopivan soundin. Kokonaisuuden kannalta hyvän.
 
-Olisi ajoissa treeneissä, edes kerran. (terveisiä vaan expändin kitaristille.)
 
-Ei tuo treeneihin puolivillaisia riffinpätkiä väittäen niitä biiseiksi.
 
PS. -meinasi unohtua- Ei tiluta turhaan. Kaikelle on paikkansa.

Kitaristi sekä basisti sekä kaikkea muutakin yritän olla ittekkin.
 
Arvostan kitaristissa sitä jos ei yritä joka hemmetin väliin sitä maailmojamullistavaa sooloilua tunkea. Jos joku kohta biisissä ei oikein huuda ja vaadi sooloa itseensä, voidaan se soolo jättää pois. Omissa biiseissänikään juuri sooloja ole.
 
Ja kompata pitää osata hyvin ja tajuta myös se, miten hieno asia se komppaaminen on eikä vaan jotain randomsointuja heitellä naama irvessä.
 
Tajuaa sen että kitaristi ei ole mitenkään tärkeämpi/älykkäämpi kuin basisti tai mikään muukaan soittaja, vaan on osana sitä hommaa ja soittaa musiikin ehdoilla ja sen kokonaisuuden, ei omien taitojen esittelemisen takia.
 
Siinä nyt jotain. Ja kiva olisi jos osaisi vielä soittaakkin ihan jotenkin. Minä en osaa.

osaa soittaa vähän. osaa myös olla soittamatta ollenkaan jos tilanne sitä vaatii. osaa myös soittaa silloin kun tarvii.

Tää ei nyt ehkä kuulu tähän, mutta loistava esimerkki basistin mieleen olevasta kitaristista on John Frusciante!
 
Soittaa tarvittaessa todella yksinkertaista tavaraa ja sitten taipuu myös tilutteluun ja rajumpaan soittoon.
 
RHCP:n keikkoja katsellessa ihan masentaa kun ei tahdo löytyä sellaisia kavereita mistään.

Tää ei nyt ehkä kuulu tähän, mutta loistava esimerkki basistin mieleen olevasta kitaristista on John Frusciante!
 
Soittaa tarvittaessa todella yksinkertaista tavaraa ja sitten taipuu myös tilutteluun ja rajumpaan soittoon.
 
RHCP:n keikkoja katsellessa ihan masentaa kun ei tahdo löytyä sellaisia kavereita mistään.
 
RHCP:han toimii nimenomaan ryhmänä ihan älyttömän hyvin, ja Frusciantella on tässä iso osuus: se tekee kaiken hyvällä maulla. Ainakaa mä en oo törmänny semmoseen että se soittais jotain mauttomia tilusooloja tms.