Bänditoiminta ›

Olet varmaankin oikeassa, että kovaäänistä rokkia soittamaan tottuneet bändit buukataan paikkoihin, jotka eivät ole parhaita mahdollisia tätä musiikkia varten. Toisaalta mahdollisuudet soittaa esim. ulkotiloissa on varsin rajalliset.
 
Muusikoiden pitäisi osaltaan ja oma-aloitteisesti tiedostaa tämä ongelma ja olla valmiita esittämään erilaista materiaalia erilaisissa tilanteissa ja tilanteen mukaan teknisesti toteutettuna.
 
Omasta mielestäni voimakkuuden hallinta edellyttää huomattavasti enemmän taitoa kuin sen hallitsemattomuus. Eli pitäisi ottaa ihanteeksi ihailla maltillisen voimakkuuden hallintaa samalla tavoin kuin sika nopeita kitarajuttuja vetäviä kitaristeja ;-)
 
Voimakkuuden hallinnasta voi mennä ottamaan mallia esim. johonkin klassisen musiikin konserttiin ja muutenkin sieltä saa hyvää oppia esim. siitä minkälaista on hyvä saundi, kuinka saadaan soittoon dynamiikkaa ja nyanssit esiin...
 
Homma ei toimisi jos sinfonia orkesteri siirrettäisiin pieneen baarin, mutta tilanteeseen sovitettu musiikki ja kokoonpano toimisi. Jostain syystä rock musiikin piirissä tämänlaista tilanteeseen sovittamista ei olla pidetty kovinkaan tarpeellisena? Miksihän?

Meillä on bändin kanssa tapana ottaa selvää millainen keikkapaikka on kyseessä, jo siinä vaiheessa kun tai jos järjestäjä ensimmäistä kertaa ottaa yhteyttä. Sitten päätetään soitetaanko akustinen vai rokkisetti. Tämä toimii, jos biisit vain on sellaisia että ne saa sovitettua molempaan muottiin.

Kitarakamapalstalle en lähiaikoina taida ilmestyä!
 
"Kosketinkamoissani" kaksi vahvistinta. QSC USA 1300 ja Yamaha P4500. Niissä takuulla enemmän watteja kuin kitaristien kamoissa keskimäärin. Silti juttuni ei ole se, että minun pitäisi soida lujaa, vaan esimerkiksi, että laulu kuuluu selkeästi ja hyvin, watteja riittää uhrattavaksi sähkörummuille ja basistille.

On tullut joskus soitettua keikka (otaniemessä teekkaribileissä), jossa huomattiin, että bändiä olisi tarvittu suurin piirtein taustamusiikiksi ihmisten pöytäkeskustelulle. Hieman alkoi rokkipumpussa soittaminen korpeamaan, kun olin valmistautunut vetämään tiukan bilesetin. No vedin sitten kännit päälle ja aloin vinoilla yleisölle. Eipä ehkä ollut kovin fiksua, mutta meno alkoi kuiten kin pikkuhiljaa keikan loppua kohti vähän parantua...onneksi.

Kitarakamapalstalle en lähiaikoina taida ilmestyä!
 
"Kosketinkamoissani" kaksi vahvistinta. QSC USA 1300 ja Yamaha P4500. Niissä takuulla enemmän watteja kuin kitaristien kamoissa keskimäärin. Silti juttuni ei ole se, että minun pitäisi soida lujaa, vaan esimerkiksi, että laulu kuuluu selkeästi ja hyvin, watteja riittää uhrattavaksi sähkörummuille ja basistille.
 
En epäile etteikö löydy, mutta emme mekään pidä niitä kitarakaappeja täysillä. Tottahan se on että liika on liikaa ja että laulun kuuluminen on tärkeää, mutta mielestäni akustiset keikat ja taustamusiikin soittaminen taustabändinä jossain baarissa on eri juttu kuin sähköisillä soittimilla soitettu rock-keikka. Minä ainakin pidän keikoista joissa on mukavasti ääntä, ainakin huomio kiinnittyy biisiin kun se tulee sopivan kovalla volumella (enkä puhu mistään rikotaantärykalvot-meiningistä). Ja kyllähän äänentaso riippuu myös musiikista mitä soittaa, en usko että on kauhean helppoa yrittää soittaa hiljaista grindcorea.
 
EDIT: Tätäkin keskustelua pitäisi varmaan siirtää jossain vaiheessa toisen aiheen piiriin, menee vähän off-topiciksi.

On tullut joskus soitettua keikka (otaniemessä teekkaribileissä), jossa huomattiin, että bändiä olisi tarvittu suurin piirtein taustamusiikiksi ihmisten pöytäkeskustelulle. Hieman alkoi rokkipumpussa soittaminen korpeamaan, kun olin valmistautunut vetämään tiukan bilesetin.
 
Mulle kävi puolestani äskettäin niin, että olin lupautunut toimimaan pienimuotoisessa kotikutoisessa näytelmässä taustamusiikkipianistina... kävikin niin, että paikalla ollut piano olikin rikki ja suuri osa äänistä jäi kuulumatta. Jäi taustamusiikit soittamatta.
 
Kertaakaan ei ole minun keikka aikaisemmin keskeytynyt epäkuntoisen pianon takia.