Kitarat: kitarakamat ›

Jos erehtyy vielä tekemään sellaisen, ettei se hajoa ikinä,
niin sekin pieni markkina tyrehtyy nopeasti.

 
Jos se taas hajoaa, niin paha kello kalkahtaa ja kaupat loppuu taas. Ennemmin hyviä vermeitä ja luotetaan että ostaa ne toisenkin.. :)

Toisaalta voi miettiä sitäkin, että vahvistimet, jotka ovat mallia "kestää isältä pojalle" ovat usein myös huomattavasti yksinkertaisempia.
 
Toden totta ja ellei jopa riittävän yksinkertaisia. Avasin juuri JMP:ni, kun piti tarkistaa virtapiuhan kytkentä. Levautettuani sisuskalut esille nousi mieleen ihmetys, että miten tämä muka voi toimia ja tuottaa niin jumalaisen äänen? Yksinkertainen on kaunista ja käytännöllistäkin, koska pieniä korjauksia voi myös itse suorittaa, kuten vaikka putken tai piuhanpätkän vaihto ... mikä ei tietysti markkinaliberalistin pirtaan :)

Totta, mutta piirilevylaitteittahan on niitäkin fiksummin ja vähemmän fiksusti tehtyjä. Mulla on paljon negatiivisempi mielikuva Mesoista kuin vaikkapa piirilevyille valmistetuista Marsuista.
 
Omakohtaista kokemusta vai pelkkää mielikuvaa? Sanoisin, että noista yllä mainituista juuri Mesa on se laadukkain. Ne on kuitenkin käsintehtyjä pelejä, laadukkaat komponentit (Sprague Atom&Orange Drop konkat, CTS-potikat, metallikalvovastukset ym.). Mesat on muutenkin aina tehty piirilevyille. Nykyisistä piirilevy Marsuista taas ei löydy oikein hyvää sanottavaa, melkein kaikissa näkemissäni on ollut jotain vikaa. Hajosipa tuosta omasta Silver Jubileestakin päätemuuntaja tässä vähän aikaa sitten.

Tuli ajatuksia tuosta kun monet sanoo, että kunnolla tehdyssä laitteessa pitäis olla vahvistinta vaikka loppu iäksi. Oon ite kyllä samaa mieltä, mutta toisaalta toi "loppu iäksi" on vähän kakspiippuinen juttu. Kuten jo on todettu niin käsityö on kallista ja helposti korjattavalle rakenteelle tulee hintaa eli vahvistin maksaa suhteellisen paljon osien lukumäärään nähden (vaikka osat ovatkin sitten laadukkaampia). Kuitenkin esim konkat joudutaan jossain vaiheessa vaihtamaan, koska käsittääkseni ne ehtivät helposti kuolla ennen vahvistimen omistajaa. Mahtava homma mikäli 30 vuotta vanhalle vahvistimelle ei tarvitse muuta tehdä. Ei siinä mitään.
 
Tuntuu olevan kuitenkin niin, että aika moneen 30 vuotta vanhaan hyvin tehtyyn vahvistimeen on esim inhimillisten käyttövirheiden seurauksena jossain vaiheessa täytynyt vaihtaa paljon muutakin. Voisin väittää, että noissa tapauksissa ei kaikki tilalle pistetyn osat ole yleensä originaaleja ensiasennusosia vastaavia. Voihan ne olla jopa hifimpiä tai teoriassa laadukkaampia mitä sinne on laitettu tilalle, mutta mitä sitten? Vahvistin ei ole enää sama mikä se oli tehtaalta tullessaan ja kärjistäen voidaan sanoa ettei se kuulosta huoltojen jälkeen enää samalta miltä vahvistimen valmistaja sen tarkoitti aikanaan kuulostavan. Jokainenhan tietää miten "customointi" vaikuttaa kitaran arvoon. Ja lespaul, josta on lapa murtunut... se on aina lespaul josta on lapa murtunut, vaikka korjaus olisi kuinka siististi tehty. Oon joskus oikeastaan ihmetellyt, kun vahvistinten kohdalla asia ei tunnu olevan läheskään sama, vaikka vahvistimessa jos missä kyse on osien aiheuttamasta soundista. Lähinnä tulee mieleen vanhat huolletut merkkivahvistimet, joissa (kuten joku jo antoi esimerkin) päätemuuntaja saattaa olla enää ainoa alkuperäinen osa. Mikä sellaisen "vahvistinta lopuksi ikää" -vahvistimen todellinen arvo siinä vaiheessa on? Tuollaisten varsinkin arvokkaampien vahvistinten huoltaminen tulee olla toteutuksen kannalta todella tarkkaan harkittava homma, mikäli halutaan ettei se vahvistimen arvo lipeä enemmänkin käyttöarvon puolelle. Ehkä vahvistimet ovat näkymättömän sähkön ja salaperäisen tekniikkansa takia sen verran mystisiä laitteita, että keskiverto omistaja (itseni mukaanlukien) on tyytyväinen kunhan rikkinäinen kone tulee kuntoon. Enkä nyt missään tapauksessa mollaa ammattitaitoisia korjaajia, koska eiväthän he voi mistään varmaan taikoa vanhoihin vahvistimiin kaikkia osia NOS tavarana. Se onkin omistajan asia tajuta, ettei joku boutique-vahvistin ole Biltemasta tilatulla päätemuuntajalla enää sama peli kuin ennen.
 
Toinen mikä mietityttää on se, että kuinkahan moni todellisuudessa hankkii elämänsä aikana yhtään vahvistinta uskoen siihen, että tällä vahvistimella pärjää eikä tee koskaan mieli edes kokeilla mitään muuta.
 
Ton takia ymmärrän, että on oma paikkansa myös halvemmille vahvistimille joita valitettavasti ei voi sitten korjata. Ihmisillä ei ole varaa ostaa kaikkea kallista ja siksi on tarjolla halpojakin vaihtoehtoja. Ps. Kannatan tavaroiden pitämistä käyttökuntoisina ja elinvoimaisina. Uskaltaisikohan vahvistinkorjaajaa verrata suojelubiologiin. Entä autokorjaajaa? Uudet autot ovat päästöjen kannalta ympäristöystävällisempiä, mutta entä jos niitä tehdään joka päivä kiihtyvällä tahdilla aivan helvetisti lisää ja uusia suunnitellaan, koska uudet ovat tyylikkäitä ajaa ja niissä on televisio ynnä muuta nykyihmisen sosiaalisuhteille välttämätöntä.

Omakohtaista kokemusta vai pelkkää mielikuvaa?
 
Mulla ei ole kovin paljoa kokemusta Mesoista - mutta pidän kovinkin luotettavina ja asiantuntevina niitä ihmisiä, joiden kokemusten ja näkemysten pohjalta tämä käsitys on mulle muodostunut.
 
Mullahan on Silver Jubilee myös. Se on kyllä sinnitellyt matkassa oikein kiitettävästi. Juuri opettelin tässä taannoin biasoimaan sen. Sieltähän se trimmeri löytyi piirilevyltä helposti.

Omakohtaista kokemusta vai pelkkää mielikuvaa? Sanoisin, että noista yllä mainituista juuri Mesa on se laadukkain. Ne on kuitenkin käsintehtyjä pelejä, laadukkaat komponentit (Sprague Atom&Orange Drop konkat, CTS-potikat, metallikalvovastukset ym.). Mesat on muutenkin aina tehty piirilevyille. Nykyisistä piirilevy Marsuista taas ei löydy oikein hyvää sanottavaa, melkein kaikissa näkemissäni on ollut jotain vikaa. Hajosipa tuosta omasta Silver Jubileestakin päätemuuntaja tässä vähän aikaa sitten.
 
Itse en ole omistanut mesoja enkä monia muitakaan vahvistimia, mutta mitä olen vahvistimia availlut ja tarkastellut on (ainakin vähän vahnemmat) Mesat suunniteltu perin kehnosti. PIeneen tilaan on ahdattu "satoja" komponentteja ja jopa putkien kannat on juotettu piirilevylle. Suojattua johdinta ei ole käytetty vaikka gainia löytyy runsaasti.
 
Mesoissa tyypillisiä on kummaliset ja vaikeasti korjattavat ongelmat jotka johtuvat esimerkiksi siitä että vahvistin alkaa värähtelemään omia aikojaan. Myös kuumuus tekee tuhojaan...
 
Huhujen mukaan mesan pojat ovat oppineet virheistään ja uudet ovat hiukan laadukkaampia.
 
Samoja ongelmia on toki muillakin, mutta esim. vanhemmat piirilevy marshallit on kyllä erinomaisen kestävästi rakennettuja ja perin helppoja korjata. Uudet fenkut, peaveyt ym taitaa olla aika samaa sarjaa.
 
Ja kun katsotaan mesojen hintalappuja niin...
 
Mikko

Yksinkertainen on kaunista
 
Kyllä näin on, tästä kummallisempaa kytkentää ei tarvita ja ollaan aika lailla sähkökitarasoundin syvimmässä olemuksessa: http://www.ceriatone.com/images/kitpics/5F1%20Kits/Picture-061B.jpg

Nuo ei kyllä ole dual rectifierin sisukset vaan jonkun DIY-projektin, jossa on rakennettu "mesa". Tässä on dual rectifier:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … ualRectifier/DualRectifierUnten.jpg
 
triple rectifier:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … ie/TripleRectifier/TripRecInnen.jpg
 
road king:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … ogie/RoadKingHead/RoadKingInnen.jpg
 
Mesa Lonestar Head löytyy tuolta kanssa, mutta kuvaa ei saa suurennettua.
 
Orange AD30TC Combo:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … e/AD30TC2x12Combo/AD30TCPlatine.jpg
 
Vox AC30HW:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … C30HWLimitedEdition/AC30HWInnen.jpg
 
Bad Cat Cub II Reverb:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … te/Links/BadCat/Cub2/Cub2Inside.jpg
 
400 wattinen Hiwatt:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … Hiwatt/Custom400/Custom400Innen.jpg
 
Dr. Z 6545:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … sliste/Links/DrZ/6545/6545Innen.jpg
 
Cornell Plexi 45/50:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … ornell/Plexi4550/Plexi4550Innen.jpg
 
Victoria 50212-T - Low Power Twin:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … ia/50212LowPowerTwin/50212Innen.jpg
 
Matchless DC-30 (jotain ekstroja modattu kai):
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … inks/Matchless/DC-30/DC-30Innen.jpg

Mesa Lonestar Head löytyy tuolta kanssa, mutta kuvaa ei saa suurennettua.
 
http://proguitar.de/ProGuitarPreisl … /LonestarHead/LonestarHeadInnen.jpg
 
Sivujen tekijät ovat näemmä vain unohtaneet laittaa linkit kuviin.

Nuo ei kyllä ole dual rectifierin sisukset vaan jonkun DIY-projektin, jossa on rakennettu "mesa". Tässä on dual rectifier:
http://www.proguitar.de/ProGuitarPr … ualRectifier/DualRectifierUnten.jpg
 
Ok. Pahoittelen väärää infoani. Kieltämättä tuo itse tehty on jokseenkin "siistimpi".

Hirveä mylläkkähän se on.

Nuo kuvathan olivat todella kiinnostavia! Laittakaa ihmeessä lisää tuollaisia linkkejä, jos teillä on sellaisia tiedossa... vaikkapa mahdollisimman monenlaisista ja -ikäisistä Fendereistä ja Marsuista.

-> noita modernien vahvistimien sisusviidakoita katsellessa herää väistämättä kysymys miksi? Miksi nykyvehkeissä pitää olla noin paljon tavaraa sisällä?
 
Saundi ei ole ainakaa palikkamäärän eksponentiaalisen kasvun myötä parantunut, pikemminkin päinvastoin. Ominaisuuksia lisää? Mieluummin otan yhden hyvän saundin kuin kymmenen melkein hyvää. Jos ominaisuudet menevät käyttäjän prioriteeteissa saundin edelle, voi aivan hyvin ostaa digitaalivermeen. Ei tarvitse ostaa kallista "yritän taipua vähän kaikkeen ja on minussa jotain halvalla puolijohdetekniikalla toteutettuja efektejäkin, joita tuskin tarvitset" -putkivahvistinta.
 
Kompromisseja ovat nykylaitteet. Putkivahvistimen vahvuudet ovat aivan jossain muualla kuin miljoonassa säädettävässä parametrissä. Ehkä vika on kuluttajissa. Hyvälle saundille ei ole kysyntää.
 
dit. selvennystä.

Täällä on Fendereiden karttoja:
 
http://www.mrgearhead.com/faq/schematics/fender/

Täältä löytyy paljon chassis-fotoja: www.acplink.com
 
Eikun vertailemaan!
 
Täällä on Fendereiden karttoja:
 
http://www.mrgearhead.com/faq/schematics/fender/
 
Jep! Fender Field Guidesta löytää noita vanhemmillekin vahvistimille: http://www.ampwares.com/ffg/
 
Edittiä:
 
Vertailussa Fender '65 Deluxe Reverb, ja täsmälleen saman vahvistimen reissue vuodelta '96:
 
Vanha: http://www.acplink.com/chassis/display.aspx?curpage=5
 
Reissue: http://www.acplink.com/chassis/display.aspx?curpage=79
 
Ei vaikuttanut olevan pahimmasta päästä tämä uusioversio; ainakin putkien kannat näyttivät olevan chassiksella eikä piirilevyllä...

Mesoissa tyypillisiä on kummaliset ja vaikeasti korjattavat ongelmat jotka johtuvat esimerkiksi siitä että vahvistin alkaa värähtelemään omia aikojaan. Myös kuumuus tekee tuhojaan...
 
Huhujen mukaan mesan pojat ovat oppineet virheistään ja uudet ovat hiukan laadukkaampia.
 
Näistä uusista Mesoista en tiedä, mutta ne ensimmäiset Suomeen tulleet -70- ja 80-luvun vaihteen koneet ei ainakaan olleet kovin kestävässä keikkakoneen maineessa. Dave Lindholm ja Albert Järvinen ainakin noita jonkin aikaa käyttivät, mutta jatkuva korjaaminen johti niiden hukkaamiseen. Davella on ollutkin se MusicManin RD110 käytössä jo ties kuinka kauan. Eipä tosin kaikki Musaritkaan kunnossa pysyneet omien kokemusten mukaan...

Mä luin eka et broilerit, mut kylhän nekin toisaalta nykyään tehdään halvalla rehulla ja pienessä häkissä... eli ei hyvä.
 
Broilerit kasvatetaan isoissa halleissa, ei häkeissä... No, lieneekö sekään hyvä.
 
Kieltämättä laatu/hintasuhteen "kipupistettä" joutuu tänä päivänä tavaroista hieman hakemaan. Kun piste alitetaan tavaran (käyttö)arvo on aika olematon. Itse olen keskihintaisen käytetyn putkivahvistimen kannalla. 500-700 euroa on pieni raha, jos laite kestää 15-20 v. "Kaikki kuluu mikä hemppaa" sanoi entinen äijä. Liekö järkevää ostaa 2000 euron vahvistin siinä luulossa että se kestää ikuisuuden. Ei se kestä.

Broilerit kasvatetaan isoissa halleissa, ei häkeissä... No, lieneekö sekään hyvä.
 
Kieltämättä laatu/hintasuhteen "kipupistettä" joutuu tänä päivänä tavaroista hieman hakemaan. Kun piste alitetaan tavaran (käyttö)arvo on aika olematon. Itse olen keskihintaisen käytetyn putkivahvistimen kannalla. 500-700 euroa on pieni raha, jos laite kestää 15-20 v. "Kaikki kuluu mikä hemppaa" sanoi entinen äijä. Liekö järkevää ostaa 2000 euron vahvistin siinä luulossa että se kestää ikuisuuden. Ei se kestä.
 
Ostin melkein 20 vuotta sitten Fender Twin Reverbin käytettynä (valmistettu 1968-72) ja putkien vaihdolla ja jousikaiku-rempalla on selvitty. Maksoi aikoinaan noin 2500 mk, nykyään käytettynä noin 1000e. Kyllä tuolla tai vastaavalla pienen ikuisuuden pärjää.

Mulla Gem:in Venus G20 vuodelta 72 ja vielä toimii oikein hyvin. Se on tehty ihan suoraan point-to-point menetelmällä.
 
Mitään vikaa ei ole ollut, paitsi joku on vuosien saatossa sössinyt siitä tremolon hajalle.
 
Noh nyt olen lainannut siitä muuntajat omaan projektiin.