Rock, pop, alternative ›

Täällä oli jo aikaisempi Led Zeppelin - keskustelu eikä edes kovin kauan sitten, mutta mitä pienistä. Kyllä niin hyvä bändi kuin Zeppelin ansaitsee kaksikin topicia.
 
Suosituksia onkin jo tullut, joten en enää puutu siihen.
Itse kuulin ensin II-levyn, sitten lopullinen sekoaminen tapahtui Physical Graffitia kuunnellessa. Zeppelin on siinä mielessä hyvä bändi, että julkaisuissa on pysynyt suht selkeä linja, eikä ole samanlaista tilannetta kuin esimerkiksi Jimi Hendrix - levyjä etsiessä, että on vaikka minkälaista (ja vaikka minkätasoista) kokoelmaa ja liveä ja ties mitä harvinaista materiaalia, että on vaikea pysyä perässä.
 
Kokoelmia ainakin minä vastustan siksi, että haluan kuulla
levyt samalla lailla kuin kuulisin ne, jos olisin elänyt esimerkiksi vuonna 1969, ja II olisi juuri tullut kauppoihin.
Niinhän se on alunperinkin mennyt, ja alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä aikalaisetkin ovat levyt kuulleet.
Mielestäni ei aina ole kauheasti järkeä siinä, että kuunnellaan vain ne "arvostetuimmat" levyt ja jätetään jotkut toiset levyt välistä siksi, että ne eivät sisällä juuri niitä huippuklassikkoja tai eivät ole "The top 20 albums you must own"- listalla. Itse ainakin tykkään kuunnella bändien/artistien tuotannon alusta loppuun ja samalla seurata musiikin kehitystä ja muuta sellaista kiinnostavaa.
 
Tällä en nyt tarkoita sitä, että olen kuullut vaikka The Smithsistä, ja sitten ensimmäisenä onnistun saamaan käsiini vaikka bändin kolmannen levyn, mutta en kuuntele sitä, koska se ei ole se ensimmäinen, ja "järjestys menisi pilalle". Bändin "tsekkaamiseen" ja sen selvittämiseen, miellyttääkö heidän musiikkinsa ja tyylinsä noin yleensä ottaen käy mielestäni melkein mikä tahansa levy. Yleensä pari levyä, siltä varalta, että toinen ei jostain syystä anna parasta kuvaa bändistä. Jos taas haluan todella perehtyä johonkin bändiin taikka artistiin, yritän kuunnella tuotannon alusta loppuun.
 
Se, että harva suosittelee ekaksi Zeppelin-levyksi Presenceä tai ITTODia (ei edes Robert itse) johtuu juuri siitä, että niillä levyillä Zeppelin ei ehkä oikein "kuulosta itseltään". Se ei ole se Zeppelin, jonka ihmiset muistavat. In Through The Out Door ei tehnyt Zeppeliniä kuuluisaksi. Silti nuokin levyt kannattaa minusta kuunnella, koska ne ovat yhtä paljon Zeppeliniä kuin joku IV:kin. Samat tyypit siellä soittaa.