Studiotyöskentely ›

Eniten kokonaissaundia muokkaa masterointivaiheessa ns. multikaista-kompressori (esimerkkinä Waves C4). Sen käyttö on suhteellisen monimutkaista, mutta kokeilemalla saa aikaan ihan erikuuloista jälkeä kuin miksauksessa.
 
Sitten kysymys? Mitä järkeä jättää miksaus huonoksi ja säätää multikaistakompuralla kun voi säätää varsinaista miksaustakin ja päästä parempaan tulokseen?
 
Vastaus: Ei kai mitään. Vaikka toisaalta kukin tavallaan. Mutta jälki paranee vieläkin jos osaa sekä miksata että multikaistakompuroida/masterequttaa/kohinanpoistaa järkeviä määriä.
 
Ylilyöty prosessointi on sitäpaitsi perseestä. Siksi amerikkalaiset levyt kuullostaa hyviltä. Siellä on äänittäjiä/tuottajia jotka kaivaa bändeistä sen miltä ne oikeesti kuullostaa. Siks Finnvoxin levyt kuullostaa muovilta. (no vähän kärjistettyä, mutta Nightwishin Once ei ole massiivisuudestaan huolimatta millään tapaa mikään mestarisaundinen levy, jos vertaa vaikka Primuksen Brown Albumiin.)
 
EDIT: Ja vielä vastaus vikaan kysymkseesi. No en tiedä. Kukin tavallaan. Masterointilla on tarkoitus lähinnä tehdä levystä yhtenäisen kuuloinen. Riippuen musiikkityylistä, masterointi on erittäin oleellista/täysin tarpeetonta.

Sitten kysymys? Mitä järkeä jättää miksaus huonoksi ja säätää multikaistakompuralla kun voi säätää varsinaista miksaustakin ja päästä parempaan tulokseen?
 
Niinpä. Ehkä keskittynenkin vastaisuudessa enemmälti miksaukseen ja masteroinnissa teen vain välttämättömimmän. Eli kompuroin, limitoin ja leikkailen pahimmat jyrinät ja kihinät.
 
Ylilyöty prosessointi on sitäpaitsi perseestä. Siksi amerikkalaiset levyt kuullostaa hyviltä. Siellä on äänittäjiä/tuottajia jotka kaivaa bändeistä sen miltä ne oikeesti kuullostaa. Siks Finnvoxin levyt kuullostaa muovilta. (no vähän kärjistettyä, mutta Nightwishin Once ei ole massiivisuudestaan huolimatta millään tapaa mikään mestarisaundinen levy, jos vertaa vaikka Primuksen Brown Albumiin.)
 
Ihan totta. Ihmiset on valmiita tekemään rahasta vaikka mitä, vaikkapa pilaamaan hyvän soundin. Mutta taustalla lienee bisnes, eli ylilyöty prosessointi takaa sen että kaikki kuulu läpi paskimpienkin pc-kajareiden kautta.
 
Primuksen Brown Albumin rummut on kuulemma äänitetty yhdellä (1) mikillä? En usko. En usko ellei sitten nupissa ole roikkunut joku, joka ihan oikeasti osaa tehdä ihmiset onnellisiksi.
 
EDIT: Ja vielä vastaus vikaan kysymkseesi. No en tiedä. Kukin tavallaan. Masterointilla on tarkoitus lähinnä tehdä levystä yhtenäisen kuuloinen. Riippuen musiikkityylistä, masterointi on erittäin oleellista/täysin tarpeetonta.
 
Hyvä vastaus. Kiitos. Täytynee vain luottaa masteroinnissa itseensä sen suhteen, että parantaako ruuvamalla tuotosta vai ei.

Ylilyöty prosessointi on sitäpaitsi perseestä. Siksi amerikkalaiset levyt kuullostaa hyviltä. Siellä on äänittäjiä/tuottajia jotka kaivaa bändeistä sen miltä ne oikeesti kuullostaa. Siks Finnvoxin levyt kuullostaa muovilta.
 
Öh öh joo, en tiedä mitä amerikkalaisia levyjä tarkoitat tuon Brown albumin lisäksi mutta ainakin tämän päivän amerikkalaiset levyt ovat kyllä järjestäen yliprosessoituja ja kaikki kuulostaa samalta mössöltä. Sen sijaan että ne lukuisat tuottajat/äänittäjät kaivaisivat bändeistä esiin sen oleellisen niin ennemminkin ne kaivaa ensimmäisenä esiin kompressorin.:)

Ja autotunen. :( Ja semmoisen whinettävän laulajan, joita on kaikissa uusissa jenkkibändeissä. Ihan samankuuloisia. ?!

Öh öh joo, en tiedä mitä amerikkalaisia levyjä tarkoitat tuon Brown albumin lisäksi
 
No juu. Vähän yleistin kai liikaa molempiin suuntiin.
 
Ja Autotune on kyllä yhtälailla vitsaus Euroopassakin.. valitettavasti. Tuottajat luulee, ettei sitä kuule, mutta kun se vaan pistää korvaan. Ja se pistää vielä pahiten korvaan sillon ku biisiä kuuntelee vaan ns. 'ohimennen'

No juu. Vähän yleistin kai liikaa molempiin suuntiin.
 
Ja Autotune on kyllä yhtälailla vitsaus Euroopassakin.. valitettavasti. Tuottajat luulee, ettei sitä kuule, mutta kun se vaan pistää korvaan. Ja se pistää vielä pahiten korvaan sillon ku biisiä kuuntelee vaan ns. 'ohimennen'
 
Voihan niitä yrittää säätää, mutta ihmeen vaikeaa tuntuu olevan saada laite oikealla lailla kuulumattomiin. Pitkissä lopukkeissa (siis laulun hännät....) ainakin oma korvani nappaa Suomen iskelmätaivaan tähtösiltä tunetusta aika useinkin.

Ja vielä mieliaiheeseeni, vertauksiin:
 
Masterointi on kuin remontoinnissa viimeinen pintamaalaus. Hyvin tehdyillä pohjilla ja pelkällä pohjamaalauksellakin voisi homma olla kelvollinen, mutta huippulaadukkaasti tehty maalaus korostaa jäljen korkeatasoisuutta. Paskoja pohjia ei maalilla peitä, ehkä korkeintaan hiukan parantaa edes jotenkuten onnistuneita kohtia.
 
Hitto kun väsyttää, selviä lauseita ei saa aikaan sitten millään. Editeerataan sit joskus...

Tää on mielenkiintoinen aihe. Olis meinaan enemmän kuin kiinnostavaa päästä joskus vertaamaan noita suuren maailman tuotosten alkuperäisiä miksauksia lopullisiin julkaistuihin versioihin. Veikkaan, että niidenkin välillä on aika suuria keskinäisiä eroja.

Kyllä se biisin henki oikeastaan pitäisi saada esiin äänitysvaiheessa.. jos sitä ei silloin jo ole ni metsään mennään..

Voisi kuvitella että masteroinnilla tuodaan miksauksesta parhaat puolet esiin.

Mä yleensä odotan, että miksaus on sellainen luontevan kuuloinen, ihan valmiin oloinen levy, mutta niinkuin levy pienellä volyymilla tai kuulokkeista kuultuna.
 
Masterointi tuo sitten alapäähän jytinää ja yläpäähän kimalletta lisää. Tilat napsahtelevat kohdalleen, ja fiilis on parhaimmillaan: "ooh - wau!" Tomit saavat hiukan lisää syvyyttä, kitarat hiukan särmää, basso tökkii vatsanpohjaa aavistuksen kovemmin nyrkillään ja laulu saa siivet. Fiilis on samaa sukua kuin se, minkä saa joka kerta löytäessään kompressoriin oikean asetuksen tai delayhin juuri sen kahdeksasosanuotin tai vaikka tripletin.
 
Miksaus on niinkuin komea naapurinpoika, master on sitten syntinen filmitähti:-)

Tässähän olis aika hyvä paikka heittää vähän näytteitä omista miksauksista/masteroinneista.
 
(Heh, vaatii tietysti vähän rohkeutta paljastaa omat mokansa.)
 
Tässä on kuitenkin meikäläisen näyte. Ensimmäinen puolisko on alkuperäistä miksausta ja loppu masteroitua. Saa heittää kommenttia. Uskaltaako kukaan muu?
 
http://members.surfeu.fi/op/Masterointidemo.mp3

Saa heittää kommenttia.
 
Laulu on vähän ohuen ja vaihevirheisen (chorus, flange) kuuloinen, eikä masterointi auta siihen. Rohkeasti lisää sekä volyymia, että alempaa äänestä lauluun.
 
Oikeassa korvassa on hiukan tyhjää. En ymmärrä miksi niin kitarasoolo kuin ehkä myös näytteen lopun pulssibasso pyörivät keskiviivan ympärillä, kun ihan vieressä olis tilaa..?
 
Aivan uloimmilla laidoilla taisi olla vain jonkin stereokaiun paluut? Mä olisin ehkä jakanut ne stemmalaulutkin sinnepäin, nyt ne tuntui olevan kovin lähellä päälaulua, eivät niinkuin kuoro, vaan niinkuin kaveri joka samassa huoneessa laulaa olan yli.
 
Muuten tuollaista hyvää suomipoppia. Noin lyhyen näytteen pohjalta en lähde arvioimaan enempää.

Kiitti kommenteista kivi!
 
Laulussa ei ole muita efektejä kuin normaalit viiveet. Vaihevaikutelma saattaa tulla Melodynen käytöstä. Meidän laulaja on sen verran tummaääninen, että jos alapäätä on enemmän se tahtoo sutata muun miksauksen erottelevuutta. Tässä on muuten kyseessä biisin loppuhuipennus ja laulu jää tarkoituksella vähän muun pauhun jalkoihin.
 
Jos levitän kaiken kaarelle tuloksena on se kuuluisa big mono. Mulla on tällä hetkellä sellainen kausi, että haluan keskittää tiettyjä juttuja ihan reilusti perinteiseen monotyyliin. Laitoihin en halua ruuhkaa ja tässäkin tapauksessa molemmilla puolilla on vain yhdet (osin tuplatut) skitat. Lopun kööri on myös laidoilla ekstralevityksellä.
 
Mulla on jatkuvaa kamppailua tietynlaisen ryhdikkyyden aikaansaamisen kanssa - varsinkin näin isoissa sovituksissa. On tosi vaikeaa saada sellaista selkeää ja kiinteää erottelevuutta. Usein tanakkuus tahtoo kärsiä ja kokonaisuus mennä jotenkin pehmeäksi. (Siis vaikka biisin taajuusvaste kuulostaisikin suht terveeltä.)
 
Vinkkejä?

Mp3:sta se laulun flangemeiniki varmaan tulee.

Aivan uloimmilla laidoilla taisi olla vain jonkin stereokaiun paluut? Mä olisin ehkä jakanut ne stemmalaulutkin sinnepäin, nyt ne tuntui olevan kovin lähellä päälaulua, eivät niinkuin kuoro, vaan niinkuin kaveri joka samassa huoneessa laulaa olan yli.
 
Muuten, kuunteletko jollain laadukkaammilla kaiuttimilla noita näytteitä kun noin hyvin erotat? Tai siis meinaan että mä en ainakaan omilla perus-stereokajareilla erottais tommosia juttuja...

Muuten, kuunteletko jollain laadukkaammilla kaiuttimilla noita näytteitä kun noin hyvin erotat? Tai siis meinaan että mä en ainakaan omilla perus-stereokajareilla erottais tommosia juttuja...
 
AKG K240 Monitor -luureilla tarkistin. Muuten tässä koneen luona on päällä JPW Minimonitor -skobet Yamahan studiopäättärin perässä. Eli ei mitään huippulaatua, jos kohta ei roskaakaan.

Mp3:sta se laulun flangemeiniki varmaan tulee.
 
Joo, toi Mp3:n aiheuttama flangerointi kuuluu varsinkin pelleissä. (WaveLabin koodaus.)

Joo, toi Mp3:n aiheuttama flangerointi kuuluu varsinkin pelleissä. (WaveLabin koodaus.)
 
Ai onko tein laulaja pelle? Vai peräti Pelle?
Sori. Jatkakaa.