Yleistä keskustelua musiikista ›

Elämäntapa ja tuleva ammatti..

Harrastus. Hyvää musiikkia on ihan kiva kuunnella ja soittaminen on hauskaa aina kun oppii uutta. Bänditreenit on kivoja jos soitto vaan sujuu. Oliskohan keikatkin hauskoja?

Musiikki on iso osa elämääni. Ja on varmasti jatkossakin. En olisi minä ilman musajuttuja. Mutta harrastus se on tässä vaiheessa. Enpä tiedä sitten tulevaisuudessa.

Soittaminen on harrastus. Musiikki on paljon enemmän.

Semmoinen asia mistä ei koskaan voi kuvitella luopuvansa. Päivittäin kun sitä jollain tapaa harrastaa niin sitä kai voi sanoa elämäntavaksi.

Musiikki on harrastus, mutta liittyy myös opintoalaani. Soittaminen minulle tuleekin aina olemaan pelkkä harrastus (eli minusta ei koskaan tule ammattimuusikkoa), mutta ehkäpä muuten tulen olemaan musiikin kanssa tekemisissä työni kautta. Tai jos joskus jotain mielenkiintoista työtä saa.
 
Musiikin kuuntelukin on harrastus, mutta siitä saa itselleen myös elämänsisältöä, terapeuttista voimaa ja muuta tällaista. Tarkoittaako tämä tässä tapauksessa siis, että musiikki on enemmän? Jos on näin, niin sitten näin.

Elämäntapa mutta ei ammatti (ainakaan nyt). Aikaa menee, rahaa menee, hermot menee, ihmiset menee, bändit hajoaa mutta silti ei pysty millään lopettamaan.

Niin julmalta kun se miun kohalla kuulostaakin niin se on vaan harrastus, mutta toivon ja haluan kovasti että se joskus ois vielä ammatti.
 
Musiikki on ällistyttävän suuri käsite ja sitä voi harrastaa monin tavoin ja tästä syystä kalenteri onkin täynnä kaikkea musiikkiin liittyvää.

Harrastus, ei muuta.

jotakin äärimmäisen paljon.
Tai elämäntapa, juu. se on loistavasti määritelty.

Musiikki - harrastus vai enemmän??
 
Enemmän. Pitkän pitkä aika on siitä, että olisin tietoisesti valinnut soittaakko vai ei. Musiikki vie minua kuin pässiä narussa, tietenkään en osaa vielä sanoa miten tässä lopulta tarkalleen ottaen käy, mutta musiikki ja soittaminen on tullut jäädäkseen.
 
Harmin ja miettimisen aihe kohdallani on enemmänkin siinä, ettei bändejä/soittamista ole tarpeeksi. Tämäkin seikka vielä jonain päivänä korjautuu.. Ei senkään niin väliä, tekeekö tällä hommalla koskaan rahaa (siis oikeasti; tuottoa, elämiseen riittävästi) tai mitään, se antaa niin paljon muuta sisältöä elämään.
 
Paha tästä nyt on sitten itsekään tulkita miten tosissani musiikin suhteen olen. En liian tosissani, mutta niin tosissani kuin voi olla. Öhöh.

Harrastus se on aina ollut ja tulee olemaankin. Soittelen silloin, kun hyvältä tuntuu. Elämässä on tällä hetkellä niin paljon kaikkea muuta, että aina ei riitä aikaa eikä kiinnostusta soittamiselle.

Harrastus on ja luultavasti harrastuksena pysyy. En minä kokopäivätoimiseksi muusikoksi taitaisi edes haluta. Paitsi tietty, jos olisi niin stara, että tienaisi ihan hulluna tekemättä 200 keikkaa vuodessa

Soittaminen pelkkä harrastus, mutta musiikin kuuntelu on jollain tavalla niin olennainen osa elämää, että hassua olisi ajatella elämää että pistän vain radion päälle joka aamu eikä muuta... Hui! Korvat ja silmät on ohjelmoituneet ottamaan selvää kaikesta uudesta (miksei vanhastakin mielenkiintoisesta... Se on selviö. Musiikki nimittäin.

Musiikki = Elämä

Minä maksan muusikoiden palkat.
 
Joskus tosin voisi olla kiva yrittää suunnitella levynkansia/julisteita/flyereita.

Soittaminen on harrastus ja musiikki jotain enemmän. Soittaminen ja musiikki yleensä tuovat aivan hemmetisti sisältöä tähän muuten melko tylsään elämään. Musiikki on osa joka päiväistä elämääni. Miettikääs jos ei olisi musiikkia, olisi aika karua.

Soittaminen on elämäntapa ja tuleva ammatti.

Joskus on sellaisia kausia, ettei soittaminen kiinnosta yhtään, mutta silloinkin musiikkia tulee kuunneltua sitäkin enemmän. Ei musiikista tai soittamisesta voi eroon päästä, ihmettelen ihmisiä jotka sanovat "kyllä minäkin silloin nuorena poikana kitaraa soitin vaan se jäi sitten".